Roy Jacobsen: Näkymättömät

 

kuva Sitruuna

 

Norjan luoteisrannikolla on pieni syrjäinen saari, jossa Ingridin perhe asuu. Saari on yksi niistä ulkosaarista, joissa asuu vain kourallinen ihmisiä. Barrøyn 5-henkinen perhe on tämän saaren ainoat asukkaat. Niukan elantonsa he saavat kasvattamalla karjaa, ja viljelemällä karun kallioista maaperää. Meri on kuitenkin se, jonka syvyyksistä he kalastavat tärkeimmän osan ravinnostaan. Talvisin Ingridin isä työskentelee Lofooteilla, ja tuosta työstä ansaitut rahat auttavat perhettä selviytymään päivästä toiseen. Talvet luonnonvoimien armoilla, myrskyn toisensa jälkeen eristäessä perheen vankilankaltaisiin oloihin, ovat raastavia. Toisaalta on taas paljon kaunista, mitä meri heille tarjoaa. 

Isoisä Martinin muistin mukaan saarella ei ole ollut "kuunaan" kunnon jääpeitettä, koska vuorovesi on tehnyt sen mahdottomaksi. Eräänä päivänä meri oli kuitenkin saanut jääkannen, joka oli sulkenut sisäänsä myös lähimmät pikkusaaret.

"Ingrid seisoi tallukkasukissaan lasilattialla saaren ja Moltholmenin puolivälissä ja näkee allaan rakkolevää ja kaloja ja simpukoita kesämaisemassa. Merisiilejä ja meritähtiä ja mustia kiviä valkoisella hiekalla, ja kaloja jotka puikkelehtivat halki huojuvien ruskolevämetsien, jää on suurennuslasi, kirkas kuin ilma, hän seisoo ja leijuu ja on kuusivuotias, kun on jäätä, sille ei voi olla menemättä."

*****

Kaikki se, mitä aallot huuhtovat rantaan, kerätään tarkoin talteen. Myrskyn tuoma, melkein kokonainen laituri sysää ajatuksen omasta kunnon laiturista Ingridin isän ajatuksiin. Parempi yhteys mantereelle olisi näin mahdollinen. Oman laiturin rakentaminen saa kuitenkin tapahtumat liikkeelle, joiden seuraukset tulevat osaksi perheen elämää. 

*****

Mantereella suoritetun rippikoulun jälkeen elämä saarella saa Ingridin kaipaamaan muutosta.

"Ei niin, että hän kaipaisi pois, hän kaipaa toisenlaista Barrøyta, tai haluaisi ottaa saaren mukaansa maailmaan ja täyttää sen kaikella, mikä siitä puuttuu ..." 

*****

Näkymättömät on yksi niistä kirjoista, jotka ovat piirtäneet syvän jäljen minun lukumuistiini. Luonto on kuvattu niin uskomattoman kauniina kirjan sivuilla. Ingridin kasvutarinan myötä pääsen mukaan pohjoisen karuihin maisemiin, ja saan antautua tämän kiinnostavan ja mukaansatempaavan tarinan vietäväksi. Tunnelma syrjäisellä saarella välittyy niin todentuntuisesti, ja saarelaisten tarina jää elämään vielä kirjan takakannen suljettuani.

Upeaa kerrontaa sisällään pitävä tarina syrjäiselle saarelle asumaan sitoutuneista ihmisistä, jotka kerran sinne asetuttuaan eivät voi sitä koskaan jättää. Kaksi heistä yrittää sen kuitenkin tehdä, mutta ennen pitkää saari saa heidät palaamaan takaisin, molemmilla on siihen omat syynsä. 

"Tuvasta tehhään valkoinen"

"Jossa on vihreät ikkunapuitteet ja päätylaudat."

Roy Jacobsen

Näkymättömät

alkut. De usynlige

suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Barrøy-sarja 1.osa

Sitruuna 2022 

kuva Guri Pfeifer

Roy Jacobsenia (s. 1954) pidetään yhtenä Norjan vaikuttavimmista nykykirjailijoista. Hän on ollut kahdesti ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon saajaksi. Barrøy-sarjasta tuli välittömästi kriitikoiden ylistämä myyntimenestys. Se on käännetty 28 kielelle ja sitä on myyty lähes 500 000 kpl pelkästään Norjassa. Jacobsenin kirjoja on käännetty 36 kielelle.

 

#lukumatkamenneisyyteen23-haaste kohta 3 (Kirjassa ollaan tekemisissä eläinten kanssa.)

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

 

kuva Sitruuna

 

Amerikkalaisten pommikoneiden jylistessä Vietnamin Hanoin yllä nuori Huong pakenee pommisuojaan isoäitinsä kanssa. Mummi oli tytölle nyt ainut turva, kun vanhemmat olivat lähteneet sotaan. Lääkärinä työskentelevä äiti oli liittynyt vapaaehtoisiin voidakseen etsiä sotaan lähtenyttä miestään, joka oli kadonnut joukkoineen syvälle viidakkoon, eikä hänestä oltu kuultu uutisia neljään vuoteen.

*****

Saadakseen lapsen ajatukset pois sodasta isoäiti päättää kertoa tytölle pitkän elämäntarinansa. Hän haluaa näin siirtää eteenpäin tärkeitä elämänohjeita, joita tyttö tulee elämänpolkunsa aikana tarvitsemaan. Elämä tulisi elää rohkeasti, on yksi tärkeimmistä mummin neuvoista.   

"Rakas lapsenlapsi, älä näytä noin järkyttyneeltä. Ymmärrätkö, miksi päätin kertoa sinulle suvustamme? Niin kauan kuin tarinamme elävät, emme kuole, vaikka jättäisimme maallisen vaelluksemme." 

*****

Sodan riehuessa Vietnamissa isoäiti joutui taivaltamaan jalkaisin lastensa kanssa monta sataa kilometriä paetessaan maauudistuksen toimeenpanijoita, rosvojoukkoa joka ryösti heidän talonsa ja maansa. Sota ja sen ohella levinnyt suuri nälänhätä oli se, joka alkoi erottaa ihmisiä toisistaan, heidän pystymättä vaikuttamaan kohtalolleen mitään.

"Ripoteltuani neljä lastani matkan varrelle tunsin olevani kuin siipensä pudottanut perhonen, kuin lehtensä ravistanut puu."

*****

Kuinka huikaisevan lukuhetken sainkaan kokea Vuorten laulun koskettavan tarinan myötä. Sain tehdä matkan 1920-luvulle ja sen jälkeisiin vuosikymmeniin Vietnamiin. Matka oli riipaisevan todentuntuinen maailmaan, jossa sodan keskellä olemassaolostaan taistelevat ihmiset joutuivat järjettömien julmuuksien kohteeksi. Kirjan surullisessa tarinassa välittyi toisaalta myös toiveikkuus ja päättäväisyys. Kaiken tuon ihmisten kokeman mielettömyyden keskellä huokui kuitenkin elämänmyönteisyys ja myötätunto, vahva luottamus tulevaan.

"Jos jäät kantamaan kaunaa, raahaat vain selässäsi surun taakkaa."

Upeaa kerrontaa sisältävä traaginen, mutta kuitenkin niin kaunis tarina oli koskettavuudessaan yksi 'lukuhelmistä', joita joskus osuu kohdalle.  

"Pahuuden ja pimeyden voi ajaa pois vain rakkaudella." 

*****

Nguyễn Phan Quế Mai

Vuorten laulu

alkut. The Mountains Sing

suom. Elina Salonen

Sitruuna Kustannus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Tapu Javeri

Nguyễn Phan Quế Mai on palkittu vietnamilainen kirjailija, kääntäjä ja luovan kirjoittamisen tohtori Lancesterin yliopistossa, Isossa-Britanniassa. Forbes Vietnam on listannut hänet 20 inspiroivan naisen joukkoon vuonna 2021. Debyyttiromaani Vuorten laulu on voittanut lukuisia palkintoja, kuten Dayton Literary Peace Prize 2021, Blogger's Book Prize 2021 ja International Book Awards 2021. Nguyen Phanilla on koti sekä Vietnamissa että Kirgisiassa, joissa hän asuu yhdessä aviomiehensä ja kahden poikansa kanssa.

 

 

Luca Crippa, Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta

kuva Like / Otava

 

10-vuotiaan Alisa elää vanhempiensa ja Oleksandr-ukin kanssa Kiovassa. Onnellinen arki päättyy yllättäen eräänä talvisena aamuna pommien jylinään. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on tunkeutunut myös Alisan kotiin. Oli tapahtunut se, mitä kukaan ei ollut halunnut uskoa, vaikka uutiset ja somessa leviävät videot olivat sitä jo ennakoineet.

*****

"Hän oli kananlihalla ja aavisti, että jokin oli pielessä. Mennessään hän vilkaisi televisioon päin ja näki. Hän näki ruudussa isän auton. Ennen kuin äiti sai hätisteltyä hänet pois, hän ehti nähdä auton ja rikkinäisen tuulilasin. Hän näki myös juoksevan tekstin ruudun alareunassa. Kolme sanaa: "Venäläisiä sotilaita kaupungissa." Sitten äiti oli rynnännyt ulos silmät kyynelissä, ja nyt Alisa oli se, joka katsoi ikkunasta Kiovaa ja maailmaa. Hän otti päiväkirjansa ja kirjoitti." 

"Isin auto oli televisiossa. Mutta isi ei ollut autossa. Hän ja ukki olivat lähteneet pois. He olivat paenneet. Eikö se olekin hyvä merkki? Haluan, että he palaavat kotiin. Heti."

*****

Kiovan yllä lentävät sotakoneet, ilmatorjunnan räjähdykset, päivin ja öin jatkuva jyrinä ja ilmahälytykset ovat nyt ihmisten uutta arkea. Tuska isän kohtalosta ja kaikkialla läsnä oleva kuolemanvaara saa Alisan äidin ja ukin tekemään rohkean päätöksen; On liian vaarallista jäädä kaupunkiin, varsinkin silloin, kun huhut Kiovan välittömästä piirityksestä alkavat levitä kaupungilla. Ja perhe päättää aloittaa vaarallisen pakomatkan kohti Puolan rajaa. 

Moottoriteitä edetessään he yrittivät pysytellä kaukana taistelualueilta, kuten kaikki muutkin sotaa pakenevat ihmiset heidän laillaan tekivät. Siitä huolimatta sodan julmuudet tavoittivat heidät kaikki, myös Alisan.

"- Alisa, älä katso sinne. Älä katso.

Oleksandr peitti kädellään lapsenlapsensa silmät, mutta tämä pyyhkäisi käden silmiltään. 

Ihan kuin Butšan joella, päivänä, jolloin he olivat sillalla. Silloin hän oli saanut pysäytettyä tytön. Nyt hän ei saanut. Tai ei ehkä halunnut. 

Pienokainen ei ollut ikinä nähnyt kuolemaa läheltä. Sota oli tuonut sen muutaman metrin päähän."

*****

Väsyneenä vanhus ja lapsi jatkoivat jalkaisin vaellustaan, hiljaisina miettien jo kulkemaansa matkaa ja edessä olevaa. Tulevaisuuttaan.

*****

Tyttö Kiovasta on tositapahtumiin perustuvan kirja, jonka tarinan keskiössä on erään perheen kohtalo. Se on sydäntäriipaiseva kertomus pienen tytön vaelluksesta tuntemattomaan, pakomatka sodan riehuessa ympärillä. Tällaisen tarinan jälkeen on niin tyhjä olo. Sodan järjettömyys saa kylmät väreet kulkemaan koko kehon läpi. Miten kukaan ihminen, varsinkin lapsi voi selvitä brutaalin sodan raakuudet koettuaan?

Järjettömiltä tuntuneiden tapahtumien päätteeksi minua liikutti koskettavan kaunis ja valoisa päätös, muuten niin rankalle tarinalle.

"Valkoinen kissanpoika. Toinen silmä sininen, toinen keltainen.

-Äiti, saanhan pitää sen? Saan, enkö saakin?"

*****

Luca Crippa, Maurizio Onnis

Tyttö Kiovasta

alkut. La bambina di Kiev

suom. Katja Kärkkäinen

Like 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

"Kun Ukrainan sota syttyi 24. helmikuuta, Luca Crippa ja Maurizio Onnis halusivat auttaa ja olivat mukana järjestämässä hätäapua Italiaan saapuville pakolaisille. Kirjailijakaksikko huomasi, että sodan aiheuttaman mediaspektaakkelin keskellä tavallisten ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ukrainalaisten ääni ei päässyt kunnolla kuuluviin. Niiden, joiden elämän sota repi hetkessä rikki, ilman että he tiesivät edes miksi. Tyttö Kiovasta syntyi näistä äänistä." 

kuva Like / Otava

kuva Like / Otava

Luca Crippa ja Maurizio Onnis ovat kirjoittaneet useita vetäviä teoksia historian käännekohdista. Tyttö Kiovasta on italialaiskaksikon ensimmäinen suomennettu teos.

 

 

 

Marja-Leena Tiainen: Lauantaitanssit

 

kuva Icasos

 

Maija on viisikymppinen, pienessä itäsuomalaisessa kirkonkylässä asuva kotirouva. Tasainen arki Kinnaslahdella yhdessä miehensä Juhanin kanssa on hiljaista ja vailla yllätyksiä. Lapset ovat jo aikuisia ja elävät omaa elämäänsä.

"Niin tuttua ja turvallista, ja samalla niin tylsää ja mitäänsanomatonta. Tällaistako olisi loppuelämä?"

*****

Vapaa-ajat kuluvat Juhanin lapsuudenkodissa Koivuahossa, joka on nyt tyhjillään anopin kuoltua. Juhanin jäätyä yllättäen sairauseläkkeelle hän aikoo lunastaa ja remontoida tämän syrjäkylällä sijaitsevan talon. Juhani oli päättänyt, että he muuttaisivat sinne asumaan.

Mutta haluaako Maija muuttaa? Hän kaipasi ihmisiä, ei halunnut korpeen asumaan. Pitkän avioliiton aikana Maija ei ollut pullikoinut miehensä päätöksiä vastaan, mutta nyt oli tullut aika pohtia tulevaisuutta.

"Hän näki 55-vuotiaan naisen, joka oli miehensä kylkiäinen, paitojen pesijä ja ruoanlaittaja, mitäänsanomaton myötäilijä." 

Maijassa herää halu itsenäisyystaisteluun, mutta onko se mahdollista Juhanin kaltaista jäärää vastaan? 

*****

Lauantaitanssien tarina vei minut mukaansa yllättävän nautinnolliselle matkalle 1980-luvun suomalaiseen elämänmenoon. Omat muistikuvat tuolta vuosikymmeneltä palasivat kirkkaina mieleen, niin todentuntuisesti 80-luvun suomalainen ajankuva oli kirjassa saatu luotua esiin. Sujuvasti etenevään, mukaansatempaavaan tarinaan oli äärimmäisen helppo tempautua mukaan ja antaa Maijan tarinan viedä, ja nauttia matkasta. 

*****   

Marja-Leena Tiainen

Lauantaitanssit

Icasos 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Icasos

Marja-Leena Tiainen (s. 1951) on kuopiolainen kirjailija. Hänen tuotantoaan on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, liettuaksi ja viroksi. Hän on saanut mm. Topelius-palkinnon, Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan taidepalkinnon, Savonia-kirjallisuuspalkinnon, Valtion 5-vuotisen taiteilija-apurahan, Anni Swan-mitalin ja Valtion taiteilijaeläkkeen.