Homeira Qaderi: Tanssia moskeijassa

kuva WSOY

Lapsena Homeiran maailma rajoittui siihen, mitä hän näki kotinsa matalalla seinässä olevasta ikkunasta. Koti sijaitsi Neuvostoliiton miehittämässä Heratin kaupungissa Afganistanissa. Homeiran ollessa teini-iässä Afganistanissa oli noussut valtaan Taliban ja heidän ankarat lakinsa. Naiset ja tytöt eivät saaneet poistua kotoaan, muuten kuin sukulaismiestensä seurassa. Burkasta oli tullut pakollinen. Naisten kasvoja ja vartaloa ei saanut näkyä julkisesti.

Talibanit sulkivat myös kaikki tyttöjen koulut. Homeiran palava halu opiskeluun sai hänet kuitenkin pitämään salaa kotikoulua alueen tytöille.

 "Isoäitini uskoi, että vaikeimpia tehtäviä, joita Kaikkivaltias voi kenellekään määrätä, on elää tyttönä Afganistanissa."

*****

Talibanien tunkeutuessa taloihin etsimään aseita, televisioita ja kirjoja, Homeirankin perheessä tärkeät kirjat jouduttiin hautaamaan maahan. Iltaisin kotiinsa suljettuna Homeira toivoi, että hänkin haluaisi tulla haudatuksi yhdessä kirjojen kanssa. Niin epätoivoiseksi hän elämänsä tunsi muuttuneen.

"Maan alta kaivetun arkun kirjoissa kellään ei ollut burkaa. Niissä ei ollut tyttöjä, joita piiskattiin granaattipuun oksilla, eikä tyttöjä vaihdettu taistelukoiriin. Tyttöjä ei annettu kaupungin vanhalle uskonoppineelle, eivätkä piestyt tytöt hypänneet kaivoon välttääkseen kuoliaaksi kivitykseltä. Isä ei pakottanut tyttöjä pitämään poikien vaatteita ja esiintymään perheen poikana." 

Maan alle haudatuissa kirjoissa ihmiset kertoivat omasta elämästään. Äiti oli se ihminen, joka sai Homeiran miettimään kirjoittamista omasta elämästään. Mutta kuka näitä kirjoja lukisi, koska niiden julkaiseminen on tässä maassa kielletty?

"Sidomme sinun tarinasi näiden lintujen siipiin, niin ne lentävät maailman kaukaisiimpiinkin kolkkiin."

*****

Homeiran muutettua opiskelemaan ulkomaille, maailma naisille Afganistanin ulkopuolella tuntui lähes paratiisilta. Valmistuttuaan ja naimisiin mentyään Homeira palasi Iranista Kabuliin, jossa maailmaa hallitsivat miehet. Elämän afganistanilaisnaisena hän joutui katkerasti kokemaan synnytettyään poikansa.    

"Kun isäsi tuli verhon takaa, hänellä oli kädessään keltainen syntymätodistus. Otin todistuksen häneltä ja luin sen. Siinä oli sinun nimesi, isäsi nimi ja isoisäsi nimi. Mutta kukaan ei ollut kysynyt minun nimeäni. se oli tarpeeton. Katsoin sinua, ja mieleni teki piilottaa sinut takaisin kohtuuni, jotta voisit taas olla myös minun." 

*****

Pojan ollessa puolitoistavuotias Homeiran mies ilmoittaa löytäneensä itselleen uuden vaimon. Koska Homeiran ei suostu olemaan toinen vaimo, mies aikoo ottaa avioeron. Eron myötä Homeiran menettää kaikki oikeutensa äitinä heidän yhteiseen poikaansa, ja pojalle kerrotaan äidin kuolleen.

Tanssi moskeijassa on äidin kirje pojalleen, josta hän joutui vasten tahtoaan eroon.

"Kuulin, että sinulta on kysytty äidistäsi ja että itkit, kun sanoit, että äitisi on kuollut. Älä usko niitä puheita! En minä ole kuollut. Elän maanpaossa, paikassa, joka on omalla tavallaan kaunis: täällä on omat lakinsa ja omat ongelmansa. Mutta elän ikuisessa tuskassa, sillä täältä puuttuu se, mikä on minun elämälleni, sielulleni, kaikkein tärkeintä. Sinä et ole täällä."

*****

Tämä tositarinaan perustuva kirja oli syvästi koskettavaa luettavaa. Kerronnaltaan niin kovin kaunis, samalla kuitenkin niin järkyttävä ja surullinen kertomus kärsimyksistä. Kertomus maailmasta, jossa naisten kohtalona on elämä ilman ääntä, ilman mitään inhimillisiä oikeuksia. En löydä sanoja niille tuntemuksille, mitä tämä syvästi tunteisiin menevä kirja minussa herätti. Ihmisten elämää maassa, jossa naisen nimen mainitseminen perheen ulkopuolella on häpeä.

"Kunpa olisimme kaikki lintuja, 

niin voisimme lentää täältä pois." 

 

Homeira Qaderi

Tanssia moskeijassa

Afgaaniäidin kirje pojalleen

alkut. Dancing in the Mosque

suom. Irmeli Ruuska

WSOY 2022 

 

kuva Tim Schoon

Homeira Qaderi (s. 1980) on palkittu kirjailija ja rohkea naisten oikeuksien ja Afganistanin kansalaisyhteiskunnan puolustaja. Hän suoritti kirjallisuuden maisterin tutkinnon Teheranissa ja työskenteli Afganistaniin palattuaan opettajana Kabulin yliopistoissa. Qaderi on ollut aktiivinen jäsen kotimaansa kansallisoikeusliikkeessä ja puhunut usein kansainvälisissä konferensseissa parantaakseen afganistanilaisnaisten asemaa. Hän toimi 2010-luvulla sekä työ- ja sosiaaliministerin että opetusministerin neuvonantajana. Homeira Qaderi ja hänen poikansa olivat viimeisiä afganistanilaisia, jotka pääsivät pakoon Talibanin vallan alle uudelleen joutuneesta Kabulista syyskuussa 2021.
 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 2. ( kirjassa kirjoitetaan tai luetaan kirje)

 

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

kuva WSOY

 

"Isällä oli tapana sanoa, että maailma joutui pahasti hakoteille siinä vaiheessa, kun ihminen erkaantui luonnosta. Hän sanoi, että tuon fataalin virheen voisi ehkä korjata, jos onnistuisimme villiinnyttämään itsemme uudelleen. Mutta minä en käsitä, miten se voisi onnistua, kun pelkkä olemassaolomme pelottaa luontokappaleita, joiden kanssa uusi yhteys pitäisi löytää."

*****

Sudet ovat mystisiä olentoja; tämä isänsä opetus mielessään Inti Flynn päätti ottaa susien salaisuuksista selvää. Tähän hänelle tarjoutui mahdollisuus, kun hän matkusti Skotlannin ylämaille johtamansa biologitiimin kanssa.

"Cairngormsin kansallispuiston alueella on nyt kolme aitausta, joissa on yhteensä neljätoista sutta, jotka talven lopussa päästetään vapaaksi Skotlannin ylämaalla. Sudet ovat osa kokeellista ekosysteemin villiinnyttämisyritystä, jonka on laajemmassa mittakaavassa tarkoitus hidastaa ilmastonmuutosta." 

Susien sopeutuminen luontoon näyttää sujuvan yllättävän hyvin, mutta sitten metsästä löytyy kuollut mies. Onko tapaus Intin susien aiheuttama? 

*****

Luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta kuvaava tarina, jonka keskiössä on ihmisen ja suden välinen suhde. Kirjan taidokkaasti kerrottu, välillä jopa trillerimäinen tarina kuljetti minut kauas Skotlannin jylhiin maisemiin. Koskettavasti kuvattu matka susien palauttamisesta luontoon, niiden luonnolliseen elinympäristöön sai minut miettimään, miksi sudet ovat kautta aikojen olleet niin vihattuja? Mikä oikein erottaa ihmisen ja villieläimen toisistaan? Vai onko kaiken vihan syynä niiden samankaltaisuus? Onko ihmisten ja eläinten tasavertainen rinnakkaiselo luonnossa mahdollista? Löytyisikö sieltä tilaa molemmille?

Kirjan kauniisti soljuva kerronta oli tässäkin tarinassa se, joka ihastutti minua erityisen paljon. 

"Sinä nouset harjulle ja kävelet sitä pitkin,

 katselet kultaista auringonnousua."

 

Charlotte McConaghy

Täällä oli susia

alkut. Once There Were Wolves

suom. Saara Pääkkönen

WSOY 2022

 

kuva Emma Daniels

Charlotte McConaghy asuu Australian Sydneyssä. Hän on opiskellut elokuvakäsikirjoittamista ja kirjoittanut muun muassa useita nuortenkirjoja. Viimeinen muuttolintu (2021) oli hänen ensimmäinen romaaninsa aikuisille. McConaghy rakastaa luontoa ja vahvojen naisten tarinoita. 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 9. (Kirja, joka herättää tunteita)

Lizzie Pook: Helmenkalastajan tytär

kuva Bazar

 

Kuukausien mittaisen merimatkan jälkeen Brightwellin perhe saapuu kotimaastaan Englannista läntisen Australiaan. Eletään 1880-luvun viimeisiä vuosia, ja nuoren Elizan isän silmissä kiiltelee unelma rikastumisesta tässä uudessa vieraassa maassa. Merenpohjassa odottavat helmiaarteet ovat saaneet sen aikaan. Punaruskeiden kallioiden varjossa, mangrovesuon äärellä oleva Bannin Bayn asukkaat ovat sekoitus eri kansallisuuksia; uudisasukkaita eri puolilta Eurooppaa, amerikkalaisia, valaanpyytäjiä, siirtomaahallinnon virkamiehiä ja maahan passitettuja vankeja. Ja kaikki he olivat valmiita ottamaan suuren riskin helmisimpukoiden ja niiden sisältämien aarteiden löytämiseksi. 

Kymmenen vuotta myöhemmin Elizan isä katoaa merellä epämääräisissä olosuhteissa, eikä hänestä etsinnöistä huolimatta löydy jälkeäkään. Eliza ei usko isänsä kuolleen, eihän kukaan voi vain kadota aluksestaan. Saako Eliza vastauksen isän päiväkirjasta, jonka avulla hän lähtee selvittämään outoa katoamista. 

*****

Totuutta etsiessään sisukas ja itsenäinen Eliza törmää kiristyksiin ja ennakkoluuloihin, ja kaikkiin vaiettuihin salaisuuksiin, joita myös perheen keskuudesta paljastuu.

Etsintämatkalla hän pääsee kohtaamaan huikaisevan kauniin veden alaisen, elämää sykkivän maailman. 

"Sukelluslasien läpi avautui aivan uskomaton näkymä: paksuja levämattoja, joissa kuhisi kilpikonnia, merihämähäkkejä ja juoksujalkaisia; moniraajaiset vesihyönteiset pyörivät yhtenä pitkien raajojen mylläkkänä; hehkuvat merimakkarat, erilaiset eliöt tupsuineen ja merenpohja, joka sykki elämää kuin se olisi itse elävä organismi."

*****

Lizzie Pookin esikoisromaani kuvaa vangitsevalla tavalla historiallista kautta, joka kertoo Australian helmenkalastajien vaarallisesta työstä. Sen aikaisin varustein helmisimpukoiden sukellus oli yksi maailman vaarallisimmista ammateista. Sattumanvarainen ja julma kohtelu paikallista alkuperäiskansaa kohtaan oli surullista ja järkyttävää luettavaa, mutta se oli luultavasti hyvin tyypillistä siihen aikaan. Vaaralliseen vedenalaiseen sukellustyöhön palkattiin myös raskaana olevia naisia, koska uskottiin heidän keuhkojensa hapenottokyvyn olevan paremman kuin miehillä. 

Monet kirjan henkilöhahmoista ovat saaneet innoituksensa tuon ajan historian todellisista henkilöistä. Kirjan tarinan voimakastahtoinen ja uskalias Eliza joutuu kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja korruptiota, ryhtyessään selvittämään isänsä katoamiseen liittyviä tapahtumia.

Kirjan sivujen myötä välittyi, kaikkien julmien tapahtumien vastapainoksi Australian kesyttämätön luonto. Maa, jonka lämpimän punaisen hiekan ja karunkauniit maisemat kirjailija oli saanut niin todentuntuisina kuvattua. Upea teos, joka kerronnallaan vangitsi minut.

"Kallis se kyynel joka taivaasta sataa, 

se helmeksi muuttuu, kun merehen putoaa."

Thomas Moore

Lizzie Pook

Helmenkalastajan tytär

alkut. Moonlight and the Pearler's Daughter

suom. Timo Korppi

Bazar 2022

Kuva: © Bazar Kustannus”.

Lizzie Pook on englantilainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän uran freelance-toimittajana kiertäen maapalloa aina Himalajan korkeuksista Grönlannin rannikoille saakka. Pook on kirjoittanut artikkeleja mm. The Guardianiin, The Telegraphiin, The Timesiin ja The Evening Standardiin. Pookilla on yliopistotutkinto sekä kirjallisuustieteestä että journalismista ja hän asuu tällä hetkellä Lontoossa. Helmenkalastajan tytär on hänen esikoisteoksensa.

 

#lukumatkamenneisyyteen23  kohta. 22. Sinulle uusi kirjailija