Memedin kosto on Ohdaketrilogian kolmas ja viimeinen osa, joka kertoo huimapäisestä Memedistä ja hänen tarunomaisista seikkailuistaan. Tämä hento nuori poika on saanut karun kotiseutunsa köyhät vuokraviljelijät taistelemaan oikeuksiensa puolesta suurmaanomistajia eli agoja vastaan. Pienessä turkkilaisessa Cucurovan kaupungissa vallitsee tyrmistys, kun kuullaan Memedin tappaneen rikkaan Ali Safa beyn, kaupunkilaisten ylistämän oivallisen suurtilallisen ja hallituksen silmäterän.
Nyt tuo rikkaiden maanomistajien parjaama surkea lainsuojaton, paljasjalkainen maankiertäjä, lyhyenläntä talonpojanrääpäle Hoikka Memed joutuu pakenemaan vuorille, johon häntä lähtee jahtaamaan kapteeni Faruk joukkoineen.
Maailman kaikki linnut jatkoivat liverrystään hänen päänsä yläpuolella. Hän tunsi lämpimän veren valuvan olkapäästään rinnalle ja sieltä vatsalle .... Viimeisillä voimillaan hän yritti nähdä vielä kerran Ferhat hocan vaaleanpunaisen kurjehernepilven takaa mutta musta verho laskeutui hänen silmilleen. Hän pudottautui hevosen selästä maahan ja oikaisi itsensä kurjenhernemättäälle jota kutsutaan myös paimenen tyynyksi.
*****
Alueella tapahtuu muitakin kuolemantapauksia, ja kaikkiin näihin Hoikka Memedin uskotaan olevan syyllinen. Suurtilalliset ovat pelosta sekaisin ja lahjovat talonpoikia tappamaan tämän turkkilaisen "Robin Hoodin", joka tappaa rikkaita ja antaa rahat köyhille.
Ovela Rampa Ali on yksi rikkaiden agojen lahjoma taitava jälkienseuraaja, joka lähetetään Memedin perään. Hän tietää, että Memedillä on tukenaan kaikki vuoriston talonpojat, ja onhan hän itsekin aiemmin taistellut Memedin vierellä köyhiä auttaakseen. Rampa Ali katui katkerasti, ettei ollut seurannut Memedia, mutta toisaalta kaupungissa ollessaan hänestä oli paljon hyötyä Hoikalle.
Alueella liikkuu paljon huhuja Memedin kiinniotosta ja joka kerta kertomus on erilainen. Hoikka Memedejä tuntuu olevan joka puolella, ja kapteeni Faruk kiroaa saamaansa tehtävää; taistelua rosvoja vastaan, joka tuntuu olevan paljon helpompaa, kuin kamppailu umpikierojen agojen kanssa.
*****
Heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta asti huomasin nauttivani tosi paljon Kemalin luomasta kerronnasta. Harmittelen, että aiemmin en ole Kemalin kirjoja "löytänyt". Memedin kosto on mukaansatempaava tarina, joka vei matkalle minulle niin täysin vieraaseen kulttuuriin. Uskomattoman taitavasti hän kuvaili kirjan sivuilla ihmisten keskinäisiä kiihkeitä keskusteluja; riitoja ja sovintoja, mielistelyjä, uhkailuja, herjauksia ja "takinkääntämisiä". Minulle tuli mielikuva "kärpäsenä katossa" olemisesta, niin vahvasti tunsin kokevani nuo värikkäät ja usein mahtipontiset keskustelut. Ja kuinka upeasti kirjasta välittyi Turkin kaunis ja värikylläinen luonto, vuoriston karu kauneus ja laaksojen tuoksuva kukkaloisto, joka oli kerrassaan silmiähivelevän kaunista ja upeaa luettavaa. Kirjan tarinassa pääsin myös mukaan tuon alueen elävään kansanperinteeseen, mielikuvituksellisiin juttuihin ja tarinoihin, joissa sankareita ylistettiin ja vastavuoroisesti herjattiin. Päällimmäisenä Memedistä jäi kuitenkin mieleen taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta, kaipuu rauhalliseen ja ihmisarvoiseen elämään.
Jonain päivänä agoja ei ehkä enää ole,mutta Hoikkia Memedejä tulee aina olemaan ..... Ihmissydän kaipaa oikeutta aikojen loppuun saakka.
*****
"Missä ovat ne krookukset jotka saavat kalliot halkeilemaan?" ... "Tämähän on uskomatonta! Ovatko esi-isämme siis kertoneet meille valheita?" ... "Eivät esi-isämme ole valehdelleet. Mutta vain hyvät ihmiset näkevät ne kukat. Varmasti nuo valkeat kalliot ovat tälläkin hetkellä niitä sinisenään. Aivan sinisenään. Mutta me emme vain näe niitä."
Siniset kukkaset työntyivät esiin
niin että kalliot halkeilivat.
Yashar Kemal
Memedin kosto
alkuteos Ince Memed 3. 1984
suom. Karin Tuominen
Ohdaketrilogia #3
Tammi / Keltainen kirjasto 1989
Yashar Kemal nyky-Turkin maineikkain kirjailija, syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia. Hän rohkaisi pienviljelijöitä ajamaan etujaan, mutta sai syytteen kumouksellisesta toiminnasta ja siirtyi Istanbuliin, toimittajaksi Cumhuriyet-lehteen. Sittemmin hän toimi aktiivisesti Turkin työväenpuolueessa, joka kuitenkin lakkautettiin 1971. Kirjailijauransa Kemal aloitti 1952 novellikokoelmalla. 1955 ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Haukkani Memed. Siitä tuli heti suuri menestys ja se käännettiin useille kielille. Myös Suomessa Kemal on ollut jatkuvasti suosittu; Memedin kosto on 13. häneltä suomennettu teos.
Syksyllä luin turkkilaisia runoja, mutta turkkilaisia romaaneja en ole koskaan lukenut. Pitäisi joskus tutustua Kemaliin. Kuulostaa kiinnostavalta, että tästä tuli niin elävästi se kärpäsenä katossa olemisen tunne ja että myös luontokuvaus oli upeaa.
VastaaPoistaKemalin kerronta oli minun mieleeni, varsinkin luontokuvaukset. Minun pitikin heti lainata kirjastosta Ohdaketrilogian kaksi ensimmäistä osaa. Monta tosi mieluista kirjaa olen löytänyt Tammen keltaisesta kirjastosta. Aiemmin ajattelin Kemalinkin kirjoista, että ovat liian vaikeita minulle, mutta yllätyinkin. Se niistä ennakkoluuloista ;)
Poista