Elly Griffiths: Lyhdynkantajat

 

kuva Tammi

Ruth Gallowaylla ja hänen tyttärellään Katella on nyt uusi elämä Cambridgessä, jonka yliopistolla Ruth on saanut viran luennoitsija. Lähteminen Norfolkista ei ollut helppoa, mutta hän on päättänyt mennä elämässä eteenpäin. Ruthin molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuva suhde Frankin kanssa on jatkunut jo kaksi vuotta. Komisario Nelsonin elämä Norfolkissa jatkuu, töiden ohella perheen 2,5 vuotiaan George-vauvan parissa.

*****

Ruthin rauhallinen elämä kuitenkin keskeytyy, kun Nelson ilmoittaa tarvitsevansa Ruthin apua keskeneräisen juttunsa ratkaisuun. Kärsivällisyys ei kuulu rikostutkijana Nelsonin vahvuuksiin, ja sen Ruth hyvin tietää. Odotettu työskentely entisten tuttujen ystävien parissa herättää Ruthin kaipauksen Norfolkin marskimaille, ja hän lupautuukin tutkimaan kadonneiden naisten hautapaikkaa, jonka vankilassa istuva epäilty sarjamurhaaja on luvannut paljastaa. Mies haluaa nimenomaan Ruthin tutkimaan haudasta paljastuvat luut.

*****

Mikä yhteys kadonneiden naisten tapauksilla on Grey Wallsiin, soiden keskellä olevaan taloon, jossa järjestettyyn kirjoitusretriittiin myös Ruth hiljattain osallistui? Tutkinta mutkistuu entisestään, kun epäillyn ollessa telkien takana katoaa taas nainen. Ja kun marskimaan rannikolta löytyy kuolleena nuori pyöräilijänainen, Ruthin ja Nelsonin on toimittava nopeasti. Surmaaja on sittenkin vapaalla jalalla?

Onko kaiken takana tailteilijakultti, outo lyhdynkantajien legenda? Liittyykö uusikin kuolemantapaus näihin öisin ulkona liikkuviin valonkantajiin, jotka toimillaan uskovat pelastavansa sieluja? 

"Kerrotaan, että siellä kulkiessa voi nähdä edessään miehen kävelevän lyhtyä kantaen. Kun lähtee upottavalla maaperällä seuraamaan lyhdynkantajaa, päätyy kuolemaansa." 

*****

Edessä oli kaivattu paluu Ruthin ja Nelsonin mukana Norfolkin merenrannikon marskimaalle. Pääsin matkaamaan kirjan tarinassa jännityksellä odottamiini yllätyksiin, joihin tämä parivaljakko taas yhdessä päätyy. Ikivanhojen luiden tutkijan ammatissa Ruthin rauhallisuudesta on varmasti hyötyä, mutta suhde Katen isään, Nelsoniin tuntuu vain edistyvän turhankin verkkaisesti. "Apua, en osaa päättää" tuntuu olevan komisarion ratkaisematon ongelma. Yhteiset työt rikosten parissa liimaavat heitä kuitenkin tiiviisti yhteen.  

Griffithsin mukaan Lyhdynkantajat sai alkunsa Peter Tolhurstin kirjasta This Hollow Land. Upeasti lyhdynkantajien tarun pohjalta kehitetty juoni tempaisi ihmeellisellä tavalla sisäänsä, melkein tunsin itsekin olevani osa tarinaa. Aina niin sympaattisten Ruthin ja Nelsonin edesottamukset nostattivat tässäkin tarinassa jännityskertoimen "tappiin".    

"Ken lyhdynkantajaa seuraa, kuolemaansa kävelee" 

*****

Elly Griffiths

Lyhdynkantajat

alkut. The Lantern Men

suom. Anna Kangasmaa

Ruth Galloway-mysteeri 12. osa

Tammi 2022

 

kuva Sara Reeve

 

Elly Griffiths ( s. 1963 ) on englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten arkeologi Ruth Gallowayn rakastetuista seikkailuista. Ennen kirjailijauraansa Griffiths, oikealta nimeltään Domenica de Rosa, työskenteli lastenkirjallisuuden toimituksessa kustantamossa. Ruth Galloway-sarjan idea syntyi lomalla Norfolkissa, kun de Rosan aviomies oli juuri vaihtanut alaa ja ryhtynyt arkeologiksi. Ahmittavan hyvä dekkarisarja on kaapannut paikkansa lukijoiden ikisuosikkina. 

 

kuva Tammi

Tulossa keväällä 2023

Ruth Galloway-mysteerin 13. osa

Yöhaukat

#kirjojaulapalta - haasteeseen kahdeksas kirja 🌊

Lina Areklew: Lumimyrsky

 

kuva Tammi

 

Ulvönin saarella sijaitseva vanha kotitalo on Sofia Hjorténin mielestä maailman paras paikka. Talvinen rauha saarella vetää Sofiaa puoleensa, lumen peittämä saari ja jäinen meri on ihan toista kuin eläminen mantereen puolella olevalla kaupunkiasunnolla. Matka ilmatyynyaluksella kaupunkiin on nyt kuitenkin edessä, kun ilmoitus kadonneesta nelivuotiaasta tytöstä saapuu työpaikalle. Esimiehen estelyistä huolimatta viimeisillään raskaana oleva Sofia haluaa osallistua tutkintaan.

Sofian suhde vanhemman rikosprofiloija Kaj Marklundin kanssa oli seurausta siitä, kun entinen miesystävä Fredrik Fröding oli jättänyt hänet ilman selityksiä. Nyt Sofia on kuitenkin vaikean tilanteen edessä, kun hän joutuu yllättäen majoittamaan Fredrikin ystävineen saarelle. Sofian odottaman lapsen isyyskysymys mutkistuu nyt entisestään. Samalla Sofia miettii mahdollisuutta yhdistää rikostutkijan työ ja tuleva yksinhuoltajuus.

*****

Rakennusurakoitsija Anders Svenssonin perheen elämä muuttuu lopullisesti, kun eräänä sydänyönä kesämökillä heidän nelivuotias tyttärensä katoaa. Oliko kyseessä sieppaus, kun yllättäen katoaa toinenkin perheen lapsista? Liittyvätkö nämä sieppaukset Andersin konkurssikypsän yrityksen merenrantahuviloiden rakennusprojektiin?

*****

Kylläpä olikin tosi hyinen ja karmaiseva matka edessä ❄️ Areklew on luonut Lumimyrskyssä kyllä mestarillisen jännitystrillerin Ulvönin saaren maisemiin, talvisen luonnon ympäröidessä uskomattoman taitavasti punottua tarinan juonta. Juonenkäänteisiin oli luotu sellainen koukuttavuus, että se kyllä piti vangitsevalla tavalla otteessaan. Dekkarisarjan ensimmäisessä osassa Juhannusruusut jo tutuksi tulleilla Sofialla ja Fredrikillä on kiinnostava yhteinen menneisyys, joka tämänkin tarinan edetessä herää luomaan kutkuttavan jännityksen näiden kahden välille. Epävarmuus tulevasta, jatkaako vai taistella?

"Silti Sofia kaipasi vapaita vesiä"

*****

Lina Areklew

Lumimyrsky

alkut. Mörkret

suom. Terhi Vartia

Ulvönin murhat-sarja 2.osa

Tammi 2022

 

kuva Stefan Tell

Lina Areklew (s. 1979) on ruotsalainen kirjailija, joka ennen kirjailijauraansa työskenteli muun muassa projektipäällikkönä ja kustannustoimittajana. Perheineen Tukholmassa asuva Areklew vietti lapsuutensa Korkearannikon idyllisessä saaristossa, jonne myös Ulvönin murhat-sarja sijoittuu. Jännitystä ja ihmissuhteita yhdistelevän Ulvönin murhat -sarjan aloittanut Juhannusruusut valloitti ilmestyessään välittömästi sekä lukijat että kriitikot.

Suomentaja Terhi Vartia on työskennellyt tekstien ja tarinoiden parissa yli 25 vuotta. Hän on kääntänyt monipuolisesti faktaa ja fiktiota englannin ja ruotsin kielestä. 

 

#kirjojaulapalta - haasteeseen seitsemäs kirja 🌊

 

Tove Alsterdal: Vajoama

 

kuva Aula & Co

 

Valokuvausta harrastava Tone Elvin on Keski-Ruotsissa sijaitsevan Offersjönin rannalla olevalla autiotalolla kuvaamassa paikalle kerääntyneitä korppeja. Myöhemmin, valokuvia kehittäessään hän törmää yllättävään näkyyn; yhden kuvan taustalle oli taltioitunut käsi, joka kurottaa kellarin ikkunasta. Seuraavassa kuvassa käsi oli poissa. 

Järjestyspoliisissa työskentelevät Eira Sjödin ja August Engelhard hälytetään metsän keskellä sijaitsevalle hyljätylle talolle tarkistamaan tapaus. Murrettuaan lukitun oven he löytävät kellarin perimmäisestä nurkasta, täkkipinon alta nälkiintyneen miehen ruumiin. Kuka on tämä autiotalon kellariin lukittu mies, jonka vasemmasta kädestä puuttuu kaksi sormea? 

*****

Jällivaaran Malmbergetissä elettiin muutosten keskellä, taloja siirrettiin pois kaivosalueen päältä. 

"Malmia täytyi louhia, ilman kaivosyhtiötä ei ollut työpaikkoja, ei taajamaa, eikä rikkauksia, joilla Ruotsi oli rakennettu, pelkkää porolaidunta ja rikkumatonta tunturimaailmaa..."

Talojen siirtämisen yhteydessä löydetään erään talon lukittusta kellarista kuolemaan jätetty mies. Liittyvätkö nämä, seitsemänsadan kilometrin päässä toisistaan tapahtuneet teot jotenkin toisiinsa, sitä joutuu myös Eira Sjödin pohtimaan, kun rikostutkija Georg Georgsson haluaa käyttää hänen paikallistuntemustaan hyväksi kutsumalla Eiran mukaan selvittämään rikokseen johtaneita tapahtumia.

Rikosvyyhti koskettaa tapahtumien edetessä Eiraa myös henkilökohtaisella tasolla, kun alueella katoaa jo kolmas mies.  Etsintä johdattaa Eiran myrskyävän meren keskelle, mantereesta erillään olevalle majakkasaarelle.

"Meren ääni kantautui sisään. Hän ei saanut ajatella ulkona kohoavia kallioita. Putoamiskorkeutta. Aaltoja, jotka moukaroivat armotta rantakivikkoa." 

*****

Vajoama palautti minut taas kiinnostavien henkilöhahmojen maailmaan. joihin sain tutustua jo Ådalen-sarjan ensimmäisessä osassa Juurakko. Minun lempilukemistani ovat kaikki ne tarinat, joiden tapahtumat sijoittuvat pikkupaikkakunnille, ja joissa luonto on liitetty tarinan kulkuun. Ehkäpä juuri siksi tämä kirja lukeutuu minun lempidekkareitteni joukkoon. Yhtä tärkeä on yllätyksellinen ja ennalta-arvaamaton juoni, joka vangitsevalla tavalla piti minua nytkin otteessaan ja sai "ahmimaan" tarinaa. Kirjan koukuttava juoni alkoi pikkuhiljaa avautua, mutta ei taatusti päästänyt lukijaa helpolla. Ja se tekikin lukemisesta ja tarinan juoneen uppoutumisesta niin kiinnostavaa. 

"Täplä alkoi muotoutua suurennuslasin alla. 

Se ei ollut roskaa, eikä heijastuma, vaan siinä tosiaan oli jotain. 

Käsi." 

Tove Alsterdal

Vajoama

alkut. Slukhål

suom. Kari Koski

Ådalen-sarja 2.osa

Aula & Co 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Annika Marklund

Tove Alsterdal on Ruotsin suosituimpia jännityskirjailijoita. Hänen palkittuja kirjojaan on ilmestynyt 25 kielellä. Alsterdal asuu Tukholmassa ja mökkeilee Ådalenissa. Alsterdalin dekkari Juurakko voitti vuoden 2021 Lasiavain-palkinnon. 

 

 

 

#kirjojaulapalta - haasteeseen kuudes kirja 🌊

 

Liza Marklund: Suonsilmä

 

kuva Otava

 

Vuoden 1990 elokuun kuutamoisena yönä Kallmyrenin suolla leijali usva, kun etsijät löysivät suolta matkasängystä 4 kuukauden ikäisen vauvan. Mäkäräisten ja paarmojen hyökkäyksen kohteeksi joutunut tyttövauva oli hädin tuskin hengissä. Lapsensa kanssa hillankeruumatkalle lähtenyt Helena Stormberg oli kadonnut jäljettömiin tuohon soiseen maastoon. Oliko hän uponnut suonsilmäkkeeseen, vai mitä tuona elokuisena päivänä oli tapahtunut? Katoamiseen liittyvä tutkinta oli lopetettu ja tapaus oli jäänyt ratkaisematta. Oliko maa oli niellyt Helenan?

Vielä 30 vuotta myöhemmin Stenträskin poliisipäällikkö Wiking Stormberg palaa tuolle suolle vaimonsa katoamisen vuosipäivänä. Hän on tehnyt sitä kaikkien näiden vuosikymmenien ajan. Hän ei ole voinut unohtaa kadonnutta vaimoaan, jonka ruumista ei ole löydetty.

*****

Kallmyrenin alueen läheisyydessä sijaitsi Robotbasenin huipputekninen sotilastukikohta, joka oli Euroopan suurin joukkotuhoaseiden testauspaikka. Laitos oli merkittävä työnantaja paikallisille, ja yksi sen vakituisista työntekijöistä oli Wikingin ja Helenan poika Markus, jolle oli tarjottu projektinjohtajan paikkaa huippusalaisessa järjestelmässä. 

Mutta sitten tapahtuu jotain, jonka seurauksena Markuksen äidin Helenan katoaminen nousee kummittelemaan heidän elämäänsä.  Markus saa oudon kirjeen, jossa häntä varoitetaan uhkaavasta vaarasta, jos hän ottaisi vastaan työpaikassaan tarjotun ylennyksen. Allekirjoituksena kirjeessä on tuttu puumerkki; Helenan keisarinleikkausarpea muistuttava tähti, jolla hän tapasi allekirjoittaa kirjeensä. 

Miksi Markus halutaan nyt syrjään? Olisiko kolmekymmentä vuotta sitten kadonnut äiti voinut lähettää pojalleen tuon kirjeen? Wiking joutuu nyt hakemaan vastauksia Helenan ja hänen menneisyydestä. Pelkoa ja huolta aiheuttavat nyt myös alueella meneillään olevat tapahtumat. 

*****

Suonsilmä imaisi minut mukaan syvälle salaisuuksiin, joita tarjoiltiin kahdelta eri aikakaudelta. Ja millainen psykologisen jännityksen sävyttämä matka minulla olikin edessä, kun ajauduin kirjan sivuilla piiloitettuihin salaisuuksiin. Liza Marklundin luomaan mielenkiintoiseen ja ennalta-arvaamattomaan juoneen oli niin helppo tempautua mukaan. Juonen vangitseva koukuttavuus oli se, joka sai minut ahmimaan kirjan sivuja pikavauhdilla. Lapin maisemiin sijoittuva dekkari, jossa luonto oli kauniina läsnä.

"Sitten koko maisema värjäytyi syvän keltaiseksi ja aamunkoiton sinfonia hulmahti täyteen loistoonsa kuin yhtäkkisesti noussut myrsky: 

haavanlehdet värisivät tuulessa, suokaasu poreili 

ja linnut aloittivat valoa ylistävän konserttinsa."   

 

Liza Marklund

Suonsilmä

alkut. Kallmyren

suom. Antti Autio

Napapiirisarja 2.osa

Otava 2022

kuva Annika Marklund

 

Liza Marklund (s. 1962) on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja, jonka kirjoja on käännetty 30 kielelle ja myyty lähes 17 miljoonaa kappaletta. Annika Bengtzon-dekkareistaan tunnetun Marklundin tuore, kriitikkojen ylistämä ja lukijoiden rakastama Napapiiri-kirjasarja sijoittuu samankaltaiseen pohjoiseen pikkukaupunkiin, jossa kirjailija itsekin on kasvanut. Suonsilmä on sarjan itsenäinen toinen osa.

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa

 

kuva Otava

Kertun ollessa pieni hänen isänsä lähti Amerikkaan. Siitä oli kulunut jo kaksikymmentä vuotta, eikä isä ollut palannut takaisin. Äiti jatkoi yksin perintötilansa pitoa, olihan hän jo lapsena antanut isälleen lupauksen pitää Koskiluhdan maat suvun hallussa.

*****

Heinäkuussa 1941 Suomi on taas sodassa. Jatkosodan taisteluihin lähtevät myös Kertun kaksi veljeä, Toivo ja Taisto. Ajatukset veljistä kiväärit olalla rintamalla valvottavat ja pelottavat Kerttua öisin. Töitä on kuitenkin päivisin jaksettava tehdä, on noudatettava mumman neuvoa; "Tuumaat päivällä sitte, jos töiren välis on ylimääräästä aikaa".  

"Aurinko kimottaa suoraan silmiin, pyyhin hikeä ja heinäpölyä otsalta. Aivan tavallinen päivä kuoleman varjossa. Kenellekään ei voi sanoa, miten paljon pelkää. Suomi on taas sodassa eikä kukaan saa pelätä."

Rintamalle on päätynyt myös naapurikylän poika Johannes, jonka kanssa Kerttu aloittaa kirjeenvaihdon. Rintamalta Koskiluhdan taloon tulleen suruviestin jälkeen Kertulle tuo lohtua Johanneksen kirjeet. Yhdessä vietetyt muutamat rintamalta saadut lomapäivät ovat heidän kahden salaisuus, ja kirjeenvaihosta alkanut rakkaus Johannekseen synnyttää Kertulle haaveet sodan jälkeisestä yhdessäolosta.

*****

Vihkiloman jälkeen Johanneksen on palattava rintamalle, heille oli annettu aikaa vain pari päivää viettää avioparina. Kertun tulevien päivien lohtuna on nyt odotus Johanneksen kirjeistä, joissa huokuu toivo yhteisestä tulevaisuudesta.

"Kohta tämä kurimus on ohitte ja sitte ollahan likitte kaikki illat!" 

Kuten niin moni muukin myös Kerttu saa kokea sodan arvaamattomuuden, kun Johanneksen kirjeiden tulo yllättäen loppuu. Edessä ovat epävarmuuden vuodet yhä vain jatkuvan sodan varjossa.

*****

Minua miellyttää Paula Nivukosken kirjoissa kauniisti soljuva runollinen kieli, joka teki tästäkin tarinasta miellyttävän lukukokemuksen. Kertun ja Johanneksen kirjeiden mukana avautui paljon ajatuksia herättävä, vahva kertomus kaipauksen täyttämästä elämästä. Päivät, jotka täyttyivät pelonsekaisista odotuksista ja hiljaisista toiveista. Sodan kauhut ja mielettömyys seurasivat öisinä painajaisina työntekoon, mihin kaikkialle seuraava suru ja luopumisen pelko yritettiin piilottaa.

"Tälläästä elämä on, hymyyllähän, itketähän ja teherähän töitä" 

 

Paula Nivukoski

Kerran valo katoaa

Otava 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Riikka Austen

 

Pohjalainen kirjailija Paula Nivukoski (s. 1985) on julkaissut kaksi kiitettyä romaania sekä lastenkirjoja. Kolmannessa romaanissaan hän palaa esikoisensa maisemiin Koskiluhdan tilalle.

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

kuva Icasos

 

Kaivosten kaupunki  jatkaa kanadansuomalaisten siirtolaisten elämästä kertovaa kirjasarjaa. Musta torstai vuonna 1929 Kanadassa ja sitä seurannut lama oli vienyt työt tuhansilta asukkailta. Töiden loputtua Jenny matkustaa Torontosta pohjoisessa sijaitsevaan Timminsin kaivoskaupunkiin, jossa hänen Ensio-veljensä oli metsätöissä. Jennyn rakas ystävä Hanna asuu nykyään miehensä Veikon kanssa maatilalla, jonka he olivat raivanneet kaupungin lähistöllä sijaitsevaan korpeen. Jennyä ja Hannaa yhdistää lapsuuden ystävyys, joka on jatkunut aikuisuuteen asti. Muutama vuosi sitten yhdessä aloitettu suuri seikkailu Suomesta suuren meren taa, kauas tuntemattomaan oli tiivistänyt heidän ystävyyttään entistä lujemmaksi. 

Paperilla vain Hannan osoite, hullunrohkeaksi itsensä tunteva Jenny oli nyt junassa matkalla Timminsin kaupunkiin, jonka elämä pyöri kolmen kultakaivoksen ympärillä. Jennyn usko työpaikan löytymiseen oli vahva, olihan hänellä hyvät suositukset aiemmilta työnantajiltaan Torontosta.

***** 

Pian sisukas Jenny jo työskenteli paikallisen täysihoitolan emännöitsijänä, ja asuntona hänellä oli pieni huone talon ullakolla.

"Heräsin aamulla ennen viittä, peseydyin, pukeuduin ja menin alakertaan. Ruokalassa ja keittiössä oli vielä hiljaista, katselin ympärilleni ja yritin muistella, mitä Jokelan Henri oli minulle sanonut. Tämä olisi valtakuntani, täällä saisin itse päättää tekemisistäni. Rehellisesti sanottuna, minua hirvitti. Työsarka olisi hyvin erilainen kuin pankkirin perheen keittiössä, missä väkeä oli enemmän, mutta palveltavana vain yksi perhe. Katsellessani lieden reunalla kuivuvia isoja kattiloita ja pannuja, sekä kuparista kymmenen litran kahvipannua minuun meinasi iskeä paniikki. Olinko haukannut liian ison palan?"

*****

Maassa vuosia kestänyt lama vain syveni. Ihmisten hätä toimeentulosta oli kaupungin kaduilla nähtävillä ja varastelu lisääntyi, kun seudulle saapui lisää työtä hakevia ihmisiä.

Kaivoskaupungissa työskentelevää, järjestäytynyttä vahvaa suomalaisyhteisöä tuomittiin lehtien palstoilla ja se koettiin uhkana koko maan tulevaisuudelle, vaikka he halusivat vain työtä. Kotimaassa jo sisällissodan aikana olleet ristiriidat olivat kuitenkin näkyvissä täälläkin, ja ne aiheuttivat levottomuuksia. 

*****

Jenny oli jo löytänyt paikkansa tässä Timminsin kaivosyhteisössä, eikä hän haikaillut paremmasta kuten se porukka, joka suunnitteli aloittavansa uuden elämän Venäjän Karjalassa. Yhä useampi oli jo tarttunut tuohon unelmaan, mutta ei Jenny. Hän oli tyytyväinen elämäänsä tässä pikkukaupungissa, jonne hänellä oli haaveena rakentaa oma koti.

"Olin alkanut kiintyä tähän pieneen, kaivosten varjossa kasvavaan kaupunkiin."

*****

Tämä kirja jatkaa Marja-Leena Lempisen mukaansatempaavaa tarinaa, joka ihastutti minua sen ensimmäisessä osassa Naisten taivas. Voi, kuinka mukava oli palata siihen elämään, jonka nuori ja rohkea suomalaisnainen oli uskaliaasti aloittanut kaukana kotimaastaan. Mitään helppoa elämä ei Jennylle tarjonnut jatkossakaan, mutta arjen ilon löytyminen vaikeinakin hetkinä oli hänelle kantavana voimana. Positiivisuus ja toiveikkuus oli tässäkin tarinassa vahvana läsnä. Kirja sivuilla uppouduin niin todentuntuisesti kerrottuun tarinaan historiasta, joka on myös monelle suomalaiselle tuttua. Se on myös minun sukuhistoriaani kuuluvaa, ja siksipä tämän fiktiivisen tarinan mukana voin kuvitelmissani matkata isotätieni elämään, joka on jäänyt hämärän peittoon heidän "kadotessaan" ison rapakon taakse yli sata vuotta sitten. 

Upeaa kerrontaa sisällään pitävä tarina, jonka poluilla olisin halunnut jatkaa kulkemista. Niin paljon siitä pidin 💜

"Olin osa isoa muutosta kauniilla, metsäisellä seudulla, 

jota olivat aikoinaan koristaneet vain intiaanien hiljaiset polut."

 

Marja-Leena Lempinen

Kaivosten kaupunki

Icasos 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Petri Jauhiainen

Marja-Leena Lempinen (s. 1950) asuu Tuusniemen Kosulassa ja on ollut vapaana kirjailijana vuodesta 1974 lähtien. Hänen teoksensa on ollut Finlandia Junior-ehdokkaana (2008), Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokkaana (2005, 2008) ja Topelius-palkintoehdokkaana (1996, 2006, 2008). Hän on saanu Martti Merenmaa-stipendin (1975) ja valtion taiteilijaeläkkeen (2010).

 

 

#kirjojaulapalta- haasteeseen viides kirja 🌊

 

Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa

 

kuva WSOY

 

Ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen Texasissa eletään vaurauden aikaa. Vuoden 1908 kuivuus oli unohdettu, ja tasaiset sadekaudet olivat saaneet laajat vehnäpellot kukoistamaan Dalhartin pikkukaupungin takana levittäytyvillä  Suurilla tasangoilla. Niiden tuottamat vehnä- ja maissisadot olivat rikastuttaneet kaupungin asukkaita. Maatalouskoneiden kysyntä oli lisääntynyt ja niiden myynti oli rikastuttanut myös Elsa Wolcottin isän.

Vielä 25-vuotiaana kotona asuva Elsa haaveilee kirjallisuuden opiskelusta. Hän halusi päästä pois siitä elämästä, jota hän oli joutunut viettämään eristyksissä ja suojattuna teini-iässä potemansa reumakuumeen takia. Hän oli alkanut unelmoida omasta perheesta ja omista lapsista.

*****

Heinäkuisessa kansallispäivän juhlassa Elsa tapaa komean Rafe Martinellin, ja tuo kohtaaminen ja sen seuraukset ovat alku uudelle elämälle, ja Elsan on aika jättää synnyinkoti taakseen.

Rafen haihatellessa tulevaisuudesta Hollywoodissa tai New Yorkissa, Elsa puolestaan oli uuteen elämäänsä tyytyväinen. Kymmenisen vuotta myöhemmin elämä viljapeltojen keskellä on vaikeutunut, ja vuosikausia kestäneen kuivuuden ja pahan laman jälkeen selviytyminen maatilalla alkoi tuntua epätoivoiselta. Aviomiehen jätettyä perheensä, myös Elsan oli tehtävä tuskallinen päätös: jäädä vai lähteä. Voisiko hän jättää rakastamansa seudun ja appivanhempansa etsiäkseen parempaa tulevaisuutta Lännen vehreimmiltä mailta?

 *****

Unelma paremmasta elämästä Kaliforniassa osoittautui kamppailuksi olemassaolosta; telttaelämä siirtotyöläisten ja asunnottomien leireillä, raataminen paahtavassa kuumuudessa  puuvillapelloilla. Orjuus, josta ei tuntunut olevan poispääsyä.

Onko tämä se Amerikka, jonka nämä ihmiset ovat ansainneet?

"Tomu ja tuulet ovat ajaneet meidät eri puolilta maata tänne, aivan tämän suuren valtion laitamille, ja nyt me viimeinkin pidämme puolemme, taistelemme sen puolesta, minkä tiedämme oikeaksi." 

*****

Kirjan fiktiivinen tarina sijoittuu 1930-luvun Yhdysvaltojen historiaan, jolloin satojatuhansia perheitä lähti länteen paremman tulevaisuuden toivossa. Oli raastavaa lukea noiden ihmisten kohtaamista epätoivon hetkistä vuosia kestäneiden tomumyrskyjen ja kuivuuden raivotessa alueella. Siirtotyöläisen kohtaama arki Kaliforniassa osoittautui epätoivoiseksi kamppailuksi olemassaolosta, josta ei ollut poispääsyä. Ystävissä oli se voima, jonka turvin tarinan sitkeät naiset etsivät toisistaan turvaa noiden epätoivoisten olosuhteiden keskellä. Luovuttaminen ei ollut vaihtoehto. 

Oli sydäntäriipaisevaa lukea niistä uhrauksista, joita kirjan tarinan rohkea nainen oli valmis rakkauden tähden tekemään. Taidokkaasti ja todentuntuisesti kerrottu, todellisuuteen perustuva tarina oli matka lähimenneisyyteen. Matka niiden naisten selviytymistaisteluun, jotka suuren laman keskellä raatoivat auringonnoususta auringonlaskuun.

"Välillä silmät sulkiessani voin vannoa, 

että maistan yhä tomun." 

 

Kristin Hannah

Tomun ja tuulen maa

alkut. The Four Winds

suom. Marja Helanen

WSOY 2022 

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Kevin Lynch / WSOY

Kristin Hannah (s. 1960) kouluttautui alun perin juristiksi, mutta ryhtyi jo 1990-luvulla päätoimiseksi kirjailijaksi. Hänen tuotantonsa käsittää nykyään yli kaksikymmentä palkittua romaania. Hannahin suomalaisetkin lukijat lumonneet kansainväliset jymymenestykset Satakieli ja Alaskan taivaan alla viipyivät New York Timesin bestseller listalla useita kuukausia, ja satakielestä on tekeillä myös Hollywood-elokuva. Tomun ja Tuulenmaa singahti heti ilmestyessään kaikkien myyntilistojen kärkeen.

Inger Frimansson: Lintulapsi

 

kuva Like

 

Christa Jaglander on ollut syntymästään asti sokea. Hän on äitinsä kanssa palaamassa Tukholmassa olevaan pieneen yksiöön, vietettyään merenrannalla olevassa lainatalossa melkein viikon. Talon omistajien Justinen ja Hans Peterin  mielestä he tarvitsivat lepoa Christan isän yllättävän kuoleman jälkeen. Äiti ja Christa ovat aloittaneet nyt uuden elämän, joka jatkuisi ilman isää. Äiti Ariadne oli ostanut hotellin, jossa hän oli jo viisitoista vuotta työskennellyt siivoojana. Justinen mies Hans Peter oli yöportieerina tässä samassa hotellissa.

*****

Justine Dalvikin elämän pelastaja on ollut miesystävä Hans Peter, joka kuunteli ja lohdutti, kun kaikki vanha pelko ja ahdistus vyöryi Justinen päälle. Jo vuosia Hans Peter oli pitänyt hänestä huolta, kun koulukiusaamisten tuottama ahdistus täytti  ajatukset. Seitsemän vuoden takaisen, Justinen pahimman kiusaajan mysteerisen katoamisen jälkeen hänen elämänsä  rauhoittavat tekijät olivat Hans Peter ja puutarhaan kyhätyssä häkissä asustava lintu. 

"Heti kun hän näki rähjäisen mustaharmaan otuksen, hän tiesi että siinä oli jotakin erityistä. Että hän ja lintu kuuluivat yhteen. He molemmat olivat elämän riepottelemia."

Mutta nyt rauha oli poissa, kun Justinen entinen koulukaveri Berit oli löydetty hukkuneena. 

"Kaikkien näiden vuosien ajan vain Justine oli tiennyt, missä Berit Assarsson oli."

"Justine on aina ollut kiltti tyttö. Mutta häntä ei pidä suututtaa."

***** 

Mitä tapahtuisi, jos Hans Peter saisi selville Justinen huolen ja ahdistuksen todellisen syyn? Olisiko kaikki heidän kohdallaan nyt ohi?

Miesystävän äkillinen katoaminen ja vanhan koulukiusaajan ilmaantuminen kuvioihin suistaa kovia kokeneen Justinen taas takaisin ahdistuksen täyttämään elämään, ja jonka syövereihin myös Christa katoaa. Ainoa johtolanka sokeasta tytöstä on hänen jälkeensä jättämä mystinen kirje.

*****

Lintulapsi piti minua totaalisesti otteessaan, niin oivallisesti kirjan yllätyksellisiä  käänteitä sisällään pitävä tarina kuljetti minua mukanaan ihan alusta loppuun asti. En arvannutkaan, millaisen psykologisen jännitysnäytelmän saisin kokea Justine Dalvikin tarinan myötä. Minut tämä psykologinen trilleri koukutti kyllä kerrasta, vaikka Justinen taustat olivat minulle tuntemattomat. Syystä, että aiempia kirjailijan teoksia en ole lukenut. Mutta ei "hätiä mitiä", käyhän tuo tutustuminen jälkikäteenkin. Häpeäkseni tunnustan, että Inger Frimanssonin trillerit ovat jostain syystä jääneet minulta huomaamatta. 

Järjettömiltä tuntuneiden tapahtumien päätteeksi minua liikutti koskettavan kaunis ja valoisa päätös, muuten niin rankalle tarinalle.

"Ajattelimme että sinä, Christa, saat olla tämän pikkuisen ihmeen kummi."

"Lintulapsi"

Inger Frimansson

Lintulapsi

alkut. Fågelbarnet

suom. Anu Koivunen

Like 2022 

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Sandra Birgersdotter

Tukholmalainen Inger Frimansson (s. 1944) on Ruotsin suosituimpia jännityskirjailijoita. Psykologisen trillerin mestari on voittanut mm. Ruotsin Dekkariakatemian palkinnon vuoden parhaasta rikosromaanista kahdesti. Hänen teoksiaan on käännetty 15 kielelle. Lintulapsi on itsenäinen jatko-osa Justinen Dalvikista kertovassa sarjassa, jonka edelliset osat ovat Hyvää yötä, rakkaani (1999) ja Varjo vedessä (2007).