tiistai 23. marraskuuta 2021

Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta

kuva Tammi

 

Kirja pitää sisällään kolmetoista lyhyttä tarinaa Petina Gappahin synnyinmaasta.  Tarinoita köyhien, mutta myös rikkaiden elämästä, aika lailla surullisia tarinoita molempien kohdalla. Kokoelma monivivahteisia kuvauksia afrikkalaisten ihmisten elämästä, toiveista ja usein saavuttamattomista unelmista.

*****

Serkkutyttöni Rambanai oli yksi mieleenpainuvimmista tarinoista. Viisi vuotta Amerikassa asuttuaan Rambanai tuli synnyinmaahansa hautaamaan isäänsä, ja paluuta takaisin meren yli ei enää ollut. 

Hänen Zimbabwensa oli jähmettynyt hänen lähtövuoteensa 1997. Hänen silloisessa maassaan oli ollut rahaa kuin roskaa, Saintsin ja Falconin meneviä opiskelija poikia menevine autoineen ja bileitä bileiden perään; hänen Zimbabwessaa ei tunnettu kaksinumeroista inflaatiota, ei väitteitä varastetuista vaaleista. Koska hän ei ollut kokenut silloisen elämän muutosvaiheita, hän puhui aina vain vanhoita hyvistä ajoista.

Nyt viisumit ja passit saatiin hararelaiseen tapaan, pulleiden kirjekuorien vaihtaessa omistajaa.

Asuttuaan sukulaistensa nurkissa vuoden ajan, Rambanai halusi isompiin ympyröihin ja lainarahojen ja pulleiden kirjekuorien avulla hän nousi eräänä päivänä British Airwaysin Lontoon-lennolle ja katosi Englantiin. Sinne katosivat myös serkun perheeltä lainatut setelit.

*****

Elegia Easterlylle oli yksi surullisimmista tarinoista. Se oli kertomus Martha Mupengosta, alueen lasten pilkkaamasta oudosta yksineläjästä. Martha oli vain tullut jostain ja vallannut tyhjillään olevan mökin. Kukaan ei tiennyt, mistä hän tuli, tuskin hän tiesi sitä itsekkään. *Hänen nimensä ja muistinsa, hänen menneisyytensä ja unelmansa häipyivät hänen mielensä usvaisiin uumeniin.*

*****

Juliana-tädin intialainen oli tarina, jonka mukana astuin Vaswanin veljesten Sekatavarakauppaan. Tapasinkin siellä tosi mielenkiintoista väkeä. Tässä intialaisen herra Vaswanin keskustamyymälässä oli tarjolla kaikkea, mitä afrikkalainen ikinä voi tarvita. Tätä mieltä oli myös apulaiseksi pestattu Mainin´Juliana, joka olikin tämän tarinan värikkäin persoona, ja herra Vaswani käyttikin täti-Julianan tempauksia liiketoimintansa edistämiseen.

"Nyt se sanoo asiakkaille, että jos ne varastaa, niin se usuttaa minut niiden kimppuun. Tuo nainen hakkaa heidät niin kuin minutkin." 

*****

Kirjan tarinoiden yleissävy on mielestäni melankolinen, vaikka huumori, paikoin ironinenkin sävyttää lähes jokaista tarinaa. Elämään kuuluvan pulan ja ahdingon keskellä ihmiset tuntuvat kuitenkin löytävän asioita, joista voi ottaa iloa ja hauskuutta kaikessa köyhyydessä ja epätoivossa. Myös kuolema ja hautajaiset ovat useimpien ihmisten elämään kuuluvia arkisia asioita. Kirja sisältää myös teräviä ja tarkkoja havaintoja tuon ajan Zimbabwesta, jossa elettään mustan pörssin ja korruption sävyttämässä yhteiskunnassa. 

*****

He hiipivät pois Easterly Farmista, sarastukseen. 

 

Petina Gappah

Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta

alkut. An Elegy for Easterly 2009

suom. Seppo Loponen

Tammi / Keltainen kirjasto 2009 

kuva Markko Taina


Petina Gappah on zimbabwelainen kirjailija, jolla on oikeustieteen tutkinnot Cambridgesta sekä Gratzin ja Zimbabwen yliopistoista. Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta on Gappahin esikoisteos ja se sai Guardianin esikoispalkinnon.

lauantai 20. marraskuuta 2021

Yashar Kemal: Memedin kosto

 

Memedin kosto on Ohdaketrilogian kolmas ja viimeinen osa, joka kertoo huimapäisestä Memedistä ja hänen tarunomaisista seikkailuistaan. Tämä hento nuori poika on saanut karun kotiseutunsa köyhät vuokraviljelijät taistelemaan oikeuksiensa puolesta suurmaanomistajia eli agoja vastaan. Pienessä turkkilaisessa Cucurovan kaupungissa vallitsee tyrmistys, kun kuullaan Memedin tappaneen rikkaan Ali Safa beyn, kaupunkilaisten ylistämän oivallisen suurtilallisen ja hallituksen silmäterän. 

Nyt tuo rikkaiden maanomistajien parjaama surkea lainsuojaton, paljasjalkainen maankiertäjä, lyhyenläntä talonpojanrääpäle Hoikka Memed joutuu pakenemaan vuorille, johon häntä lähtee jahtaamaan kapteeni Faruk joukkoineen.

Maailman kaikki linnut jatkoivat liverrystään hänen päänsä yläpuolella. Hän tunsi lämpimän veren valuvan olkapäästään rinnalle ja sieltä vatsalle .... Viimeisillä voimillaan hän yritti nähdä vielä kerran Ferhat hocan vaaleanpunaisen kurjehernepilven takaa mutta musta verho laskeutui hänen silmilleen. Hän pudottautui hevosen selästä maahan ja oikaisi itsensä kurjenhernemättäälle jota kutsutaan myös paimenen tyynyksi. 

*****

Alueella tapahtuu muitakin kuolemantapauksia, ja kaikkiin näihin Hoikka Memedin uskotaan olevan syyllinen. Suurtilalliset ovat pelosta sekaisin ja lahjovat talonpoikia tappamaan tämän turkkilaisen "Robin Hoodin", joka tappaa rikkaita ja antaa rahat köyhille.

Ovela Rampa Ali on yksi rikkaiden agojen lahjoma taitava jälkienseuraaja, joka lähetetään Memedin perään. Hän tietää, että Memedillä on tukenaan kaikki vuoriston talonpojat, ja onhan hän itsekin aiemmin taistellut Memedin vierellä köyhiä auttaakseen. Rampa Ali katui katkerasti, ettei ollut seurannut Memedia, mutta toisaalta kaupungissa ollessaan hänestä oli paljon hyötyä Hoikalle.

Alueella liikkuu paljon huhuja Memedin kiinniotosta ja joka kerta kertomus on erilainen. Hoikka Memedejä tuntuu olevan joka puolella, ja kapteeni Faruk kiroaa saamaansa tehtävää; taistelua rosvoja vastaan, joka tuntuu olevan paljon helpompaa, kuin kamppailu umpikierojen agojen kanssa.

*****

Heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta asti huomasin nauttivani tosi paljon Kemalin luomasta kerronnasta. Harmittelen, että aiemmin en ole Kemalin kirjoja "löytänyt". Memedin kosto on mukaansatempaava tarina, joka vei matkalle minulle niin täysin vieraaseen kulttuuriin. Uskomattoman taitavasti hän kuvaili kirjan sivuilla ihmisten keskinäisiä kiihkeitä keskusteluja; riitoja ja sovintoja, mielistelyjä, uhkailuja, herjauksia ja "takinkääntämisiä". Minulle tuli mielikuva "kärpäsenä katossa" olemisesta, niin vahvasti tunsin kokevani nuo värikkäät ja usein mahtipontiset keskustelut. Ja kuinka upeasti kirjasta välittyi Turkin kaunis ja värikylläinen luonto, vuoriston karu kauneus ja laaksojen tuoksuva kukkaloisto, joka oli kerrassaan silmiähivelevän kaunista ja upeaa luettavaa. Kirjan tarinassa pääsin myös mukaan tuon alueen elävään kansanperinteeseen, mielikuvituksellisiin juttuihin ja tarinoihin, joissa sankareita ylistettiin ja vastavuoroisesti herjattiin. Päällimmäisenä Memedistä jäi kuitenkin mieleen taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta, kaipuu rauhalliseen ja ihmisarvoiseen elämään.

Jonain päivänä agoja ei ehkä enää ole,mutta Hoikkia Memedejä tulee aina olemaan ..... Ihmissydän kaipaa oikeutta aikojen loppuun saakka.

*****

"Missä ovat ne krookukset jotka saavat kalliot halkeilemaan?" ...  "Tämähän on uskomatonta! Ovatko esi-isämme siis kertoneet meille valheita?" ... "Eivät esi-isämme ole valehdelleet. Mutta vain hyvät ihmiset näkevät ne kukat. Varmasti nuo valkeat kalliot ovat tälläkin hetkellä niitä sinisenään. Aivan sinisenään. Mutta me emme vain näe niitä." 

Siniset kukkaset työntyivät esiin 

niin että kalliot halkeilivat.


Yashar Kemal

Memedin kosto

alkuteos Ince Memed 3. 1984

suom. Karin Tuominen 

Ohdaketrilogia #3

Tammi / Keltainen kirjasto 1989 

 

Yashar Kemal nyky-Turkin maineikkain kirjailija, syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia. Hän rohkaisi pienviljelijöitä ajamaan etujaan, mutta sai syytteen kumouksellisesta toiminnasta ja siirtyi Istanbuliin, toimittajaksi Cumhuriyet-lehteen. Sittemmin hän toimi aktiivisesti Turkin työväenpuolueessa, joka kuitenkin lakkautettiin 1971. Kirjailijauransa Kemal aloitti 1952 novellikokoelmalla. 1955 ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Haukkani Memed. Siitä tuli heti suuri menestys ja se käännettiin useille kielille. Myös Suomessa Kemal on ollut jatkuvasti suosittu; Memedin kosto on 13. häneltä suomennettu teos. 


sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

 

Kirjan tarina sijoittuu 1950-luvun Kataloniaan. Eletään sisällissodan jälkeistä aikaa, Francon sorron aikaa. Sisar Consuelo, joka on nimitetty luostarinsa abbedissaksi tarvitsee rahoitusta luostarin yhteyteen perustettavalle vanhainkodille. Sitä saadakseen tämä voimakastahtoinen ja energinen nuori nunna lähtee lähellä asuvan varakkaan maanomistaja don Augusto Aixelàn juttusille. 

Sisar Consuelo kiipesi eräänä aurinkoisena kesäisenä iltapäivänä maatilalle johtaavaa tietä pitkin peläten, että häntä odottaisi tyly vastaanotto, eihän hän ollut ilmoittanut etukäteen tulostaan. Vastassa olikin kaksi valtavan isoa ja uhkaavan näköistä koiraa, jotka paikalle rientänyt tilan taloudenhoitaja Pudenciana komensi loitommalle. Tilanomistajaa nuori nunna ei kuitenkaan sinä päivänä päässyt tapaamaan. Myöhemmin Aixelàn talo, sen puutarha ja viinitarhat tulevat nunnalle hyvinkin tutuiksi, kun hän vihdoin pääsee tapaamaan don Augustoa ja esittämään hänelle avunpyyntönsä.

Kartanolla vieraillessaan sisar Consuelolle paljastuu taloudenhoitajan kertomuksista, että sodasta palattuaan levoton Augusto-herra tarvitsisi laupiaan sielun, joka ohjaisi hänet kaidalle tielle. Pudenciana mukaan ongelma oli naiset; kauan sitten oli ollut eräs nainen, joka oli lähtenyt eikä palannut enää.

Te voisitte tehdä niin paljon hyvää hänelle, siitä olen varma, hän sammalsi, te olette pyhimys, se näkyy kasvoista, teillä on pyhimyksen katse.

*****

Seudulla raivoavien voimakkaiden ukonilmojen ja rankkasateiden myötä joet tulvivat ja vedet vievät jopa sillat mennessään. Tapahtumat avaavat sisar Consuelon silmät ja hän omistaa nyt aikansa ja energiansa sairaalalle. Mieleen hiipivät maalliset ajatukset ja ylitsevuotavat riemuntunteet vaihtuivat nyt välttämättömiin arkisiin askareisiin.

Samaan aikaan sisar Consuelon sisällä raivoaa myös yllättäen noussut sisäinen myrsky, jonka don Auguston tapaaminen on herättänyt, ja tätä heidän kahden välille leimahtanutta rakkautta ja intohimoa vastaan nuori nunna yrittää nyt epätoivoisesti taistella.

Mitä häpeällistä on rakkaudessa? Augusto Aixelà kysyi. Rakkaudessa ylipäätään, siitä en tiedä, mutta minun rakkauteni on vastoin Jumalan tahtoa, ja se tekee siitä häpeällisen, vastasi nunna. Ei vastoin Jumalan tahtoa, vaan omaa tahtoasi, mies julisti, sinä itse päätit sulkea rakkauden elämästäsi ja vetäytyä luostariin, mutta nyt kun rakkaus on tunkeutunut luoksesi vastoin tahtoasi, mitä mieltä on heittää se taas ulos?

*****

Alueella vallinneiden levottomuuksien keskellä nunna Consuelo kuljetetaan vuorille, jonne paimen Hilario vie hänet hoitamaan tasavaltalaississiä, joka on haavoittunut yhteenotossa kansalaiskaartin kanssa. Vuorilla tapahtuvan piirityksen aikana nuori nunna joutuu itsekin hengenvaaraan. Samaan aikaan myös Augusto Aixelà katoaa jäljettömiin.

*****

Kirjan lopussa vanha ja sairas Consuelo saapuu vuosien jälkeen Bassoran rapistuneeseen hoitokotiin, jonka hoitokustannuksista sisarkunta ei ollut kyennyt selviytymään. Hän palaa myös aikoinaan perustamaansa vanhainkotiin ja Aixelàn puutarhaan, muistojensa tulvan vuoteen.

***** 

Kirjan tarinaan uppoutuminen oli niin vaivatonta, soljuvasti etenevä kerronta piti otteessaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Historiallinen tausta sisällissodan jälkeisestä ajasta ja ongelmalliset ihmissuhteet, joita kirjailija niin oivallisesti kirjan sivuilla kuvaili saivat minut kiinnostumaan ja nauttimaan lukemastani. Tulvan vuosi on haaveellinen, tunteikas ja syviä tunteita herättävä pieni rakkauskertomus, osin huumorinkin keinoin kerrottu elämäntarina. Ihastuin todella paljon Mendozan erinomaisiin dialogeihin. 

*****

Ajat muuttuvat, haaveet haihtuvat, 

ihmiset kuolevat, vain vuoret pysyvät.

 

 

Eduardo Mendoza

Tulvan vuosi

alkuteos: El Año del Diluvio 1992

suom. Tarja Härkönen

Tammi / Keltainen kirjasto 1999


Eduardo Mendoza syntyi Barcelonassa 1943 ja on asunut siellä koko elämänsä paitsi vuosia 1975-82, jolloin hän työskenteli simultaanitulkkina YK:ssa. Hän on julkaissut tähän mennessä kymmenkunta romaania, joista osa on kunnianhimoisesti rakennettuja, osa satiirisia hullutteluja - tosin raja ei ole ehdottoman jyrkkä. Häneltä on aiemmin suomennettu romaani Ihmeiden kaupunki, joka veijarimaista päähenkilöä seuraten kertoo Barcelonan muuttumisesta suurkaupungiksi vuosina 1888 - 1929, kahden maailmannäyttelyn välillä. Ranskalainen Lire-lehti valitsi sen "parhaaksi kirjaksi mitä vuonna 1988 on luettu".

perjantai 12. marraskuuta 2021

Kristiina Vuori: Samettiin kätketty

kuva Tammi / Veikko Somerpuro
 

Nuori Margareta Perintytär toimii kätilövaimona 1640-luvulla Turun kaupungissa. Leskeksi jäätyään hänen arkeaan on lapsenpäästäjän työ, jossa hän pääsee kurkistamaan toisten ihmisten koteihin, rahvaan asuttamien savupirttien ja toisaalta loisteliaiden porvariskotien salattuihinkin asioihin. Itse hän asuu hyyryllä Lintulan talon tontilla pienessä puutuvassa keskeisellä paikalla Aninkaisten kadun varrella. Tuvan ikkunaan ylettää koputtamaan suoraan kadulta, mikä onkin hänen ammatissaan tärkeää, onhan hänen oltava kätilön toimen vuoksi aina tavoitettavissa.

Kaupunki on Margaretalle koti ja turvapaikka, josta on löytynyt rauha sielulle. Täällä hän on ollut onnellinen, pystynyt katoamaan ihmisjoukkoon, olemaan vain yksi vaimoihminen lukuisten muiden joukossa. Menneisyyden haamutkin ovat täällä asuessa jättäneet hänet rauhaan.

*****

Kaupunkilaisten elämää kuohuttaa yllättäen tapaus, kun Aurajoen avannosta löydetään eräänä aamuyönä kuollut vastasyntynyt, joka on kiedottu purppuranväriseen samettiin.

Nainen käärii lapsen takaisin purppuranvärisen sametin sisään ja liukastelee viimeiset askeleet epätasaisella kinttupolulla kohden jokea, kohden jään keskeltä tuijottavaa mustaa pohjatonta silmää. Kaupunki on raukean hiljainen. Yön pimeys peittää alleen naisen ja hänen syntinsä. 

*****

Lapsen ruumiin löydyttyä joesta, ja oikeuskollegiossa toimivan pormestari Schaeferin velvoitettua raadin etsimään synnintekijän ja tuomaan hänet oikeuden eteen, myös Margareta määrätään neljän muun kaupunginkätilön mukana tuohon tehtävään.

"Me kaikki tiedämme, että veri on sovittava verellä. Näin törkeä teko on pakko selvittää ja tuoda syyllinen Jumalan tuomiolle. Muutoin vedämme yllemme Jumalan vihan ja se tietää sotaa, ruttoa ja katovuosia."

Ja niin Margareta joutuu kätilön toimessaan jäljittämään tuota pahantekijää, jota  ajan lakien mukaan odottaa mestauspölkky. Kätilövaimoina "lypsäjillä" on nyt myös oikeus taivaltaa kaupungilla myös ehtookellojen jälkeen, jos öiseen liikkumiseen on tarvis. Tämän poikkeusluvan pormestari heille nyt myöntää.

"Teette  lypsykokeen piioille, naimattomille äideille ja huonomaineisille leskinaisille. Yhä kaukomailla viipyvien sotilaiden vaimot jätettäköön ainakin tällä erää tutkimatta. Kaikki ne, joiden rinnoissa on maitoa, tuodaan kuulusteltavaksi raatihuoneelle oikeuskollegion eteen." Pormestarin ilme jää hänen muhkeiden vitivalkoisten viiksiensä peittoon enkä osaa sanoa, mitä hän tuumaa määräämästään lypsykierroksesta. Ehkä hän ei tuumaa mitään, lypsetäänhän lehmiäkin.

*****

Piinaavan takaa-ajon kuluessa myös Margaretan omat salaisuudet uhkaavat nousta pintaan. Ajatukset oikeudesta omaan kehoon ja elämään, nuo kaikki ovat salassa pidettäviä yksityisiä asioita Margaretan elämässä. 

*****

Margareta Perintytär tuli minulle jo tutuksi Jenna Kostetin kirjasta Margaretan synti, jossa hän Turun kaupungin kätilövaimona toimiessaan oli lapsenpäästäjänä Margareta Kittin synnyttäessä tytärtään ollessaan vangittuna Turun raatihuoneella.

Samettiin kätketty on sydäntäriipaisevan surullinen tarina 1600-luvulla eläneiden naisten elämästä, olivatpa he sitten rahvasta tai ylhäisempää porvaristoa, piikareppanoista puhumattakaan. Naisten oikeuksia omaan kehoonsa ja elämäänsä sitoivat tuon ajan lait ja uskomukset, ja naisia alistava arkinen elämä välittyikin hyvin kirjan sivuilta. Miten vähän tuohon aikaan naisilla oli oikeuksia, heitä hallitsivat ja omistivat miehet. Ensin usein väkivaltaiset isät ja myöhemmin samaa tekevät aviomiehet. Alistettu äiti kuvitteli suojelevansa tytärtään tämän isältä naittamalla tytön, vielä melkein lapsen usein vanhemmalle leskimiehelle.

*****

Kirjan sivuilla pääsin keskelle 1600-luvun Turkua; kävelemään seitsemältä sunnuntaiaamuna kapeaa, lumeen lapioitua polkua kohti tuomiokirkkoa, seuraamaan jumalanpalvelukseen saapuvaa, parhaimpiinsa pukeutunutta kirkkokansaa.

Lintulan herratar on sonnustautunut lähestulkoon kokomustaan. Nilkkapituinen verkaviitta samettikauluksella, soopelinhännillä somistettu plyysimyssy ja näätämuhvi.... Taftinen esiliina on sekin yönmusta, mutta sen helma on kaunistettu kimallenauhalla ja sanonpa vaan, että koristenauhassa on taatusti mukana hopealankaa vaikka kruunun ylellisyysasetuksessa kielletään kauppiassäädyltä kaikenlaisten hopea-, kulta- ja pitsisomisteiden käyttö.

*****

Tarvon Mätäjärven loskaisten ja pahamaineisten hökkelisumien läpi itse kaupunkiin, jossa asustaa kunniallinen väki.  

Moni talo on puusta kyhätty, yksikerroksinen ja maalaamaton. Punamullalla siveltyjä seiniä näkyy vain harvakseltaan ja komeita, korkeita kivipytinkejä on lähinnä keskustassa Suurtorin varrella.

*****

Kirja oli synkästä tarinastaan huolimatta viihdyttävä matka historiaan, sivu toisensa jälkeen uppouduin aina vain syvemmälle vuosisatojen takaiseen maailmaan ja yritin ymmärtää tuon ajan ihmismieltä. Ymmärtäen, että tälläkin fiktiivisellä tarinalla on todellisuuspohja. Tummasävyisen kertomuksen jälkeen huomasin kuitenkin saaneeni lämminhenkisen lukunautinnon.  

*****

Mutta jotkut meistä ovat erilaisia. 

Jotkut eivät nöyrry, eivät taivu, eivät murru.



Kristiina Vuori

Samettiin kätketty

Tammi 2021

kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Veikko Somerpuro

 

Kymmenennessä teoksessaan Samettiin kätketty lukijoiden rakastama Kristiina Vuori (s.1967) luo koukuttavan jännitteen, joka saa lukijan ahmimaan sivuja kuumeisesti. Mysteeriromaani on tositapahtumien innoittama. 1640-luvun Turku herää aitona eloon väreineen, äänineen ja tuoksuineen.

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Marja Aarnipuro: Surmamäen kirous

kuva Crime Time

Viikko-lehden toimittaja Kaarina Riikonen viettää kipeästi kaipaamaansa kesälomaa maalla, mutta joutuukin yllättäen naapuritilalla syttynyttä tulipaloa sammuttamaan. Hän joutuu keskeyttämään lomansa ja keräämään tietoa tästä epäilyttävästä palosta, jossa kuolee valtakunnallisestikin tunnettu suurtilallinen Vilho Koistinen.

Penkoessaan juttua Kaarina joutuu keskelle seutukunnan synkkiä salaisuuksia. Tutkimusten tuoksinassa miellyttäviä yllätyksiä on kohtaaminen vanhan tutun komisarion kanssa, joka saa jälleen kerran Kaarinan aiemmat tunteet miestä kohtaan heräämään. 

Yllättäen Koivunen tapaa tutun toimittajan Kaarina Riikosen tullessaan palopaikalle. Koivusen mielestä Riikonen on kieltämättä melkoisen oma-aloitteinen ja välillä vähän uhkarohkeakin, mutta hänellä on hyvät vaistot ja hän on ollut aiemminkin auttamassa heitä  henkirikostutkinnassa.  

Koivusen työkaverit Helsingin rikospoliisissa eivät voineet ymmärtää väkivaltayksikön päällikön ratkaisua lähteä syrjäkylälle hoitamaan tylsiä rutiinihommia. Koivuselle itselleen kertynyt valtava rikosjutturuuhka ja esimiesrooli valtavine paineineen oli alkanut tuntua ahdistavalta, ja hänen ratkaisunsa oli ollut anoa siirtoa Kirkkonummelle.  Ja niinpä Anton Koivunen saapuu tutkimaan Riitta Aution ja rikostutkija Raivion kanssa Koistisen murhapolttoa.

*****

Kylällä vuosikymmeniä kerrotun Surmamäen sukusaagan mukaan Koistisen talon nuori emäntä oli aikoinaan hurahtanut uskoon, ja ahne uskonlahko oli yrittänyt jo vuosia saada suvun omaisuus haltuunsa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tarinan mukaan suvun päälle oli silloin langetettu kirous sukupolvien yli tapahtuvista onnettomuuksista. Viimeisimpänä tapahtumana oli lahkon pastorin vierailu, jossa hän oli manannut pahaa henkeä ulos Vilho Koistisesta.

Vilho Koistinen uskoi tähän Surmamäen kiroukseen. Yrittäessään vapautua siitä vanha mies sulkeutui vajaansa veistelemään krusifiksejaan, ja uskoi niiden avulla vapautuvansa tuosta pelkäämästään suvulle langetetusta kirouksesta. Tämä miehen jokasunnuntainen rutiini täytyi olla avain rikoksen ratkaisuun. 

*****

Aikaisempia Marja Aarnipuron Kaarina Riikonen ratkaisee -dekkareita en ole lukenut, mutta yllättävän helposti pääsin tämän viidennen osan tarinan sisään. Surmamäen kirous piti sisällään kiinnostavasti etenevän juonen, jonka mukana pääsin tutustumaan maaseudun taloihin ja tiluksiin, sekä kylän ihmisten salassa pidettyihin uusiin ja vanhoihin epäilyttäviin tekoihin ja tapahtumiin.

Kirjassa eletään tavallisten maaseudun ihmisten elämää, jonka rauhan rikkoo yllättävä tapahtuma. Voin kuvitella kyläläisten hämmennyksen ja pelon, jonka tapaus saa heissä aikaan. Kirjan tarina etenee rauhalliseen tahtiin, ja se, ettei kerronnassa mässäillä raakuuksilla teki lukemisesta minulle mieleistä. Toimittaja Kaarina Riikonen osoittautuu sympaattiseksi keski-ikäiseksi, hyvinkin uteliaaksi naiseksi, jolta mikään ei jää huomaamatta. Hänen ja rikosylikomisario Anton Koivusen mielenkiintoa herättävää keskinäistä kemiaa oli hyvinkin kiinnostavaa seurata. Kirja oli viihteellinen dekkari, jonka sivuilta välittyi myös hyväntuulisuus.

*****

Vanha mies piteli puista krusifiksia kädessään kuin kilpeä, jolla hän yritti suojata itseään pahaa vastaan. Miksi Jumala salli tämän tapahtua, vaikka hän oli yrittänyt parhaansa? Eihän hän paha ollut, vajavainen vain. Ja nyt herra oli hylännyt hänet.

Kirous oli lopulta tavoittanut hänetkin.  

 

Marja Aarnipuro

Surmamäen kirous

Kaarina Riikonen ratkaisee 5.

Docendo / Crime Time 2021

Kiitos arvostelukappaleesta  💝
 

kuva Hannes Paananen

 

Marja Aarnipuro on Apu-lehden päätoimittaja, joka harrastaa kirjoittamista ja kaikenlaista kuntoilua koirien kanssa ja ilman. Dekkarien lisäksi hän on kirjoittanut kolme omakohtaista tietokirjaa rintasyövästä (Rintasyöpävuosi, Rintasyövän jälkeen ja Rintasyöpämatka).

tiistai 2. marraskuuta 2021

Kirjoja ulapalta - merellinen lukuhaaste 2021

 

Osallistuin Nannan kirjakimarassa  Kirjoja ulapalta merelliseen lukuhaasteeseen. Eka kertaa kun olen tällaisessa mukana, niin vähän on "hakusessa" ne lukemani kirjat, joita voin tähän haasteeseen ottaa mukaan 🤔

 

Sally Salminen Katrina 

Johanna Holmström Sielujen saari

Sarah Lark Kiivilinnun kutsu 

Katriina Ranne Maa kuin veri 

Lucy Diamond Rantakahvila 

 

Merellisiä maisemia löysin ainakin näistä kirjoista 📚

Kiitos Nannalle haasteesta 😍