tiistai 29. maaliskuuta 2022

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat

kuva Tammi

Clare Cassidy opettaa Cardiffissä Talgardin lukiossa luovaa kirjoittamista ja on kirjoittamassa kirjaa goottikirjailija R.M. Hollandista. Koulun vieressä sijaitsee vanha kaksikerroksinen rakennus, missä Holland aikoinaan asui vaimonsa Alicen kanssa. Työnsä ohella Clare pitää kurssia, jossa aiheena ovat Hollandin teokset.

"R.M.Holland meni naimisiin Alice Avery-nimisen naisen kanssa. He asuivat täällä, tässä talossa, ja Alice kuoli, mahdollisesti pudottuaan portaissa. Hänen aaveensa kerrotaan kummittelevan täällä, leijailevan toisen kerroksen käytävillä tai jopa leijuvan alas portaita. Sanotaan, että hänen näkemisensä tarkoittaa lähestyvää kuolemaa."

*****

Hollandin kirjojen tarinat alkavat yhtäkkiä muuttua todeksi, kun Claren hyvä ystävä ja kollega Ella löydetään murhattuna. Rikospaikalle jätetty viesti "Helvetti on tyhjä" viittaa Hollandin novelliin Muukalainen, ja se on myös sitaatti Ellan opettamasta näytelmästä. Kuoleman tutkinnan yhteydessä paljastuu yhtäläisyyksiä Hollandin teokseen Muukalainen ja väistämätöntä on, että seuraavien päivien aikana tapahtuu uusi murha. Liikkeellä tuntuu oleva tappaja, joka kopio tätä viktoriaanista novellia. Ja mikä on Marianan tarina; nuoren tytön, joka tuntuu olevan olemassa vain Hollandin sanoissa?

*****

Samoin kuin murhattu Ella päiväkirjoissaan, myös Clare purkaa tuntojaan päiväkirjaansa, ja Clare tuntee nyt olevansa rikoksen keskiössä, etenkin kun hänen päiväkirjoihinsa ilmestyy karmaisevia viestejä, samalla käsialalla kirjoitettuja kuin kuolleen vierestä löytynyt viesti.

*****

Murhamysteeriä tutkimaan määrätään nuori Harbinder Kaur, intialaistaustainen tummahiuksinen rikoskonstaapeli. Kaur on 35-vuotias nainen, joka asuu yhä perheensä kanssa ja jonka äiti odottaa häntä päivittäin ruoka valmiina. Tutustuttuaan Clareen, nuori rikostutkija on nyt huolissaan tästä, ja tämän oudoista aavistuksista.

Clare: "Käsittelen novellia luovan kirjoittamisen kurssillani. Ja yksi asia, jonka opetan joka kerta, on se että kauhutarinaperinteessä asiat tapahtuvat kolmen ryhmissä." 

Käykö niin tässäkin rikoksessa?

*****

Yrityksistäni huolimatta en mitenkään voinut aavistaa juonen lopputulosta, niin polveilevasti Griffiths oli sen tähän(kin) kirjaansa rakentanut. Muukalaisen päiväkirjat oli tarina, joka piti sisällään toisen tarinan. Kirjan jännitystä tihkuvat tapahtumat etenivät kolmen henkilön kertomusten kautta. Mielenkiintoiset henkilöhahmot; Clare, hänen 15-vuotias tyttärensä Georgia ja rikoskonstaapeli Harbinder Kaur ja mystinen goottilaistyylinen tarina piti otteessaan, ja sivu sivulta uppouduin yhä syvemmälle tähän jännittävään murhamysteeriin. Toivottavasti pian suomennetaan seuraavat Kaur-sarjan osat The Postscript Murders #2  ja Bleeding Heart Yard #3. 

*****

Elly Griffiths

Muukalaisen päiväkirjat

alkut.The Stranger Diaries 2018

suom. Cristina Sandu

Harbinder Kaur tutkii #1

Tammi 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝


 

kuva Sara Reeve
Elly Griffiths (s. 1963) on englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten arkeologi Ruth Gallowaysta kertovasta huippusuositusta dekkarisarjasta. Harbinder Kaur tutkii-sarjassa intialaistaustainen rikosylikonstaapeli tutkii kirjallisesti sävyttyneitä kuolemantapauksia. Ennen kirjailijauraansa Griffiths työskenteli lastenkirjallisuuden parissa.

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Luiz Ruffato: Päättyy myöhäinen kesä

kuva Into


On kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun keski-ikäinen Oséias on viimeksi käynyt lapsuutensa kotikaupungissa Cataguasesissa. Aiemmin myyntiedustajana työskennellyt Oséias on vakavasti sairastuttuaan päättänyt palata kohtaamaan menneisyytensä kipeät haavat. Muutettuaan
São Pauloon hän tuli aluksi tapaamaan perhettään pari kolme kertaa vuodessa, mutta naimisiin mentyään nämä vierailut kotiseudulle loppuivat kokonaan. Oséian poika Nicolau ei ole koskaan nähnyt mummoaan. Äitinsä kuoleman jälkeen myös yhteydet sisaruksiin katkesivat, mutta nyt oli hänen mielestään aika palata kohtaamaan menneisyys. 

Työ ja avioliitto ovat mennyttä elämää ja matka sovinnontekoon voi alkaa, ennen kuin on liian myöhäistä. 

*****

Oséias nousee bussista vähäinen omaisuus repussaan Cataguasesin pikkuruiselle linja-autoasemalle, ja matka lapsuuden maisemiin 0n edessä.

"Paikat, puut ja talot ovat samat kuin lapsuudessani - mutta eivät kasvot, eivät autot eivätkä mopot. Olen pelästynyt haamu, joka törmäilee menneisyytensä paikoissa levottomina liikkuviin vainajiin."

Helteisen kesän paahteessa sairas Oséias yrittää ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu, mutta hänen ajatuksensa ja silmänsä katsovat koko ajan taaksepäin.

"Emme voi herättää menneisyyttä henkiin."  

 *****

Päättyy myöhäinen kesä ei päästä lukijaa helpolla, ainakaan se ei sitä minun kohdallani tehnyt. Tämän Luiz Ruffaton kirjan myötä piti opetella lukemiseen ihan uudenlainen rytmi, koska sellaisen tämä kiihkeätempoinen ja taukoamaton tarinankerronta vaati (ainakin minulta). Eri ajanjaksoissa kerrotut tapahtumat sekoittuivat toisiinsa. Yksityiskohtaisesti kuvatut päivittäiset rutiinit päättyivät iltaisin nukahtamiseen, mutta samat tarkasti luetteloidut tapahtumat toistuivat päivittäin. 

Voimakas, elävästi kuvattu tarina ihmisen yksinäisyydestä, elämän merkityksellisyydestä ja sen lopullisuudesta oli koskettavaa, tavanomaisuudesta poikkeavaa luettavaa.

***** 

Luiz Ruffato

Päättyy myöhäinen kesä

alkut. O verão tardio 2018

suom. Tarja Härkönen

Into 2022 

Kiitoa arvostelukappaleesta 💝

    

kuva Marcia Zoet



 

Luiz Ruffato (s. 1961) on palkittu brasilialainen kirjailija ja runoilija. Hän syntyi Cataguasesissa, pienessä teollisuuskaupungissa Kaakkois-Brasiliassa, ja työskenteli nuoruutensa erilaisisa hanttihommissa auttaakseen perhettään. Hän joutui myös näkemään katujen todellisuuden kodittomana São Paulossa. Ruffato on yksi Brasilian arvostetuimmista nykykirjailijoista. Hän on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja, ja hänen teoksiaan on julkaistu 13 kielellä. Suomeksi ovat ilmestyneet myös teokset Rutosti hevosia (2014), Tekokukkia (2015) ja Lissabonissa muistin sinut (2018).

 

#lukumatkamenneisyyteen-haaste:  kohta Euroopan ulkopuolella. 

 

lauantai 19. maaliskuuta 2022

Ninni Schulman: Kun kellot seisahtuvat

kuva Tammi

Hagforsin pikkukaupungissa eletään helteistä kesää ja kesäteatterissa harjoitellaan kotiseutujuhlassa esitettävää näytelmää, joka kertoo paikkakunnalla vaikuttaneesta karismaattisesta kellosepästä. Kertomukset yli 200 vuotta sitten kuolleen Johan Tinglöfin asettamasta kirouksesta muistettiin vielä seudulla. 

"Niin kauan kuin minä elän, kello käyköön vailla moitteen sijaa, mutta kun kuolo minut korjaa, se pysähtyköön."

Noomi Björk, näytelmässä esiintyvä  19-vuotias nuori näyttelijä katoaa matkalla kotiin ja muutaman päivän kuluttua hänet löydetään hukutettuna. Sitten löydetään kuolleena myös leirintäalueella työskentelevä Aaron, hänkin oli tuossa samassa teatteriryhmässä mukana. 

Pian sadistisen tappajan jäljiltä on jo kolme erilaista tappotapaa, jotka kaikki ovat tavaltaan klassisia eläimentappomenetelmiä, kuin kysymyksessä olisi ollut eläinten teurastus.

"Kunhan kymmenen rikkaruohoa on nyhdetty, tehtävä on suoritettu. kolme kitketty, seitsemän jäljellä."

Kun paikkakunnalla paljastuu jo kolmas kuolemantapaus, on murhia tutkivien Petra Wilanderin ja Christer Berglundin yritettävä epätoivoisesti saada katkaistua tuo hirmutekojen ketju. Mikä murhia yhdisti? Miten Petran asunnossa oleva entiseltä asukkaalta jäänyt, J Tinglöfin valmistama kaappikello liittyi näihin kauheisiin tapahtumiin? Ilmoittaako pysähdyksissä olevan kellon yllättävä lyönti ('ding-dong') tulevista tapahtumista? 

"Kello tikittää - säälimättömältä tappajalta ei kukaan ole turvassa."

*****

Värmlandsbladetin paikallistoimituksen toimittaja Magdalena Hansson, jonka pitäisi kirjoittaa tapahtuneista murhista juttuja lehteen, on ollut jo pitkään masentunut. Mikään ei enää kiinnosta häntä. Aiemmin sairaalahoitoon vienyt pimeys on taas palannut Magdalenan elämään. Mutta yllättäen hän onkin se, joka on keksinyt teorian, juttuja yhdistävän tekijän.  Petran mukaan Magdalena on aiemminkin saanut fiksuja ideoita. Murhien tutkinnassa auttamaan on paikalle lähetetty Tukholmasta rikosprofilointiryhmä, mutta Christerin mielestä se oli turhaa. 

"Ei me metsäläiset ihan niin tyhmiä olla kuin nuo luulevat."

*****

Erittäin uskottavasti kuljetettu juoni piti minua otteessaan tässäkin Ninni Schulmanin dekkarissa. Ihmismielen pahuus ja sadistisuus kuvastui karmaisevan todentuntuisena kirjan tarinassa. Sivu sivulta mieleen hiipinyt kauhunsekainen jännitys päättyi vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Hagfors-sarja vain "parantaa juoksuaan" edetessään. Sarjan 7. osa Juhlimaan tulkaa ilmestyykin jo tämän vuoden marraskuussa. 

*****

"Onko olemassa puhdasta pahuutta, kyllä näköjään on." 

 

Ninni Schulman

Kun kellot seisahtuvat

alkut. När alla klockor stannat 2019

suom. Antti Saarilahti

Hagfors #6

Tammi 2021

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

Hagfors-sarjan 7. osa  Juhlimaan tulkaa ilmestyy marraskuussa 2022.

kuva Tammi
  


 

 

 



kuva Johanna Harkkila
Toimittaja Ninni Schulman (s. 1972) on yksi Ruotsin kärkidekkaristeista. Hän on varttunut Värmlandissa, minne sijoittuvat myös hänen sydämeenkäyvät dekkarinsa. Magdalena Hanssonista kertovaa sarjaa on myyty Ruotsissa jo yli miljoona kappaletta. Schulman asuu Tukholmassa ja nauttii kesistä suvun mökillä Hagforsin liepeillä.

torstai 17. maaliskuuta 2022

Emma Stonex: Majakanvartijat

kuva Otava
 

Maiden Rockin majakka, viisikymmentämetriä korkea viktoriaanisen suunnittelun ja rakentamisen taidonnäyte on taannut merenkulkijoiden turvallisuuden Cornwallin vesillä, kilometrien päässä mantereesta. Se on kasuunimajakka, joka nousee suoraa merestä, ei niin kuin saarelle rakennetut majakat, joissa voi käydä kävelyllä tai vaikka pitää pientä kasvimaata. Kasuunimajakka seisoo keskellä merta, ainoa paikka miehille on sen sisätilat ja betoniin valettu perusta sen vierustalla.

*****

Jory Martinin venettä ei tullut kukaan vastaan, hänen viedessään  majakanvartijaoppilaita ja muonatäydennyksiä majakalle. Miesten päästyä sisään majakalle he huomaavat, että kaikki kolme majakalla työskennellyttä majakanvartijaa on kadonnut jäljettömiin. Ovi oli lukittu sisäpuolelta ja kaikki kellot olivat pysähtyneet samaan aikaan. Mikään ei viitannut siihen, että miehet olisivat paenneet tai edes poistuneet majakalta.

"Pöytä on katettu, mutta ateria on jäänyt syömättä. Se on katettu kahdelle, ei kolmelle. On kuin nuo majakanvartijat eivät olleet milloinkaan edes olleet koko paikassa. Tai sitten he olivat kavunneet tornin huipulle ja yksinkertaisesti lentäneet tiehensä."

Oliko hyökyaalto vienyt miehet? 

Vanhin heistä oli majakkamestari Arthur, joka oli vastuussa kaikesta, mitä majakalla tapahtuu. Katoamisen aikaan majakalla oli myös nuorempi majakanvartija Bill ja  majakanvartijaoppilas Vincent, joka oli vankilasta päästyään saanut töitä majakanvartijana.

Mantereella liikkui paljon huhuja majakkaan liittyvistä yliluonnollisista voimista. Kuka oli "Valkoinen varis", tuo outo nopealiikkeinen hopeamies? 

***** 

Katoamistapauksesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun seikkailijakirjailija Dan Sharp aikoo ratkaista Maiden Rockin arvoituksen. Hän on varma, että joku tietää enemmän kuin muut. Onko se majakkamestarin vaimo Helen, Billin vaimo Jenny vai Vincen tyttöystävä Michelle? Kaikilla heillä on menneisyydestä paljon salaisuuksia, jotka ovat voineet paljastua kohtalokkaalla tavalla jo kaksikymmentä vuotta sitten.

***** 

Innoituksen kirjan tarinaan kirjailija oli saanut Ulko-Hebrideillä olevalla majakalla 1900-luvulla tapahtuneesta kolmen majakanvartijan katoamisesta. Kirjan fiktiivinen, kahdessa aikakaudessa kulkeva tarina on koukuttavuudessaan todella uskottavasti kerrottu ja mukaansatempaava matka synkkiin salaisuuksiin. Ulkomerellä keskellä ajoittain myrskyäviä aaltoja, betonisen renkaan päällä kelluvan majakan uumenissa eristyksissä olevat miehet, jotka mystisesti vain katoavat maailmasta. Vaikuttavuudessaan nerokkaasti kuljetettu trillerimäinen juoni, jonka paljastuminen antaa odottaa lukijaa viimeisille sivuille asti. Tummaa tarinaa ympäröi mustansininen synkkä meri.

*****

Siin' mykkinä me seisottiin,

ja pahaa aavisteltiin niin, 

ovi piti avata, se tiedettiin, 

nousta tornin synkkiin uumeniin. 

                                                                                        Wilfrid Wilson Gibson, "Flannan Isle"

Emma Stonex

Majakanvartijat

alkut. The Lamplighters 2021

suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Otava 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝


kuva Melissa Lesage
 

Emma Stonex on englantilainen kirjailija ja kustannustoimittaja. Hän asuu Bristolissa miehensä ja kahden tyttärensä kanssa. Stonex on julkaissut aiemmin romaaneja salanimellä. Majakanvartijat on ensimmäinen Stonexin omalla nimellään kirjoittama romaani.

 

 

 

 

#luontosivuilla-haaste kohta Kirjassa ollaan merellä tai meren rannalla.

#lukumatkamenneisyyteen-haaste kohta 2 tai useampi aikataso. 

#helmetlukuhaaste 2022 kohta 4 Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Chi Zijian: Puolikuu

kuva Aula & Co

"Olemme aina eläneet metsiä suudellen."

*****

"Olen evenkinainen. Olin kansani viimeisen heimopäällikön vaimo. Synnyin talvella. Äitini oli nimeltään Tamara ja isäni Linke."

Erään vaelluksen aikana veljekset rakastuivat samaan naiseen, ja asia ratkaistiin jousiammuntakilpailulla. Valkoiseen apinanpääkääpäsieneen tarkemmin osunut ampuja Linke sai Tamaran vaimokseen. Kylään saapuessaan Tamara toi tuliaisina kytevät kekäleensä ja viisitoista poroa kylän tokan vahvistukseksi. 

Äidiltään Tamaralta perityt samat kytevät kekäleet luovat nyt valoa ja lämpöä kotaan, jossa 90-vuotias evenkinainen muistelee pitkää elämäänsä.

***** 

Vanha evenkinainen, joka on varttunut pienessä paimentolaisyhteisössä Kiinan koillisosan tiheissä metsissä, on kieltäytynyt jättämästä vuoristoseutua muiden muuttaessa vuoren juurella olevaan kaupunkiin. Hän, joka on ollut evenkikansansa viimeisen heimopäällikön vaimo, ei suostu nukkumaan talossa, josta hän ei näe taivaalla olevia tähtiä.

"Olen syntymästä asti viettänyt yöni tähtien kanssa. Jos heräisin yöllä ja näkisin sysimustan katon, tulisin sokeaksi."

Kirjassa tämä vanha nainen muistelee pitkää elämäänsä, jossa elettiin luontoa kunnioittaen, sen ehdoilla. Kodan tulisijan polttopuut olivat tuulen kaatamasta puusta, tervettä puuta ei milloinkaan kaadettu poltettavaksi. Metsästä kerättiin puiden pudottamia oksia ja risuja, tai 'puita, joista elämä oli paennut salaman iskettyä.' 

Poronhoidolla ja metsästyksellä elävä paimentolaiskansa eli luonnonläheistä elämää eristäytyneenä vuorilla, vain vuosittaiset Abajoen rannoilla vietettävät stolodje-juhlat keräsivät eri heimot tanssimaan ja laulamaan ennen sadekauden alkua. Silloin tehtiin pyyntituotteilla kauppaa ja joskus myös naimakauppoja eri heimojen välillä. 

*****

Työpäivien jälkeiset illat kuluivat kansanperinteeseen kuuluvien tarinoiden, totuuspohjaisten kertomusten ja laulujen parissa. Tarinoiden sankareita olivat usein eläimet, esim. linnut. Yhteisön tärkein henkilö oli kylän johtajan ohella šamaani, jolla oli epätavalliset voimannäytöt.

Oli paljon talvia, jolloin kylää ympäröi niin paksu lumipeite, etteivät porot saaneet kaivetuksi ravintoa sen alta, ja silloin yhteisön oli pakko muuttaa alas vuorilta. Ja taas keväällä palattiin takaisin tutuille laidunpaikoille. 

Luonto oli niin olennainen osa tämän tarinan ihmisten elämässä. 

"Minusta taas valo löytyi jokirantojen kalliomaalauksista, vieri vieressä seisovista puista, kukkia somistavista kastehelmistä, tähdistä kodan savuaukon yllä, poronsarvista - Jos sellainen valo ei ollut valoa, niin mikä sitten!"

"Aurinko ja kuu ovat minulle kaksi pyöreänä loimottavaa kelloa, jotka koko ikäni ovat kertoneet minulle ajan."

*****

Koko Kiinan kehityskulkuun kytköksissä olevan evenkikansan luonnonläheinen maailma järkkyy, kun Japani perustaa Kiinaan nukkevaltio Mantšukuon ja kylän miehet pakotetaan sotilaskoulutukseen. Se oli lähtölaukaus ajalle, jonka myötä evenkit alettiin pakottaa osaksi modernia yhteiskuntaa. Miten paimentolaisille ja heidän poroilleen kävisi, kun metsät hakattiin ja poltettiin viimeistä runkoa myöten? 

"Haluatko lähteä vuorilta?" - "Sitä meidän pitää kysyä poroilta" - "Suostuvatko ne lähtemään?"- "Eivät varmasti." - "Siispä meidän pitää noudattaa niiden tahtoa." 

*****

Aivan uskomattoman vahvasti tunteisiin menevä fiktiivinen tarina evenkien elämästä, jossa suhde luontoon piirtyy vahvoina kuvina tämän alkuperäiskansan kaikissa toimissa. Elävä luonto on osa heitä ja sen kunnioitus kuvastuu heidän jokapäiväisessä elämässään. 

Puolikuu oli minulle ensimmäinen kiinalaiskirjailijan kirjoittama romaani, jonka luin. Ja onneksi luin, sillä kirjan tarina kyllä osui vahvasti minun tunteisiini. Olen huomannut kiinnostukseni alkuperäiskansojen tarinoihin; kaikki kulttuuriin liittyvät myyttiset kansantarinat ja uskomukset, joissa puilla, kivillä, vedellä, kaikilla oli elävä henki. Kirjan runollinen kerronta oli niin upeaa luettavaa, että monta kertaa selasin sivuja takaisin, koska halusin palata niihin takaisin. Tarina kertoi rakkaudesta, luopumisesta ja menetyksestä. Ilojen ja surujen vuorottelut olivat vahvasti läsnä tässä vaikuttavassa elämänmittaisessa tarinassa.

Liekö ollut sattumaa, kun syksyisellä marjaretkellä ollessani löysin puun oksaan kiinnittyneen vaalean taulakääpä-sienen. Evenkinaisen vanhempien tarinaan liittyi jousella lävistetty kääpäsieni, joka ratkaisi heidän yhteiselämänsä alun. Heidän tarinassa kyse oli tammen kylkeen kiinnittyneestä apinanpääkääpä-sienestä, minun metsässä tapaamani sieni oli vain tavallinen koivuun kiinnittynyt taulakääpä. Kuva oli ihan pakko liittää Instagramissa olevaan kirja-arvosteluuni @kirjamuuri  

*****

 Järven ympärillä kohoaa vuoret. 

"Niillä elivät kerran kaukaiset esi-isämme, pitkistä palmikoista kuulut evenkit."

 

Chi Zijian

Puolikuu

alkut. Huangchao 2005

suom. Rauno Sainio

Aula & Co 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Aula & Co

 

Chi Zijian on palkittu kiinalainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty lukuisille kielille. Puolikuu (2005) on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. Hänelle myönnettiin romaanista arvostettu Mao Dun-kirjallisuuspalkinto vuonna 2008.

 

 

 

 

#helmetlukuhaaste2022 kohta 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.

#helmetlukuhaaste2022 kohta 36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää.

#lukumatkamenneisyyteen-haaste kohta Etninen vähemmistö.

#luontosivuilla-haaste kohta Kuu ja tähdet.

torstai 10. maaliskuuta 2022

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

kuva Tammi

"Muori kuoli ja veli vaikeni. Veljestä tuli mölli joka ei jaksanut käydä töissä eikä juuri puhua. Muori muuttui äidiksi. Kunnioituksesta. Myönnytys ei ollut suuren suuri mutta silti."

*****

kuva Tammi

Jana Kippo-trilogian toinen osa jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Karin Smirnoffin esikoisromaani Lähdin veljen luo on kuvaus Jana Kipon paluusta kotiseudulleen Pohjois-Ruotsiin, takapajuiseen pikkukylään, josta hän oli paennut rankan ja väkivaltaisen lapsuuden traumatisoimana. Kotiseudulle jäänyt kaksoisveli eli alkoholisoituneena tuossa ankeassa kyläyhteisössä, jonka salaisuudet alkoivat vähitellen paljastua ja Janan oli aika selvittää, mikä oli oikea totuus.

*****

Trilogian toisessa osassa äiti kuolee vanhainkodissa ja Jana lähtee veljensä Brorin kanssa hautaamaan äitiää tämän kotikonnuille Kukkojärvelle, jossa Siri Kippo oli syntynyt 10-päisen sisarussarjan kuopuksena. Paikkakuntaa hallitsee yhä edelleen sama "aataminaikainen" uskonyhteisö, josta äiti oli nuoruudessaan paennut. Uskonlahkon vaikutuspiiriin kuuluu koko kylä ja sisarusten monilukuinen äidinpuoleinen sukuhaara. Jo ennen hautajaisia Janan heikkoluonteinen kaksoisveli on houkuteltu yhteisön pauloihin ja Jana saattaa vain seurata tapahtumaa vierestä. 

"Ymmärsin, että veljen oli ottanut valtaansa jokin vielä sisarusrakkauttakin suurempi ja vahvempi. Hän oli poissa. Juuri tällä hetkellä en voinut tehdä asialle mitään." 

Vähitellen Janalle alkaa paljastua heidän äitinsä ja yhteisön väliset kaunat ja vuosien takaiset salaisuudet. Äidin heille jättämän perintömökin saaminen takaisin osoittautuu melkein mahdottomaksi ja veljen jääminen lahkon kynsiin saa Janan toimimaan. Vaikeinta hänen on ymmärtää ja hyväksyä menneisyydestä se äiti, joka oli lannistuneena ummistanut silmänsä kaikista niistä raakuuksista, joita Jana oli veljensä kanssa saanut lapsuudessaan kokea. Ja lopulta tajuta syyt, mitkä olivat ajaneet äidin tähän pisteeseen.  

"Totuus oli juuri se mitä olin aina epäillytkin. Me emme merkinneet äidillemme mitään. Hän eli elämänsä odottaen Mariaa."

*****

Kirjan synkkä ja mustanpuhuva tarina on kaiken raadollisuuden keskellä yllättävänkin kaunis; kauhealla ja karulla tavalla. Taitavasti kirjoitetun juonen lisäksi minua miellytti kirjan kieli, vertauskuvin ja runollisellakin tavalla kerrotut synkät arkipäiväisyydet, joiden harmaudessa elämä näyttäytyy. Mistä löytyy se luottamus ja usko toiseen ihmiseen? Usko siihen, että kaikki teot vaativat vastapalveluksia ja ehtoja, on vahvasti havaittavissa kirjan paikoin epätoivoisenkin tuntuisessa tarinassa. 

 

kuva Tammi
Kirjan tarina oli mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, kun alun jälkeen totuin siihen, että kaikki nimet oli kirjoitettu pienellä kirjaimella ja yhteen. Kirjan viimeisten sivujen sisältämien tapahtumien jälkeen tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan jatkoa Janan ja Brorin tarinaan. Trilogian kolmas osa Sitten menin kotiin ilmestyy jo lokakuussa 2022.

 

Karin Smirnoff

Viedään äiti pohjoiseen

alkut. Vi for upp med mor 2019

suom. Outi Menna

Tammi 2022  

 

kuva Johan Gunséus

Karin Smirnoff työskenteli toimittajana kunnes kyllästyi ja osti puutavarayrityksen Piitimestä Pohjois-Ruotsista, Hän on käynyt Lundin yliopiston kirjoittajakoulun, missä esikoisromaani Lähdin veljen luo sai alkunsa. Trilogian aloittava teos nousi yli 100 000 kappaleen myynnillä bestselleriksi ja pääsi ehdolle arvostetun August-palkinnon saajaksi. Menestyssarjan kolmas osa Sitten menin kotiin ilmestyy syksyllä 2022. Yhteensä yli puoli miljoonaa kappaletta Ruotsissa myyneestä trilogiasta on tekeillä televisiosarja, jonka tuottaa tuotantoyhtiö maailmansuosioon nousseen Silta-sarjan taustalla.

***

#Helmetlukuhaaste2022 kohta 25. Kirjan nimessä on ilmansuunta.