Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa

kuva Atena

 

"Kun meistä aika jättää, elämämme, talomme ja huolella vaalimamme ja kuopsuttamamme pihapiirit jäävät unholaan. Luonto vaihtaa väriään, taivas taiteilee omat piirroksensa aamu aamun ja ilta illan jälkeen, emmekä ole enää niitä ihailemassa. Lumi tulee ja menee, ja vain joku tunturille matkaava perhe saattaa ohi ajaessaan suoda meille ajatuksen vilkaistessaan asumatonta kotiamme. Osaavatko he ajatella, että tämä pihapiiri oli joskus ihmiselämästä ja sen äänistä täysi, että täälläkin juoksivat vikkeläjalkaiset lapset, kiipesivät puihin ja ajattivat toisiaan iltamyöhään taskulamppujen kajossa?"

*****

Vuokko ja Eino ovat matkalla Helsinkiin kaitsemaan tyttärensä lapsia, pitäähän Lotan päästä miehensä kanssa yhteiselle parisuhdelomalle. Ajatus pitkästä junamatkasta Helsinkiin tuntuu työläältä. Siirtyminen Lapista, pohjoisen hiljaisesta metsämökistä pääkaupungin kiireiseen elämänrytmiin vaati hetken totuttelua. Eino oudoksuu tyttärensä perheen prameaa kotia, olohuoneen ikkunoista näkyvät komeat merimaisemat ovat heitä siellä vastassa. Arki hienossa helsinkiläiskodissa, ja kaikki ne oudot kodinkoneet "rakkineet" eivät kuitenkaan tunnu Einosta luontevalta. Onneksi tulivat omat murukahvit mukaan:

"Otin kotua murukahavia mukhan, en uskalla koskia tuohon rakkineesheen", hän sanoo ja viittaa kahvikoneeseen.

*****

Ehtimättä edes tapaamaan vanhempiaan, Lotta on jo miehensä kanssa lentokentällä. Lähtöselvityspisteen kohdalla tehtyjen hyvästelyjen jälkeen Lotan ja Rikun tiet kuitenkin eroavat ja lomamatkat suuntautuvat eri kohteisiin. Lapsenvahdeiksi saapuneiile ja lomamatkan mahdollistaneille Lotan vanhemmille kerrottu tarina parisuhdelomasta ei olekaan koko totuus.

*****

Loman jälkeen elämä jatkuu, vaikka kaikkien kohdalle se tuo jonkinlaisia muutoksia. Horisontissa siintää väistämätön, joka tulee jokaiselle joskus eteen. Milloin elämä muuttuu enää mukana roikkumiseksi, sinnittelyksi?

"Ihminen ei ole uhkien edessä pelkästään peloissaan, vaan myös kekseliäs ja toiveikas." 

*****

Kirjassa oli niin kauniisti kuvattu pohjoisessa sijaitsevan maaseudun rauhallisuutta, eläminen luonnon keskellä ja sen antimista nauttiminen piirtyi todentuntuisesti tarinan edetessä. Tutuksi tulivat syksyiset sienimetsät, ja rakkaan naapurin Valon metsäisellä mehiläistarhalla sytytetyn piipun savut. Kirjan kauniisti soljuvaan kieleen oli nautinto uppoutua ja antaa tarinan viedä mukanaan. 

Minun lukukokemukseni kirjasta oli kaihoisan surumielinen; ajatus elämän hauraudesta ja muutoksesta, ja ymmärrys siitä, että jokaisesta hetkestä nauttiminen on niin arvokas taito ihan kaikenikäisille. Pimenevässä illassa nautinto siitä muistosta, että pilven takaa esiin tuleva aurinko valaisee aina tulevan päivän.

*****

"Varjot ovat vain pidenneet, ja tummenneet. 

Näin elämässä kai tapaa käydä."

 

Anna-Maria Eilittä

Tämäkin hämärä katoaa

Atena 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Timo Kirves

Anna-Maria Eilittä (s. 1975) on helsinkiläinen kirjailija ja teologian maisteri. Hänen esikoisromaaninsa Kun olen poissa keräsi ihastuneen vastaanoton 2019. Romaania kiitettiin kepeän äänen ja tummien sävyjen taidokkaasta yhdistämisestä.