Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ : Älä mene pois

kuva Atena

    Ayọ̀bámi Adébáyọ̀

    Älä mene pois

    alkuteos: Stay With Me

    suom. Heli Naski

    Atena 2018

    300 sivua 

 

 

 

 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ syntyi Lagosissa, Nigeriassa vuonna 1988. Aiemmin hän on julkaissut novelleja eri lehdissä ja antologioissa, ja vuonna 2009 hän sai hyvät arviot Commonwealth- novellikilpailussa. Hän työskentelee kaunokirjallisuuden toimittajana Saraba Magazinessa. Adébáyọ̀n esikoisromaani Älä mene pois oli Baileys-ehdokkaana 2017, ja sen oikeudet on myyty viiteentoista maahan.

***** 

Yejide toivoo ihmettä, lasta. Myös aviomies Akin haluaa lapsen, Yejiden anoppi ei muuta ajattelekaan - ja nuoripari yrittää parhaansa. Kun anoppi taluttaa taloon toisen vaimon, asiat mutkistuvat, alkaa kateuden, petoksen ja epätoivon aika.

*****

Kouluaikanaan Yejide tottui tappelemaan, eikä hän koskaan hävinnyt. Vain äidittömät lapset, hänenkaltaisensa lapset, saattoivat käyttäytyä niin huonosti. Hänen äitinsä oli ollut miehensä kolmas vaimo, jolla ei ollut tunnistettavia sukujuuria.

Yejide: Kolmannen vaimon lasten veri oli ilmiselvästi pahaa, minun vereni alkuperästä ei ollu tietoa, ja se oli pahempi, minkä todistin sillä, että häpäisin isäni tappelemalla kuin kulkukoira.

Yejiden isän kertoman mukaan, äiti oli kuulunut paimentolaiselämää viettävään fulani-kansaan, mutta alkaessaan odottaa heidän yhteistä lastaan Yejideä, oli kieltäytynyt jatkamasta matkaa oman sukunsa kanssa.

Äitinsä kuoleman jälkeen Yejide vietti lapsuuttaan isänsä isossa talossa, jonka elämää hallitsivat useat äidit, Yajiden äitipuolet.

Kun olin pieni, äitipuoleni tapasivat kertoa lapsilleen iltasatuja ennen kuin laittoivat heidät nukkumaan - ja se tapahtui aina suljettujen ja teljettyjen ovien takana. Minua ei koskaan pyydetty mukaan kuuntelemaan, joten piileskelin käytävällä ja siirtyilin ovilta ikkunoille kuulostellesani, kuka naisista puhui kunakin iltana kovimmalla äänellä. Lohdutin itseäni ajattelemalla, että äidittömyyteni ansiosta sain valita mieleiseni sadut. Jos en pitänyt sadusta, jota yksi vaimo kertoi lapsilleen, saatoin yksinkertaisesti siirtyä seuraavalle ovelle. En ollut vankina lukkojen takana niin kuin sisarpuoleni. Sanoin itselleni, että olin vapaa.

Lähdettyään opiskelemaan Yejide kohtaa Akinin, joka rakastuu häneen ensi silmäyksellä. Moderni pari marssii rinta rinnan ja iskulauseita toistellen yliopiston mielenosoituksissa vaatien muutosta ja loppua maassa vallitsevalle korruptiolle. Modernina nuorena naisena Yejide ei myöskään halua alistua kaikkiin kulttuuriin kuuluviin perinteisiin ja uskomuksiin ja ilmoitti Akinille, että hän ei hyväksy moniavioisuutta heidän kohdallaan. 

Jo opiskeluaikanaan Yejide tienaa rahoja letittämällä opiskelutoveriensa hiuksia, saaden näin elantonsa, eikä joutunut olemaan nälässä. Hänen isänsä ensimmäinen vaimo Iya Martha päätti olla maksamatta kuukausiavustusta, jonkaYejiden isän oli hänelle määrännyt. Naimisiin mentyään Yejide on jo yhden salongin omistaja liikehuoneistossa, jonka hänen miehensä on hänelle vuokrannut.

Huoli lapsettomuudesta alkaa varjostaa Yejiden ja Akinin elämää muutaman vuoden jälkeen. Varsinkin anoppi, Akinin äiti alkaa painostaa tätä uuden vaimon hankintaan, vaimon, joka synnyttäisi Akinille pojan, näinhän kulttuurin perinteet sen jo edellyttävät. Moomi ei välittänyt heidän rakkaudestaan, vaan vaati Akinia täyttämään velvollisuutensa, joka tälle hänen vanhimpana poikana kuuluu. Salaa Yejideltä hän antoi äitinsä valita itselleen toisen vaimon Funmin, joka ei vaatinut päästä asumaan samaan taloon heidän kanssaan, ainakaan aluksi. Mutta muutaman viikon kuluttua toinen vaimo asui jo heidän talossaan.

Yejiden on vaikea hyväksyä sitä, että hänestä on tullut nyt ensimmäinen vaimo, iyale. Ja hän tekee kaikkensa saadakseen tuon kaivatun lapsen, miehensä ensimmäisen pojan. Epätoivoisena hän tekee raskaan ja epätodellisen tuntuisen matkan Ällistyttävien ihmeiden vuorelle, jossa tanssii tuntikausia outojen, vanhojen miesten, näkijöiden kanssa valkoinen vuohi sylissään.

Vaikerrus alkoi uudestaan. Mies kyyristyi vuohen viereen ja irroitti köyden sen kaulasta. Sitten hän kapaloi vuohen vihreään kankaanpalaan, niin että näkyviin jäi vain sen naama. Hän sysäsi sen minulle. "Sinun lapsesi".

Akinin veli Dotun lupaa äitinsä Moomin kehoituksesta heille yhden lapsensa asumaan, kunnes Yejide tulisi raskaaksi.  Kulttuurissa olevan uskomuksen mukaan lapsilla on tapana kutsua muita lapsia maailmaan, kasvattilapsen ääni hoputtaisi heidänkin lastaan syntymään. Mutta lupauksesta huolimatta Dotun muuttaakin mielensä ja lapsi ei tule heille asumaan.

Yejiden ja Akinin elämässä alkaa epätoivon ja petoksen aika. Avioliitto jatkuu, mutta se rakentuu nyt valheelle ja kulttuurin vanhoihin perinteisiin, kuten uskomuksiin lasten määrästä; riittääkö yksi lapsi koko elämän ajaksi, yksi ainoa lapsi?

Akin: Rakastin Yejideä aivan ensi hetkestä lähtien. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta on asioita, joihin rakkauskaan ei pysty. Ennen naimisiin menoani uskoin, että rakkaus pystyy mihin vaan. Pian opin,ettei se kestänyt neljän lapsettoman vuoden painoa. Jos taakka on liian raskas ja pitkäaikainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhansiksi sirpaleiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta. 

Yejide: Akinin piti olla minun elämäni rakkaus. Ennen kuin sain lapsia, hän pelasti minut olemasta yksin maailmassa enkä sallinut hänelle vajavaisuutta ... Sanoin itselleni, että kunnioitin aviomiestäni. Vakuutin itselleni, että vaikenemiseni merkitsi minun olevan hyvä vaimo. mutta suurimmat valheet ovat usein niitä, joita kerromme itsellemme ... Eikä hän edes vaivautunut pyytämään, että pitäisin hänen salaisuutensa - hän tiesi jo, että pitäisin.

Kirjan tarina etenee Yejiden ja Akinin kertomana yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja pitää sisällään Afrikan ja Nigerian muutoksen vaikeudet, modernin maailman ja perinteiden yhteentörmäyksen; kulttuuriin niin vahvasti kuuluvat  vanhat rituaalit ja henkimaailman merkitys, rinta rinnan. Maan poliittinen kuohunta varjosti näiden vuosien ja nigerialaisten ihmisten arkea ja elämää.

*****

Tämä nuoren nigerialaissyntyisen naisen kirja oli minulle matka niin kovin outoon kulttuuriin, koskettava ja sydäntäriipaiseva tarina tapahtumiin, joita elämä voi tuoda tullessaan. Mukaansatempaava, paikoin raskas matka kuumaan ja kuivaan Afrikan maahan. Luettuani tämän kirjan kiinnostukseni afrikkalaisten kirjailijoiden teoksiin ja tuohon maanosaan lisääntyi entisestään.

Yejide: "Mutta minä en ole täällä hänen kuolemansa vuoksi, olen tullut jättämäni lapsen vuoksi, sen lapsen, jonka kuolemaa en tahtonut katsella."

Rotimi 

 Pysy luonani, älä mene pois

Omo mi, saanu mi 

 

Viola Wallenius: Koti Keniassa

kuva Otava

Viola Wallenius

Koti Keniassa

Otava 2021

222 sivua

 

 

 

 

 

 

Viola Wallenius ( s. 1995 ) asuu Keniassa Makongenin kylässä ja toimii lasten hyvinvoinnin oikeuksien ja koulutuksen parissa. Hän perusti hyväntekeväisyysjärjestö Home Street Homen yhdessä paikallisten ystäviensä kanssa.

Viola Wallenius oli vain 18-vuotias lähtiessään ensimmäisen kerran Keniaan. Matka vapaaehtoiseksi muutti nuoren naisen elämän suunnan. Vuosien kuluttua Viola asettautui elämään pieneen kylään yhdessä puolisonsa ja kahdeksan ottolapsen kanssa.

Koti Keniassa on täynnä tarinoita ja kohtaamisia elämästä Makongenin kylässä. Jokainen kohtaaminen on muovannut Violaa ymmärtämään maailmaa ja ihmisyyttä uudella tavalla. Hän kertoo tarinoita hyväksynnästä, inhimillisyydestä ja siitä, kuinka äärimmäisyyksiin ihminen voi mennä hädän hetkellä.

*****

Yhdessä kahden ystävänsä kanssa Viola pääsi nyt suunnittelemaan, mikä olisi kestävä ja vaikuttava tapa toimia järjestön kautta.

Edward, paikallinen digo-heimoon kuuluva ystävä ja Salim, myöskin paikallinen ystävä, joka toimi meriekosysteemiä tutkivassa suojeluhankkeessa. Hankkeessa, jonka tarkoitus on suojella alueen mangrovemetsiä.

Alkuun toimintaa pyöritettiin hyvinkin minimaalisilla lahjoituksilla ja myyjäistuloilla. Hyväntekeväisyysjärjestö Home Street Homen rekisteröinnin jälkeen toimintaan saatiin pikkuhiljaa enemmän varoja. 

Puurojakelu oli uuden järjestömme ensimmäinen virallinen projekti. Tavoitteemme oli aamupuuroa tarjoamalla auttaa nälästä kärsiviä perheitä ja huolehtia,että lapset saisivat vähintäänkin yhden lämpimän aterian päivässä. Huomasimme, kuinka valtava merkitys puuroaterioilla oli koulunkäynnin kannalta. 

Kylän lasten koulunkäynnin kannalta tärkeää oli myös puhdas makea vesi, joka aikaisemmin piti kantaa kilometrin päästä. Järjestön puitteissa kaivettiin makean veden kaivosta putket maahan ja näin saatiin vesipiste koululle.

Home Street Home - järjestö auttoi kylän asukkaita saamaan myös terveydellistä apua. Keskellä yötä saattoi tulla avunpyyntö milloin mihinkin asiaan, vaikka kirjassa kerrottu vaiherikas yöllinen ajomatka klinikalle, synnyttäjää viemään.

Mielenkiintoista luettavaa kirjassa oli myös kuvaukset eri heimojen tavoista ja riiteistä. Kenian rannikolla asuu yhdeksän etnistä heimoa ja kaikilla heimoilla on oma kieli. 

Vuosien 1920 - 1963 välisenä aikana Kenia oli Iso-Britanian siirtomaa. Vain valkoisilla oli mahdollisuus omistaa maata ja paikallisväestön ihmisoikeuksia poljettiin julmasti.

Digot ovat maanviljelijöitä, kalastajia ja kauppiaita. He uskovat Mulungu jumalaan ja esi-isien henkiin, joille yhteisön vanhimmat uhraavat eläimiä Kaya-metsissä. Tämän heimon noitatohtorit auttavat yhteisön jäseniä terveydellisissä ongelmissa, hyödyntävät luonnonyrttejä ja - kasveja kaikkiin näihin vaivoihin, myös henkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Olipa kyse kuivuuden viemästä sadosta, mielenterveyden ongelmista tai lapsen sairastumisesta. 

Mwanamisin, kaksosten lapsiäidin tarina laittoi myös miettimään yleensäkin elämää, kuinka sattumanvaraista se on.

Viola: Länsimaisen ihmisen voi olla helppo sanoa, ettei hän koskaan voisi myydä tytärtään. Kuka voisi? Mutta jos se olisikin se viimeinen mahdollisuus, jonka myötä omalla lapsella voisi olla parempi tulevaisuus? Tarttuisitko sinä siihen? Niin, tiedän. Yhtäkkiä yksiselitteisen väärästä ja pahasta asiasta tuleekin yllättäen moniuloitteisempi.

Maasai-heimon kulttuuri ja koko elämä perustuu karjan kasvattamiseen. Maasai-miehen vaurauden arvo mitataan karjalla, ja sillä saa hankittua myös uusia vaimoja, joita miehellä voi olla useampia, nuorimmat vain kouluikäisiä tyttöjä.

Mieleenpainuvan surullinen oli kirjassa kerrottu Fatuman tarina. 

Ja maasai-heimon uskomukset; Maasait uskovat, että he laskeutuivat taivaasta köydenpätkän varassa ensimmäisinä maahan. Samassa köydessä laskeutui myös ensimmäinen lehmä. Maasaiden ajattelun mukaan tämä tarkoitti sitä, että kaikki maailman karja kuului heille. Niinpä he edelleen palauttavat sitä itselleen, niin kuin he sen määrittelevät, eli varastavat karjaa muilta heimoilta. 

Maasaiden kulttuuriin ja perinteisiin kuuluu myös nuorten poikien osallistuminen leijonanmetsästykseen ja tämän rituaalin myötä he kasvavat miehiksi. Tyttöjen kohtalona heimon kulttuurissa on julmaakin julmempi silpominen.

Kirjassa kerrottu urhean naisen Reheman tarina on askel muutokseen, jonka hänenlaisensa ihmiset tulevat toimillaan saamaan vuosien myötä aikaan. Silpomisen vastaisessa taistelussaan hänen ja hänen perheensä henkeä on uhattu, hänen kotinsa on poltettu. Häntä pelottaa jättää lapsiaan yksin. Hänen tyttäriään ei ole silvottu, ja hän pelkää, että joku kyläläisistä tulee ja silpoo heidät.

Tarina kylästä, jonne Viola ja Salim tekivät matkan, oli myös uskomatonta luettavaa. Kylässä heille esiteltiin perhe; isokokoinen mies, jolla oli kuusi vaimoa, nuorin näistä vasta 14-vuotias. Ja miehellä oli yhteensä 104 lasta, sata neljä. Vuohia hänellä oli satoja, joilla hän myös ylpeili.

Viola: Kuuntelin miehen puhetta mielenkiinnolla. En voinut hyväksyä hänen elämäntapaansa, mutta erityisesti hänen tapansa ylpeillä saavutuksillaan, nuorilla vaimoillaan ja valta-asemallaan puistatti minua. Olimme kulttuurin äärirajoilla, siltä minusta ainakin tuntui. Sillä harmaalla alueella, jossa kulttuurin ja perinteiden nimissä rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia joka päivä. Suomalaisen, sääntöjä kunnioittavan ja tasa-arvoa kannattavan nuoren naisen silmin keskustelu oli uskomaton.

*****

Kiinnostuin tästä nuoresta, rohkeasta ja ennakkoluulottomasta naisesta, Viola Walleniuksesta, nähtyäni hänen haastattelunsa TV1:n Puoli seitsemän-ohjelmassa. Tällaisia nuoria ihmisiä maailma tarvitsee. Koti Keniassa oli erittäin mielenkiintoista luettavaa; kuinka paljon muutosta näinkin lyhyessä ajassa voidaan saada aikaan oikealla toiminnalla. Yhteisön voimasta ja onnistumisista.

Kirjan kansi on myös kauniin värikäs. Jo kannessa Kenia maalautuu silmiin aurinkoisena maana; kauniin värikkäät isokuvioiset kankaat, oranssin ja keltaisen sävyt vehreyden keskellä. Ja kirjassa olevat tosi kauniit kuvat kylästä, rakennuksista ja ihmisistä noiden tarinoiden takaa Violan uudessa asuinmaassa. 

Kirjassa unelmoidaan ja tehdään kylän, ja koko Kwalen piirikunnan alueen hyväksi suunnitemia, joiden ei uskottu toteutuvan.

Violan Ja Salimin unelmointia illalla mangrovemetsän tähtien alla.

"Kuka olisi arvannut, että vuosien myötä monet hullut ideat ja haaveemme lopulta toteutuisivat."