tiistai 30. marraskuuta 2021

Syksynkeltaisetlehdet

 

Minun marraskuuni oli syksyinen 🍂 ja keltainen 💛

Sain olla mukana #syksynkeltaisetlehdet - lukuhaasteessa. Onneksi sain, koska sen kautta löysin tosi paljon kiinnostavaa luettavaa Tammen Keltaisesta kirjastosta. Yksi parhaimmista löydöistĂ€ni oli Yashar Kemal, jonka kirjoihin todella "koukutuin"  😍 Harmi, ettĂ€ ennĂ€tin tĂ€hĂ€n haasteeseen lukea vain kaksi hĂ€nen Ohdaketrilogiaan kuuluvista kirjoista. No, onneksi monta keltaista on vielĂ€ odottamassa lukuvuoroa kirjapinossani 📚

Kiitos @tiianlukupaivakirja ihanasta haasteesta 💛


Marraskuun keltaiset :

💛 Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi  ⭐️⭐️⭐️⭐️

💛 Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta ⭐️⭐️⭐️

💛 Yashar Kemal: Haukkani Memed  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

💛 Yashar Kemal: Memedin kosto  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️


maanantai 29. marraskuuta 2021

Yashar Kemal: Haukkani Memed


"Taurusvuoriston rinteet kohoavat itÀisen VÀlimeren rannasta Turkin etelÀrannikolla tasaisesti ylöspÀin valkoisten kuohujen piirittÀmistÀ rantakallioista huippuihin asti ... "

TĂ€mĂ€ karu, mutta kaunis alue on nuoren Ince Memedin maisemaa. IsĂ€nsĂ€ kuoleman jĂ€lkeen tĂ€mĂ€ nuori poika asuu Ă€itinsĂ€ kanssa yhdessĂ€ Ohdaketasangon kylĂ€ssĂ€. He asuvat pienessĂ€ savikattoisessa hökkelissĂ€, jossa on vain yksi huone. Kaksitoistavuotias Memed raataa Ă€itinsĂ€ kanssa vuokraviljelijĂ€nĂ€ suuromistaja Abdi agan hallitsemilla ohdakepelloilla. Kauan sitten oli aika, jolloin nĂ€mĂ€ pellot kuuluivat kaikille, ennen kuin Abdi agan isĂ€ riisti vĂ€kivalloin alueen maat niiden omistajilta. 

KylĂ€n köyhĂ€t asukkaat tietĂ€vĂ€t tuskin mitÀÀn kylĂ€n ulkopuolella olevasta maailmasta. NĂ€lkiintynyt ja Abdi agan jatkuvan pahoinpitelyn kohteena oleva Memed pÀÀttÀÀ erÀÀnĂ€ aamuna karata vuohipaimeneksi meren lĂ€hellĂ€ olevaan kylÀÀn, josta hĂ€n on kuullut tarinoita. EpĂ€onnisen karkumatkan jĂ€lkeen Memed joutuu takaisin armottoman isĂ€nnĂ€n orjaksi, mutta kapinahenki  ja unelmat paremmasta elĂ€mĂ€stĂ€ ovat jo alkaneet herĂ€tĂ€ nuoren miehen ajatuksissa.

Miten rajallinen ihmisen nÀkökenttÀ onkin, hÀnen mielikuvituksensa ei tunne rajoja. Ihminen joka ei ole koskaan ollut Deyirmenolukin kylÀn ulkopuolella voi silti luoda kokonaisen mielikuvitusmaailman, joka voi ulottua tÀhtiin asti. Matkustamatta minnekÀÀn ihminen voi tunkeutua maailman ÀÀriin.

*****

Kaipaus uuteen parempaan elÀmÀÀn saa epÀtoivoisen Memedin pakenemaan kylÀstÀ rakastamansa nuoren naisen kanssa, joka on kihlattu toiselle. Traagisiin tapahtumiin pÀÀttyvÀ pakomatka johtaa siihen, ettÀ Memed pakenee vuorille ja joutuu siellÀ aloittamaan elÀmÀnsÀ lainsuojattomana, muiden alueella piileskelevien rosvojen joukossa.

"SillÀ miehellÀ on yliluonnollisia lahjoja, hÀn on kertakaikkiaan kadonnut .... Luodit eivÀt pysty Hoikkaan Memediin."

Poliisin joukot ja nĂ€iden vĂ€rvÀÀmĂ€t vuoriston rosvojoukot yrittĂ€vĂ€t saada Memedin  vĂ€ijytykseen. Ihmiset jotka tiesivĂ€t hĂ€nen piilopaikkansa eivĂ€t ikinĂ€ kertoneet niistĂ€. Se oli ollut aina vuoristolaisten talonpoikien tapa, ja etsijöiden oli vaikea löytÀÀ sellaisen rosvon tukikohtaa joka oli talonpoikien suojeluksessa. Varsinkin nyt, kun tĂ€mĂ€ nuori "Robin Hood" oli alkanut auttaa köyhiĂ€ ihmisiĂ€ heidĂ€n taistelussaan rikkaiden maanomistajien mielivaltaa vastaan. Memedin aloittaman kapinan innoittamina köyhille vuokrapelloilla raataville kylĂ€lĂ€isille herÀÀ myös usko parempaan tulevaisuuteen.

*****

Haukan rohkeuden omistavan mieheksi varttuneen, oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevan ja elÀmÀnsÀ vaarantavan Memedin tarinan parissa viettÀmÀni aika on ollut monessa suhteessa mieleenpainuva. Minulle Yashar Kemalin luoma kaunis kerronta uppoaa kyllÀ niin kuin "veitsi voihin". Hitaasti etenevÀ tarina mielenkiintoisine kÀÀnteineen pitÀÀ minut taatusti otteessaan. Kirjassa silmiini piirtyivÀt kuvat maailmasta, jossa vaihtelevat luonnon monimuotoinen kauneus ja toisaalta ihmisten petollisuus ja raakuus toisiaan kohtaan. Tunteita herÀttÀvÀÀ luettavaa oli Memedin lukuisten ystÀvien uskollisuus, avuliaisuus ja vÀlittÀminen tilanteissa, joissa heidÀn oma elÀmÀkin oli uhattuna. Luonnon ja ihmisten vÀlinen suhde tulee niin runollisesti esiin Kemalin kerronnan myötÀ. Yksi minulle mieleenpainuvin oli tarina (legenda) Haukkakalliosta; sammaleinen kalliojyrkÀnne, joka nousee pystysuorana kohti taivasta.

*****

Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy maaperÀnsÀ mukaan. Memed kasvoi karussa maassa.

Jos ei ymmĂ€rrĂ€ luontoa, 

ei pysty ymmÀrtÀmÀÀn ihmistÀkÀÀn."

 

Yashar Kemal

Haukkani Memed

alkuteos Ince Memed 1 1958

suom. Eva Siikarla 

Ohdaketrilogia #1

Tammi / Keltainen kirjasto 1976

 

Yashar Kemal on tunnetuin nykyturkkilainen kirjailija. HĂ€n syntyi 1922 köyhĂ€ssĂ€  etelĂ€anatolialaisessa kylĂ€ssĂ€. HĂ€n työskenteli mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyölĂ€isenĂ€ ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitĂ€ ja anomuksia. 1950 hĂ€n joutui vankilaan nostatettuaan tuhansia pienviljelijöitĂ€ epĂ€oikeudenmukaista vedenjakelua vastaan. 1971 hĂ€ntĂ€ syytettiin "maanalaisesta kommunistisesta toiminnasta" ja tuomittiin jĂ€lleen vankeuteen. HĂ€n valitti tuomiosta, tuomiota ei ole pantu tĂ€ytĂ€ntöön. Haukkani Memed on hĂ€nen esikoisromaaninsa.

tiistai 23. marraskuuta 2021

Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta

kuva Tammi

 

Kirja pitÀÀ sisĂ€llÀÀn kolmetoista lyhyttĂ€ tarinaa Petina Gappahin synnyinmaasta.  Tarinoita köyhien, mutta myös rikkaiden elĂ€mĂ€stĂ€, aika lailla surullisia tarinoita molempien kohdalla. Kokoelma monivivahteisia kuvauksia afrikkalaisten ihmisten elĂ€mĂ€stĂ€, toiveista ja usein saavuttamattomista unelmista.

*****

Serkkutyttöni Rambanai oli yksi mieleenpainuvimmista tarinoista. Viisi vuotta Amerikassa asuttuaan Rambanai tuli synnyinmaahansa hautaamaan isÀÀnsĂ€, ja paluuta takaisin meren yli ei enÀÀ ollut. 

HÀnen Zimbabwensa oli jÀhmettynyt hÀnen lÀhtövuoteensa 1997. HÀnen silloisessa maassaan oli ollut rahaa kuin roskaa, Saintsin ja Falconin meneviÀ opiskelija poikia menevine autoineen ja bileitÀ bileiden perÀÀn; hÀnen Zimbabwessaa ei tunnettu kaksinumeroista inflaatiota, ei vÀitteitÀ varastetuista vaaleista. Koska hÀn ei ollut kokenut silloisen elÀmÀn muutosvaiheita, hÀn puhui aina vain vanhoita hyvistÀ ajoista.

Nyt viisumit ja passit saatiin hararelaiseen tapaan, pulleiden kirjekuorien vaihtaessa omistajaa.

Asuttuaan sukulaistensa nurkissa vuoden ajan, Rambanai halusi isompiin ympyröihin ja lainarahojen ja pulleiden kirjekuorien avulla hÀn nousi erÀÀnÀ pÀivÀnÀ British Airwaysin Lontoon-lennolle ja katosi Englantiin. Sinne katosivat myös serkun perheeltÀ lainatut setelit.

*****

Elegia Easterlylle oli yksi surullisimmista tarinoista. Se oli kertomus Martha Mupengosta, alueen lasten pilkkaamasta oudosta yksinelÀjÀstÀ. Martha oli vain tullut jostain ja vallannut tyhjillÀÀn olevan mökin. Kukaan ei tiennyt, mistÀ hÀn tuli, tuskin hÀn tiesi sitÀ itsekkÀÀn. *HÀnen nimensÀ ja muistinsa, hÀnen menneisyytensÀ ja unelmansa hÀipyivÀt hÀnen mielensÀ usvaisiin uumeniin.*

*****

Juliana-tĂ€din intialainen oli tarina, jonka mukana astuin Vaswanin veljesten Sekatavarakauppaan. Tapasinkin siellĂ€ tosi mielenkiintoista vĂ€keĂ€. TĂ€ssĂ€ intialaisen herra Vaswanin keskustamyymĂ€lĂ€ssĂ€ oli tarjolla kaikkea, mitĂ€ afrikkalainen ikinĂ€ voi tarvita. TĂ€tĂ€ mieltĂ€ oli myös apulaiseksi pestattu Mainin´Juliana, joka olikin tĂ€mĂ€n tarinan vĂ€rikkĂ€in persoona, ja herra Vaswani kĂ€yttikin tĂ€ti-Julianan tempauksia liiketoimintansa edistĂ€miseen.

"Nyt se sanoo asiakkaille, ettĂ€ jos ne varastaa, niin se usuttaa minut niiden kimppuun. Tuo nainen hakkaa heidĂ€t niin kuin minutkin." 

*****

Kirjan tarinoiden yleissĂ€vy on mielestĂ€ni melankolinen, vaikka huumori, paikoin ironinenkin sĂ€vyttÀÀ lĂ€hes jokaista tarinaa. ElĂ€mÀÀn kuuluvan pulan ja ahdingon keskellĂ€ ihmiset tuntuvat kuitenkin löytĂ€vĂ€n asioita, joista voi ottaa iloa ja hauskuutta kaikessa köyhyydessĂ€ ja epĂ€toivossa. Myös kuolema ja hautajaiset ovat useimpien ihmisten elĂ€mÀÀn kuuluvia arkisia asioita. Kirja sisĂ€ltÀÀ myös terĂ€viĂ€ ja tarkkoja havaintoja tuon ajan Zimbabwesta, jossa elettÀÀn mustan pörssin ja korruption sĂ€vyttĂ€mĂ€ssĂ€ yhteiskunnassa. 

*****

He hiipivĂ€t pois Easterly Farmista, sarastukseen. 

 

Petina Gappah

Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta

alkut. An Elegy for Easterly 2009

suom. Seppo Loponen

Tammi / Keltainen kirjasto 2009 

kuva Markko Taina


Petina Gappah on zimbabwelainen kirjailija, jolla on oikeustieteen tutkinnot Cambridgesta sekÀ Gratzin ja Zimbabwen yliopistoista. Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta on Gappahin esikoisteos ja se sai Guardianin esikoispalkinnon.

lauantai 20. marraskuuta 2021

Yashar Kemal: Memedin kosto

 

Memedin kosto on Ohdaketrilogian kolmas ja viimeinen osa, joka kertoo huimapĂ€isestĂ€ MemedistĂ€ ja hĂ€nen tarunomaisista seikkailuistaan. TĂ€mĂ€ hento nuori poika on saanut karun kotiseutunsa köyhĂ€t vuokraviljelijĂ€t taistelemaan oikeuksiensa puolesta suurmaanomistajia eli agoja vastaan. PienessĂ€ turkkilaisessa Cucurovan kaupungissa vallitsee tyrmistys, kun kuullaan Memedin tappaneen rikkaan Ali Safa beyn, kaupunkilaisten ylistĂ€mĂ€n oivallisen suurtilallisen ja hallituksen silmĂ€terĂ€n. 

Nyt tuo rikkaiden maanomistajien parjaama surkea lainsuojaton, paljasjalkainen maankiertÀjÀ, lyhyenlÀntÀ talonpojanrÀÀpÀle Hoikka Memed joutuu pakenemaan vuorille, johon hÀntÀ lÀhtee jahtaamaan kapteeni Faruk joukkoineen.

Maailman kaikki linnut jatkoivat liverrystÀÀn hĂ€nen pÀÀnsĂ€ ylĂ€puolella. HĂ€n tunsi lĂ€mpimĂ€n veren valuvan olkapÀÀstÀÀn rinnalle ja sieltĂ€ vatsalle .... ViimeisillĂ€ voimillaan hĂ€n yritti nĂ€hdĂ€ vielĂ€ kerran Ferhat hocan vaaleanpunaisen kurjehernepilven takaa mutta musta verho laskeutui hĂ€nen silmilleen. HĂ€n pudottautui hevosen selĂ€stĂ€ maahan ja oikaisi itsensĂ€ kurjenhernemĂ€ttÀÀlle jota kutsutaan myös paimenen tyynyksi. 

*****

Alueella tapahtuu muitakin kuolemantapauksia, ja kaikkiin nÀihin Hoikka Memedin uskotaan olevan syyllinen. Suurtilalliset ovat pelosta sekaisin ja lahjovat talonpoikia tappamaan tÀmÀn turkkilaisen "Robin Hoodin", joka tappaa rikkaita ja antaa rahat köyhille.

Ovela Rampa Ali on yksi rikkaiden agojen lahjoma taitava jÀlkienseuraaja, joka lÀhetetÀÀn Memedin perÀÀn. HÀn tietÀÀ, ettÀ MemedillÀ on tukenaan kaikki vuoriston talonpojat, ja onhan hÀn itsekin aiemmin taistellut Memedin vierellÀ köyhiÀ auttaakseen. Rampa Ali katui katkerasti, ettei ollut seurannut Memedia, mutta toisaalta kaupungissa ollessaan hÀnestÀ oli paljon hyötyÀ Hoikalle.

Alueella liikkuu paljon huhuja Memedin kiinniotosta ja joka kerta kertomus on erilainen. Hoikka MemedejÀ tuntuu olevan joka puolella, ja kapteeni Faruk kiroaa saamaansa tehtÀvÀÀ; taistelua rosvoja vastaan, joka tuntuu olevan paljon helpompaa, kuin kamppailu umpikierojen agojen kanssa.

*****

Heti kirjan ensimmÀisiltÀ sivuilta asti huomasin nauttivani tosi paljon Kemalin luomasta kerronnasta. Harmittelen, ettÀ aiemmin en ole Kemalin kirjoja "löytÀnyt". Memedin kosto on mukaansatempaava tarina, joka vei matkalle minulle niin tÀysin vieraaseen kulttuuriin. Uskomattoman taitavasti hÀn kuvaili kirjan sivuilla ihmisten keskinÀisiÀ kiihkeitÀ keskusteluja; riitoja ja sovintoja, mielistelyjÀ, uhkailuja, herjauksia ja "takinkÀÀntÀmisiÀ". Minulle tuli mielikuva "kÀrpÀsenÀ katossa" olemisesta, niin vahvasti tunsin kokevani nuo vÀrikkÀÀt ja usein mahtipontiset keskustelut. Ja kuinka upeasti kirjasta vÀlittyi Turkin kaunis ja vÀrikyllÀinen luonto, vuoriston karu kauneus ja laaksojen tuoksuva kukkaloisto, joka oli kerrassaan silmiÀhivelevÀn kaunista ja upeaa luettavaa. Kirjan tarinassa pÀÀsin myös mukaan tuon alueen elÀvÀÀn kansanperinteeseen, mielikuvituksellisiin juttuihin ja tarinoihin, joissa sankareita ylistettiin ja vastavuoroisesti herjattiin. PÀÀllimmÀisenÀ MemedistÀ jÀi kuitenkin mieleen taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta, kaipuu rauhalliseen ja ihmisarvoiseen elÀmÀÀn.

Jonain pÀivÀnÀ agoja ei ehkÀ enÀÀ ole,mutta Hoikkia MemedejÀ tulee aina olemaan ..... IhmissydÀn kaipaa oikeutta aikojen loppuun saakka.

*****

"MissĂ€ ovat ne krookukset jotka saavat kalliot halkeilemaan?" ...  "TĂ€mĂ€hĂ€n on uskomatonta! Ovatko esi-isĂ€mme siis kertoneet meille valheita?" ... "EivĂ€t esi-isĂ€mme ole valehdelleet. Mutta vain hyvĂ€t ihmiset nĂ€kevĂ€t ne kukat. Varmasti nuo valkeat kalliot ovat tĂ€llĂ€kin hetkellĂ€ niitĂ€ sinisenÀÀn. Aivan sinisenÀÀn. Mutta me emme vain nĂ€e niitĂ€." 

Siniset kukkaset työntyivĂ€t esiin 

niin ettÀ kalliot halkeilivat.


Yashar Kemal

Memedin kosto

alkuteos Ince Memed 3. 1984

suom. Karin Tuominen 

Ohdaketrilogia #3

Tammi / Keltainen kirjasto 1989 

 

Yashar Kemal nyky-Turkin maineikkain kirjailija, syntyi 1922 pienessĂ€ Cilicien kylĂ€ssĂ€ EtelĂ€-Anatoliassa. Lapsena hĂ€n kuunteli mielellÀÀn kotiseutunsa kiertĂ€viĂ€ runonlaulajia ja esitti itse heidĂ€n runojaan. HĂ€n toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyölĂ€isenĂ€ ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitĂ€ ja anomuksia. HĂ€n rohkaisi pienviljelijöitĂ€ ajamaan etujaan, mutta sai syytteen kumouksellisesta toiminnasta ja siirtyi Istanbuliin, toimittajaksi Cumhuriyet-lehteen. Sittemmin hĂ€n toimi aktiivisesti Turkin työvĂ€enpuolueessa, joka kuitenkin lakkautettiin 1971. Kirjailijauransa Kemal aloitti 1952 novellikokoelmalla. 1955 ilmestyi hĂ€nen esikoisromaaninsa Haukkani Memed. SiitĂ€ tuli heti suuri menestys ja se kÀÀnnettiin useille kielille. Myös Suomessa Kemal on ollut jatkuvasti suosittu; Memedin kosto on 13. hĂ€neltĂ€ suomennettu teos. 


sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

 

Kirjan tarina sijoittuu 1950-luvun Kataloniaan. EletÀÀn sisĂ€llissodan jĂ€lkeistĂ€ aikaa, Francon sorron aikaa. Sisar Consuelo, joka on nimitetty luostarinsa abbedissaksi tarvitsee rahoitusta luostarin yhteyteen perustettavalle vanhainkodille. SitĂ€ saadakseen tĂ€mĂ€ voimakastahtoinen ja energinen nuori nunna lĂ€htee lĂ€hellĂ€ asuvan varakkaan maanomistaja don Augusto AixelĂ n juttusille. 

Sisar Consuelo kiipesi erÀÀnÀ aurinkoisena kesÀisenÀ iltapÀivÀnÀ maatilalle johtaavaa tietÀ pitkin pelÀten, ettÀ hÀntÀ odottaisi tyly vastaanotto, eihÀn hÀn ollut ilmoittanut etukÀteen tulostaan. Vastassa olikin kaksi valtavan isoa ja uhkaavan nÀköistÀ koiraa, jotka paikalle rientÀnyt tilan taloudenhoitaja Pudenciana komensi loitommalle. Tilanomistajaa nuori nunna ei kuitenkaan sinÀ pÀivÀnÀ pÀÀssyt tapaamaan. Myöhemmin Aixelàn talo, sen puutarha ja viinitarhat tulevat nunnalle hyvinkin tutuiksi, kun hÀn vihdoin pÀÀsee tapaamaan don Augustoa ja esittÀmÀÀn hÀnelle avunpyyntönsÀ.

Kartanolla vieraillessaan sisar Consuelolle paljastuu taloudenhoitajan kertomuksista, ettÀ sodasta palattuaan levoton Augusto-herra tarvitsisi laupiaan sielun, joka ohjaisi hÀnet kaidalle tielle. Pudenciana mukaan ongelma oli naiset; kauan sitten oli ollut erÀs nainen, joka oli lÀhtenyt eikÀ palannut enÀÀ.

Te voisitte tehdÀ niin paljon hyvÀÀ hÀnelle, siitÀ olen varma, hÀn sammalsi, te olette pyhimys, se nÀkyy kasvoista, teillÀ on pyhimyksen katse.

*****

Seudulla raivoavien voimakkaiden ukonilmojen ja rankkasateiden myötÀ joet tulvivat ja vedet vievÀt jopa sillat mennessÀÀn. Tapahtumat avaavat sisar Consuelon silmÀt ja hÀn omistaa nyt aikansa ja energiansa sairaalalle. Mieleen hiipivÀt maalliset ajatukset ja ylitsevuotavat riemuntunteet vaihtuivat nyt vÀlttÀmÀttömiin arkisiin askareisiin.

Samaan aikaan sisar Consuelon sisÀllÀ raivoaa myös yllÀttÀen noussut sisÀinen myrsky, jonka don Auguston tapaaminen on herÀttÀnyt, ja tÀtÀ heidÀn kahden vÀlille leimahtanutta rakkautta ja intohimoa vastaan nuori nunna yrittÀÀ nyt epÀtoivoisesti taistella.

MitÀ hÀpeÀllistÀ on rakkaudessa? Augusto Aixelà kysyi. Rakkaudessa ylipÀÀtÀÀn, siitÀ en tiedÀ, mutta minun rakkauteni on vastoin Jumalan tahtoa, ja se tekee siitÀ hÀpeÀllisen, vastasi nunna. Ei vastoin Jumalan tahtoa, vaan omaa tahtoasi, mies julisti, sinÀ itse pÀÀtit sulkea rakkauden elÀmÀstÀsi ja vetÀytyÀ luostariin, mutta nyt kun rakkaus on tunkeutunut luoksesi vastoin tahtoasi, mitÀ mieltÀ on heittÀÀ se taas ulos?

*****

Alueella vallinneiden levottomuuksien keskellÀ nunna Consuelo kuljetetaan vuorille, jonne paimen Hilario vie hÀnet hoitamaan tasavaltalaississiÀ, joka on haavoittunut yhteenotossa kansalaiskaartin kanssa. Vuorilla tapahtuvan piirityksen aikana nuori nunna joutuu itsekin hengenvaaraan. Samaan aikaan myös Augusto Aixelà katoaa jÀljettömiin.

*****

Kirjan lopussa vanha ja sairas Consuelo saapuu vuosien jÀlkeen Bassoran rapistuneeseen hoitokotiin, jonka hoitokustannuksista sisarkunta ei ollut kyennyt selviytymÀÀn. HÀn palaa myös aikoinaan perustamaansa vanhainkotiin ja Aixelàn puutarhaan, muistojensa tulvan vuoteen.

***** 

Kirjan tarinaan uppoutuminen oli niin vaivatonta, soljuvasti etenevĂ€ kerronta piti otteessaan ensimmĂ€isiltĂ€ sivuilta lĂ€htien. Historiallinen tausta sisĂ€llissodan jĂ€lkeisestĂ€ ajasta ja ongelmalliset ihmissuhteet, joita kirjailija niin oivallisesti kirjan sivuilla kuvaili saivat minut kiinnostumaan ja nauttimaan lukemastani. Tulvan vuosi on haaveellinen, tunteikas ja syviĂ€ tunteita herĂ€ttĂ€vĂ€ pieni rakkauskertomus, osin huumorinkin keinoin kerrottu elĂ€mĂ€ntarina. Ihastuin todella paljon Mendozan erinomaisiin dialogeihin. 

*****

Ajat muuttuvat, haaveet haihtuvat, 

ihmiset kuolevat, vain vuoret pysyvÀt.

 

 

Eduardo Mendoza

Tulvan vuosi

alkuteos: El Año del Diluvio 1992

suom. Tarja HÀrkönen

Tammi / Keltainen kirjasto 1999


Eduardo Mendoza syntyi Barcelonassa 1943 ja on asunut siellÀ koko elÀmÀnsÀ paitsi vuosia 1975-82, jolloin hÀn työskenteli simultaanitulkkina YK:ssa. HÀn on julkaissut tÀhÀn mennessÀ kymmenkunta romaania, joista osa on kunnianhimoisesti rakennettuja, osa satiirisia hullutteluja - tosin raja ei ole ehdottoman jyrkkÀ. HÀneltÀ on aiemmin suomennettu romaani Ihmeiden kaupunki, joka veijarimaista pÀÀhenkilöÀ seuraten kertoo Barcelonan muuttumisesta suurkaupungiksi vuosina 1888 - 1929, kahden maailmannÀyttelyn vÀlillÀ. Ranskalainen Lire-lehti valitsi sen "parhaaksi kirjaksi mitÀ vuonna 1988 on luettu".

perjantai 12. marraskuuta 2021

Kristiina Vuori: Samettiin kÀtketty

kuva Tammi / Veikko Somerpuro
 

Nuori Margareta PerintytÀr toimii kÀtilövaimona 1640-luvulla Turun kaupungissa. Leskeksi jÀÀtyÀÀn hÀnen arkeaan on lapsenpÀÀstÀjÀn työ, jossa hÀn pÀÀsee kurkistamaan toisten ihmisten koteihin, rahvaan asuttamien savupirttien ja toisaalta loisteliaiden porvariskotien salattuihinkin asioihin. Itse hÀn asuu hyyryllÀ Lintulan talon tontilla pienessÀ puutuvassa keskeisellÀ paikalla Aninkaisten kadun varrella. Tuvan ikkunaan ylettÀÀ koputtamaan suoraan kadulta, mikÀ onkin hÀnen ammatissaan tÀrkeÀÀ, onhan hÀnen oltava kÀtilön toimen vuoksi aina tavoitettavissa.

Kaupunki on Margaretalle koti ja turvapaikka, josta on löytynyt rauha sielulle. TÀÀllÀ hÀn on ollut onnellinen, pystynyt katoamaan ihmisjoukkoon, olemaan vain yksi vaimoihminen lukuisten muiden joukossa. Menneisyyden haamutkin ovat tÀÀllÀ asuessa jÀttÀneet hÀnet rauhaan.

*****

Kaupunkilaisten elÀmÀÀ kuohuttaa yllÀttÀen tapaus, kun Aurajoen avannosta löydetÀÀn erÀÀnÀ aamuyönÀ kuollut vastasyntynyt, joka on kiedottu purppuranvÀriseen samettiin.

Nainen kÀÀrii lapsen takaisin purppuranvĂ€risen sametin sisÀÀn ja liukastelee viimeiset askeleet epĂ€tasaisella kinttupolulla kohden jokea, kohden jÀÀn keskeltĂ€ tuijottavaa mustaa pohjatonta silmÀÀ. Kaupunki on raukean hiljainen. Yön pimeys peittÀÀ alleen naisen ja hĂ€nen syntinsĂ€. 

*****

Lapsen ruumiin löydyttyÀ joesta, ja oikeuskollegiossa toimivan pormestari Schaeferin velvoitettua raadin etsimÀÀn synnintekijÀn ja tuomaan hÀnet oikeuden eteen, myös Margareta mÀÀrÀtÀÀn neljÀn muun kaupunginkÀtilön mukana tuohon tehtÀvÀÀn.

"Me kaikki tiedÀmme, ettÀ veri on sovittava verellÀ. NÀin törkeÀ teko on pakko selvittÀÀ ja tuoda syyllinen Jumalan tuomiolle. Muutoin vedÀmme yllemme Jumalan vihan ja se tietÀÀ sotaa, ruttoa ja katovuosia."

Ja niin Margareta joutuu kĂ€tilön toimessaan jĂ€ljittĂ€mÀÀn tuota pahantekijÀÀ, jota  ajan lakien mukaan odottaa mestauspölkky. KĂ€tilövaimoina "lypsĂ€jillĂ€" on nyt myös oikeus taivaltaa kaupungilla myös ehtookellojen jĂ€lkeen, jos öiseen liikkumiseen on tarvis. TĂ€mĂ€n poikkeusluvan pormestari heille nyt myöntÀÀ.

"Teette  lypsykokeen piioille, naimattomille Ă€ideille ja huonomaineisille leskinaisille. YhĂ€ kaukomailla viipyvien sotilaiden vaimot jĂ€tettĂ€köön ainakin tĂ€llĂ€ erÀÀ tutkimatta. Kaikki ne, joiden rinnoissa on maitoa, tuodaan kuulusteltavaksi raatihuoneelle oikeuskollegion eteen." Pormestarin ilme jÀÀ hĂ€nen muhkeiden vitivalkoisten viiksiensĂ€ peittoon enkĂ€ osaa sanoa, mitĂ€ hĂ€n tuumaa mÀÀrÀÀmĂ€stÀÀn lypsykierroksesta. EhkĂ€ hĂ€n ei tuumaa mitÀÀn, lypsetÀÀnhĂ€n lehmiĂ€kin.

*****

Piinaavan takaa-ajon kuluessa myös Margaretan omat salaisuudet uhkaavat nousta pintaan. Ajatukset oikeudesta omaan kehoon ja elĂ€mÀÀn, nuo kaikki ovat salassa pidettĂ€viĂ€ yksityisiĂ€ asioita Margaretan elĂ€mĂ€ssĂ€. 

*****

Margareta PerintytÀr tuli minulle jo tutuksi Jenna Kostetin kirjasta Margaretan synti, jossa hÀn Turun kaupungin kÀtilövaimona toimiessaan oli lapsenpÀÀstÀjÀnÀ Margareta Kittin synnyttÀessÀ tytÀrtÀÀn ollessaan vangittuna Turun raatihuoneella.

Samettiin kÀtketty on sydÀntÀriipaisevan surullinen tarina 1600-luvulla elÀneiden naisten elÀmÀstÀ, olivatpa he sitten rahvasta tai ylhÀisempÀÀ porvaristoa, piikareppanoista puhumattakaan. Naisten oikeuksia omaan kehoonsa ja elÀmÀÀnsÀ sitoivat tuon ajan lait ja uskomukset, ja naisia alistava arkinen elÀmÀ vÀlittyikin hyvin kirjan sivuilta. Miten vÀhÀn tuohon aikaan naisilla oli oikeuksia, heitÀ hallitsivat ja omistivat miehet. Ensin usein vÀkivaltaiset isÀt ja myöhemmin samaa tekevÀt aviomiehet. Alistettu Àiti kuvitteli suojelevansa tytÀrtÀÀn tÀmÀn isÀltÀ naittamalla tytön, vielÀ melkein lapsen usein vanhemmalle leskimiehelle.

*****

Kirjan sivuilla pÀÀsin keskelle 1600-luvun Turkua; kÀvelemÀÀn seitsemÀltÀ sunnuntaiaamuna kapeaa, lumeen lapioitua polkua kohti tuomiokirkkoa, seuraamaan jumalanpalvelukseen saapuvaa, parhaimpiinsa pukeutunutta kirkkokansaa.

Lintulan herratar on sonnustautunut lÀhestulkoon kokomustaan. Nilkkapituinen verkaviitta samettikauluksella, soopelinhÀnnillÀ somistettu plyysimyssy ja nÀÀtÀmuhvi.... Taftinen esiliina on sekin yönmusta, mutta sen helma on kaunistettu kimallenauhalla ja sanonpa vaan, ettÀ koristenauhassa on taatusti mukana hopealankaa vaikka kruunun ylellisyysasetuksessa kielletÀÀn kauppiassÀÀdyltÀ kaikenlaisten hopea-, kulta- ja pitsisomisteiden kÀyttö.

*****

Tarvon MĂ€tĂ€jĂ€rven loskaisten ja pahamaineisten hökkelisumien lĂ€pi itse kaupunkiin, jossa asustaa kunniallinen vĂ€ki.  

Moni talo on puusta kyhÀtty, yksikerroksinen ja maalaamaton. Punamullalla siveltyjÀ seiniÀ nÀkyy vain harvakseltaan ja komeita, korkeita kivipytinkejÀ on lÀhinnÀ keskustassa Suurtorin varrella.

*****

Kirja oli synkĂ€stĂ€ tarinastaan huolimatta viihdyttĂ€vĂ€ matka historiaan, sivu toisensa jĂ€lkeen uppouduin aina vain syvemmĂ€lle vuosisatojen takaiseen maailmaan ja yritin ymmĂ€rtÀÀ tuon ajan ihmismieltĂ€. YmmĂ€rtĂ€en, ettĂ€ tĂ€llĂ€kin fiktiivisellĂ€ tarinalla on todellisuuspohja. TummasĂ€vyisen kertomuksen jĂ€lkeen huomasin kuitenkin saaneeni lĂ€mminhenkisen lukunautinnon.  

*****

Mutta jotkut meistĂ€ ovat erilaisia. 

Jotkut eivÀt nöyrry, eivÀt taivu, eivÀt murru.



Kristiina Vuori

Samettiin kÀtketty

Tammi 2021

kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Veikko Somerpuro

 

KymmenennessÀ teoksessaan Samettiin kÀtketty lukijoiden rakastama Kristiina Vuori (s.1967) luo koukuttavan jÀnnitteen, joka saa lukijan ahmimaan sivuja kuumeisesti. Mysteeriromaani on tositapahtumien innoittama. 1640-luvun Turku herÀÀ aitona eloon vÀreineen, ÀÀnineen ja tuoksuineen.

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Marja Aarnipuro: SurmamÀen kirous

kuva Crime Time

Viikko-lehden toimittaja Kaarina Riikonen viettÀÀ kipeÀsti kaipaamaansa kesÀlomaa maalla, mutta joutuukin yllÀttÀen naapuritilalla syttynyttÀ tulipaloa sammuttamaan. HÀn joutuu keskeyttÀmÀÀn lomansa ja kerÀÀmÀÀn tietoa tÀstÀ epÀilyttÀvÀstÀ palosta, jossa kuolee valtakunnallisestikin tunnettu suurtilallinen Vilho Koistinen.

Penkoessaan juttua Kaarina joutuu keskelle seutukunnan synkkiĂ€ salaisuuksia. Tutkimusten tuoksinassa miellyttĂ€viĂ€ yllĂ€tyksiĂ€ on kohtaaminen vanhan tutun komisarion kanssa, joka saa jĂ€lleen kerran Kaarinan aiemmat tunteet miestĂ€ kohtaan herÀÀmÀÀn. 

YllĂ€ttĂ€en Koivunen tapaa tutun toimittajan Kaarina Riikosen tullessaan palopaikalle. Koivusen mielestĂ€ Riikonen on kieltĂ€mĂ€ttĂ€ melkoisen oma-aloitteinen ja vĂ€lillĂ€ vĂ€hĂ€n uhkarohkeakin, mutta hĂ€nellĂ€ on hyvĂ€t vaistot ja hĂ€n on ollut aiemminkin auttamassa heitĂ€  henkirikostutkinnassa.  

Koivusen työkaverit Helsingin rikospoliisissa eivĂ€t voineet ymmĂ€rtÀÀ vĂ€kivaltayksikön pÀÀllikön ratkaisua lĂ€hteĂ€ syrjĂ€kylĂ€lle hoitamaan tylsiĂ€ rutiinihommia. Koivuselle itselleen kertynyt valtava rikosjutturuuhka ja esimiesrooli valtavine paineineen oli alkanut tuntua ahdistavalta, ja hĂ€nen ratkaisunsa oli ollut anoa siirtoa Kirkkonummelle.  Ja niinpĂ€ Anton Koivunen saapuu tutkimaan Riitta Aution ja rikostutkija Raivion kanssa Koistisen murhapolttoa.

*****

KylÀllÀ vuosikymmeniÀ kerrotun SurmamÀen sukusaagan mukaan Koistisen talon nuori emÀntÀ oli aikoinaan hurahtanut uskoon, ja ahne uskonlahko oli yrittÀnyt jo vuosia saada suvun omaisuus haltuunsa, siinÀ kuitenkaan onnistumatta. Tarinan mukaan suvun pÀÀlle oli silloin langetettu kirous sukupolvien yli tapahtuvista onnettomuuksista. ViimeisimpÀnÀ tapahtumana oli lahkon pastorin vierailu, jossa hÀn oli manannut pahaa henkeÀ ulos Vilho Koistisesta.

Vilho Koistinen uskoi tĂ€hĂ€n SurmamĂ€en kiroukseen. YrittĂ€essÀÀn vapautua siitĂ€ vanha mies sulkeutui vajaansa veistelemÀÀn krusifiksejaan, ja uskoi niiden avulla vapautuvansa tuosta pelkÀÀmĂ€stÀÀn suvulle langetetusta kirouksesta. TĂ€mĂ€ miehen jokasunnuntainen rutiini tĂ€ytyi olla avain rikoksen ratkaisuun. 

*****

Aikaisempia Marja Aarnipuron Kaarina Riikonen ratkaisee -dekkareita en ole lukenut, mutta yllÀttÀvÀn helposti pÀÀsin tÀmÀn viidennen osan tarinan sisÀÀn. SurmamÀen kirous piti sisÀllÀÀn kiinnostavasti etenevÀn juonen, jonka mukana pÀÀsin tutustumaan maaseudun taloihin ja tiluksiin, sekÀ kylÀn ihmisten salassa pidettyihin uusiin ja vanhoihin epÀilyttÀviin tekoihin ja tapahtumiin.

Kirjassa eletÀÀn tavallisten maaseudun ihmisten elÀmÀÀ, jonka rauhan rikkoo yllÀttÀvÀ tapahtuma. Voin kuvitella kylÀlÀisten hÀmmennyksen ja pelon, jonka tapaus saa heissÀ aikaan. Kirjan tarina etenee rauhalliseen tahtiin, ja se, ettei kerronnassa mÀssÀillÀ raakuuksilla teki lukemisesta minulle mieleistÀ. Toimittaja Kaarina Riikonen osoittautuu sympaattiseksi keski-ikÀiseksi, hyvinkin uteliaaksi naiseksi, jolta mikÀÀn ei jÀÀ huomaamatta. HÀnen ja rikosylikomisario Anton Koivusen mielenkiintoa herÀttÀvÀÀ keskinÀistÀ kemiaa oli hyvinkin kiinnostavaa seurata. Kirja oli viihteellinen dekkari, jonka sivuilta vÀlittyi myös hyvÀntuulisuus.

*****

Vanha mies piteli puista krusifiksia kÀdessÀÀn kuin kilpeÀ, jolla hÀn yritti suojata itseÀÀn pahaa vastaan. Miksi Jumala salli tÀmÀn tapahtua, vaikka hÀn oli yrittÀnyt parhaansa? EihÀn hÀn paha ollut, vajavainen vain. Ja nyt herra oli hylÀnnyt hÀnet.

Kirous oli lopulta tavoittanut hĂ€netkin.  

 

Marja Aarnipuro

SurmamÀen kirous

Kaarina Riikonen ratkaisee 5.

Docendo / Crime Time 2021

Kiitos arvostelukappaleesta  💝
 

kuva Hannes Paananen

 

Marja Aarnipuro on Apu-lehden pÀÀtoimittaja, joka harrastaa kirjoittamista ja kaikenlaista kuntoilua koirien kanssa ja ilman. Dekkarien lisÀksi hÀn on kirjoittanut kolme omakohtaista tietokirjaa rintasyövÀstÀ (RintasyöpÀvuosi, RintasyövÀn jÀlkeen ja RintasyöpÀmatka).

tiistai 2. marraskuuta 2021

Kirjoja ulapalta - merellinen lukuhaaste 2021

 

Osallistuin Nannan kirjakimarassa  Kirjoja ulapalta merelliseen lukuhaasteeseen. Eka kertaa kun olen tĂ€llaisessa mukana, niin vĂ€hĂ€n on "hakusessa" ne lukemani kirjat, joita voin tĂ€hĂ€n haasteeseen ottaa mukaan đŸ€”

 

Sally Salminen Katrina 

Johanna Holmström Sielujen saari

Sarah Lark Kiivilinnun kutsu 

Katriina Ranne Maa kuin veri 

Lucy Diamond Rantakahvila 

 

MerellisiĂ€ maisemia löysin ainakin nĂ€istĂ€ kirjoista 📚

Kiitos Nannalle haasteesta 😍