Luca Crippa, Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta

kuva Like / Otava

 

10-vuotiaan Alisa elää vanhempiensa ja Oleksandr-ukin kanssa Kiovassa. Onnellinen arki päättyy yllättäen eräänä talvisena aamuna pommien jylinään. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on tunkeutunut myös Alisan kotiin. Oli tapahtunut se, mitä kukaan ei ollut halunnut uskoa, vaikka uutiset ja somessa leviävät videot olivat sitä jo ennakoineet.

*****

"Hän oli kananlihalla ja aavisti, että jokin oli pielessä. Mennessään hän vilkaisi televisioon päin ja näki. Hän näki ruudussa isän auton. Ennen kuin äiti sai hätisteltyä hänet pois, hän ehti nähdä auton ja rikkinäisen tuulilasin. Hän näki myös juoksevan tekstin ruudun alareunassa. Kolme sanaa: "Venäläisiä sotilaita kaupungissa." Sitten äiti oli rynnännyt ulos silmät kyynelissä, ja nyt Alisa oli se, joka katsoi ikkunasta Kiovaa ja maailmaa. Hän otti päiväkirjansa ja kirjoitti." 

"Isin auto oli televisiossa. Mutta isi ei ollut autossa. Hän ja ukki olivat lähteneet pois. He olivat paenneet. Eikö se olekin hyvä merkki? Haluan, että he palaavat kotiin. Heti."

*****

Kiovan yllä lentävät sotakoneet, ilmatorjunnan räjähdykset, päivin ja öin jatkuva jyrinä ja ilmahälytykset ovat nyt ihmisten uutta arkea. Tuska isän kohtalosta ja kaikkialla läsnä oleva kuolemanvaara saa Alisan äidin ja ukin tekemään rohkean päätöksen; On liian vaarallista jäädä kaupunkiin, varsinkin silloin, kun huhut Kiovan välittömästä piirityksestä alkavat levitä kaupungilla. Ja perhe päättää aloittaa vaarallisen pakomatkan kohti Puolan rajaa. 

Moottoriteitä edetessään he yrittivät pysytellä kaukana taistelualueilta, kuten kaikki muutkin sotaa pakenevat ihmiset heidän laillaan tekivät. Siitä huolimatta sodan julmuudet tavoittivat heidät kaikki, myös Alisan.

"- Alisa, älä katso sinne. Älä katso.

Oleksandr peitti kädellään lapsenlapsensa silmät, mutta tämä pyyhkäisi käden silmiltään. 

Ihan kuin Butšan joella, päivänä, jolloin he olivat sillalla. Silloin hän oli saanut pysäytettyä tytön. Nyt hän ei saanut. Tai ei ehkä halunnut. 

Pienokainen ei ollut ikinä nähnyt kuolemaa läheltä. Sota oli tuonut sen muutaman metrin päähän."

*****

Väsyneenä vanhus ja lapsi jatkoivat jalkaisin vaellustaan, hiljaisina miettien jo kulkemaansa matkaa ja edessä olevaa. Tulevaisuuttaan.

*****

Tyttö Kiovasta on tositapahtumiin perustuvan kirja, jonka tarinan keskiössä on erään perheen kohtalo. Se on sydäntäriipaiseva kertomus pienen tytön vaelluksesta tuntemattomaan, pakomatka sodan riehuessa ympärillä. Tällaisen tarinan jälkeen on niin tyhjä olo. Sodan järjettömyys saa kylmät väreet kulkemaan koko kehon läpi. Miten kukaan ihminen, varsinkin lapsi voi selvitä brutaalin sodan raakuudet koettuaan?

Järjettömiltä tuntuneiden tapahtumien päätteeksi minua liikutti koskettavan kaunis ja valoisa päätös, muuten niin rankalle tarinalle.

"Valkoinen kissanpoika. Toinen silmä sininen, toinen keltainen.

-Äiti, saanhan pitää sen? Saan, enkö saakin?"

*****

Luca Crippa, Maurizio Onnis

Tyttö Kiovasta

alkut. La bambina di Kiev

suom. Katja Kärkkäinen

Like 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

"Kun Ukrainan sota syttyi 24. helmikuuta, Luca Crippa ja Maurizio Onnis halusivat auttaa ja olivat mukana järjestämässä hätäapua Italiaan saapuville pakolaisille. Kirjailijakaksikko huomasi, että sodan aiheuttaman mediaspektaakkelin keskellä tavallisten ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ukrainalaisten ääni ei päässyt kunnolla kuuluviin. Niiden, joiden elämän sota repi hetkessä rikki, ilman että he tiesivät edes miksi. Tyttö Kiovasta syntyi näistä äänistä." 

kuva Like / Otava

kuva Like / Otava

Luca Crippa ja Maurizio Onnis ovat kirjoittaneet useita vetäviä teoksia historian käännekohdista. Tyttö Kiovasta on italialaiskaksikon ensimmäinen suomennettu teos.