Karen Swan: Kesytön saari

kuva Otava

 

Ulko-Hebridien uloin saaristo, St. Kildan saaret on pieni joukko saaria kolmen kilometrin mittaisen Hirtan ympärillä parin sadan kilometrin päässä Skotlannin rannikosta. Uskomattoman upea miljöö, jonka karuissa olosuhteissa asuvat saarelaiset tunnettiin ympäri maailmaa taidokkaina ja rohkeina kiipeilijöinä. Heidän hyppelynsä ja tanssinsa pystysuorilla kallioilla oli heille tuottoisa lisätienesti, jonka saarelle kuljetetut harvat turistit mahdollistivat.

*****

Kevät saarilla oli vilkasta aikaa. Silloin saaren asukkaiden oli aika pyydystää kallioilla pesiviä myrskylintuja, lunneja. Naisten tehtävä oli lintujen lopettamisen jälkeen kerätä niistä höyhenet, jotka sitten myytiin säkeissä mantereelle. Talven varalle suolattu linnunliha varastoitiin yhteisiin maakellareihin. Pitkästä ja usein ankarasta talvesta selviämisessä, joskus rajujenkin merenkäyntien eristämällä saarella omavaraisuus oli tärkeässä roolissa, koska kauppaa Hirtalla ei ollut. Syksyisin saarelle saapui maavuokria keräävä kasööri Mathieson, joka toi tullessaan saarelle välttämättömämpiä elintarvikkeita. Ihmisten oli oltava työtä pelkäämättömiä ja äärimmäisen neuvokkaita tällä puuttomalla saarella, jossa esim. talven kylmien kuukausien varalle asuntojen lämmitykseen kerättiin turvetta. Sekin tapahtui yhteistyössä saarelaisten kesken.

Asukkaiden harjoittama vähäinen kalastus oli vain kallioilta onkimista, koska merenkäynti saaristossa oli liian vaarallista laajamittaisempaan kalastukseen. Kukaan saarelaisista ei osannut edes uida, koska heidän mielestään ei ollut mitään tarvetta mennä veteen. 

Vuosisatojen ajan saarella oli noudatettu vanhoja pinttyneitä tapoja, koskien esim. miesten ja naisten töitä. Perheensä ainoana elättäjänä olevan Effien mielestä he kaikki pärjäisivät saaren karuissa oloissa paremmin, jos naistenkin annettaisiin tehdä miesten töitä.

*****

Saaren taitavimpana kiipeilijänä tunnetun Effie Gilliesin elämä keikahtaa yllättäen päälaelleen, kun hän kohtaa tälle pienelle kalliosaarelle saapuneen komean lordi Sholtonin. Kielletyt tunteet miestä kohtaan herättävät Effien miettimään, voisiko rakkaus ylittää luokkarajat hänen, köyhän saarelaisen ja varakkaan kartanon perillisen kesken?

*****

Kesällä 1930 kaikkien 36 saarelaisen päivät tällä kaukaisella saaren kallioilla ovat tulleet päätökseen, kun he aloittavat evakuointialuksen kyydissä kymmentuntisen merimatkan. Saaren asukkaiden anomus on vihdoin hyväksytty ja heidät siirretään asumaan turvallisimpiin oloihin Skotlannin mantereelle.

"Effie tuijotti villiä saarta sen kadotessa näkyvistä, ja hänen sydämensä hakkasi vieläkin kuin pelästynyt lintu. Mutta satakieli ei ollut enää häkissä. Se oli vapaa." 

Raastavin sydämin Effie katselee saarelaisten katoamista mantereen ihmismassaan. Ja mitä tulisi tapahtumaan hänelle, entiselle parsituissa vaatteissa kulkevalle ja pimeässä höyhenvarastossa kyyhöttävälle nuorelle naiselle? Ja mitä tapahtuu, kun hän tapaa rakkautensa kohteen täysin erilaisissa oloissa? 

*****

Karen Swanin Kesytön saari oli yksi niistä kirjoista, jonka mukana aavistin pääseväni unohtumattomalle matkalle, josta tulisin nauttimaan suunnattomasti. Enkä taatusti pettynyt. Sellaisia nämä historiasta aiheensa ammentavat todellisuuspohjaiset, fiktiiviset tarinat minulle tarjoavat. Kukapa ei ihastuisi matkatessaan silmänkantamattoman aavan maiseman halki saapuakseen rosoiselle, jyrkkäseinäisten kallioiden ympäröivälle St. Kildan pienelle saarelle, Hirtalle.

Kaiken tämän kirjailija loihti silmiini tässä todella mukaansatempaavassa fiktiivisessä tarinassa. Oli jännittävää elää mukana saaren eristäytyneessä ympäristössä, varsinkin tapahtumien keskiössä olevan nuoren naisen, Effien elämän seuraaminen oli kiinnostavaa. Kuvitellen, että tällaista se arkinen todellisuus saattoi hänelle varmastikin olla.

Ja tähänkin puoleensavetävään tarinaan pääsin mukaan vain aukaisemalla kirjan ja aloittamalla matkanteon. St. Kildan saariston historiaan tutustuminen on todellakin äärimmäisen kiinnostavaa. Mikä ihana tapa matkustaa maailman ääriin ❤️

Huomasin koukuttuvani Karen Swanin lumoavaan tarinankerrontaan, ja haikein mielin jätin mielessäni tuon kalliosaaren matkatessani evakuointialuksessa sieltä pois. Mutta vain hetkeksi, koska uuden kuvitteellisen matkan St Kildalle pääsen tekemään Swanin kirjoittaman sarjan 2.osan,The Stolen Hours, mukana, ja jonka suomennosta jään mielenkiinnolla odottamaan.

*****

Karen Swan 

Kesytön saari

alkut. The Last Summer 

suom. Ilkka Rekiaro

The Wild Isle - sarja #1

Otava 2023

kuva Alexander James

Karen Swan on menestynyt brittikirjailija, jonka teoksia leimaavat ainutlaatuiset miljööt, vahva paikallisväri ja taidokas tarinankerronta. Kesytön saari on ensimmäinen Karen Swanilta suomennettu teos. Se on myös kirjailijan ensimmäisen täysin historialliseen aikaan sijoittuvan kirjasarjan avaus. Swan aloitti uransa muotitoimittajana mutta omistautui sitten kirjailijan työlle sekä kolmen lapsen ja vilkkaan koiranpennun hoitamiselle. Hän asuu perheineen Sussexin maaseudulla.

kuva Goodreadsista

 

St. Kildan saaristolaisten tarina saa jatkoa Karen Swanin The Wild Isle - sarjan 2. osassa The Stolen Hours, joka on julkaistu heinäkuussa 2023. Hartaasti odotan päivää, jolloin se julkaistaan suomeksi.

Karoliina Niskanen: Muamo

 

kuva Bazar

Anna asuu nyt Pohjanmaalla. Hän on joutunut luopumaan unelmistaan, eräästä tanssimatkasta alkaneiden tapahtumien seurauksena. Hänestähän piti tulla taiteilija, mutta toisin kuitenkin kävi. Ja nyt hän, yläluokkainen ruotsalaisnainen on miniänä suomalaisessa talossa kaukana lakeuksilla. Edes syntynyttä lastaan hän ei halua. "Pitäköön anoppi lapsen." 

"Mikä on koti, Anna kysyy. Onko se paikka, jonne ihminen on syntynyt, vai paikka, jonne hän vahingossa eksyy? 

*****

Toisaalla, karjalaisen maatilan navetassa ahkeroiva Miniä joutuu anoppinsa komennuksesta jatkamaan töitään, vaikka kehoa polttavat tuskat enteilevät alkavaa synnytystä. Lypsyn suoritettuaan miniän on aika synnyttää. Saatuaan yksin navetassa lapsen maailmaan Miniä leikkaa napanuoran. Samoin ovat tehneet häntä aiemmin myös Muamo ja Buabo. "Ja niin Miniästä tulee Äiti".

*****

Kirjan tarina kuvaa kahden hyvin erilaisen äidin elämää: Miniänä Pohjanmaalla elävä Anna ja Laatokan Karjalassa elävä karjalaisnainen, miniä hänkin. Vasta kirjan loppusivuilla tämä, myös äidiksi tullut nainen nimetään Ainoksi.

Vuosien kuluttua näiden kahden naisen, Annan ja Ainon tiet kohtaavat, kun Pohjanmaalla olevaan taloon saapuu sotaa pakenevia evakoita: naisia, lapsia, mummoja ja lehmikarjaa. 

"Lapset istuvat rekien kyydissä jauhopussien päällä, vauvat nukkuvat tai itkevät nälkäänsä, äidit vetävät kuormaa mukanaan." 

*****

Kirjan tarina kuvaa naisen, miniän, äidin ja emännän elämää 1910-luvulta 1940-luvulle, keskellä sota-aikaa: Aikaa, jolloin Karjalasta evakuoidut ihmiset saapuvat läntiseen Suomeen. Aikaa, jolloin äidit joutuvat lähettämään lapsensa sotalapsiksi Ruotsiin. Aikaa, jolloin niin monet ihmiset joutuvat luopumaan kaikesta heille rakkaasta. 

Kirjan sivuilta nousee vahvana edellisten sukupolvien läsnäolo, joka välittyy tarinassa Miniän kokemana. Erityisen koskettavana tunsin kirjan viimeisillä sivuilla kahden naisen kokeman samankaltaisuuden, vertaisensa löytämisen. Mietteet, jotka maan toiselta laidalta matkannut Aino sanoitti Annalle:

"Onko tosiaan niin, että olen raahautunut läpi elämän vailla vertaistani. Niinkö Muamokin joutui elämään? Istui vanhojen ämmien juttuseurana, kaitsi lapsia ja miehiä, mutta oliko hänellä yhtäkään ystävää, saiko hän kokea sielunsiskouden?"

 Mieleenpainuva, monia tunteita herättävä tarina äideistä ja esiäideistä.

 "Muamossa naiset eivät ole vahvoja eivätkä heikkoja,

 naiset vain ovat."

 

Karoliina Niskanen

Muamo 

Bazar 2023 

 

kuva Uupi Tirronen

Karoliina Niskanen (s. 1987) valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta ja on työskennellyt niin näyttelijänä kuin ohjaajana. Hän on julkaissut musiikkia useilla levy-yhtiöillä ja kirjoittanut rap-lyriikkaa. Hän on myös suosittu äänikirjojen lukija.

Muamo on Niskasen toinen romaani. Hänen esikoisromaaninsa Tilhi käsitteli rikkinäistä lapsuutta ja vanhemmuuden haasteita, ja se valittiin ilmestymisvuonnaan 2020 Tiiliskivi-palkintoehdokkaaksi.

 

 

Hope Adams: Vaaralliset naiset

 

Vuonna 1841 lähes kaksisataa naisvankia aloittaa kuukausia kestävän merimatkan Englannista kohti Van Diemenin maata. Heidät kaikki on eriasteisista rikoksista tuomittuina määrätty karkotettavaksi kotimaastaan. Suurin osa näistä naisista on syyllistynyt vain pieniin rikoksiin, selviytyäkseen hengissä viktooriaanisen ajan  Englannissa. Naiskomitean valitsema Kezia Hayter on saanut tehtäväkseen huolehtia näistä naisista, jotka olivat miesrikollisten houkuttelemina ajautuneet pikkurikosten poluille. Useimmat heistä olivat joutuneet väkivaltaisen aviomiehensä tai isänsä pakottamana varkaaksi. Maassa vallitsevan lain mukaan nämä ihmispolot on määrätty karkotettaviksi Van Diemenin maalle, nykyiseen Tasmaniaan.

Purjelaiva Rajahin aloittaa vaarallisen merimatkan, joka vie nämä yhteiskunnan ja perheensä hylkäämät naiset kohti Australiaa. Vain heidän johtajakseen valittu Kezia on se, joka voi tahtoessaan palata kotimaahansa, muiden tulevaisuus on tuntematon.

*****

Kezia valitsee vankien joukosta käsityötaitoiset naiset, jotka aloittavat hänen johdollaan ompelemaan monimutkaista tilkkutyötä. Yhteinen tekeminen mahdollistaa ehkä ystävyyden näiden toisilleen tuntemattomien ihmisten välille, onhan heillä nyt jokin päämäärä. Kezia tietää, että nämä naiset eivät ole vaarallisia, mutta kuuntelisivatko he häntä ja välittäisivätkö naiset hänen käskyistään? 

*****

Purjeiden pullistuessa ja tuulen ulvoessa Rajah-laiva matkaa kohti määränpäätä, ja jokainen ommel tuo Kezian naisryhmää lähemmäs toisiaan.

"Sitähän me naiset itsekin muistutamme: tilkkutyötä. Yksi ihminen toisen vieressä, tämän vieressä kolmas ja niin edelleen, erilaisia ihmisiä tuupattuna yhteen."

"Olemme suuri joukko pieniä paloja, joista jokainen on erilainen mutta jotka on nyt ommeltu yhteen. Sielujen tikkutyö."

Kuukausia kestävän matkan aikana hiljalleen kehittynyt ystävyys joutuu yllättäen koetukselle, kun yksi naisista surmataan.

*****

Historiasta ammennetut aiheet, ja niiden pohjalta luodut fiktiiviset tarinat ovat aina kiehtoneet minua. Ja tämä Rajahin todellisesta, huhtikuussa 1841 Lontoosta lähteneen parkkilaivan pitkästä matkasta aiheensa saanut teos on yksi niistä mieleenpainuvimmista. Kirjailija Hope Adams on saanut inspiraationsa kirjan tarinaan nähtyään tilkkupeitteen Rajah Quilt, jonka laivassa matkustaneet oikeat, tuolloin Englannista karotetut naisvangit ovat yhdessä ommelleet. Tämä upea, lähes kaksisataa vuotta sitten valmistunut tilkkupeite on nähtävillä National Gallery of Australian kokoelmissa Canberrassa.

Teos on vaikuttavuudessaan upeasti kirjoitettu, koukuttavan kiinnostavalla tavalla mukaansatempaava tarina. Enkä taida löytää sanoja sille tuntemukselle, mitä sain kokea tämän kirjan sivuilla. Tämä, tositapahtumiin pohjautuva tarina vankilaivan matkasta vei minut unohtumattomalle matkalle menneisyyteen. Matkalle puoleensavetävän jännittävästi kerrottuun tarinaan kaikesta siitä, mitä alistunut ja vihan täyttämä ihminen on joutunut tekemään selviytyäkseen. Samalla tämä oli myös tarina henkisestä vahvuudesta, joka oli näissä naisissa.

"Peitteen tilkut olivat kuin hiljaisia todistajia, jotka olivat nähneet ja kuulleet niin paljon sellaista, minkä vain peitteen tehneet naiset pystyivät palauttamaan mieleensä ... "Muut joutuvat vain arvailemaan, mitä matkalla on mahtanut sattua," Kezia mietti, "mutta minä muistan jokaisen päivän tästä matkasta, kun katson peitettä. Jokaisen päivän ja kaiken, mitä on tapahtunut."

Todella kiinnostava tarina upean Rajah Quiltin synnystä:

"... kuviosta oli muodostunut yhtenäinen, 

mutta peitteen todellinen arvo oli työssä, jonka sen luoneet naiset olivat tehneet."

 

Hope Adams

Vaaralliset naiset

alkut. Dangerous Women

suom. Arto Konttinen

Sitruuna 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Adèle Geras

Hope Adams syntyi Jerusalemissa ja asui lapsuudessaan eri puolilla maailmaa. Nykyisin hän asuu lähellä Cambridgea. Hän on kirjoittanut kirjoja sekä lapsille että aikuisille salanimellä Adèle Geras. Adams sai kipinän tämän kirjan kirjoittamiseen vieraillessaan vuonna 2009 Lontoon South Kensingtonissa sijaitsevan Victoria ja Albert Museumin Quilts-näyttelyssä, jossa oli esillä näyttäviä tilkkupeitteitä 1700-luvulta nykypäivään. Yksi niistä oli Rajah-laivalla tehty tilkkupeite, joka oli lainassa Australian kansallisgalleriasta.