Nicola May: Kulmakauppa Cockleberry Bayssa

 

kuva Minerva

 

Lontoossa asuva Rosa Larkin kokee ison yllätyksen saadessaan tietää perinnöstä, jonka lahjoittajaa hän ei tiedä. Devonilaisessa Cockleberry Bayssä häntä odottaa rakennus ja siinä oleva kulmakauppa. Kuka on tämän perinnön hänelle jättänyt, siitä lastenkodeissa ja sijaisperheissä kasvaneella 25-vuotiaalla nuorella Rosalla ei ole aavistustakaan. Eihän hänellä ole tiettävästi sukulaisia. Pätkätöissä työskennellyt Rosa irtisanoutuu työstään, hyvästelee vuokraisäntänsä Joshin ja matkustaa mäyräkoiransa kanssa ottamaan vastaan perintötalonsa. Aikomuksena hänellä on myös löytää, vuosia tyhjillään seisoneen kulmakaupan hänelle perinnöksi jättänyt salaperäinen henkilö. Henkilö, jonka johdosta Rosan tämänhetkinen elämä tulee kokemaan ison mullistuksen.

*****

Uusi elämä rauhallisessa pikkukaupungissa tuo mukanaan monenlaisia haasteita, mutta Rosa on päättänyt onnistua.

"Rosa rakasti tämän vanhanaikaisella tavalla viehättävän pikkukaupungin rauhaa ja vapautta ja tunsi olonsa turvalliseksi kävellessään kaupungin kaduilla, jopa pimeällä."

"Hän rakasti rantaa ja riepottelevaa säätä. Hän rakasti uutta pikku kotiaan ja oman yrityksen tuomaa jännitystä."

*****

Yllätyksiä, mäyräkoira Hotin kanssa viettämiin päiviin tuovat myös tutustumiset komeaan rygbynpelaajaan ja seksikkääseen putkimieheen.   

"Tervetuloa Cockleberry Bayn Kulmakauppaan", Luke sanoi. "Toivottavasti sinä ja Herra Nakki olette oikein onnellisia täällä."

"Herra Nakki, hyvä nimi. Ja kiitos, Luke, ihana ele."

Kaksi lasillista myöhemmin Rosa tunsi olonsa jo varsin rentoutuneeksi.

*****

Ihanan hyväntuulinen ja elämänmyönteinen tarina oli minua vastassa, kun astelin sisään sinnikkään ja haasteita pelkäämättömän nuoren naisen elämään tämän Nicola Mayn Cockleberry Bay-sarjan aloitusjaksossa. Värikäs ja kiinnostusta herättävä henkilöhahmojen joukko kuljetti tarinaan, jossa yllätyksiä ja draamaa kyllä riitti, romantiikkaa unohtamatta. Onneksi jatkoa on luvassa tähän todella viihdyttävään romaanisarjaan.

 "Joskus tulevaisuuden avaimet ojennetaan käteen 

-kirjaimellisesti"

Nicola May

Kulmakauppa Cockleberry Bayssa

alkut. The Corner Shop in Cockleberry Bay

suom. Mila Lahdenpohja

Minerva 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Marte Lundby Rekaa

Nicola May on useasti palkittu viihderomaanien mestari, joka kirjoittaa mielellään realistiseen tyyliin rakkaudesta, elämästä ja ystävyydestä ja kuvailee romaanejaan "napakaksi chick-litiksi". May on kirjoittanut 15 romaania, jotka kaikki ovat nousseet Amazonin bestsellerlistalle. Cockleberry Bay -sarjaan kuuluu neljä romaania, joiden käännösoikeudet on myyty 14 kielelle. Sarjan avaava Kulmakauppa Cockleberry Bayssa oli ilmestymisvuonnaan Englannin myydyin digikirja. May asuu Englannissa Ascotin kilparadan lähellä rescue-kissansa Stanin kanssa, katsoo harrastuksenaan hurmaantumistäyteisiä elokuvia, ravustaa South Devonissa, syö kauraherkkuja - sekä tietenkin nauttii vedonlyönnistä hevoskilpailuissa.

kuva Minerva

kuva Minerva

kuva Minerva

 

 

Salaisuuksia Cockleberry Bayssa ilmestyy huhtikuussa 2023

Kahvila Cockleberry Bayssa ilmestyy elokuussa 2023

Joulu Cockleberry Bayssa ilmestyy marraskuussa 2023

Kim Thúy: Ru

kuva Gummerus

 

Kanadalaisen Kim Thúyn omaelämäkerrallinen romaani on kuvaus hänen elämänvaiheistaan. Upea koti Saigonissa ja lapsuus sodan värittämässä kotimaassaan Vietnamissa saa käänteentekevän muutoksen, kun tytön perhe aloittaa pakomatkan veneellä Siaminlahden yli ja päätyy Malesiassa olevalle pakolaisleirille. Leirillä asumisen jälkeen perheelle avautuu kokonaan uusi elämä Kanadassa. Myöhemmin, jo aikuistuttuaan, elämä nuoremman pojan, autistisen lapsen äitinä opettaa Thúylle erilaisen tavan rakastaa; matkan päästä ja koskettamatta, autismin ehdoilla.   

"Myöhemmin tajusin myös, että äidillä oli tietenkin omat unelmansa minun suhteeni, mutta ennen kaikkea hän antoi minulle työkaluja joiden avulla saatoin juurtua uuteen maaperään ja vaalia omia unelmiani." 

*****

Kirjan sivuilla vuorotteleva nykyhetki ja muistikuvat saavat tarinaan uppoutumisesta soljuvaa ja unenomaista. Kirjan nimikin sen oivallisesti kertoo.

"Vietnamin kielessä sana "ru" tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä "ru" tarkoittaa pientä puroa ja kuvaannollisesti virtaamista, esim. kyynelten, veren tai rahan."

Tässä upean runollisessa romaanissa huokuu vahvana elämän moninaisuus; julmuus ja suru vuorottelevat kauneuden ja riemun ohella. Kirjan tarina on voimakkaita tunteita herättävä lukukokemus, jossa elämänmyönteisyys ja lohdullisuus jäivät päällimmäisinä vahvasti muistikuviin. Kaunis tarina selviytymisestä ja omiin unelmiin uskomisesta. 

*****

Kim Thúy

Ru 

alkut. Ru

suom. Marja Luoma

Gummerus 2019

kuva Jean-François Brière

 

Kim Thúy syntyi Saigonissa vuonna 1968 ja pakeni kymmenvuotiaana perheensä kanssa Vietnamista muiden venepakolaisten mukana. Hän päätyi Kanadaan, missä hänestä tuli ensin ompelija, sen jälkeen tulkki, sitten juristi ja myöhemmin ravintolan omistaja. Ru on hänen esikoisteoksensa: palkittu ja lukijoiden rakastama omelämäkerrallinen romaani, jonka käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan. Kim Thúy asuu Montrealissa.

 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 20 (Kirjassa on alle 150 sivua)

Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa

kuva Docendo

 

"Anna Jokinen katosi tanssi-illan jälkeen Torontossa joulukuussa 1913. Keuruulaispiika löytyi henkitoreissaan maissipellosta lähes kolme viikkoa myöhemmin." 

Kiinnostavaksi tämän suomalaissiirtolaisen mystisen tarinan tekee se, että poliisin mukaan mitään rikosta ei oli tapahtunut. Todettiin, että englanninkieltä ymmärtämätön nuori nainen oli vain eksynyt. Yksin iltamyöhällä kuljeksinut vajaa-älyiseksikin epäilty tyttö oli monien mielestä itse syypää kohtaloonsa.

Toronton poliisin epäilyt mahdollisesta epäonnisen romanssin aiheuttamasta valkoisen orjakaupan uhriksi joutumisesta olivat myös hetken aikaa tutkinnan alla.

Lähes kolme viikkoa talvipakkasen kourissa harhailleen, lopulta kylmyyteen ja nälkään kuolleen Anna Jokisen tapauksessa moni seikka oli jäänyt avoimeksi. 

"Mitä sellaista oli tapahtunut, että hän mieluummin valitsi yksinäisyyden, kylmyyden ja nälän kuin paluun ihmisten pariin?" 

*****

Tyttö maissipellossa on erittäin kiinnostava aikamatka 1900-luvun alun suomalaisten, maaseuduilta suurkaupunkeihin tulleiden siirtolaisnaisten elämään. Miesvoittoisissa kaivoskaupungeissa nuoret naimattomat naiset olivat hyvinkin haavoittuvaisessa asemassa. Mainareiden kansoittamiin kaupunkeihin ja metsäkämppäkyliin saapuvat nuoret naiset saivat karun vastaanoton, Kanada ei ollutkaan se luvattu paratiisi, jonne he kuvittelivat saapuvansa. 

Maissipeltoon piiloutuneen Anna Jokisen mysteerikuolema on tarina yhdestä naiskohtalosta, arvoituksellinen ja selittämätön tapaus.

"Hänessä ei ole mitään omituista tai erityislaatuisuutta"  

 

Jenni Stammeier

Tyttö maissipellossa

Anna Jokisen mysteerikuolema 

Docendo 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Docendo

 

Jenni Stammeier on tuottaja ja tietokirjailija, joka on tutkinut Amerikkaan lähteneiden suomalaissiirtolaisten vähemmän juhlittuja kohtaloita.

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 13. (Kirjassa tapahtuu rikos) 

 

Mai Tolonen: Meiltä on aina lähdetty

 

"Kokonaisten sukujen elämä on juuttunut kotitilan multaan, painunut niin kiinni, että naapuritaloa kauemmaksi ei ole tohdittu. Meiltä on aina lähdetty. Työn perään, merille, Viipuriin, Amerikkaan, Pietariin. Ja kärryissä hautuumaalle."

*****

Välillä mummo puhuu Väinön mielestä hassusti; kastrulli ja kaffebrännare olivat outoja sanoja Väinön ymmärtää. Iäkkäällä Bertha-mummolla oli vielä muistissa se kieli, jonka hän oli oppinut synnyinseudullaan Pohjanmaalla 1840-luvulla. Nyt elettiin Viipurissa 1920-lukua ja kouluikäisen pojanpojan Väinön kiinnostus mummon tarinoista sai Berthan siirtymään muistoissaan vuosikymmenten taakse. 

"Mutta ei elämää voi muistaa. Voi muistaa vain jonkun pienen murusen, niin kuin tulenkajon kartanon väentuvassa tai korvarenkaat kämmenellä. miksi sitä muistaa jonkun tietyn asian, vaikka päivät ja vuodet sen ympäriltä ovat hävinneet? ja ovatko muistot totta vai muuttuvatko ne vuosien mittaan?" 

***** 

Valokuvien ja muistikirjan avulla Bertha yritti muistaa liki sadan vuoden takaisia asioita ja läheisimpiään, jotka hän pelkäsi unohtavansa. Väinölle kertoessaan hän uskoi siirtävänsä muistinsa talteen.

"Väinö oli vielä lapsi, hänen avullaan vainajat ja heidän varjonsa pysyisivät elossa monta vuotta senkin jälkeen kun Berthaa ei enää olisi."

*****

Nuoren Berthan elämä Pohjanmaalla muuttui, kun isä kuoli punatautiin. Perhe joutui myymään kotitalonsa ja äiti muutti veljien kanssa enon torppaan ja Berthan kohtalona oli piian pesti eräässä jokivarren talossa.

"Lapsuus repeytyi irti kotitalon pihasta, hävisi marraskuun hämärään eikä enää koskaan palannut." 

*****

Ei kulunut montakaan vuotta, kun Bertha alkoi äitinsä kanssa täyttää faasmorin vanhaa kapiokirstua. Bertha oli tavannut piikataloon heinäntekomieheksi tulleen Johanin ja kohta jo tanssittiinkin häitä. Katovuodet tekivät nuoren perheen elämästä kotipuolessa kuitenkin vaikeaa, ja Johanin haaveet paremmasta toimeentulosta saivat perheen muuttamaan etelämmäksi, toiselle puolelle maata.

"Matkaan vaan paremman elämän perään, niin kuin veli ja serkut. Heiltähän oli aina lähdetty. Niin oli Johan päättänyt. Berthaa hän ei ollut ottanut mukaan pohdintoihin."

"Johan etsi omaa paikkaansa, vaihtoi työtä ja asuntoa, ja Bertha lepatti mukana." 

*****

Myöhempinä vuosina, leskeksi jäätyään elämä kuljetti Berthan Viipuriin, jonne Johan oli jo vuosia sitten luvannut hänet viedä. Sieltä Bertha löysi talon ja syreenimajan, ja sinne hän asettui lapsikatraansa kanssa. Nyt hänen täytyi opetella pärjäämään, edessä oli sotavuodet  ja vallankumous. Huoli omasta ja lasten elämästä oli nyt hänen harteillaan. 

*****

Soljuvasti etenevä, upeaa kieltä sisältävä kirja oli unohtumaton lukukokemus, joka jätti minuun vahvan lukujäljen. Erittäin vangitsevasti kuvattu, todellisuuteen perustuva kertomus sinnikkäästä naisesta, jonka selviytyminen suomalaisen historian mullistusten aikana oli mieleenpainuvan koskettavaa luettavaa. Kuinka paljon historia kätkeekään sisälleen tällaisia tarinoita ja kohtaloita. On hyvin tärkeää muistaa ennen meitä eläneet ihmiset ja kaikki ne kärsimykset, minkä eteen he ovat joutuneet taistelemaan. Ja muistaa, että vajaa pari sukupolvea sitten suomalaistenkin ihmisten kohtalona oli kuolla nälkään. Lähteminen oli noina kohtalon vuosina Suomen historiassa usein se ainoa mahdollisuus selvitä hengissä.

"Pimeys antoi periksi. 

Maisemasta irtosi hiljalleen puiden runkoja, talon nurkkia, 

lumeen jääneitä eilisen jälkiä. Edessä oli outo aamu. 

Tänään he lähtisivät." 

Mai Tolonen

Meiltä on aina lähdetty

Warelia 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝 

kuva Susanna Lehto

Espoolainen Mai Tolonen on tehnyt työuransa eurooppalaisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan parissa Helsingissä ja Brysselissä. Meiltä on aina lähdetty on Tolosen toinen romaani. Kirjan päähenkilö Bertha vilahti myös Tolosen esikoiskirjan Kupai nau - nähdään pian (2018) siirtolaistarinoissa.

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 6. (Vuonna 2023 julkaistu historiatietokirja tai historiallinen romaani)