tiistai 26. heinäkuuta 2022

Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja

 

kuva Otava

 

Casablancan tarinankertoja pitää sisällään Josien ja Zoen, kahden vieraaseen kulttuuriin eri aikakausilla saapuneiden naisten tarinan. Toisen maailmansodan riehuessa Euroopassa nuori juutalaistyttö Josie perheineen pakenee natsien miehittämästä Ranskasta Marokkoon. Siellä he päätyvät ensin pakolaisleirille odottamaan viisumeja päästäkseen pitkälle merimatkalle Yhdysvaltoihin, paikkaan jossa he eivät olisi jatkuvassa pelossa äidin syntyperän vuoksi. Merimatkan mahdollistavien paperien saannin viivästyttyä perhe päätyy asumaan taloon, johon 70 vuotta myöhemmin saapuu asumaan miehensä työn perässä Englannin Bristolista muuttava Zoe.  

"Tulimme tänne aloittaaksemme alusta. Mutta toivon sijaan tunnen silkkaa tyhjyyttä. Tämä on nuhruinen ja tuulen piiskaama kaupunki, joka nököttää särkyneiden unelmien valtameren reunalla ja jonka aikoinaan upeat kadut ovat nyt pahoin rähjäytyneet."

Miehensä Tomin ja muiden ulkomaalaisten Marokossa viettämä yritysmaailmakeskeinen elämä tuntuu Zoesta hyvin vieraalta, kaikki siihen kuuluva juhlinta ei ole sitä, mitä hän kaipaa. Yllättäen Zoe saa päiviinsä uutta sisältöä, kun hän löytää lastenhuoneen lattialankun alta aarrekätkön. Santelipuinen rasia, jonka sisällä on kultaketjuun ripustettu Daavidin tähti, korallinen sulka, lasipala ja lintupilli. Mukana olevan päiväkirjan sivuilta Zoelle avautuu aivan toisenlainen Casablanca, maailma, jota hän pääsee seuraamaan nuoren juutalaistytön silmin. 

"Josien maailma vetää minua puoleensa joka päivä entistä vastuttamattomammin, hänen tarinankerrontansa kiehtoo minua ... Josien pelot, vaarat, jotka vaanivat hänen etuoikeutetun nouvelle villen elämänsä pinnan alla, ovat luikerrelleet ihoni alle."

Uppoutuessaan kauan sitten kirjoitettuun päiväkirjaan Zoesta tuntuu, että Josien viettämä elämä talossa paljon todellisempaa, ja Zoe itse tuntee olevansa vain tyhjissä huoneissa vaeltava aave. 

*****

Kotinsa jättänyt ja uutta alkua elämälleen hakeva Zoe ymmärtää nyt, kuinka tärkeää osaa tarinankerronta näyttelee ihmisen elämän vaikeina aikoina. Kokemus tarinoiden merkityksestä ja niiden voimasta on oleellisena osana myös nuoren Josien elämässä.

Vanhan marokkolaisen "unikauppiaan" viisas neuvo Josielle:

"Sinun on mentävä merenrantaan, kerättävä kiviä, kirjoitettava niihin kaikkien menettämiesi asioiden nimet ja heitettävä ne sitten veteen. Meri on kyllin suuri pitääkseen huolta murheista, ja siten sydämeesi vapautuu tilaa, jotta se voisi täyttyä muilla asioilla." 

*****

Lempeät merituulet Afrikan taivaan alla, kukkien väriloisto ja mausteiden huumavat tuoksut. Kaikki nuo saatoin aistia avatessani tämän kirjan. Ja upeasti kerrottu fiktiivinen, sodanaikaiseen historiaan perustuva tarina vei täysin minut mukanaan, alkusivuilta aina itkettävän ihanaan ja yllätykselliseen tarinan päätökseen. Tiesin jo hohtavissa väreissä loistavan kansikuvan nähtyäni, että tässä on yksi niistä teoksista, joka uppoaa minuun. Nimittäin jo sana tarinankerronta ja vieras kulttuuri ennakoivat minulle sitä, että tunteisiin menevä lukukokemus on odotettavissa. Enkä pettynyt, sitä se oli. Tuhannen ja yhden yön tarinat piti kaivaa esille, paljon oli pudonnut muistin kätköistä vuosikymmenten aikana. Ihanaa oli palata niihin tämän tarinan innoittamana. Ja kuinka moneen vanhaan kansantarinaan ja viisauteen sain tarinan aikana tutustua. 

*****

"Älkää lakatko unelmoimasta, sillä synkinkin yö päättyy auringonnousuun." 


Fiona Valpy 

Casablancan tarinankertoja

alkut. The Storyteller of Casablanca 2021

suom. Taina Helkamo

Otava 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝



kuva Hanna Hughes/Otava

Fiona Valpy on noussut historiallisilla romaaneillaan myyntilistojen kärkinimiksi. Häntä luetaan yli 20 kielellä ympäri maailmaa. Valpy inspiroituu etenkin toisen maailmasodan aikana eläneiden vahvojen ja sitkeiden naisten dramaattisista tarinoista. Hänen teoksissaan yhdistyvät tarkka taustatutkimus ja elävä ajan ja paikan kuvaus. Brittitaustainen Valpy asui seitsemän vuotta Ranskassa, kunnes palasi Skotlantiin. Hänen rakkautensa molempia maita ja niiden ihmisiä kohtaan huokuu hänen teoksissaan.


#kirjojaulapalta- haasteeseen ensimmäinen kirja 🌊

tiistai 19. heinäkuuta 2022

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa

kuva Atena

 

"Kun meistä aika jättää, elämämme, talomme ja huolella vaalimamme ja kuopsuttamamme pihapiirit jäävät unholaan. Luonto vaihtaa väriään, taivas taiteilee omat piirroksensa aamu aamun ja ilta illan jälkeen, emmekä ole enää niitä ihailemassa. Lumi tulee ja menee, ja vain joku tunturille matkaava perhe saattaa ohi ajaessaan suoda meille ajatuksen vilkaistessaan asumatonta kotiamme. Osaavatko he ajatella, että tämä pihapiiri oli joskus ihmiselämästä ja sen äänistä täysi, että täälläkin juoksivat vikkeläjalkaiset lapset, kiipesivät puihin ja ajattivat toisiaan iltamyöhään taskulamppujen kajossa?"

*****

Vuokko ja Eino ovat matkalla Helsinkiin kaitsemaan tyttärensä lapsia, pitäähän Lotan päästä miehensä kanssa yhteiselle parisuhdelomalle. Ajatus pitkästä junamatkasta Helsinkiin tuntuu työläältä. Siirtyminen Lapista, pohjoisen hiljaisesta metsämökistä pääkaupungin kiireiseen elämänrytmiin vaati hetken totuttelua. Eino oudoksuu tyttärensä perheen prameaa kotia, olohuoneen ikkunoista näkyvät komeat merimaisemat ovat heitä siellä vastassa. Arki hienossa helsinkiläiskodissa, ja kaikki ne oudot kodinkoneet "rakkineet" eivät kuitenkaan tunnu Einosta luontevalta. Onneksi tulivat omat murukahvit mukaan:

"Otin kotua murukahavia mukhan, en uskalla koskia tuohon rakkineesheen", hän sanoo ja viittaa kahvikoneeseen.

*****

Ehtimättä edes tapaamaan vanhempiaan, Lotta on jo miehensä kanssa lentokentällä. Lähtöselvityspisteen kohdalla tehtyjen hyvästelyjen jälkeen Lotan ja Rikun tiet kuitenkin eroavat ja lomamatkat suuntautuvat eri kohteisiin. Lapsenvahdeiksi saapuneiile ja lomamatkan mahdollistaneille Lotan vanhemmille kerrottu tarina parisuhdelomasta ei olekaan koko totuus.

*****

Loman jälkeen elämä jatkuu, vaikka kaikkien kohdalle se tuo jonkinlaisia muutoksia. Horisontissa siintää väistämätön, joka tulee jokaiselle joskus eteen. Milloin elämä muuttuu enää mukana roikkumiseksi, sinnittelyksi?

"Ihminen ei ole uhkien edessä pelkästään peloissaan, vaan myös kekseliäs ja toiveikas." 

*****

Kirjassa oli niin kauniisti kuvattu pohjoisessa sijaitsevan maaseudun rauhallisuutta, eläminen luonnon keskellä ja sen antimista nauttiminen piirtyi todentuntuisesti tarinan edetessä. Tutuksi tulivat syksyiset sienimetsät, ja rakkaan naapurin Valon metsäisellä mehiläistarhalla sytytetyn piipun savut. Kirjan kauniisti soljuvaan kieleen oli nautinto uppoutua ja antaa tarinan viedä mukanaan. 

Minun lukukokemukseni kirjasta oli kaihoisan surumielinen; ajatus elämän hauraudesta ja muutoksesta, ja ymmärrys siitä, että jokaisesta hetkestä nauttiminen on niin arvokas taito ihan kaikenikäisille. Pimenevässä illassa nautinto siitä muistosta, että pilven takaa esiin tuleva aurinko valaisee aina tulevan päivän.

*****

"Varjot ovat vain pidenneet, ja tummenneet. 

Näin elämässä kai tapaa käydä."

 

Anna-Maria Eilittä

Tämäkin hämärä katoaa

Atena 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝


kuva Timo Kirves


Anna-Maria Eilittä (s. 1975) on helsinkiläinen kirjailija ja teologian maisteri. Hänen esikoisromaaninsa Kun olen poissa keräsi ihastuneen vastaanoton 2019. Romaania kiitettiin kepeän äänen ja tummien sävyjen taidokkaasta yhdistämisestä.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Sari Aro: Nukkuvan jättiläisen laakso

kuva Gummerus
 

Koskettava kasvutarina, kiellettyä rakkautta, ja maailmanhistorian suuria mullistuksia. Sari Aron romaani kertoo Brasilian suomalaissiirtokuntaan muuttaneesta naisesta.

*****

Nuori Alina on jättämässä taakseen lapsuutensa kotimaisemat, noustessaan laivaan  joka tulee viemään hänet uuteen ja tuntemattomaan maahan. Höyrylaivan irrotessa satamasta taakse jäävät Kuopio ja Kallavesi. Koti-ikävissään Alina miettii isän päätöstä lähettää tyttärensä kauas Brasiliaan perustettuun suomalaissiirtokuntaan, sillä sinne hän on nyt matkalla tätinsä kanssa. Fanni-tädin ja hänen miehensä Johanin unelmissa elää kuva ikuisesta kesästä. Edessä on elämä rauhallisessa paratiisissa, jossa ei ole puutetta mistään. Unelma vapaudesta, sellaiseen isä on Alinan lähettämässä. Mukana pitkällä laivamatkalla kulkevat muistot kuolleesta äidistä ja pikkusiskosta.

"Loppumatkan tuulisina iltoina Alina meni yksin seisomaan laivan kannelle. Hän lauloi tuuleen, lauloi valaille niin kuin kuvitteli niiden laulavan, hymisi ja hyräili valaiden kanssa, vaikka ei nähnyt eikä voinut kuulla niitä, mutta hän tiesi, että jossakin aaltojen pimeissä kätköissä ne olivat niin kuin äiti ja Rauha olivat jossakin taivaalla." 

*****

Jättiläismäisen vuorijonon vartioima laakso tuntuu aluksi paratiisilta maan päällä, mutta pian siirtokunnassa vallitsevat ahtaat säännöt alkavat jakaa asukkaita kahteen leiriin. Viljelyksillä riittää töitä aamusta iltaan, ja jaetut tontit odottavat talojen valmistumisia. 

"Miehet kesyttivät villiä maata mielissään suuria toiveita. Toiveita maanpäällisestä paratiisista ja saumattomasta yhteydestä luontoon ja Jumalaan."

*****

Siirtokunnan ulkopuolella, Pakanoidenmutkan pyykkipaikalla Alina seuraa sateenkaarenkirjavissa mekoissaan ja huiveissaan oudolla kielellä laulavien naisten pyykinpesua. Heidän joukossaan olevasta nuoresta Desirestä tulee Alinalle tärkeä ystävä, jonka luota hän tuntee nyt löytäneensä oman maanpäällisen paratiisinsa.


"Jakarandapuun alla Alinan käsivarret heijasivat, jalkaterät tamppasivat ympyrää. Hän kadotti jälleen itsensä. Kuin kotka hän kohosi irti maan varjoista, sukelsi pelkosydämen lailla takovaan rytmiin, salaperäisiin sanoihin, jotka olivat täysin muuta kuin maailmassa oli tähän asti ollut."

*****

Siirtokunnasta matka vie Rio de Janeiroon, jonka kiihkeästi sykkivään elämään Alina tempautuu mukaan, koska muutakaan vaihtoehtoa hänellä ei tunnu olevan. Tultuaan kauas hänen on pitänyt löytää sisältään rohkeutta ja voimaa, koska uskallusta uuteen on vaatinut koko hänen tähänastinen matkansa. Onhan hän uskaltanut lähteä kotimaastaan tälle elämänpituiselle matkalle.  

Voisiko olla niin, että väkevin rohkeus syntyy silloin, kun on pakko, kun ei ole vaihtoehtoa.

Alina tunsi olevansa muukalainen kahden maailman välissä, löytäisikö hän koskaan omaa paikkaansa? Elämä, joka ei oikeasti ollut hänen elämäänsä, sitäkö hän eli?

*****

Nukkuvan jättiläisen laakso tempasi minut kiinnostavalle matkalle, kansalaissodan jälkeisten epävakaiden olojen keskeltä Suomesta kauas Brasiliaan.

Tunne siitä ihmetyksestä, minkä nuori suomalainen Alina sai kokea astuessaan uuvuttavan laivamatkan jälkeen niin täysin erilaiseen maailmaan oli niin todentuntuisesti ja mielenkiintoisella tavalla kuvattu kirjan sivuilla. Brasilian luonto, jakarandapuiden vaaleanvioletit kellokukat ja kaikki ne linnut; varsinkin papukaijojen värikirjo oli hätkähdyttävän upeasti maisemaan maalattu.

"Hetkessä luonto rehenteli, ylvästeli, räiskyi värejä, kevyessä tuulessa palmujen lehvät ja peikonlehdet heijasivat, flamingonkukkien kukinnot kumartelivat ja nyökyttelivät, lyyraviikunoiden lehdet huojuivat, oli kuin ne tanssisivat capoeiraa sulavasti ja nautinnollisesti, taistellen katsojien huomiosta."

Voiko tuon kaiken kauniimmin kuvailla?  

Kirjan tarinan kautta oli myös nautinnollista viettää aikaa Alinan rakkaan ystävän Desiren vanhempien savimajassa ja kuunnella iäkkään isoäidin kertomia kansansatuja, jotka liittyivät tähän luonnon kanssa sopusoinnussa elävään heimoon.

"Sinä olet rohkea kuin jaguaarityttö."   


Sari Aro

Nukkuvan jättiläisen laakso

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Liisa Valonen

 

Sari Aro (s. Kuopiossa, asuu Espoossa) on kokenut journalisti ja työskentelee Ylen televisiouutisten tuottajana. Hän on opiskellut kirjoittamista myös Kriittisessä korkeakoulussa. Meksikossa asunut Aro on viehättynyt Etelä-Amerikan kulttuureista. Tositapahtumista sysäyksensä saanutta Nukkuvan jättiläisen laakso-esikoisromaania varten hän teki tutkimusmatkan Brasiliaan.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Jan-Philipp Sendker: Kapinallinen ja varas

kuva Aula & Co
 

Nirin ja hänen perheensä elämä varakkaan perheen palveluksessa on taannut heille jo vuosien ajan asunnon ja vaatimattoman, mutta kuitenkin varman toimeentulon. Kaikki muuttuu yllättäen yhdessä yössä, kun seudulla leviää tieto maailmanlaajuisesta vaarallisesta viruksesta, joka on tartuttanut Nirinkin lähipiirin. Työn perässä kaksikymmentä vuotta sitten laittomina, ilman virallisia asiakirjoja maahan saapuneet Nirin vanhemmat saavat työpaikastaan potkut. Jouduttuaan nyt myös jättämään työnantajansa järjestämän asunnon, perheellä ei ole paikkaa minne mennä. Köyhyys ja nälkä ajavat Nirin epätoivoisena varastamaan ruokaa entisen työpaikkansa kellarista. Yllättäen talon tytär Mary auttaa Niriä ja laatii suunnitelman, joka sitoo nämä kaksi nuorta pysyvästi toisiinsa.

*****

Ja pian Niristä ja Marysta, eri maailmoista tulevista rakastavaisista tulee hyväntekijöitä, jotka uskaltavat vastustaa vääryyksiä, ja kaupungissa alkaa levitä tietoja näistä pandemia-aikaisista "Robin Hoodeista". Ihmiset pitivät heitä sankareina, koska tunsivat saavansa heiltä jotain paljon rahaakin arvokkaampaa. He saivat toivoa siitä, että heidänkään kohtalonsa ei ollut sinetöity.

Niri: "Jos olisin pitänyt rahat itselläni, olisin ollut vain tavallinen, ahne rosvo. Sitä en halunnut. Minä vain otin sellaiselta, jolla oli liikaa, ja annoin sellaisille, joilla ei ollut mitään. Ei se ollut ryöstämistä. Se oli uudelleenjakamista. Siinä ei ollut mitään väärää." 

*****

Kirjan tarina on koskettava kertomus kahden toisiaan rakastavan nuoren yhteisestä matkasta. Usko ja toiveikkuus siihen, että he yhdessä voisivat tehdä maailmasta tasa-arvoisemman johtaa heidät pakomatkalle. Suru taakse jääneestä tutusta menneisyydestä ja pelko oudosta ja epävarmasta tulevaisuudesta on tässä mukaansatempaavassa tarinassa vahvasti läsnä. Vangitseva kertomus kahden nuoren keskinäisestä rakkaudesta, ja ehdoton luottamus toiseen on voimakkaasti aistittavissa kirjan sivuilla. Lukukokemuksena kirja oli todella koskettavan kaunis ja tunteikas, pidin lukemastani.  

*****

"Ei, vaan sellainen maailma, jossa jokaisella on vain se, mitä hän tarvitsee", Mary vastasi viereltäni. "Silloin kaikille riittäisi."

Niri: "Minä kuuntelin ja ajattelin pikkusiskoani ja sitä, kuinka kaikki oli alkanut. Nälkää. Kyyneliä. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että Thidan nälkä ja kyyneleet olivat todellisuudessa koko maailman nälkää ja kyyneliä."

"Ja miten kaikki päättyi. Miten kaikki alkoi. 

Hänen kyynelistään."

 

Jan-Philipp Sendker

Kapinallinen ja varas

alkut. Die Rebellin und der Dieb 2021

suom. Tuomas Renvall

Aula & Co 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Frank Suffert

Jan-Philipp Sendker on saksalainen menestyskirjailija ja Stern-lehden Yhdysvaltain ja Aasian kirjeenvaihtaja. Hänen esikoisteoksensa Sydämenlyönneissä ikuisuus oli maailmanlaajuinen menestys, ja hänen kirjojaan on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta. Kapinallinen ja varas on ensimmäinen kirja Niristä ja Marysta.