Maggie O'Farrell: Hamnet

 

kuva S&S

 

Kirjan fiktiivinen tarina kertoo nuoren Hamnetin ja hänen perheensä elämästä 1500-luvun Englannissa. Myöhemmin maailmanmainetta niittänyt perheen isä on näytelmäkirjailija William Shakespeare, jonka nimeä ei kuitenkaan mainita kirjan sivuilla. Hamnetin nimi, vaikkakin toisessa kirjoitusasussa on tullut tunnetuksi teattereiden maailmassa, kaikkien aikojen tunnetuimmassa näytelmässä Hamlet.

*****

Hamnetin Agnes-äiti on parantaja, jonka päivät kuluvat metsien syrjäpoluilla samoillessa hänen keräillessään villiyrttejä rohtoihinsa. Pahat kielet levittävät juttuja Hewlandsin esikoistyttärestä, sovinnaisuuksista piittaamattomasta haukankasvattajasta, johon nuori latinanopettaja rakastui.

"Häntä maalaillaan kiivaaksi ja hurjapäiseksi, hänen sanotaan langettavan kirouksia ihmisten ylle ja osaavan parantaa mutta myös aiheuttaa vaivan kuin vaivan." 

Sitten tulee kuitenkin se päivä, jonka tuomaa vitsautta ei Agnes-äidinkään parantavat yrtit voi taltuttaa.  

Maailmalta kaupunkiin seilaavien laivojen mukana saapunut outo ruttotauti, musta surma on löytänyt tiensä myös tämän perheen kotiin, ja Hamnetin kaksoissisar sairastuu tautiin. Nuori, 11-vuotias poika yrittää löytää sisarelleen apua, onnistumatta kuitenkaan siinä; äiti on kaukana lääkeyrttitarhassaan ja isä vielä kauempana teatteriseurueensa kanssa.

Taloon on saapunut kulkutauti, joka eristää perheen sisätiloihin; "tämä tauti on liian iso, liian väkevä, liian julma. Ylivoimainen vihollinen. Se on kiertänyt ja kiristänyt kärhensä lapsen ympärille eikä enää hänestä hellitä."

Ja viikon lopulla toinen lapsista on kuollut.

*****

Oi, kuinka hurmaannuin O'Farrellin kerronnan kauneudesta tässä surullisen kauniissa tarinassa, joka kuljetti minut vuosisatoja sitten eläneiden ihmisten maailmaan. Kerronnan suomennoksesta kiitos Arja Kantelelle. Kirjan upea kansi on myös erityisen kiitoksen arvoinen. 

Hamnet on uskomattoman vangitseva kertomus menetyksen jälkeen koetusta pohjattomasta surusta. Vaikuttavuudessaan vahvoja tunteita herättävä tarina äidin rakkaudesta, voimattomuudesta ja huolesta hädän keskellä. Sydäntäriipaisevaa luettavaa on myös isän kokema suru, jonka hän yrittää peittää teatterissa roolipukunsa suojaan, ja saattaa näin ajoittain unohtaa oman itsensä ja murheensa. 

" - poika on täällä jossakin, hänet täytyy vain löytää."  

"Muista minut"

  

Maggie O'Farrell

Hamnet

alkuteos Hamnet 2020

suom. Arja Kantele

Kustantamo S&S 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Murdo Macleod

 

Maggie O'Farrell (s. 1972) on moninkertaisesti palkittu pohjoisirlantilainen kirjailija, joka asuu Edinburgissa. Hänen tuotannostaan on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Käsi jota kerran pitelin (2013) ja Varoitus tukalasta helteestä (2014). Hamnet sai heti ilmestyttyään ylistävän vastaanoton niin lukijoilta kuin kriitikoiltakin. Se voitti brittikriitikoiden kansallisen palkinnon ja nousi The New York Timesin ja The Sunday Timesin myydyimpien teosten listalle.

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Biofiktio / Elämänkerta 

#helmetlukuhaaste kohta Kirjassa sairastutaan vakavasti

Simo Halinen: Nainen joka katosi

 

 

Mieheen iskee ahdistus ja hänen on pakko poistua kesken äitinsä hautajaisten. Sukulaiset odottavat häneltä, vainajan vanhimmalta pojalta muistopuhetta. Mutta muistelut neuroottisia raivokohtauksia saaneesta äidistä, jonka vihan kohteena erityisesti hän esikoispoikana oli, mitä hän voisi tästä sanoa?

"Paskat. Minun äitini oli sairas! Hän lukitsi minut pienenä pimeään huoneeseen miettimään tekojani! Hän pesi suuni saippualla kunnes en enää uskaltanut puhua!"

Ja niin mies päättää tehdä saman kuin lapsena, kadota. Äiti oli kuollut, mutta hän oli elossa, eikä äidillä ollut enää pääsyä hänen maailmaansa.

*****

Iltaöisen junamatkan jälkeen, saavuttuaan takaisin Helsinkiin hän kohtaa baarin terassilla salaperäisen naisen. Yhteisellä, yöllisellä venematkalla mies tulee vakuuttuneeksi siitä, että nainen kantaa sisällään jotain synkkää salaisuutta. Kiinnostusta herättävän naisen menneisyydessä tuntuu olevan piiloitettuja asioita ja muistoja, joihin ei saanut törmätä.

Miehen ja naisen välille syntyy kuitenkin intohimoinen suhde ja seuraavat viikot olivat onnellista, mutta erikoista aikaa; "meistä tuli jonkinlaisia rakastavaisia, joilla kummallakaan ei ollut menneisyyttä."

*****

Eräänä päivänä, ehdittyään jo rakastua mieheen nainen yllättäen katoaa. Ei miehen takia, vaan omasta syystään. Tumma menneisyys on löytänyt naisen ja saanut kiedottua lonkeronsa hänen ympärilleen. Suojellakseen itseään ja rakastamaansa miestä naisen oli livahdettava varkaan lailla miehen elämästä.

"En voisi sitoa häntä enempää itseeni ellen olisi valmis ottamaan seuraavaa askelta. Ja koska tiesin etten ollut, kai minä jotenkin etsin hetkeä, jolloin katkoa siivet miehen unelmilta." 

*****

Lähdettyään etsimään naista, mies voi vain toivoa löytävänsä tämän ennen kuin on liian myöhäistä. Hän oli löytänyt naisessa ihmisen, josta ei voinut luopua.

"Hänen olemassaolonsa on ainoa asia, joka saa minut tuntemaan että olen elossa."

*****

Nainen joka katosi on koukuttava kertomus siitä, miten vaikea ihmisen on kohdata lapsuutta varjostaneet tragediat, kaltoinkohtelut ja kaikki traumaattiset tapahtumat. Koetun pahuuden muistoista ja sen lonkeroihin kietoutumisesta on vaikea irtautua ja uskaltaa luottaa taas ihmisten hyvyyteen. Uhrinkohtalosta, jonka varjossa on saattanut piileskellä on ihmeen vaikea luopua. Kirjan tarinan vangitsevaan ja ennalta-arvaamattomaan juoneen oli ihmeen helppo tempautua mukaan. 

*****   

Simo Halinen

Nainen joka katosi

CrimeTime / Docendo 2022

Kirjan kannen kuva Docendo

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Petri Mast

Simo Halinen (s. 1963) on helsinkiläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on julkaissut aiemmin kaksi romaania. Vuonna 2014 hänet palkittiin parhaan käsikirjoituksen Jussilla elokuvasta Kerron sinulle kaiken. 

 

 

#helmetlukuhaaste kohta Kirja on julkaistu vuonna 2022.

Sheila O'Flanagan: Naiset karkuteillä

 

kuva Minerva

 

Viisikymppisen Gracen aviomies, kirjallisuudenprofessori Ken on Alzheimer-diagnoosin saatuaan yllättäen tappanut itsensä ajamalla autolla mereen. Kiukkuinen ja surullinen Grace on päättänyt toteuttaa miehensä suunnitteleman aarrejahdin, jonka ratkaisemisessa auttavat miehen jättämät kirjalliset ohjeet, jotka ovat salasanojen avulla avattavissa Gracen tietokoneella.

38-vuotias Deira päättää samaan aikaan lähteä, aiemmin miehensä kanssa suunnitellulle lomamatkalle, nyt kuitenkin yksin. Kymmenen vuotta kestänyt avioliitto Gavinin kanssa on päättynyt miehen löydettyä rinnalleen nuoremman naisen.

*****

Ranskaan matkalla olevalla autolautalla nämä kaksi naista kohtaavat ja sattumusten kautta päätyvät yhteiselle matkalle, joka tulee olemaan heille molemmille itsensä uudelleen löytämisen alku. 

Ennestään toisilleen tuntemattomien naisten matka Irlannin Dublinista Espanjan Cartagenaan on täynnä yllätyksiä. Deiran ja Gracen road trip halki Ranskan on löytömatka, joka aikana he auttavat toisiaan löytämään tien yli surun, vihan ja pettymysten. 

*****

Deira: "Joskus sattuma esittää elämässämme paljon suurempaa roolia kuin uskommekaan" ... "Sattuma oli johdattanut hänet ja Gracen yhteen, ja heidän matkansa oli päättynyt tavalla, jota kumpikaan ei ollut odottanut, tavalla, joka oli lähettänyt heidät molemmat uuteen suuntaan." 

Matka oli Gracen miehen tarkkaan laatiman aikataulun ja tämän toivomusten puitteissa suunniteltu, hotellihuoneetkin oli valmiiksi varattuina. Deiran mielestä oli hiukan outoa, miten Gracen mies vielä kuoltuaankin hallitsi vaimonsa tekemisiä. Oliko Grace, naimisissa ollessaan tiedostamattaan muuttunut miehensä vaikutuksesta, eikä ollut enää se aiemmin omia juttujaan tekevä, itsenäinen nainen.

Grace: "Haluan nähdä sellaisen paikan, jota hän ei ole hyväksynyt etukäteen." 

*****

El Pozo de la Señora ,

"Näköala on henkeäsalpaava."

*****

Naiset karkuteillä on mielenkiintoisella tavalla kiehtova kertomus "aarteenetsinnästä". Tarina pitää sisällään kahden naisen elämän menetyksiä ja suruja. Yhteistä näille naisille on kuitenkin toiveikkuus ja voimakas usko tulevaan, joka on vahvasti aistittavissa kirjan sivuilla. Loistavasti kerrotut juonenkäänteet ja jännittävä arvoituksellisuus pitivät kiinnostuksen yllä tarinan loppuun asti. Romanttiseen, hyvänmielen feel good-tarinaan on niin helppo tempautua mukaan, ja todistaa onnellisesti päättyvää aarteenetsintää.

Ja minulle tämä kirja oli myös kiinnostava löytömatka, matka ehkä jo unohdettujen tietojen "päivityksiin"  ranskalaisista ja espanjalaisista kirjallisuuden ja taiteen merkkihenkilöistä; Simenon, Hemingway, Don Quijote, García Lorca. Monituntinen, mukava matka vierähti karttojen, googlen ja Wikipedian parissa, kiitos tämän kirjan. 

*****

Sheila O'Flanagan

Naiset karkuteillä

The Women Who Ran Away 2020

suom. Päivi Paju

Minerva 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Bill Waters

Irlantilainen Sheila O'Flanagan on entinen arvopaperidiileri ja taloustoimittaja ja nykyinen bestsellerkirjailija. Hänen romaanejaan on  myyty maailmanlaajuisesti jo yli 8 miljoonaa kappaletta ja niillä on laaja, innostunut fanikunta. O'Flanagan haluaa kirjoittaa viihdettä naisista, jotka joutuvat vaikeassa tilanteessa löytämään oman vahvuutensa. Hän on kirjoittanut yli 20 romaania ja kaksi lastenkirjaa. Hän rakastaa sulkapalloa sekä nuorten luovuuden tukemista ja osallistuu aktiivisesti useisiin naisten asemaa ja lukutaitoa parantaviin hankkeisiin.

 

#helmetlukuhaaste kohta 7 Kirja kertoo ystävyydestä.

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut

kuva Bazar

 

Emilia odottaa alkavaa kesälomaa. Edessä olisi kiireettömät lomapäivät kesäisessä Helsingissä, kaupungin rantakalliot, jonne kokoonnuttaisiin viettämään ystävien kanssa aikaa ilta-auringossa. Aikaisempi parisuhde on saanut väistyä uuden ihastuksen myötä. Jere oli omaa polkuaan kulkeva mies, jolla oli elämälle valmiit suunnitelmat, ja joihin hän halusi Emilian mukaan. 

Mutta halusiko Emilia oikeasti tätä?  

"Emilia olisi vapaa, kunnes seinät taas rakentuisivat hänen ympärilleen. Meri ja tuulta halkovat tympeät lokit. Maisema, johon hän ei kuulunut. Taas uusi asunto, jonne hänet suljettaisiin, jonne hän sulkeutuisi odottamaan erilaisia aikoja. Uudestaanko hän alkaisi kaivata ja kurkotella toisenlaiseen elämään."

*****

Muutoksen huolettomiin kesäpäiviin tuo äidin puhelinsoitto, jossa hän kertoo Auri-tädin kuolemasta. Emilialla on vain hämärät muistot tädistään, jonka kirjallisuushommat ja muut hömpötykset (mummon kertoman mukaan) veivät mennessään, ja laitokseen suljetusta, aiemmin terveestä Ailista tuli sairas Auri. 

*****

Hautajaismatka Pohjanmaalle katkaisee Jeren ja Emilian yhteiset suunnitelmat, ja kotiseudulle paluun nostattamat lapsuuden muistot alkavat elää Emilian mielessä. Auri-tädin päiväkirjan lukeminen, ja sen kautta tämän mielen haurauteen uppoutuminen sysää Emilian elämän aivan erilaiseen muutokseen. Elämästä nauttiminen ja usko tulevaan väistyy, ja Emilian elämä alkaa pyöriä keksittyjen ja kuviteltujen sairauksien ympärillä. Todellisuus alkaa hämärtyä. 

*****

Kirjan kansi, kaikessa herkässä kauneudessaan taisi olla se ensimmäinen asia, joka sai minut kiinnostumaan Elina Annolan esikoisromaanista. Satu Kontinen on onnistunut kyllä luomaan kesän tunnelman myös kirjan kansikuvaan, eletäänhän kirjan tarinassa aurinkoisia ja helteisiä kesäpäiviä.

Erityisen kaunista ja koskettavaa luettavaa oli Aurin päiväkirjaosuudet; nautittavaa, ja niin pehmeästi soljuvaa kieltä, jota kirja kauttaaltaankin sisälsi.

Kirjan raskas aihe, mielen hajoamisesta ei ollut kesäisen keveää luettavaa, mutta vaikeasta aiheesta huolimatta onni ja toiveikkuus jäi kirjan viimeisten sivujen myötä elämään.   

  "Meri on nyt kaunis, musta ja välkettä täynnä."

 

Elina Annola

Kunnes kukkivat puut

Bazar 2022 

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Milla von Konow

 

Elina Annola (1985) on helsinkiläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, jonka juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla ja lapsuudenmaisemat Laihian lakeuksilla. Kunnes kukkivat puut on Annolan esikoisromaani, ja hänen toinen romaaninsa, Kaikki lokakuun taivaat, julkaistaan syksyllä 2022. Luku- ja kirjoitusharrastusten lisäksi Annola viettää aikaansa lenkkipoluilla, joilla seurana juoksentelee toisinaan myös parsonrusselinterrieri Ryyti.

 

 

 

 

#helmetlukuhaaste kohta 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. 

Elly Griffiths: Kivikehä

 

kuva Tammi

"Astu kivikehään niin ympyrä sulkeutuu."

Toistaako historia itseään, kun Ruth Galloway ja Harry Nelson palaavat vuosien jälkeen suolamarskille, nyt tutkimaan kadonneen tytön tapausta. Kivikehän sisältä löytyy kivinen paasiarkku, joka sisältää ihmisen luita. Liittyykö hiljattain paikkakunnalta kadonneen tytön tapaus ja Ruthin saama uhkauskirje paalukehän aiempaan tapaukseen? Palaako menneisyys kummittelemaan marskimaalle?

"Kun Ruth kaivoi marskimaalla ensimmäistä kertaa, hän oli parikymppinen sinkku ja akateemisen uransa kynnyksellä. Nyt hän on edelleen sinkku, mutta hänellä on seitsemänvuotias tytär ja äärimmäisen monimutkainen ihmissuhdemenneisyys."

Ruth elää tyttärensä Katen ja Flint-kissansa kanssa aivan marskimaan laidalla, eikä hän haluaisi asua missään muualla. Ruth rakastaa tätä kaunista Norfolkin muinaista marskialuetta. Syksyisin talvehtimaan saapuvat valtavat hanhiparvet valtaavat alueen.

Aurinko värjää lintujen siivet vaaleanpunaisiksi niiden kierrellessä ja kaarrellessa.

*****

Ruthin ja Nelsonin mutkikas suhde on jämähtänyt paikoilleen ja keskittynyt nyt vain yhteisen tyttären Katen ympärille, ja tämä tuntuu sopivan Ruthille oikein hyvin. Epävarmuuden keskellä seikkailevan Nelsonin huolenaiheena on lähiaikoina syntyvä lapsi, jonka isyydestä hänellä on pieni epävarmuus. Uusi rikostutkinta marskimaan alueella nostaa taas pintaan ne tunteet, joiden olemassaoloa Ruth ja Harry ovat yrittäneet itseltään piilottaa. Suhde, joka joutuu nyt tulilinjalle heidän paneutuessa yhä syvemmälle tapaukseen liittyviin riskeihin, miten sen käy? 

*****

Saavuttuaan kaivauksille Ruthin eteen astuu mies menneisyydestä, näin hän aluksi kuvittelee. Pitkä vaalea tukka, säänpieksämät kasvot, voimakas nenä ja kirkkaansiniset silmät; "Erik?" hän sopertaa. 

Paikalle saapuva mies on Leif Anderssen, ja Ruthin mieleen palautuu myrskyinen yö, ja petollisella marskimaalla takaa-ajossa hukkunut Erik. Kiviesineiden asiantuntijan ominaisuudessa paikalle on saapunut hänen vanhan ystävänsä professoripoika tutkimaan isänsä paalukehältä löytyneitä pyhiä kiviä, noitakiviä. 

*****

Itseään toistavan menneisyyden keskellä, paras toivo löytää johtolankoja lepää Ruthin mielestä itse luissa. 

*****

Kivikehän tarinassa tuntuu niin tutulta palata sympaattisen luututkija Ruth Gallowayn ja hänen lähipiirinsä elämään. Miten mukava on taas tavata kaikki ne ihmiset, jotka ovat tulleet minullekin niin tutuiksi. Yksi hyväntahtoisimmista tarinan henkilöhahmoista on Cathbad, oudosti pukeutuva ja käyttäytyvä druidi. Useimmissa sarjan kirjojen "loppuhuipennuksissa" hänen yllättävä ilmestymisensä paikalle saa sydämen sykkeen laskemaan (ainakin minulla), koska Cathbad ei taatusti jätä rakkaita ystäviään Ruthia ja Harrya pulaan. Rikoskomisario Nelsonin epämääräinen "haahuilu" kahden perheen välillä tuntuu ahdistavan välillä jopa häntä itseään.

Tässäkin tarinassa luonto on vahvasti läsnä ja Norfolkin muinaiset pyhät marskimaat ja alueen karu kauneus maalautuvat silmiini niin kauniina ja todentuntuisina. Kevään värikkyys muuten niin harmaassa maisemassa; 

"Polkujen varrella on noussut lumikelloja, 

ja siellä täällä pilkottaa kirkkaankeltaisia rentukoita."

*****

 

kuva Tammi

 

Ruth Galloway-mysteerin 12. osa Lyhdynkantajat ilmestyy jo syyskuussa 2022. 

"Ratkeaako Ruthin ja Nelsonin tulevaisuus vihdoin?" 

 

 

Elly Griffiths

Kivikehä

The Stone Circle 2019

suom. Anna Kangasmaa

Ruth Galloway-mysteeri #11

Tammi 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Sara Reeve

Elly Griffiths ( s. 1963 ) on englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Ruth Gallowayn rakastetuista seikkailuista. Ennen kirjailijauraansa Griffiths, oikealta nimeltään Domenica de Rosa, työskenteli lastenkirjallisuuden toimituksessa kustantamossa. Ruth Galloway-sarjan idea syntyi lomalla Norfolkissa, kun de Rosan aviomies oli juuri vaihtanut alaa ja ryhtynyt arkeologiksi. Ahmittavan hyvä dekkarisarja on kaapannut paikkansa lukijoiden ikisuosikkina.  

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Luonto

#helmetlukuhaaste kohta 29 Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa 

 

Imre Kertész: Kohtalottomuus

 

Kohtalottomuus kertoo teini-ikäisen Gyurkan matkasta keskitysleireille Auschwitziin, Buchenwaldiin ja Zeitziin. Kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus unkarilaisen Imre Kertétszin elämästä noilla kuolemanleireillä.

*****

Budapestissä isänsä ja äitipuolensa kanssa asuvan 15-vuotiaan Gyurkan elämää rajoittavat nyt iltaiset ulkonaliikkumiskiellot, kuten niin monia muitakin juutalaissyntyisiä ihmisiä. Takkiin neulotun keltaisen tähden kanssa saa näyttäytyä kadulla vain iltakahdeksaan saakka. Ja pian ihmisiä aletaan hakea kodeistaan ja viedään työlaitoksiin, jonne myös Gyurkan isä saa kutsun. Isänsä lähdettyä työlaitokseen nuoren Gyurkan on nyt pystyttävä huolehtimaan perheenpään tehtävistä. Huolettomat ja onnelliset lapsuusvuodet ovat nyt päättyneet, ja pian hän itsekin joutuu lähtemään muurarintöihin öljynjalostamolle, jonne kaikki alaikäiset sijoitettiin aputöihin. Vili-sedän mukaan heidän olisi vain kestettävä tämä "lyhyt välimenokausi", kunnes liittoutuneet tulisivat sinetöimään saksalaisten kohtalon. Mutta kuinka väärässä setä olikaan!

Budapest 1944. Juutalaispojan bussimatka työpaikalle katkeaa yllättäen poliisin pysähtymiskäskyyn. Ensimmäinen yö kuluu santarmiaseman hevostallissa lukkojen takana, seuraavana päivänä poika astuu tuhansien muiden kanssa junaan. Vielä Auschwitziin saapuessaan hän uskoo aloittavansa uuden, paremman elämän.

"Sitten he sulkivat liukuoven ja hakkasivat siihen vielä jotain ulkopuolelta, sen jälkeen seurasi merkinantoja, vihellyksiä, junan käynnistämisen ääniä ja nytkähdys: lähdimme liikkeelle." 

*****

Auschwitzin ja Buchenwaldin jälkeen Gyurka siirrettiin Zeitziin, joka on syrjäinen, maalaismainen keskitysleiri.

Nuori Gyurka uskoi aivan vankeusaikansa alusta asti, että hänen on vain yritettävä sopeutua keskitysleirielämään. Oli tultava hyväksi vangiksi ja tulevaisuus pitäisi huolen lopusta, näin hän uskoi. Ja näin hän näki muidenkin tekevän.

"Elämää - hän lisäsi - on jatkettava, ja niinhän se tietysti oli, paljon muuta emme luonnollisesti voineet tehdäkään, tajusin, jos meillä nyt kerran on tilaisuus siihen." 

*****

Luettuani tämän kirjan, huomasin, että poissa oli se epätoivo ja lohduttomuus, mikä aikaisemmin lukemissani, keskitysleirien julmista tapahtumista kertovissa tositarinoissa näyttäytyi jo ensimmäisiltä sivuilta kirjan loppuun asti. Mikä oli se uskomaton voima, jonka turvin tämä nuori poika säilytti elämänuskonsa tuon sadistisen ja julman kohtelun keskellä? Mihin perustui se luottamus ja usko parempaan elämään, joka oli vahvasti aistittavissa kirjan sivuilta? Karmeiden, päivittäin toistuvien julmuuksien hyväksyminen sellaisina kuin ne tulivat, näytti syrjäyttävän kaiken sen pelon ja järkytyksen, jonka ainakin minä lukijana aistin. Ja selviytymisen jälkeinen muistamisen taakka kaikesta kokemasta, voiko siitä koskaan vapautua? 

"ihminen ei koskaan voi aloittaa uutta elämää, ainoastaan jatkaa vanhaa." 

 

Imre Kertész

Kohtalottomuus

Sorstalanság (unkarinkielinen)1975

suom. Outi Hassi

Otavan kirjasto 2003

 

Imre Kertész (1929 - 2016) on ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut unkarilainen. Hänen vuonna 1975 ilmestynyt teoksensa Kohtalottomuus jäi Unkarissa pitkään huomiotta. Uuteen julkisuuteen kirja nousi 1990-luvulla erityisesti Saksassa saamansa ylistävän vastaanoton ansiosta.

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Selviytymistarina

#helmetlukuhaaste kohta Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

#kevätotavankirjastossa 

Miriam Toews: Naiset puhuvat

kuva S&S

Kahdeksan luku- ja kirjoitustaidotonta naista kokoontuu salaa tallin heinäparvelle keskustelemaan käsittämättömistä ja hirveistä yöllisistä tapahtumista, joita he ovat keskuudessaan joutuneet kokemaan. He asuvat bolivialaisessa mennoniittayhteisössä, joka elää irrallaan muusta maailmasta. Naiset eivät osaa asuinmaansa kieltä, koska yhteisössä puhutaan vain keskiaikaista kieltä, ja sitä osaavat vain miehet. 

Naiset lähtevät salaisiin kokouksiinsa, jotka pidetään miesten lähtiessä töihinsä yhteisön ulkopuolelle. Pöytäkirjaa kokouksessa keskutelluista asioista on pyydetty pitämään August Epp, nuori poika joka oli lähtenyt yhteisöstä, mutta palannut sinne takaisin.

***** 

Viimeisen viiden vuoden aikana melkein jokainen siirtokunnan nainen ja tyttö on tainnutettu ja raiskattu, ja aikaisemmin moni uskoi, että asialla olivat aaveet tai Saatana ja että naisia kenties rangaistiin heidän synneistään. Lainvalvontansa itse hoitava Molotschnan siirtokunta oli päättänyt, että naisten piti antaa raiskaajille anteeksi saadakseen pitää omat taivaspaikkansa. Jos he eivät sitä tee, niin heidän pitää lähteä siirtokunnasta ulkomaailmaan, joka on heille täysin vieras paikka. Heidän pitäisi nyt valita anteeksiannon ja iäisen elämän välillä.

"Meitä on kohdeltu huonommin kuin eläimiä ja itse asiassa Molotschnan eläimet ovat paremmassa turvassa kuin Molotschnan naiset ja niistä myös  pidetään parempaa huolta." ... "Sillä tavallako me haluamme opettaa tyttäriämme puolustautumaan - pakenemalla? Ei pakenemalla vaan lähtemällä."

*****

Syvälliset keskustelut kokouksissa johtivat pian äänestykseen, joka suoritettiin kuvilla, koska naiset eivät osanneet lukea. Piirroksista heillä oli nyt valittavana kolme vaihtoehtoa: Ei tehdä mitään, jäädään ja taistellaan, tai lähdetään.

Naiset julistivat manifestin, vaikka eivät tunteneet koko sanaa. He päättivät kolme asiaa, joita halusivat ja joihin heillä oli oikeus: "Haluamme että lapsemme ovat turvassa. Haluamme pysyä uskossa vakaina. Haluamme ajatella." 

"Niin, koska emme osaa lukea emmekä kirjoittaa, olemme aina alakynnessä, kun aletaan keskustella Raamatun tulkinnoista.... - Tottelemattomuus? Mutta se ei ole oikea sana kuvaamaan meidän lähtöämme. Se on sana, jota Molotschnan miehet käyttäisivät, mutta ei Jumala."

August: "Ehkä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Molotschnan naiset olivat itse tulkinneet Jumalan sanaa." 

*****

Mutta minne päin naisjoukko lapsineen lähtisi? Kartasta ei olisi apua, koska kukaan ei osannut sitä lukea. Ona oli naisista se, jolle August piti oppitunnin suunnistamisesta. Etelän risti, Crux oli kirkas tähtikuvio, joka tulisi johdattamaan naiset lapsineen matkalle uuteen elämään, muutokseen.

August: "Näin pienen pilkahduksen kärrysaattueesta koulun takana." 

*****

Naiset puhuvat on riipaiseva, järkyttävyydessään todella koskettava, tositapahtumiin perustuva tarina, joka on saanut inspiraationsa bolivialaisen mennoniittayhteisön tapahtumista 2000-luvulla. Tarina alistettujen naisten rohkeudesta muuttaa elämäänsä, tuntemattomaan maailmaan heittäytyminen ja yhteinen vankka usko selviytymisestä. Tarina puhumisen voimasta, ja yhteisestä uskalluksesta aloittaa muutos, löytää keino selviytymiseen.

Vakava-aiheisen, tunteikkaan ja lämminhenkisen kerronnan sisältä löytyi ajoittain humoristisiakin pilkahduksia. Ajatuksia herättävä ja tunteisiin menevä tarina jätti vahvan lukujäljen ja liikuttavan mieleenpainuvia olivat kirjan viimeiset lauseet.

"Hymyilen. Näen että maailma kääntyy itsensä ympäri kuin aallot, mutta ilman pidättelevää merta tai rantaa. Pöytäkirjoilla ei ollut mitään tarkoitusta. On pakko nauraa."

"Tarkoitus oli se, että minä kirjasin sen, naisten puheen. Elämän."

*****

Miriam Toews

Naiset puhuvat

alkut. Women talking 2018

suom. Kaisa Kattelus

S&S 2021

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Carol Loewen

Kirjailija Miriam Toews syntyi 1964 pienessä mennoniittakaupungissa Steinbachissa, Kanadan Manitobassa. Hän on julkaissut seitsemän romaania, yhden muistelmateoksen ja saanu kotimaassa useita kirjallisuuspalkintoja. Toews asuu Torontossa.

 

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Kirjasta on tehty elokuva.

#helmetlukuhaaste kohta 32 Kirjassa rikotaan yhteisön normeja. 

 

 

Ann-Luise Bertell: Ikävän jälkeen

 

kuva Tammi

Maria Alinan loppuelämän tärkein tehtävä on kirjoittaa muistiin elämäntarinansa Amerikkaan jääneelle Lidia-tyttärelleen. Tyttärelle, jonka näkemistä hän oli odottanut koko elämänsä ajan. 

"Minä teen lähtöä tästä maailmasta ja siirryn toiseen. Kuoleman esikartano jää vihdoin taakse. Se on paikka, jossa olen ollut koko elämäni ajan, siitä päivästä lähtien kun veri vuoti isästäni. Minua ei pelota jättää taakseni sitä vähää mitä minulla on jäljellä. Mutta minua pelottaa se että lähden tästä eteenpäin kenenkään saamatta tietää, kuka minä olin. Siksi minä kirjoitan sinulle, sinun olisi pitänyt saada kuulla tämä jo kauan sitten." 

*****

Silloin puhuttiin koko ajan sodasta, maailmansodasta, ja miten se päättyisi. Venäläiskasakat olivat Suomessa hankkimassa ja kartoittamassa maa-alueita, pienimpiä ja syrjäisimpiä kyliä myöten.

Isän kuoleman jälkeen monilapsinen perhe jatkoi elämäänsä entistäkin niukemmissa oloissa, Margareta-äidin yrittäessä selvitä päivästä toiseen lapsijoukkonsa kanssa. Perhe kasvoi äidin avioiduttua uudelleen. Järkyttävästä tapahtumasta aiheutunut syyllisyyden taakka alkoi painaa liikaa, ja vähitellen perheessä alkoivat vaikenemisen vuodet. Kaipuu paremmasta elämästä muualla, siirtolaisen elämä kaukana Kanadassa alkoi itää ensin Harald-veljen ajatuksissa, koska kotiin jääminen tuntui mahdottomalta. Mutta varsinkin Maria Alinalle äidin ja sisarusten jättäminen oli vaikeaa.

"Minun olisi myös lähdettävä pois, minusta ei saanut tulla samanlaista kuin hän, niin ei saanut tapahtua." ... "Olin kuudentoista vanha ja lähdössä pois pikkuveljeni luota, jättäisin hänet vaitonaisen metsän synkkien asukkien huomaan."

*****

Palatessaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin Suomeen, Maria Alina ei enää tuntenut veljeään, jota hän oli valtameren takana ikävöinyt. Kaikkien näiden vuosien aikana pikkuveli Axel oli vähitellen käpertynyt omaan yksinäisyyteensä, eikä enää pystynyt katsomaan ihmisiä silmiin. 

*****

Maria suree elettyä elämäänsä, jossa hänen on täytynyt jättää kaikki rakastamansa ihmiset, myös tyttärensä Lidia.

"Minä halusin viedä sinut sinne, minun oli kerta kaikkiaan pakko näyttää sinulle jotain mistä minä pidin, kertoa sinulle Margareta-mummustasi ja hänen unikoistaan."

*****

Tässäkin Ann-Luise Bertellin kirjassa, jo aivan ensimmäisiltä sivuilta alkaen, vangitseva tarina kuljettaa minut mukanaan Pohjanmaalle, sotavuosien köyhyydessä elävän perheen arkeen. Sain tehdä matkaa Atlannin yli  suomalaissiirtolaisten uuteen elämään ja tuntea heidän kaipuunsa takaisin tutuille synnyinseuduilleen. Oli mielenkiintoista palata jo aiemmin suomennetun trilogian 2. osan Oma maa "alkulähteille"; kirjan, joka oli yksi viime kesän mieleenpainuvimmista  lukukokemuksistani.  

Ikävän jälkeen on Bertellin taitavaa ja väkevää kerrontaa osin jo unohdetuista ajoista, Bertellin oman suvun fiktion keinoin kerrottua tarinaa. Todentuntuista elämää lähes sadanvuoden takaa, usean sukupolven elämän kuvausta. Kirjan kerronta on eleettömän kaunista, elämän karuudesta huolimatta toiveikkuus ja usko paremmasta paistaa taustalla. 

"Ja unikkoja, jotka kukkivat melkein kaikkialla maan päällä."

***** 

 

 

kuva Tammi

 

Botnia-trilogian päätösosa Ikuinen kaipuu julkaistaan jo syyskuussa.

 

Ann-Luise Bertell

Ikävän jälkeen

Vänd om min längtan 2016

suom. Vappu Orlov

Botnia-sukutrilogia #2

Tammi 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Frank Unger

Ann-Luise Bertell (s. 1971) on pohjalainen näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja sekä Wasa Teaterin johtaja. svenska Ylen vuonna 2016 palkitsema esikoisromaani Ikävän jälkeen aloittaa Botnia-sukutrilogian, jonka toinen osa Oma maa nousi vuoden 2020 Finlandia- ja Runeberg-ehdokkaaksi.

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Pääosassa nainen.

#helmetlukuhaaste kohta 16. Kirjan luvuilla on nimet.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

kuva Gummerus

Martta ja Matti palaavat vuosien jälkeen höyrylaivalla Ruotsista, jonne he olivat muuttaneet ottovanhempiensa Jenny ja Fredrik Barkerin kanssa. Martan veli Matti aloittaisi opiskelun Turun suomalaisessa lyseossa, ja hän halusi lukea lakimieheksi, ettei tarvitsisi kyntää peltoja elääkseen. Ruotsissa heillä ei ollut mistään puutetta, mutta he olivat kaivanneet takaisin lapsuutensa maisemiin, jossa heidän vanhat ystävänsä asuivat.

*****

Barkerin puuvillatehtaan oli perinyt Fredrikin veljenpoika Robert, joka alkaa nyt tutustuttaa vastentahtoista Marttaa kaupungin seurapiireihin, jossa kuitenkin tunnutaan muistavan Martan alhainen syntyperä. Olihan hän alkuperältään,veljensä Matin tavoin vain köyhä orpolapsi, jonka Liedon kappalaisen leskivaimo Jenny Malmström oli ottanut kasvattilapsekseen.

*****

Suomessa eletään 1900-luvun alkua, jolloin poliittinen liikehdintä yltää myös Turkuun ja tuntuu,että koko yhteiskunta on nyt sekaisin. Pikkuserkku Robertin poliittinen kiihkoilu on tuntunut tarttuvan myös Mattiin, ja se saa Martan huolestumaan.

Martta aloittaa työn Turun kansankirjastossa, ja hän viihtyy uudessa työssään hyvin tavatessaan lainausosastolla päivittäin uusia ihmisiä. Myös Matti on saanut paljon uusia ystäviä, jotka vaikuttivat kunnon pojilta, ja Martasta tuntuu, että veli on löytänyt paikkansa Turussa paljon nopeammin kuin hän. 

Mutta sitten kirjastoon aletaan tehdä yllätystarkastuksia ja sanomalehdet ovat mustanaan sensurointeja. Painoylihallituksen määräyksestä kirjastosta piti hävittää arveluttavia kirjoja. Marttaa suututti suomalaisten kansallisaarteiden sensuroiminen ja hänellä oli omat ratkaisunsa tähän asiaan.

"Napoleonin sodista kertovat kirjat Martta oli pystynyt surutta poistamaan, mutta kun olisi pitänyt hävittää Minna Canthin, Arvid Järnefeldin ja Juhani Ahon kirjoja, hän nousi sisäiseen kapinaan. Painoylihallituksen mielestä ne olivat siveellisyyttä loukkaavaa katuojakirjallisuutta."

*****

Lapsuuden maisemissaan Kuuvuoren kukkuloilla Martta tapaa myös lapsuudenystävänsä Juho Lehtosen, jonka raamikas olemus herättää Martassa outoja tuntemuksia. Marttaa piirittävä Robert Barker yrittää varoitella häntä työväen kanssa seurustelusta. Varoituksista huolimatta Martta tulee sekaantuneeksi ystäviensä kanssa hankkeeseen, jossa hän tuntee toimivansa isänmaan hyväksi. Suurlakkoa suunnitellaan ja Marttakin osallistuu Juhon ja muiden työläisten kanssa kaupungissa järjestettäviin mielenosoituksiin. Martta tuntee olevansa yksinäinen ja outo lintu kahden maailman välissä.

"Oli kaksi miestä, jotka olivat saaneet hänen maailmansa sekaisin. Toinen, joka ei häntä halunnut, ja toinen, joka halusi mutta ei voinut saada. Ja hän kun oli luullut, että miehet eivät voisi herättää hänessä mitään suurempia tunteita." 

*****

Puuvillatehtaan perijä on itsenäinen jatko-osa Puuvillatehdas-sarjan aloitusosalle Puuvillatehtaan varjossa. Fiktiivisten henkilöhahmojen rinnalla sain tutustua tuon ajan todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Kirjan alkuun painetun kaupungin kartan pariin palasin monen monta kertaa, kun seurasin Martan mukana vaikka kaupungin laitamalla sijaitsevan Portsan puutaloalueelle. Mielenkiintoista oli myös tarkkaan piirretyt ajankuvakset elämästä 1900-luvun alun Suomessa, etenkin asusteiden yksityiskohtaiset kuvaukset olivat kiinnostavaa luettavaa. Kirjan tarina oli romanttinen kertomus nuorten ihmisten elämästä sortovuosien keskellä. Suurlakon päättymisen myötä alkoi uusi aika, vai alkoiko? Marttaa vaivaavat ristiriitaiset ajatukset eivät jättäneet häntä rauhaan.

"Milloin tämä piina päättyisi? Tämä tuskallinen kaipaus."

 

 

Ann-Christin Antell 

Puuvillatehtaan perijä

Puuvillatehdas-sarja #2

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Marek Sabogal

Ann-Christin Antell asuu Turussa ja työskentelee kirjastonhoitajana kaupunginkirjastossa. Hän on opiskellut arkeologiaa, historiaa ja kansantiedettä. Kirjoittamaan häntä inspiroivat rakkaus romantiikkaan, kotikaupunkiin ja sen kulttuurihistoriallisiin maisemiin. Esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa (2021) löysi tiensä lukijoiden sydämiin ja on ollut myynti- ja arvostelumenestys. Sitä on kiitetty etenkin elävästä ajankuvasta ja koukuttavuudesta.

 

 

#lukumatkamenneisyyteen  kohta 1900-luku

#helmetlukuhaaste 2022 kohta 14 Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

Lucinda Riley: Italialainen tyttö

kuva Bazar

"Ei kai rumaan vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutuneesta tytönruipelosta voinut lähteä niin puhdasta ja täydellistä ääntä? ... Sävelet suoltuivat esiin vaivattomasti, ääni oli luonnostaan hallittu ja esityksen musikaalisuus oli ilmeinen. Sellaista lahjakkuutta ei voinut opettaa." 

Roberto Rossini oli Milanossa oopperalaulua opiskeleva nuori mies, joka kohtasi 11-vuotiaan nuoren lettipäisen Rosanna Mencinin tullessaan juhlimaan äitinsä Marian syntymäpäivää synnyinseudulleen.

*****

Rosannan koti oli pieni asunto hänen isänsä omistaman pienen kahvilan yläkerrassa Napolin Piedigrottassa. Mencinin perheen Marco-isä oli ylpeä noustuaan kahvilansa menestymisen myötä köyhyydestä, ja pystyttyään nyt elättämään perheensä. Rosanna oli huoleton ja onnellinen lapsi, jonka haaveet eivät ulottuneet seuraavaa auringonlaskua pidemmälle.

Mutta sitten tuli eräs elokuun ilta, jolloin Rosanna sai kuulla olevansa jollakin tapaa erityinen, ensimmäistä kertaa elämässään. Ja hän tunsi, että hänen kohtaamansa nuori Roberto tulisi muuttamaan hänen elämänsä.

"Tuntuu mahdottomalta uskoa, että niin pieni tyttö saattoi rakastua jo ennen murrosikää, mutta muistan varsin elävästi sen hetken, jona näin hänet ensimmäisen kerran..."

*****

Isoveljensä Lucan ansiosta Rosanna pääsi ottamaan, vanhemmiltaan salaa laulutunteja Roberton suosittelemalta La Scalasta eläkkeelle jääneeltä opettajalta. Myöhemmin, stipendin saatuaan Rosanna pääsi jatkamaan opintojaan Milanoon, jossa La Scalan taiteellinen johtaja ihastui hänen ääneensä.

"Ääni oli puhtaimpia hänen kuulemiaan sopraanoja. Siinä oli väriä, sävyä, voimaa ja syvyyttä. Vaikean aarian joka ikinen sävel oli selkeä ja täydellisesti harkittu. Sen lisäksi tyttö tuntui ymmärtävän, mistä lauloi."

*****

Tulevina vuosina Rosannan tie lahjakkaana oopperalaulajana vei hänen maailman metropolien upeimmille estradeille, jossa hän sai laulaa rakastamansa Roberton parina. Kaikennielevä rakkaus Robertoon vei Rosannalta hänelle aiemmin tärkeät ihmissuhteet ja murheellisena hän joutui jättämään myös Italian oopperalavat.

"Se hinta minun oli kuitenkin maksettava Roberton kanssa koetusta onnesta."

Ajan myötä synkät salaisuudet Robertosta lankesivat paljastuessaan myös Rosannan rakkaimpien ihmisten elämään. Kaikki tämä sai hänet lopulta tajuamaan, että suurinkaan rakkaus toista ihmistä kohtaan ei aina ole hyväksi, ja kuinka paljon vääriä päätöksiä tehtiin rakkauden takia.

*****

Italialainen tyttö julkaistiin nimellä Aria jo vuonna 1996, jolloin Lucinda Riley käytti kirjailijanimeä Lucinda Edmonds. 

Kirjan tunteellinen, rakkaudentäyteinen ja mukaansatempaava tarina vei minut matkalle loisteliaaseen oopperan maailmaan. Taianomaisesti kerrottu tarina Napolin sivukaduilla kasvaneen nuoren lahjakkaan tytön tiestä oopperalavojen säkenöiväksi tähdeksi. Tarina rakkaudesta, jonka vuoksi hän oli menettää perheensä, uransa ja lopulta myös itsensä. Lohdullinen tarina anteeksiantavasta rakkaudesta, joka ei koskaan kuollut.

"Näen hänet koko ajan kaikkialla."

Lucinda Riley

Italialainen tyttö

The Italian Girl 2014 (Lucinda Edmonds)

suom. Hilkka Pennanen

Bazar 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 

kuva Roni Rekomaa

Irlantilaissyntyinen Lucinda Riley (1965 - 2021) oli taiturimainen ja rakastettu tarinankertoja. Häneltä on julkaistu lukuisia kirjoja, joita on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Kirjailija tunnetaan erityisesti huippusuosion saaneesta Seitsemän sisarta-romaanisarjastaan, josta on Suomessa julkaistu kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat. Lisäksi hänen yksittäisistä teoksistaan ovat suomeksi ilmestyneet romaanit Keskiyön ruusu, Enkelipuu, Perhosten huone, Vaarallinen kirje, Oliivipuu ja Italialainen tyttö. 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Rakkaus.

#helmetlukuhaaste 2022 kohta 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave.

Emma Stonex: Majakanvartijat

kuva Otava

 

Maiden Rockin majakka, viisikymmentämetriä korkea viktoriaanisen suunnittelun ja rakentamisen taidonnäyte on taannut merenkulkijoiden turvallisuuden Cornwallin vesillä, kilometrien päässä mantereesta. Se on kasuunimajakka, joka nousee suoraa merestä, ei niin kuin saarelle rakennetut majakat, joissa voi käydä kävelyllä tai vaikka pitää pientä kasvimaata. Kasuunimajakka seisoo keskellä merta, ainoa paikka miehille on sen sisätilat ja betoniin valettu perusta sen vierustalla.

*****

Jory Martinin venettä ei tullut kukaan vastaan, hänen viedessään  majakanvartijaoppilaita ja muonatäydennyksiä majakalle. Miesten päästyä sisään majakalle he huomaavat, että kaikki kolme majakalla työskennellyttä majakanvartijaa on kadonnut jäljettömiin. Ovi oli lukittu sisäpuolelta ja kaikki kellot olivat pysähtyneet samaan aikaan. Mikään ei viitannut siihen, että miehet olisivat paenneet tai edes poistuneet majakalta.

"Pöytä on katettu, mutta ateria on jäänyt syömättä. Se on katettu kahdelle, ei kolmelle. On kuin nuo majakanvartijat eivät olleet milloinkaan edes olleet koko paikassa. Tai sitten he olivat kavunneet tornin huipulle ja yksinkertaisesti lentäneet tiehensä."

Oliko hyökyaalto vienyt miehet? 

Vanhin heistä oli majakkamestari Arthur, joka oli vastuussa kaikesta, mitä majakalla tapahtuu. Katoamisen aikaan majakalla oli myös nuorempi majakanvartija Bill ja  majakanvartijaoppilas Vincent, joka oli vankilasta päästyään saanut töitä majakanvartijana.

Mantereella liikkui paljon huhuja majakkaan liittyvistä yliluonnollisista voimista. Kuka oli "Valkoinen varis", tuo outo nopealiikkeinen hopeamies? 

***** 

Katoamistapauksesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun seikkailijakirjailija Dan Sharp aikoo ratkaista Maiden Rockin arvoituksen. Hän on varma, että joku tietää enemmän kuin muut. Onko se majakkamestarin vaimo Helen, Billin vaimo Jenny vai Vincen tyttöystävä Michelle? Kaikilla heillä on menneisyydestä paljon salaisuuksia, jotka ovat voineet paljastua kohtalokkaalla tavalla jo kaksikymmentä vuotta sitten.

***** 

Innoituksen kirjan tarinaan kirjailija oli saanut Ulko-Hebrideillä olevalla majakalla 1900-luvulla tapahtuneesta kolmen majakanvartijan katoamisesta. Kirjan fiktiivinen, kahdessa aikakaudessa kulkeva tarina on koukuttavuudessaan todella uskottavasti kerrottu ja mukaansatempaava matka synkkiin salaisuuksiin. Ulkomerellä keskellä ajoittain myrskyäviä aaltoja, betonisen renkaan päällä kelluvan majakan uumenissa eristyksissä olevat miehet, jotka mystisesti vain katoavat maailmasta. Vaikuttavuudessaan nerokkaasti kuljetettu trillerimäinen juoni, jonka paljastuminen antaa odottaa lukijaa viimeisille sivuille asti. Tummaa tarinaa ympäröi mustansininen synkkä meri.

*****

Siin' mykkinä me seisottiin,

ja pahaa aavisteltiin niin, 

ovi piti avata, se tiedettiin, 

nousta tornin synkkiin uumeniin. 

                                                                                        Wilfrid Wilson Gibson, "Flannan Isle"

Emma Stonex

Majakanvartijat

alkut. The Lamplighters 2021

suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Otava 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Melissa Lesage

 

Emma Stonex on englantilainen kirjailija ja kustannustoimittaja. Hän asuu Bristolissa miehensä ja kahden tyttärensä kanssa. Stonex on julkaissut aiemmin romaaneja salanimellä. Majakanvartijat on ensimmäinen Stonexin omalla nimellään kirjoittama romaani.

 

 

 

 

#luontosivuilla-haaste kohta Kirjassa ollaan merellä tai meren rannalla.

#lukumatkamenneisyyteen-haaste kohta 2 tai useampi aikataso. 

#helmetlukuhaaste 2022 kohta 4 Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana.