 |
| kuva Icasos |
Kaivosten kaupunki jatkaa kanadansuomalaisten siirtolaisten elämästä kertovaa kirjasarjaa. Musta torstai vuonna 1929 Kanadassa ja sitä seurannut lama oli vienyt työt tuhansilta asukkailta. Töiden loputtua Jenny matkustaa Torontosta pohjoisessa sijaitsevaan Timminsin kaivoskaupunkiin, jossa hänen Ensio-veljensä oli metsätöissä. Jennyn rakas ystävä Hanna asuu nykyään miehensä Veikon kanssa maatilalla, jonka he olivat raivanneet kaupungin lähistöllä sijaitsevaan korpeen. Jennyä ja Hannaa yhdistää lapsuuden ystävyys, joka on jatkunut aikuisuuteen asti. Muutama vuosi sitten yhdessä aloitettu suuri seikkailu Suomesta suuren meren taa, kauas tuntemattomaan oli tiivistänyt heidän ystävyyttään entistä lujemmaksi.
Paperilla vain Hannan osoite, hullunrohkeaksi itsensä tunteva Jenny oli nyt junassa matkalla Timminsin kaupunkiin, jonka elämä pyöri kolmen kultakaivoksen ympärillä. Jennyn usko työpaikan löytymiseen oli vahva, olihan hänellä hyvät suositukset aiemmilta työnantajiltaan Torontosta.
*****
Pian sisukas Jenny jo työskenteli paikallisen täysihoitolan emännöitsijänä, ja asuntona hänellä oli pieni huone talon ullakolla.
"Heräsin aamulla ennen viittä, peseydyin, pukeuduin ja menin alakertaan. Ruokalassa ja keittiössä oli vielä hiljaista, katselin ympärilleni ja yritin muistella, mitä Jokelan Henri oli minulle sanonut. Tämä olisi valtakuntani, täällä saisin itse päättää tekemisistäni. Rehellisesti sanottuna, minua hirvitti. Työsarka olisi hyvin erilainen kuin pankkirin perheen keittiössä, missä väkeä oli enemmän, mutta palveltavana vain yksi perhe. Katsellessani lieden reunalla kuivuvia isoja kattiloita ja pannuja, sekä kuparista kymmenen litran kahvipannua minuun meinasi iskeä paniikki. Olinko haukannut liian ison palan?"
*****
Maassa vuosia kestänyt lama vain syveni. Ihmisten hätä toimeentulosta oli kaupungin kaduilla nähtävillä ja varastelu lisääntyi, kun seudulle saapui lisää työtä hakevia ihmisiä.
Kaivoskaupungissa työskentelevää, järjestäytynyttä vahvaa suomalaisyhteisöä tuomittiin lehtien palstoilla ja se koettiin uhkana koko maan tulevaisuudelle, vaikka he halusivat vain työtä. Kotimaassa jo sisällissodan aikana olleet ristiriidat olivat kuitenkin näkyvissä täälläkin, ja ne aiheuttivat levottomuuksia.
*****
Jenny oli jo löytänyt paikkansa tässä Timminsin kaivosyhteisössä, eikä hän haikaillut paremmasta kuten se porukka, joka suunnitteli aloittavansa uuden elämän Venäjän Karjalassa. Yhä useampi oli jo tarttunut tuohon unelmaan, mutta ei Jenny. Hän oli tyytyväinen elämäänsä tässä pikkukaupungissa, jonne hänellä oli haaveena rakentaa oma koti.
"Olin alkanut kiintyä tähän pieneen, kaivosten varjossa kasvavaan kaupunkiin."
*****
Tämä kirja jatkaa Marja-Leena Lempisen mukaansatempaavaa tarinaa, joka ihastutti minua sen ensimmäisessä osassa Naisten taivas. Voi, kuinka mukava oli palata siihen elämään, jonka nuori ja rohkea suomalaisnainen oli uskaliaasti aloittanut kaukana kotimaastaan. Mitään helppoa elämä ei Jennylle tarjonnut jatkossakaan, mutta arjen ilon löytyminen vaikeinakin hetkinä oli hänelle kantavana voimana. Positiivisuus ja toiveikkuus oli tässäkin tarinassa vahvana läsnä. Kirja sivuilla uppouduin niin todentuntuisesti kerrottuun tarinaan historiasta, joka on myös monelle suomalaiselle tuttua. Se on myös minun sukuhistoriaani kuuluvaa, ja siksipä tämän fiktiivisen tarinan mukana voin kuvitelmissani matkata isotätieni elämään, joka on jäänyt hämärän peittoon heidän "kadotessaan" ison rapakon taakse yli sata vuotta sitten.
Upeaa kerrontaa sisällään pitävä tarina, jonka poluilla olisin halunnut jatkaa kulkemista. Niin paljon siitä pidin 💜
"Olin osa isoa muutosta kauniilla, metsäisellä seudulla,
jota olivat aikoinaan koristaneet vain intiaanien hiljaiset polut."
Marja-Leena Lempinen
Kaivosten kaupunki
Icasos 2022
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 |
| kuva Petri Jauhiainen |
#kirjojaulapalta- haasteeseen viides kirja 🌊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti