 |
| kuva Goodreadsista |
Barcelonan Cràcian kaupungiosan aukiolla vietetään suojeluspyhimyksen juhlaa. Kesäjuhlaa, jonne on lähtenyt ystävänsä kanssa myös nuori Natàlia. Siellä hän tapaa Quimetin, joka tanssin pyörteissä itsevarmasti ilmoittaa, että Colometasta (kyyhkystytöstä, joksi hän nyt Nataliaa kutsuu) tulee hänen vaimonsa.
Ja pian "kyyhkystytöstä" tulee puuseppänä työskentelevän, vaimoaan mustasukkaisesti kontrolloivan miehen puoliso. Aviomiehen, jonka omituinen luonteenlaatu aiheuttaa Natàlialle niin paljon kärsimystä.
*****
Maassa eletään epävarmoja ja niukkoja aikoja. Eräänä päivänä Quimet alkaa kavereidensa kanssa rakentaa heidän asuntoonsa kyyhkyslakkaa ja pian kymmenet kyyhkyset valtaavat ulosteillaan perheen yläkerran ja kattoterassin.
"Kun kyyhkyset olivat kyllästyneet lentämään, ne laskeutuivat yksitellen kattotasanteelle ja asettuivat takaisin lakkaan kuin eukot kirkonpenkille, sipsutellen pikku askelin ja nytkyttäen päätään eteen ja taakse kuin hyvin rasvatut koneet."
*****
Oman siivoojan töidensä lisäksi Natalia joutuu nyt raatamaan orjan lailla kyyhkyslakan vuoksi, miehen keskittyessä tekemään itselleen tuolia, johon vaimo ja lapset eivät saa edes istahtaa.
*****
Sitten tulee vuodet, jolloin kaduilla aletaan puhua sodasta ja pian sisällissodan syttyessä Quimet joutuu lähtemään Aragonian rintamalle. Natàlian osalle jää nyt huolehtia itsensä ja lastensa toimeentulosta sodan riehuessa maassa. Selviytyäkseen jokapäiväisestä elämän haasteista hän aloittaa "Kyyhkystytön" vallankumouksen kyyhkysiä vastaan.
*****
Timanttiaukio on naisen näkökulmasta kerrottu tarina sekasorron ja sodan keskellä eläneiden ihmisten jokapäiväisestä selviytymistaistelusta. Traaginen ja surullinen, mutta kuitenkin kaunis tarina selviytymisestä. Mistä löytyy se sisäinen voima, jonka avulla voi toipua sodan, ja vaikean parisuhteen elämään jättämistä traumoista ja löytää uudelleen usko uuteen ja tulevaan? Uskon kuitenkin, että Natàlia löysi lopulta itsestään sen pienen tytön, joka hän kerran oli. Lämmin, huumorin sävyttämä tarina, jonka lukeminen oli vakavuudestaan huolimatta nautinnollista.
*****
Mercè Rodoreda
Timanttiaukio
La placa de Diamant
( kataloniankielinen teos v. 1962 )
suom. Jyrki Lappi-Seppälä
Otavan kirjasto 1988
 |
| kuva Goodreadsista |
Mercè Rodoreda ( 1908 - 1983 ) oli katalaaniksi kirjoittanut espanjalainen kirjailija. Häntä pidetään merkittävimpänä toisen maailmasodan jälkeisistä katalonialaisista romaanikirjailijoista. Hänen romaanistaan Timanttiaukio on tullut katalonialaisen kirjallisuuden arvostetuin romaani. Rodoreda vietti kolmekymmentä vuotta maanpaossa, ensin Pariisissa ja sitten Genevessä.
#kevätotavankirjastossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti