 | |||
| kuva Atena |
Maria Brobergin esikoisteos Veden varjot sijoittuu Pohjois-Ruotsiin. Kirjan tarina etenee monella aikatasolla. Eletään 1940-luvun loppuvuosia, kun teini-iässä olevan Assarin ihastuminen naapurissa asuvan Hebben vaimoon Margaretaan muuttuu lopulta epätoivoiseksi salasuhteeksi. Seuraa ajat
syrjäisellä karjamajalla, missä Assar vuohipaimenessa ollessaan voi
tavata itseään vanhempaa, rakastamaansa naista, joka mieheltään Hebbeltä salaa hiipii hänen luokseen. Tajuttuaan rakkaussuhteen jatkamisen mahdottomaksi, Assarin ratkaisu on jättää kotikylä taakseen ja muuttaa kaupunkiin.
*****
Yli kymmenen vuotta myöhemmin kirjassa seurataan nuoren Håkanin elämää. Äitinsä kanssa kahdestaan eläneen Håkanin elämä muuttuu, kun hän saa nyt uuden isäpuolen. Lars tulee aluksi heille rengiksi, mutta kohta hän asuukin jo talossa. Lars kulkee veljensä Anten kanssa poronhoidossa, ollen näin poissa kotoa pitkiä aikoja. Levottomuus ja rauhattomuus valtaa tämän poromiehen silloin, kun hän joutuu olemaan erossa poroista. Håkanin äiti Margareta ei halunnut tottua siihen, että mies lähti omille teilleen, varsinkaan Nilasin syntymän jälkeen. Mutta Lars ei voinut kuvitellakaan toisenlaista elämää.
Håkan on kiintynyt isäpuoleensa, koska nyt hän tunsi saaneensa sen isän, joka hänen elämästään oli puuttunut. Kuinka mielellään hän haluaisi päästä Larsin mukaan lappalaisten elämään, poroerotuksiin ja teurastuksiin. Mutta äiti tarvitsee Håkania huolehtimaan pikkuveljestään Nilasista.
Miten hienosti Lars liikkuikaan noiden merkillisten äänten tahtiin, jotka syntyivät porojen roukuessa ja rykiessä... Håkanin näkemän perusteella kukaan muu ei onnistunut heittämään suopunkia sarvien ympärille yhtä nopeasti kuin Lars.
*****
Vuosikymmeniä myöhemmin Assar palaa takaisin kotiseudulleen, koska kaikki nuo nuoruudessa tapahtuneet kipeät asiat eivät ole jättäneet häntä rauhaan. Hän sanoo itsensä irti toimittajan työstään ja jättää Mälarenin taakseen ajaakseen kohti pohjoista ja autiota kotitaloaan, jossa muistot vyöryvät esiin.
Pimeys tuijotti häntä ikkunalasien halkeamista ja puuhalkopinojen raoista. Niittämätön ruoho. Peltojen yllä lepäävä usva, jonka tuulessa väräjävät siemenet värjäsivät luumiuvärisiksi. Aivan kuin talon alta olisi levinnyt kielon tuoksu tai tunne seisovasta, haaleasta vedestä. Niin kuin joku olisi asettanut lasikellon talon ja koko kylän ylle ja aika olisi mennyt välillä taaksepäin ja välillä seissyt paikoillaan, kutsuvana ja huokaillen niin kuin joen tyyni vesi.
*****
Veden varjot on vahvaa kerrontaa karun Västerbottenin maisemista. Kiinnostavan ja todentuntuisen tarinan synkkyys piirtyy silmiin yhtä tummana kuin nuo Pohjois-Ruotsin harvaan asutun seudun kuusimetsät ja sammaleiset korpimättäät.
Siellä Nilas makaa sammalten alla jääkukat poskillaan, kylmien vesien solinassa Siellä hän on maannut talvet ja kesät ja löytyy vasta vuosikymmenten päästä.
*****
Minä pidin tämän kirjan uskomattoman hyvin kirjoitetusta, juonivetoisesta kerronnasta. Erityisen koskettavaa oli kirjan lopussa kerrotut tapahtumat, jotka olivat johtaneet nuoren Nilas-pojan katoamiseen ja kuolemaan.
*****
"Kaikki löytää ennen pitkää tiensä joelle. Vesi tippuu, tihkuu, virtaa ja valuu sinne. Upottavilta soilta soliseviin pieniin metsäpuroihin ja tuntureiden sulamisvesiin. Kaikki valuu enne pitkää joelle, ja myös se, mikä on pinnan alla, nousee pintaan ja heittäytyy virran vietäväksi - roju ja moska, kaikki se, mikä on ollut piilossa."
Maria Broberg
Veden varjot
alkuteos: Bakvatten
suom. Tiina Sjelvgren
Atena 2021
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 |
| kuva Atena |
Maria Broberg (s. 1977) työskentelee tiedottajana, kirjoittajana ja kunnalispoliitikkona Pohjois-Ruotsissa. Veden varjot valittiin vuonna 2020 useassa ruotsalaislehdessä vuoden parhaiden teosten joukkoon, ja se on myynyt kotimaassaanyli 20 000 kappaletta.
