Jenni Räinä: Vaino

 

kuva Otava

 

Suomessa elettiin Isovihan aikaan (1713 - 1721) maan historian verisimpiä jaksoja Venäjän tsaarin joukkojen miehityksessä. Venäläiset sotilaat ja kasakat saapuivat ryöstöretkille myös Pohjanmaan pitäjiin. Ryöstettyään kaiken arvokkaan nämä julmat kasakat sytyttivät talot asukkaineen tuleen. Lasten ja naisten kohtalona oli kuljetukset Venäjälle, jonne heidät vietiin myytäväksi.

"Savuinen taivas on levittänyt värinsä kaikkialle."

Myös Iin suurpitäjä oli tsaarin joukkojen raakalaisen hävityksen kohteena. Paikallista nimismies Lillbäckiä oli varoitettu kasakoiden toistamiseen saapumisesta. Ryöstöjoukkojen aiempien käyntien jälkeen nimismies luulee, että pahin on jo tapahtunut, mutta kuinka väärässä hän onkaan. Jo aiemmin hänen kolme poikaansa oli ryöstetty "ihmisverona" venäläisten toimesta. 

"Tuleva jyskyy soiden vettämän maan sisällä ja laskee alas seutua halkovia vuolaita jokia mereen. Se humisee ikivanhojen petäjien latvoissa ja lemuaa ovista pelmuavissa savupilvissä. Se erottuu susien jolkotuksessa ja aaltojen kastelemissa tummissa rantakallioissa." 

*****

Valpuri pakenee kahden veljensä kanssa kotinsa savuavilta raunioilta. Sinne jäivät julman kohtalon raakalaisten jäljiltä saanut muu perhe. 

Maria-tädin mökin kautta ja hänen neuvojansa noudattaen Valpuri, Hannes ja Matti nousevat jokivartta pitkin ylös, suojaavan metsän kietoutuessa ympärille. 

"Teijän häätyy mennä kauas teistä ja poluista. Ette voi kulkea tuttuja reittejä kun sinne ne pirutkin hakeutuu. Kulkekaa jokivarren mettiä yötä myöten niin ne eivät teitä nää. Kai Hannes muistaa reitin isän vanhalle eräsaunalle?" 

 *****

Kasakoiden mukana kotiseudulle palaava poika, "ryssänrengiksi" kaapattu Kustaa joutuu menemään kotitaloonsa ryöstöretkelle. Ovella isä on vastassa poikaansa, jota ei ollut onnistunut suojelemaan. Nyt tämän muuttuneen, kiivassilmäisen pojan tehtäväksi oli määrätty paljastamaan kylän asukkaiden piilot ja tuhota ne. 

"Miten saattoikin olla niin, että tuttuihin kasvoihin oli istutettu vieraat silmät..."

 *****

Voi, kuinka kauniisti Räinä kuljettaa tätä todellisuuteen pohjautuvaa julmaa tarinaa. Tunteiden vyöry, minkä kirjan sisältämä teksti sai minussa aikaan oli jotain, jolle en taida löytää sanoja. Tarinan sisältä huokuva järkytys, rumuus, raakuus ja julmuus vuorotteli voiman, toivon, surun ja hiljaisuuden kanssa. Ja kuinka pohjoisen kaunis luonto sulautui upealla tavalla osaksi tätä kaikkea. Kirjan silmiä hivelevän kaunis kerronta kyllä taas osui ja upposi minuun, kuten aiemminkin Jenni Räinän upean teoksen Suo muistaa kohdalla 💚

"Meri helkkyi mäntyjen lomassa. 

Ne tuoksuivat rannan lähellä makeammalta kuin syvemmällä metsässä." 

***** 

  

Jenni Räinä

Vaino

Otava 2025 

Otava / Teija Soini

 

Jenni Räinä (s. 1980) on Oulussa asuva kirjailija ja toimittaja. Hän on yksi Tieto-Finlandialla palkitun Metsä meidän jälkeemme-teoksen (2019) kirjoittajista. Hän oli ehdolla palkinnon saajaksi myös Reunalla-kirjalla (2017), ja esikoisromaani Suo muistaa (2018) oli Botnia-palkintoehdokas. Keväällä 2025 ilmestynyt, kiitetty Veden ajat-teos on kaunokirjallinen tietokirja vesistöstämme.

 

 

Karen Swan: Kesytön saari

kuva Otava

 

Ulko-Hebridien uloin saaristo, St. Kildan saaret on pieni joukko saaria kolmen kilometrin mittaisen Hirtan ympärillä parin sadan kilometrin päässä Skotlannin rannikosta. Uskomattoman upea miljöö, jonka karuissa olosuhteissa asuvat saarelaiset tunnettiin ympäri maailmaa taidokkaina ja rohkeina kiipeilijöinä. Heidän hyppelynsä ja tanssinsa pystysuorilla kallioilla oli heille tuottoisa lisätienesti, jonka saarelle kuljetetut harvat turistit mahdollistivat.

*****

Kevät saarilla oli vilkasta aikaa. Silloin saaren asukkaiden oli aika pyydystää kallioilla pesiviä myrskylintuja, lunneja. Naisten tehtävä oli lintujen lopettamisen jälkeen kerätä niistä höyhenet, jotka sitten myytiin säkeissä mantereelle. Talven varalle suolattu linnunliha varastoitiin yhteisiin maakellareihin. Pitkästä ja usein ankarasta talvesta selviämisessä, joskus rajujenkin merenkäyntien eristämällä saarella omavaraisuus oli tärkeässä roolissa, koska kauppaa Hirtalla ei ollut. Syksyisin saarelle saapui maavuokria keräävä kasööri Mathieson, joka toi tullessaan saarelle välttämättömämpiä elintarvikkeita. Ihmisten oli oltava työtä pelkäämättömiä ja äärimmäisen neuvokkaita tällä puuttomalla saarella, jossa esim. talven kylmien kuukausien varalle asuntojen lämmitykseen kerättiin turvetta. Sekin tapahtui yhteistyössä saarelaisten kesken.

Asukkaiden harjoittama vähäinen kalastus oli vain kallioilta onkimista, koska merenkäynti saaristossa oli liian vaarallista laajamittaisempaan kalastukseen. Kukaan saarelaisista ei osannut edes uida, koska heidän mielestään ei ollut mitään tarvetta mennä veteen. 

Vuosisatojen ajan saarella oli noudatettu vanhoja pinttyneitä tapoja, koskien esim. miesten ja naisten töitä. Perheensä ainoana elättäjänä olevan Effien mielestä he kaikki pärjäisivät saaren karuissa oloissa paremmin, jos naistenkin annettaisiin tehdä miesten töitä.

*****

Saaren taitavimpana kiipeilijänä tunnetun Effie Gilliesin elämä keikahtaa yllättäen päälaelleen, kun hän kohtaa tälle pienelle kalliosaarelle saapuneen komean lordi Sholtonin. Kielletyt tunteet miestä kohtaan herättävät Effien miettimään, voisiko rakkaus ylittää luokkarajat hänen, köyhän saarelaisen ja varakkaan kartanon perillisen kesken?

*****

Kesällä 1930 kaikkien 36 saarelaisen päivät tällä kaukaisella saaren kallioilla ovat tulleet päätökseen, kun he aloittavat evakuointialuksen kyydissä kymmentuntisen merimatkan. Saaren asukkaiden anomus on vihdoin hyväksytty ja heidät siirretään asumaan turvallisimpiin oloihin Skotlannin mantereelle.

"Effie tuijotti villiä saarta sen kadotessa näkyvistä, ja hänen sydämensä hakkasi vieläkin kuin pelästynyt lintu. Mutta satakieli ei ollut enää häkissä. Se oli vapaa." 

Raastavin sydämin Effie katselee saarelaisten katoamista mantereen ihmismassaan. Ja mitä tulisi tapahtumaan hänelle, entiselle parsituissa vaatteissa kulkevalle ja pimeässä höyhenvarastossa kyyhöttävälle nuorelle naiselle? Ja mitä tapahtuu, kun hän tapaa rakkautensa kohteen täysin erilaisissa oloissa? 

*****

Karen Swanin Kesytön saari oli yksi niistä kirjoista, jonka mukana aavistin pääseväni unohtumattomalle matkalle, josta tulisin nauttimaan suunnattomasti. Enkä taatusti pettynyt. Sellaisia nämä historiasta aiheensa ammentavat todellisuuspohjaiset, fiktiiviset tarinat minulle tarjoavat. Kukapa ei ihastuisi matkatessaan silmänkantamattoman aavan maiseman halki saapuakseen rosoiselle, jyrkkäseinäisten kallioiden ympäröivälle St. Kildan pienelle saarelle, Hirtalle.

Kaiken tämän kirjailija loihti silmiini tässä todella mukaansatempaavassa fiktiivisessä tarinassa. Oli jännittävää elää mukana saaren eristäytyneessä ympäristössä, varsinkin tapahtumien keskiössä olevan nuoren naisen, Effien elämän seuraaminen oli kiinnostavaa. Kuvitellen, että tällaista se arkinen todellisuus saattoi hänelle varmastikin olla.

Ja tähänkin puoleensavetävään tarinaan pääsin mukaan vain aukaisemalla kirjan ja aloittamalla matkanteon. St. Kildan saariston historiaan tutustuminen on todellakin äärimmäisen kiinnostavaa. Mikä ihana tapa matkustaa maailman ääriin ❤️

Huomasin koukuttuvani Karen Swanin lumoavaan tarinankerrontaan, ja haikein mielin jätin mielessäni tuon kalliosaaren matkatessani evakuointialuksessa sieltä pois. Mutta vain hetkeksi, koska uuden kuvitteellisen matkan St Kildalle pääsen tekemään Swanin kirjoittaman sarjan 2.osan,The Stolen Hours, mukana, ja jonka suomennosta jään mielenkiinnolla odottamaan.

*****

Karen Swan 

Kesytön saari

alkut. The Last Summer 

suom. Ilkka Rekiaro

The Wild Isle - sarja #1

Otava 2023

kuva Alexander James

Karen Swan on menestynyt brittikirjailija, jonka teoksia leimaavat ainutlaatuiset miljööt, vahva paikallisväri ja taidokas tarinankerronta. Kesytön saari on ensimmäinen Karen Swanilta suomennettu teos. Se on myös kirjailijan ensimmäisen täysin historialliseen aikaan sijoittuvan kirjasarjan avaus. Swan aloitti uransa muotitoimittajana mutta omistautui sitten kirjailijan työlle sekä kolmen lapsen ja vilkkaan koiranpennun hoitamiselle. Hän asuu perheineen Sussexin maaseudulla.

kuva Goodreadsista

 

St. Kildan saaristolaisten tarina saa jatkoa Karen Swanin The Wild Isle - sarjan 2. osassa The Stolen Hours, joka on julkaistu heinäkuussa 2023. Hartaasti odotan päivää, jolloin se julkaistaan suomeksi.

Anna-Kaisa Linna-aho: Myrskylasi

 

kuva Otava

 

Eletään jatkosodan päättymisen jälkeistä aikaa, kun Ellen palaa tuttuihin maisemiin, joista hän oli sotaan lähtenyt. Kotiseudulla odottaa työ vanhan, ison kartanon tilanhoitajana.

"Muistot olivat kiinnittyneet tuohon maisemaan, ne nousivat tien jokaisen mutkan takaa ja tulivat aaltoina järvelle päin .... Oliko hän halunnut palata tuttuun maisemaan ja onnellisimpiin päiviin ymmärtämättä, ettei entistä enää ollut, kaikki oli nyt toisin, ihmiset siirtyneet sijoiltaan?" 

Mikään ei ollut niin kuin ennen. Rintamalta poistuttuaan, uuden nimen turvin Ellen yritti salata entisen elämänsä kipeät muistot. Hurjaluonteiselta Valdelta, Korpivuoren tilan perilliseltä, Ellenin salaisuudet eivät olleet turvassa.

"Kuinka samanlaisia he kaksi olivatkaan, syntymästä saakka tuomittuja kantamaan muiden ihmisten pettymyksiä ja pelkoja." 

*****

Kotitilalla käynnin jälkeen ja hyvästit sille jätettyään Ellenin oli helpompi hengittää. Oliko vihdoin aika haudata entisen elämän mukana kaikki ne toiveet ja vaatimukset, mitä hänen taakakseen oli aiemmin asetettu?

"Ehkä elämässä kävisi niin kuin suuren ja vanhan kuusen syvässä varjossa kasvaneelle näreelle. Se kituisi valon puutteessa aikansa ja odottaisi hetkeään, etsisi maan alta juurilleen tukevat sijat, ja kuusen viimeinkin kaaduttua auringon edestä se lähtisi valtavaan kasvuun."

*****

Kartanon naapurissa asuva Lydia kaipasi puolestaan entisen elämän huolettomuutta, joka oli kadonnut miehen palattua mielensä haavoittaneena sodasta. Toipuminen sodan aiheuttamista traumoista ja kipeistä haavoista oli se, jonka kanssa heidän olisi nyt elettävä. Kaikilla heillä oli haavansa kannettavana.

*****

Myrskylasi on hienolla tavalla kuvattu kertomus historian vaietuista ihmiskohtaloista ja selviytymistarinoista. Salaisuuksista, joiden kanssa ei ollut helppo elää, ja siksi niistä oli vaiettava. Ainakin minut, tämän upeaa ja 'ah niin' soljuvaa kieltä sisältävän tarinan teksti vei mennessään. Vaikeasta, traumaattisesta aiheesta huolimatta tunsin nauttivani kaikesta siitä, miten kauniisti kirjailija oli saanut kuvattua luonnon kauneuden;

"Luonto oli sama, se oli ennen sotaa ja sodan jälkeen sama, linnut lensivät reittejään ja aallot silittivät rantahiekkaa, metsä kasvoi ja poikaset syntyivät, ja lapset."

 

Anna-Kaisa Linna-aho

Myrskylasi

Otava 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Anna-Kaisa Linna-aho

Anna-Kaisa Linna-aho on koulutukseltaan filosofian maisteri ja on opiskellut muun muassa kirjallisuutta ja poliittista historiaa. Hänen vuonna 2019 ilmestynyt esikoisromaaninsa Paperijoutsen sai Tiiliskivi-palkinnon ja sitä kiitettiin jatkosodan ajan kuvauksesta ja moninaisista henkilöhahmoista.

 

 

 

 #lukumatkamenneisyyteen23 kohta 24. (Kirjan kansi(kuva) miellyttää sinua) 

 

Luca Crippa, Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta

kuva Like / Otava

 

10-vuotiaan Alisa elää vanhempiensa ja Oleksandr-ukin kanssa Kiovassa. Onnellinen arki päättyy yllättäen eräänä talvisena aamuna pommien jylinään. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on tunkeutunut myös Alisan kotiin. Oli tapahtunut se, mitä kukaan ei ollut halunnut uskoa, vaikka uutiset ja somessa leviävät videot olivat sitä jo ennakoineet.

*****

"Hän oli kananlihalla ja aavisti, että jokin oli pielessä. Mennessään hän vilkaisi televisioon päin ja näki. Hän näki ruudussa isän auton. Ennen kuin äiti sai hätisteltyä hänet pois, hän ehti nähdä auton ja rikkinäisen tuulilasin. Hän näki myös juoksevan tekstin ruudun alareunassa. Kolme sanaa: "Venäläisiä sotilaita kaupungissa." Sitten äiti oli rynnännyt ulos silmät kyynelissä, ja nyt Alisa oli se, joka katsoi ikkunasta Kiovaa ja maailmaa. Hän otti päiväkirjansa ja kirjoitti." 

"Isin auto oli televisiossa. Mutta isi ei ollut autossa. Hän ja ukki olivat lähteneet pois. He olivat paenneet. Eikö se olekin hyvä merkki? Haluan, että he palaavat kotiin. Heti."

*****

Kiovan yllä lentävät sotakoneet, ilmatorjunnan räjähdykset, päivin ja öin jatkuva jyrinä ja ilmahälytykset ovat nyt ihmisten uutta arkea. Tuska isän kohtalosta ja kaikkialla läsnä oleva kuolemanvaara saa Alisan äidin ja ukin tekemään rohkean päätöksen; On liian vaarallista jäädä kaupunkiin, varsinkin silloin, kun huhut Kiovan välittömästä piirityksestä alkavat levitä kaupungilla. Ja perhe päättää aloittaa vaarallisen pakomatkan kohti Puolan rajaa. 

Moottoriteitä edetessään he yrittivät pysytellä kaukana taistelualueilta, kuten kaikki muutkin sotaa pakenevat ihmiset heidän laillaan tekivät. Siitä huolimatta sodan julmuudet tavoittivat heidät kaikki, myös Alisan.

"- Alisa, älä katso sinne. Älä katso.

Oleksandr peitti kädellään lapsenlapsensa silmät, mutta tämä pyyhkäisi käden silmiltään. 

Ihan kuin Butšan joella, päivänä, jolloin he olivat sillalla. Silloin hän oli saanut pysäytettyä tytön. Nyt hän ei saanut. Tai ei ehkä halunnut. 

Pienokainen ei ollut ikinä nähnyt kuolemaa läheltä. Sota oli tuonut sen muutaman metrin päähän."

*****

Väsyneenä vanhus ja lapsi jatkoivat jalkaisin vaellustaan, hiljaisina miettien jo kulkemaansa matkaa ja edessä olevaa. Tulevaisuuttaan.

*****

Tyttö Kiovasta on tositapahtumiin perustuvan kirja, jonka tarinan keskiössä on erään perheen kohtalo. Se on sydäntäriipaiseva kertomus pienen tytön vaelluksesta tuntemattomaan, pakomatka sodan riehuessa ympärillä. Tällaisen tarinan jälkeen on niin tyhjä olo. Sodan järjettömyys saa kylmät väreet kulkemaan koko kehon läpi. Miten kukaan ihminen, varsinkin lapsi voi selvitä brutaalin sodan raakuudet koettuaan?

Järjettömiltä tuntuneiden tapahtumien päätteeksi minua liikutti koskettavan kaunis ja valoisa päätös, muuten niin rankalle tarinalle.

"Valkoinen kissanpoika. Toinen silmä sininen, toinen keltainen.

-Äiti, saanhan pitää sen? Saan, enkö saakin?"

*****

Luca Crippa, Maurizio Onnis

Tyttö Kiovasta

alkut. La bambina di Kiev

suom. Katja Kärkkäinen

Like 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

"Kun Ukrainan sota syttyi 24. helmikuuta, Luca Crippa ja Maurizio Onnis halusivat auttaa ja olivat mukana järjestämässä hätäapua Italiaan saapuville pakolaisille. Kirjailijakaksikko huomasi, että sodan aiheuttaman mediaspektaakkelin keskellä tavallisten ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ukrainalaisten ääni ei päässyt kunnolla kuuluviin. Niiden, joiden elämän sota repi hetkessä rikki, ilman että he tiesivät edes miksi. Tyttö Kiovasta syntyi näistä äänistä." 

kuva Like / Otava

kuva Like / Otava

Luca Crippa ja Maurizio Onnis ovat kirjoittaneet useita vetäviä teoksia historian käännekohdista. Tyttö Kiovasta on italialaiskaksikon ensimmäinen suomennettu teos.

 

 

 

Liza Marklund: Suonsilmä

 

kuva Otava

 

Vuoden 1990 elokuun kuutamoisena yönä Kallmyrenin suolla leijali usva, kun etsijät löysivät suolta matkasängystä 4 kuukauden ikäisen vauvan. Mäkäräisten ja paarmojen hyökkäyksen kohteeksi joutunut tyttövauva oli hädin tuskin hengissä. Lapsensa kanssa hillankeruumatkalle lähtenyt Helena Stormberg oli kadonnut jäljettömiin tuohon soiseen maastoon. Oliko hän uponnut suonsilmäkkeeseen, vai mitä tuona elokuisena päivänä oli tapahtunut? Katoamiseen liittyvä tutkinta oli lopetettu ja tapaus oli jäänyt ratkaisematta. Oliko maa oli niellyt Helenan?

Vielä 30 vuotta myöhemmin Stenträskin poliisipäällikkö Wiking Stormberg palaa tuolle suolle vaimonsa katoamisen vuosipäivänä. Hän on tehnyt sitä kaikkien näiden vuosikymmenien ajan. Hän ei ole voinut unohtaa kadonnutta vaimoaan, jonka ruumista ei ole löydetty.

*****

Kallmyrenin alueen läheisyydessä sijaitsi Robotbasenin huipputekninen sotilastukikohta, joka oli Euroopan suurin joukkotuhoaseiden testauspaikka. Laitos oli merkittävä työnantaja paikallisille, ja yksi sen vakituisista työntekijöistä oli Wikingin ja Helenan poika Markus, jolle oli tarjottu projektinjohtajan paikkaa huippusalaisessa järjestelmässä. 

Mutta sitten tapahtuu jotain, jonka seurauksena Markuksen äidin Helenan katoaminen nousee kummittelemaan heidän elämäänsä.  Markus saa oudon kirjeen, jossa häntä varoitetaan uhkaavasta vaarasta, jos hän ottaisi vastaan työpaikassaan tarjotun ylennyksen. Allekirjoituksena kirjeessä on tuttu puumerkki; Helenan keisarinleikkausarpea muistuttava tähti, jolla hän tapasi allekirjoittaa kirjeensä. 

Miksi Markus halutaan nyt syrjään? Olisiko kolmekymmentä vuotta sitten kadonnut äiti voinut lähettää pojalleen tuon kirjeen? Wiking joutuu nyt hakemaan vastauksia Helenan ja hänen menneisyydestä. Pelkoa ja huolta aiheuttavat nyt myös alueella meneillään olevat tapahtumat. 

*****

Suonsilmä imaisi minut mukaan syvälle salaisuuksiin, joita tarjoiltiin kahdelta eri aikakaudelta. Ja millainen psykologisen jännityksen sävyttämä matka minulla olikin edessä, kun ajauduin kirjan sivuilla piiloitettuihin salaisuuksiin. Liza Marklundin luomaan mielenkiintoiseen ja ennalta-arvaamattomaan juoneen oli niin helppo tempautua mukaan. Juonen vangitseva koukuttavuus oli se, joka sai minut ahmimaan kirjan sivuja pikavauhdilla. Lapin maisemiin sijoittuva dekkari, jossa luonto oli kauniina läsnä.

"Sitten koko maisema värjäytyi syvän keltaiseksi ja aamunkoiton sinfonia hulmahti täyteen loistoonsa kuin yhtäkkisesti noussut myrsky: 

haavanlehdet värisivät tuulessa, suokaasu poreili 

ja linnut aloittivat valoa ylistävän konserttinsa."   

 

Liza Marklund

Suonsilmä

alkut. Kallmyren

suom. Antti Autio

Napapiirisarja 2.osa

Otava 2022

kuva Annika Marklund

 

Liza Marklund (s. 1962) on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja, jonka kirjoja on käännetty 30 kielelle ja myyty lähes 17 miljoonaa kappaletta. Annika Bengtzon-dekkareistaan tunnetun Marklundin tuore, kriitikkojen ylistämä ja lukijoiden rakastama Napapiiri-kirjasarja sijoittuu samankaltaiseen pohjoiseen pikkukaupunkiin, jossa kirjailija itsekin on kasvanut. Suonsilmä on sarjan itsenäinen toinen osa.

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa

 

kuva Otava

Kertun ollessa pieni hänen isänsä lähti Amerikkaan. Siitä oli kulunut jo kaksikymmentä vuotta, eikä isä ollut palannut takaisin. Äiti jatkoi yksin perintötilansa pitoa, olihan hän jo lapsena antanut isälleen lupauksen pitää Koskiluhdan maat suvun hallussa.

*****

Heinäkuussa 1941 Suomi on taas sodassa. Jatkosodan taisteluihin lähtevät myös Kertun kaksi veljeä, Toivo ja Taisto. Ajatukset veljistä kiväärit olalla rintamalla valvottavat ja pelottavat Kerttua öisin. Töitä on kuitenkin päivisin jaksettava tehdä, on noudatettava mumman neuvoa; "Tuumaat päivällä sitte, jos töiren välis on ylimääräästä aikaa".  

"Aurinko kimottaa suoraan silmiin, pyyhin hikeä ja heinäpölyä otsalta. Aivan tavallinen päivä kuoleman varjossa. Kenellekään ei voi sanoa, miten paljon pelkää. Suomi on taas sodassa eikä kukaan saa pelätä."

Rintamalle on päätynyt myös naapurikylän poika Johannes, jonka kanssa Kerttu aloittaa kirjeenvaihdon. Rintamalta Koskiluhdan taloon tulleen suruviestin jälkeen Kertulle tuo lohtua Johanneksen kirjeet. Yhdessä vietetyt muutamat rintamalta saadut lomapäivät ovat heidän kahden salaisuus, ja kirjeenvaihosta alkanut rakkaus Johannekseen synnyttää Kertulle haaveet sodan jälkeisestä yhdessäolosta.

*****

Vihkiloman jälkeen Johanneksen on palattava rintamalle, heille oli annettu aikaa vain pari päivää viettää avioparina. Kertun tulevien päivien lohtuna on nyt odotus Johanneksen kirjeistä, joissa huokuu toivo yhteisestä tulevaisuudesta.

"Kohta tämä kurimus on ohitte ja sitte ollahan likitte kaikki illat!" 

Kuten niin moni muukin myös Kerttu saa kokea sodan arvaamattomuuden, kun Johanneksen kirjeiden tulo yllättäen loppuu. Edessä ovat epävarmuuden vuodet yhä vain jatkuvan sodan varjossa.

*****

Minua miellyttää Paula Nivukosken kirjoissa kauniisti soljuva runollinen kieli, joka teki tästäkin tarinasta miellyttävän lukukokemuksen. Kertun ja Johanneksen kirjeiden mukana avautui paljon ajatuksia herättävä, vahva kertomus kaipauksen täyttämästä elämästä. Päivät, jotka täyttyivät pelonsekaisista odotuksista ja hiljaisista toiveista. Sodan kauhut ja mielettömyys seurasivat öisinä painajaisina työntekoon, mihin kaikkialle seuraava suru ja luopumisen pelko yritettiin piilottaa.

"Tälläästä elämä on, hymyyllähän, itketähän ja teherähän töitä" 

 

Paula Nivukoski

Kerran valo katoaa

Otava 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Riikka Austen

 

Pohjalainen kirjailija Paula Nivukoski (s. 1985) on julkaissut kaksi kiitettyä romaania sekä lastenkirjoja. Kolmannessa romaanissaan hän palaa esikoisensa maisemiin Koskiluhdan tilalle.

Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja

 

kuva Otava

 

Casablancan tarinankertoja pitää sisällään Josien ja Zoen, kahden vieraaseen kulttuuriin eri aikakausilla saapuneiden naisten tarinan. Toisen maailmansodan riehuessa Euroopassa nuori juutalaistyttö Josie perheineen pakenee natsien miehittämästä Ranskasta Marokkoon. Siellä he päätyvät ensin pakolaisleirille odottamaan viisumeja päästäkseen pitkälle merimatkalle Yhdysvaltoihin, paikkaan jossa he eivät olisi jatkuvassa pelossa äidin syntyperän vuoksi. Merimatkan mahdollistavien paperien saannin viivästyttyä perhe päätyy asumaan taloon, johon 70 vuotta myöhemmin saapuu asumaan miehensä työn perässä Englannin Bristolista muuttava Zoe.  

"Tulimme tänne aloittaaksemme alusta. Mutta toivon sijaan tunnen silkkaa tyhjyyttä. Tämä on nuhruinen ja tuulen piiskaama kaupunki, joka nököttää särkyneiden unelmien valtameren reunalla ja jonka aikoinaan upeat kadut ovat nyt pahoin rähjäytyneet."

Miehensä Tomin ja muiden ulkomaalaisten Marokossa viettämä yritysmaailmakeskeinen elämä tuntuu Zoesta hyvin vieraalta, kaikki siihen kuuluva juhlinta ei ole sitä, mitä hän kaipaa. Yllättäen Zoe saa päiviinsä uutta sisältöä, kun hän löytää lastenhuoneen lattialankun alta aarrekätkön. Santelipuinen rasia, jonka sisällä on kultaketjuun ripustettu Daavidin tähti, korallinen sulka, lasipala ja lintupilli. Mukana olevan päiväkirjan sivuilta Zoelle avautuu aivan toisenlainen Casablanca, maailma, jota hän pääsee seuraamaan nuoren juutalaistytön silmin. 

"Josien maailma vetää minua puoleensa joka päivä entistä vastuttamattomammin, hänen tarinankerrontansa kiehtoo minua ... Josien pelot, vaarat, jotka vaanivat hänen etuoikeutetun nouvelle villen elämänsä pinnan alla, ovat luikerrelleet ihoni alle."

Uppoutuessaan kauan sitten kirjoitettuun päiväkirjaan Zoesta tuntuu, että Josien viettämä elämä talossa paljon todellisempaa, ja Zoe itse tuntee olevansa vain tyhjissä huoneissa vaeltava aave. 

*****

Kotinsa jättänyt ja uutta alkua elämälleen hakeva Zoe ymmärtää nyt, kuinka tärkeää osaa tarinankerronta näyttelee ihmisen elämän vaikeina aikoina. Kokemus tarinoiden merkityksestä ja niiden voimasta on oleellisena osana myös nuoren Josien elämässä.

Vanhan marokkolaisen "unikauppiaan" viisas neuvo Josielle:

"Sinun on mentävä merenrantaan, kerättävä kiviä, kirjoitettava niihin kaikkien menettämiesi asioiden nimet ja heitettävä ne sitten veteen. Meri on kyllin suuri pitääkseen huolta murheista, ja siten sydämeesi vapautuu tilaa, jotta se voisi täyttyä muilla asioilla." 

*****

Lempeät merituulet Afrikan taivaan alla, kukkien väriloisto ja mausteiden huumavat tuoksut. Kaikki nuo saatoin aistia avatessani tämän kirjan. Ja upeasti kerrottu fiktiivinen, sodanaikaiseen historiaan perustuva tarina vei täysin minut mukanaan, alkusivuilta aina itkettävän ihanaan ja yllätykselliseen tarinan päätökseen. Tiesin jo hohtavissa väreissä loistavan kansikuvan nähtyäni, että tässä on yksi niistä teoksista, joka uppoaa minuun. Nimittäin jo sana tarinankerronta ja vieras kulttuuri ennakoivat minulle sitä, että tunteisiin menevä lukukokemus on odotettavissa. Enkä pettynyt, sitä se oli. Tuhannen ja yhden yön tarinat piti kaivaa esille, paljon oli pudonnut muistin kätköistä vuosikymmenten aikana. Ihanaa oli palata niihin tämän tarinan innoittamana. Ja kuinka moneen vanhaan kansantarinaan ja viisauteen sain tarinan aikana tutustua. 

*****

"Älkää lakatko unelmoimasta, sillä synkinkin yö päättyy auringonnousuun." 

Fiona Valpy 

Casablancan tarinankertoja

alkut. The Storyteller of Casablanca 2021

suom. Taina Helkamo

Otava 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Hanna Hughes/Otava

Fiona Valpy on noussut historiallisilla romaaneillaan myyntilistojen kärkinimiksi. Häntä luetaan yli 20 kielellä ympäri maailmaa. Valpy inspiroituu etenkin toisen maailmasodan aikana eläneiden vahvojen ja sitkeiden naisten dramaattisista tarinoista. Hänen teoksissaan yhdistyvät tarkka taustatutkimus ja elävä ajan ja paikan kuvaus. Brittitaustainen Valpy asui seitsemän vuotta Ranskassa, kunnes palasi Skotlantiin. Hänen rakkautensa molempia maita ja niiden ihmisiä kohtaan huokuu hänen teoksissaan.

#kirjojaulapalta- haasteeseen ensimmäinen kirja 🌊

Kevät Otavan kirjastossa

Minun kirja-huhtikuuni 2022 oli keväinen 🌞🌿 ja sininen 📘

Kuinka kiva oli olla mukana Instagramissa  #kevätotavankirjastossa - lukuhaasteessa. Kiitos, että sain olla mukana 💙 

Harmikseni ennätin lukea kuukauden aikana vain nämä kaksi kirjaa Otavan kirjaston kattavasta kokoelmasta. Mutta tämän haasteen myötä sain onnekseni tutustua moniin minulle aiemmin tuntemattomiin kirjailijoihin, joiden teoksiin tulen taatusti tutustumaan. Ja ihan ajan kanssa, montakohan "sinistä lukuhetkeä" ennätän viettää loppuvuoden aikana 🤔  

   

Huhtikuun Otavan kirjaston luetut:

💙 Imre Kertész: Kohtalottomuus ⭐️⭐️⭐️⭐️

💙 Mercè Rodoreda: Timanttiaukio ⭐️⭐️⭐️⭐️

 

 

Tässä on kirjat, jotka eivät ennättäneet lukujonossa huhtikuun puolelle. No, tulee toukokuu, tulee kesäkuu, tulee .... 💙 

Ennustan, että näistä kirjoista ainakin Claudelin Harmaat sielut tulee olemaan minulle mieleenpainuva lukukokemus, sen verran luulen tuntevani itseäni 💙

Olisikohan tuo se syy, miksi olen tähän kirjaan tarttumista itseltäni pantannut 📘

 

Mercè Rodoreda: Timanttiaukio

kuva Goodreadsista

Barcelonan Cràcian kaupungiosan aukiolla vietetään suojeluspyhimyksen juhlaa. Kesäjuhlaa, jonne on lähtenyt ystävänsä kanssa myös nuori Natàlia. Siellä hän tapaa Quimetin, joka tanssin pyörteissä itsevarmasti ilmoittaa, että Colometasta (kyyhkystytöstä, joksi hän nyt Nataliaa kutsuu) tulee hänen vaimonsa. 

Ja pian "kyyhkystytöstä" tulee puuseppänä työskentelevän, vaimoaan mustasukkaisesti kontrolloivan miehen puoliso. Aviomiehen, jonka omituinen luonteenlaatu aiheuttaa Natàlialle niin paljon kärsimystä. 

*****

Maassa eletään epävarmoja ja niukkoja aikoja. Eräänä päivänä Quimet alkaa kavereidensa kanssa rakentaa heidän asuntoonsa kyyhkyslakkaa ja pian kymmenet kyyhkyset valtaavat ulosteillaan perheen yläkerran ja kattoterassin.

"Kun kyyhkyset olivat kyllästyneet lentämään, ne laskeutuivat yksitellen kattotasanteelle ja asettuivat takaisin lakkaan kuin eukot kirkonpenkille, sipsutellen pikku askelin ja nytkyttäen päätään eteen ja taakse kuin hyvin rasvatut koneet." 

*****

Oman siivoojan töidensä lisäksi Natalia joutuu nyt raatamaan orjan lailla kyyhkyslakan vuoksi, miehen keskittyessä tekemään itselleen tuolia, johon vaimo ja lapset eivät saa edes istahtaa.   

*****

Sitten tulee vuodet, jolloin kaduilla aletaan puhua sodasta ja pian sisällissodan syttyessä Quimet joutuu lähtemään Aragonian rintamalle. Natàlian osalle jää nyt huolehtia itsensä ja lastensa toimeentulosta sodan riehuessa maassa. Selviytyäkseen jokapäiväisestä elämän haasteista hän aloittaa "Kyyhkystytön" vallankumouksen kyyhkysiä vastaan. 

*****

Timanttiaukio on naisen näkökulmasta kerrottu tarina sekasorron ja sodan keskellä eläneiden ihmisten jokapäiväisestä selviytymistaistelusta. Traaginen ja surullinen, mutta kuitenkin kaunis tarina selviytymisestä. Mistä löytyy se sisäinen voima, jonka avulla voi toipua sodan, ja vaikean parisuhteen elämään jättämistä traumoista ja löytää uudelleen usko uuteen ja tulevaan? Uskon kuitenkin, että Natàlia löysi lopulta itsestään sen pienen tytön, joka hän kerran oli. Lämmin, huumorin sävyttämä tarina, jonka lukeminen oli vakavuudestaan huolimatta nautinnollista.

*****

Mercè Rodoreda

Timanttiaukio

La placa de Diamant

( kataloniankielinen teos v. 1962 )

suom. Jyrki Lappi-Seppälä

Otavan kirjasto 1988 

 

kuva Goodreadsista

Mercè Rodoreda ( 1908 - 1983 ) oli katalaaniksi kirjoittanut espanjalainen kirjailija. Häntä pidetään merkittävimpänä toisen maailmasodan jälkeisistä katalonialaisista romaanikirjailijoista. Hänen romaanistaan Timanttiaukio on tullut katalonialaisen kirjallisuuden arvostetuin romaani. Rodoreda vietti kolmekymmentä vuotta maanpaossa, ensin Pariisissa ja sitten Genevessä.

 

#kevätotavankirjastossa  

 

Imre Kertész: Kohtalottomuus

 

Kohtalottomuus kertoo teini-ikäisen Gyurkan matkasta keskitysleireille Auschwitziin, Buchenwaldiin ja Zeitziin. Kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus unkarilaisen Imre Kertétszin elämästä noilla kuolemanleireillä.

*****

Budapestissä isänsä ja äitipuolensa kanssa asuvan 15-vuotiaan Gyurkan elämää rajoittavat nyt iltaiset ulkonaliikkumiskiellot, kuten niin monia muitakin juutalaissyntyisiä ihmisiä. Takkiin neulotun keltaisen tähden kanssa saa näyttäytyä kadulla vain iltakahdeksaan saakka. Ja pian ihmisiä aletaan hakea kodeistaan ja viedään työlaitoksiin, jonne myös Gyurkan isä saa kutsun. Isänsä lähdettyä työlaitokseen nuoren Gyurkan on nyt pystyttävä huolehtimaan perheenpään tehtävistä. Huolettomat ja onnelliset lapsuusvuodet ovat nyt päättyneet, ja pian hän itsekin joutuu lähtemään muurarintöihin öljynjalostamolle, jonne kaikki alaikäiset sijoitettiin aputöihin. Vili-sedän mukaan heidän olisi vain kestettävä tämä "lyhyt välimenokausi", kunnes liittoutuneet tulisivat sinetöimään saksalaisten kohtalon. Mutta kuinka väärässä setä olikaan!

Budapest 1944. Juutalaispojan bussimatka työpaikalle katkeaa yllättäen poliisin pysähtymiskäskyyn. Ensimmäinen yö kuluu santarmiaseman hevostallissa lukkojen takana, seuraavana päivänä poika astuu tuhansien muiden kanssa junaan. Vielä Auschwitziin saapuessaan hän uskoo aloittavansa uuden, paremman elämän.

"Sitten he sulkivat liukuoven ja hakkasivat siihen vielä jotain ulkopuolelta, sen jälkeen seurasi merkinantoja, vihellyksiä, junan käynnistämisen ääniä ja nytkähdys: lähdimme liikkeelle." 

*****

Auschwitzin ja Buchenwaldin jälkeen Gyurka siirrettiin Zeitziin, joka on syrjäinen, maalaismainen keskitysleiri.

Nuori Gyurka uskoi aivan vankeusaikansa alusta asti, että hänen on vain yritettävä sopeutua keskitysleirielämään. Oli tultava hyväksi vangiksi ja tulevaisuus pitäisi huolen lopusta, näin hän uskoi. Ja näin hän näki muidenkin tekevän.

"Elämää - hän lisäsi - on jatkettava, ja niinhän se tietysti oli, paljon muuta emme luonnollisesti voineet tehdäkään, tajusin, jos meillä nyt kerran on tilaisuus siihen." 

*****

Luettuani tämän kirjan, huomasin, että poissa oli se epätoivo ja lohduttomuus, mikä aikaisemmin lukemissani, keskitysleirien julmista tapahtumista kertovissa tositarinoissa näyttäytyi jo ensimmäisiltä sivuilta kirjan loppuun asti. Mikä oli se uskomaton voima, jonka turvin tämä nuori poika säilytti elämänuskonsa tuon sadistisen ja julman kohtelun keskellä? Mihin perustui se luottamus ja usko parempaan elämään, joka oli vahvasti aistittavissa kirjan sivuilta? Karmeiden, päivittäin toistuvien julmuuksien hyväksyminen sellaisina kuin ne tulivat, näytti syrjäyttävän kaiken sen pelon ja järkytyksen, jonka ainakin minä lukijana aistin. Ja selviytymisen jälkeinen muistamisen taakka kaikesta kokemasta, voiko siitä koskaan vapautua? 

"ihminen ei koskaan voi aloittaa uutta elämää, ainoastaan jatkaa vanhaa." 

 

Imre Kertész

Kohtalottomuus

Sorstalanság (unkarinkielinen)1975

suom. Outi Hassi

Otavan kirjasto 2003

 

Imre Kertész (1929 - 2016) on ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut unkarilainen. Hänen vuonna 1975 ilmestynyt teoksensa Kohtalottomuus jäi Unkarissa pitkään huomiotta. Uuteen julkisuuteen kirja nousi 1990-luvulla erityisesti Saksassa saamansa ylistävän vastaanoton ansiosta.

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Selviytymistarina

#helmetlukuhaaste kohta Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

#kevätotavankirjastossa 

Emma Stonex: Majakanvartijat

kuva Otava

 

Maiden Rockin majakka, viisikymmentämetriä korkea viktoriaanisen suunnittelun ja rakentamisen taidonnäyte on taannut merenkulkijoiden turvallisuuden Cornwallin vesillä, kilometrien päässä mantereesta. Se on kasuunimajakka, joka nousee suoraa merestä, ei niin kuin saarelle rakennetut majakat, joissa voi käydä kävelyllä tai vaikka pitää pientä kasvimaata. Kasuunimajakka seisoo keskellä merta, ainoa paikka miehille on sen sisätilat ja betoniin valettu perusta sen vierustalla.

*****

Jory Martinin venettä ei tullut kukaan vastaan, hänen viedessään  majakanvartijaoppilaita ja muonatäydennyksiä majakalle. Miesten päästyä sisään majakalle he huomaavat, että kaikki kolme majakalla työskennellyttä majakanvartijaa on kadonnut jäljettömiin. Ovi oli lukittu sisäpuolelta ja kaikki kellot olivat pysähtyneet samaan aikaan. Mikään ei viitannut siihen, että miehet olisivat paenneet tai edes poistuneet majakalta.

"Pöytä on katettu, mutta ateria on jäänyt syömättä. Se on katettu kahdelle, ei kolmelle. On kuin nuo majakanvartijat eivät olleet milloinkaan edes olleet koko paikassa. Tai sitten he olivat kavunneet tornin huipulle ja yksinkertaisesti lentäneet tiehensä."

Oliko hyökyaalto vienyt miehet? 

Vanhin heistä oli majakkamestari Arthur, joka oli vastuussa kaikesta, mitä majakalla tapahtuu. Katoamisen aikaan majakalla oli myös nuorempi majakanvartija Bill ja  majakanvartijaoppilas Vincent, joka oli vankilasta päästyään saanut töitä majakanvartijana.

Mantereella liikkui paljon huhuja majakkaan liittyvistä yliluonnollisista voimista. Kuka oli "Valkoinen varis", tuo outo nopealiikkeinen hopeamies? 

***** 

Katoamistapauksesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun seikkailijakirjailija Dan Sharp aikoo ratkaista Maiden Rockin arvoituksen. Hän on varma, että joku tietää enemmän kuin muut. Onko se majakkamestarin vaimo Helen, Billin vaimo Jenny vai Vincen tyttöystävä Michelle? Kaikilla heillä on menneisyydestä paljon salaisuuksia, jotka ovat voineet paljastua kohtalokkaalla tavalla jo kaksikymmentä vuotta sitten.

***** 

Innoituksen kirjan tarinaan kirjailija oli saanut Ulko-Hebrideillä olevalla majakalla 1900-luvulla tapahtuneesta kolmen majakanvartijan katoamisesta. Kirjan fiktiivinen, kahdessa aikakaudessa kulkeva tarina on koukuttavuudessaan todella uskottavasti kerrottu ja mukaansatempaava matka synkkiin salaisuuksiin. Ulkomerellä keskellä ajoittain myrskyäviä aaltoja, betonisen renkaan päällä kelluvan majakan uumenissa eristyksissä olevat miehet, jotka mystisesti vain katoavat maailmasta. Vaikuttavuudessaan nerokkaasti kuljetettu trillerimäinen juoni, jonka paljastuminen antaa odottaa lukijaa viimeisille sivuille asti. Tummaa tarinaa ympäröi mustansininen synkkä meri.

*****

Siin' mykkinä me seisottiin,

ja pahaa aavisteltiin niin, 

ovi piti avata, se tiedettiin, 

nousta tornin synkkiin uumeniin. 

                                                                                        Wilfrid Wilson Gibson, "Flannan Isle"

Emma Stonex

Majakanvartijat

alkut. The Lamplighters 2021

suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Otava 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Melissa Lesage

 

Emma Stonex on englantilainen kirjailija ja kustannustoimittaja. Hän asuu Bristolissa miehensä ja kahden tyttärensä kanssa. Stonex on julkaissut aiemmin romaaneja salanimellä. Majakanvartijat on ensimmäinen Stonexin omalla nimellään kirjoittama romaani.

 

 

 

 

#luontosivuilla-haaste kohta Kirjassa ollaan merellä tai meren rannalla.

#lukumatkamenneisyyteen-haaste kohta 2 tai useampi aikataso. 

#helmetlukuhaaste 2022 kohta 4 Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana.

Lucy Diamond: Rantakahvila

kuva Otava

 

Kolmekymppinen Evie oli kyllästynyt tylsiin pätkätöihinsä ja paikalleen jumittuneeseen parisuhteeseensa. Lisäksi perhe suhtautui häneen holhoavasti, hänen puutteiden ja sähläysten puiminen oli heidän lempipuuhaansa. Evie tunsi olevansa se omia polkuja kulkeva perheen musta lammas, jolla oli kuitenkin omia unelmia.

Jo-tädin yllättävän kuoleman seurauksena Evien unelmat saattoivat sittenkin toteutua. Täti oli jättänyt hänelle perinnöksi pienen rantakahvilansa, joka sijaitsi Pohjois-Cornwallissa, Carrawen Bayn pienessä merenrantakylässä.

Suljin hetkeksi silmäni, kun Davis alkoi sanella kirjettä, ja näin taas uneni kuvan Carrawen Bayn rannasta. Kimalteleva meri, viileänsininen aamu, sisimpäni valtaava rauha. Puristin kynän kädessäni pystymättä liikuttamaan sitä paperilla. En halunnut jäädä tähän toimistoon enää hetkeksikään. Amber oli oikeassa. Elämä oli liian lyhyt.

***** 

Nyt Evie tiesi, mitä hänen täytyisi tehdä. Ja niin hän jätti toimistotyönsä ja hylkäsi opettajakoulutusohjelman, jonne hänet oli hyväksytty opiskelemaan. Cornwall kutsui häntä ja hän tunsi, että pitkästä aikaa hänellä oli unelma.

Välittämättä perheensä mielipiteistä, heidän vastustuksistaan ja epäilyksistään piittaamatta Evie jätti Oxfordin taakseen ja hän tunsi olevansa nyt oikealla polulla. Matkalla kohti Carrawen Bayta ja Jo-tädin perintöä.

*****

Evie rakasti tätä paikkaa, olihan hänellä paljon ihania muistoja ajoilta, joita hän oli saanut tästä merenrantakylästä. Rakkaita muistoja ajoilta, joita hän oli Jo-tädin seurassa niin monet kerrat viettänyt. 

Nautin siitä, miten paljon syvempää ja samettisempaa pimeys oli merenrannassa.... Merenlahdella pimeys tuntui nielaisevan minut kokonaan: meri oli samaa syvääkin syvempää mustaa, ja sen tuoksun haistoi ja rytmikkään pauhun kuuli selvästi, vaikka vettä tuskin erotti taivaasta. Tänä iltana noenmustalla taivaalla keikkui hohtava kuunsirppi, ja taivaankansi oli täynnä hopeisina tuikkivia tähtiä. 

*****

Evie tunsi vihdoin löytäneensä työn, johon hän antautuisi intohimolla, aavistamatta kuitenkaan, mitä kaikkea oli tulossa. Katastrofeiltakin saattoi kuitenkin pelastautua hyväsydämististen ja auttavaisten ystävien ja kyläläisten avulla. Tuttujen ja heidän tuttujensa tieto ja osaaminen olivat todella kullanarvoisia kuluvien kuukausien aikana. Kokkipulassa apuun saapui Ed, salaperäinen, valokuvaan joutumista kammoksuva komea ja ammattinsa osaava mies. 

*****

Rantakahvila vei minut romanttiseen tarinaan, joka oli täynnä yllättäviä ja ennalta odottamattomia käänteitä. Monien pettymysten jälkeen oli taas uskoa paremmasta. Kirja oli viihdyttävä ja elämänmyönteinen matka meriveden tuoksuisiin maisemiin. Ja kuinka kauniisti kirjailija oli pukenut sanoiksi nuo Cornwallin huikeat maisemat, ja ne piirtyivätkin kauniina kirjan sivuilta, aivan kuin olisin ne omin silmin nähnyt. Hyvänmielen romaani, jonka parissa todella viihdyin. 

*****

Evie tunsi vihdoin löytäneensä oman paikkansa tässä pienessä kylässä. Kyläläiset olivat iloisia hänen puolestaan. Heidän mielestä Evie oli niin kuin Jo aikanaan.

 

"Olet ainoa, jolle voin uskoa rakkaan kahvilani." 

 

Lucy Diamond

Rantakahvila

alkuteos: The Beach Cafe 2011

suom. Eeva Parviainen

Otava 2021

 

 

kuva Alicia Clarke

Brittiläinen menestyskirjailija Lucy Diamond on romanttisen kirjallisuuden maailmantähti. Hänet tunnetaan lämpimistä, nokkelista ja viisaista tarinoistaan, joiden henkilöihin on helppo samastua ja ihastua. Hänen teoksiaan on myyty englanninkielisinä yli kaksi miljoonaa kappaletta ja käännetty 15 kielelle. Ennen kirjailijauraansa Lucy Diamond on työskennellyt kustannusalalla ja matkustellut paljon. Hän asuu perheineen Bathissa. Rantakahvila on Lucy Diamondin ensimmäinen suomennettu romaani. Loppuvuodesta 2021 sille on luvassa myös jatko-osa Rantakahvilan joulu.