Kevät Otavan kirjastossa

Minun kirja-huhtikuuni 2022 oli keväinen 🌞🌿 ja sininen 📘

Kuinka kiva oli olla mukana Instagramissa  #kevätotavankirjastossa - lukuhaasteessa. Kiitos, että sain olla mukana 💙 

Harmikseni ennätin lukea kuukauden aikana vain nämä kaksi kirjaa Otavan kirjaston kattavasta kokoelmasta. Mutta tämän haasteen myötä sain onnekseni tutustua moniin minulle aiemmin tuntemattomiin kirjailijoihin, joiden teoksiin tulen taatusti tutustumaan. Ja ihan ajan kanssa, montakohan "sinistä lukuhetkeä" ennätän viettää loppuvuoden aikana 🤔  

   

Huhtikuun Otavan kirjaston luetut:

💙 Imre Kertész: Kohtalottomuus ⭐️⭐️⭐️⭐️

💙 Mercè Rodoreda: Timanttiaukio ⭐️⭐️⭐️⭐️

 

 

Tässä on kirjat, jotka eivät ennättäneet lukujonossa huhtikuun puolelle. No, tulee toukokuu, tulee kesäkuu, tulee .... 💙 

Ennustan, että näistä kirjoista ainakin Claudelin Harmaat sielut tulee olemaan minulle mieleenpainuva lukukokemus, sen verran luulen tuntevani itseäni 💙

Olisikohan tuo se syy, miksi olen tähän kirjaan tarttumista itseltäni pantannut 📘

 

Mercè Rodoreda: Timanttiaukio

kuva Goodreadsista

Barcelonan Cràcian kaupungiosan aukiolla vietetään suojeluspyhimyksen juhlaa. Kesäjuhlaa, jonne on lähtenyt ystävänsä kanssa myös nuori Natàlia. Siellä hän tapaa Quimetin, joka tanssin pyörteissä itsevarmasti ilmoittaa, että Colometasta (kyyhkystytöstä, joksi hän nyt Nataliaa kutsuu) tulee hänen vaimonsa. 

Ja pian "kyyhkystytöstä" tulee puuseppänä työskentelevän, vaimoaan mustasukkaisesti kontrolloivan miehen puoliso. Aviomiehen, jonka omituinen luonteenlaatu aiheuttaa Natàlialle niin paljon kärsimystä. 

*****

Maassa eletään epävarmoja ja niukkoja aikoja. Eräänä päivänä Quimet alkaa kavereidensa kanssa rakentaa heidän asuntoonsa kyyhkyslakkaa ja pian kymmenet kyyhkyset valtaavat ulosteillaan perheen yläkerran ja kattoterassin.

"Kun kyyhkyset olivat kyllästyneet lentämään, ne laskeutuivat yksitellen kattotasanteelle ja asettuivat takaisin lakkaan kuin eukot kirkonpenkille, sipsutellen pikku askelin ja nytkyttäen päätään eteen ja taakse kuin hyvin rasvatut koneet." 

*****

Oman siivoojan töidensä lisäksi Natalia joutuu nyt raatamaan orjan lailla kyyhkyslakan vuoksi, miehen keskittyessä tekemään itselleen tuolia, johon vaimo ja lapset eivät saa edes istahtaa.   

*****

Sitten tulee vuodet, jolloin kaduilla aletaan puhua sodasta ja pian sisällissodan syttyessä Quimet joutuu lähtemään Aragonian rintamalle. Natàlian osalle jää nyt huolehtia itsensä ja lastensa toimeentulosta sodan riehuessa maassa. Selviytyäkseen jokapäiväisestä elämän haasteista hän aloittaa "Kyyhkystytön" vallankumouksen kyyhkysiä vastaan. 

*****

Timanttiaukio on naisen näkökulmasta kerrottu tarina sekasorron ja sodan keskellä eläneiden ihmisten jokapäiväisestä selviytymistaistelusta. Traaginen ja surullinen, mutta kuitenkin kaunis tarina selviytymisestä. Mistä löytyy se sisäinen voima, jonka avulla voi toipua sodan, ja vaikean parisuhteen elämään jättämistä traumoista ja löytää uudelleen usko uuteen ja tulevaan? Uskon kuitenkin, että Natàlia löysi lopulta itsestään sen pienen tytön, joka hän kerran oli. Lämmin, huumorin sävyttämä tarina, jonka lukeminen oli vakavuudestaan huolimatta nautinnollista.

*****

Mercè Rodoreda

Timanttiaukio

La placa de Diamant

( kataloniankielinen teos v. 1962 )

suom. Jyrki Lappi-Seppälä

Otavan kirjasto 1988 

 

kuva Goodreadsista

Mercè Rodoreda ( 1908 - 1983 ) oli katalaaniksi kirjoittanut espanjalainen kirjailija. Häntä pidetään merkittävimpänä toisen maailmasodan jälkeisistä katalonialaisista romaanikirjailijoista. Hänen romaanistaan Timanttiaukio on tullut katalonialaisen kirjallisuuden arvostetuin romaani. Rodoreda vietti kolmekymmentä vuotta maanpaossa, ensin Pariisissa ja sitten Genevessä.

 

#kevätotavankirjastossa  

 

Imre Kertész: Kohtalottomuus

 

Kohtalottomuus kertoo teini-ikäisen Gyurkan matkasta keskitysleireille Auschwitziin, Buchenwaldiin ja Zeitziin. Kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus unkarilaisen Imre Kertétszin elämästä noilla kuolemanleireillä.

*****

Budapestissä isänsä ja äitipuolensa kanssa asuvan 15-vuotiaan Gyurkan elämää rajoittavat nyt iltaiset ulkonaliikkumiskiellot, kuten niin monia muitakin juutalaissyntyisiä ihmisiä. Takkiin neulotun keltaisen tähden kanssa saa näyttäytyä kadulla vain iltakahdeksaan saakka. Ja pian ihmisiä aletaan hakea kodeistaan ja viedään työlaitoksiin, jonne myös Gyurkan isä saa kutsun. Isänsä lähdettyä työlaitokseen nuoren Gyurkan on nyt pystyttävä huolehtimaan perheenpään tehtävistä. Huolettomat ja onnelliset lapsuusvuodet ovat nyt päättyneet, ja pian hän itsekin joutuu lähtemään muurarintöihin öljynjalostamolle, jonne kaikki alaikäiset sijoitettiin aputöihin. Vili-sedän mukaan heidän olisi vain kestettävä tämä "lyhyt välimenokausi", kunnes liittoutuneet tulisivat sinetöimään saksalaisten kohtalon. Mutta kuinka väärässä setä olikaan!

Budapest 1944. Juutalaispojan bussimatka työpaikalle katkeaa yllättäen poliisin pysähtymiskäskyyn. Ensimmäinen yö kuluu santarmiaseman hevostallissa lukkojen takana, seuraavana päivänä poika astuu tuhansien muiden kanssa junaan. Vielä Auschwitziin saapuessaan hän uskoo aloittavansa uuden, paremman elämän.

"Sitten he sulkivat liukuoven ja hakkasivat siihen vielä jotain ulkopuolelta, sen jälkeen seurasi merkinantoja, vihellyksiä, junan käynnistämisen ääniä ja nytkähdys: lähdimme liikkeelle." 

*****

Auschwitzin ja Buchenwaldin jälkeen Gyurka siirrettiin Zeitziin, joka on syrjäinen, maalaismainen keskitysleiri.

Nuori Gyurka uskoi aivan vankeusaikansa alusta asti, että hänen on vain yritettävä sopeutua keskitysleirielämään. Oli tultava hyväksi vangiksi ja tulevaisuus pitäisi huolen lopusta, näin hän uskoi. Ja näin hän näki muidenkin tekevän.

"Elämää - hän lisäsi - on jatkettava, ja niinhän se tietysti oli, paljon muuta emme luonnollisesti voineet tehdäkään, tajusin, jos meillä nyt kerran on tilaisuus siihen." 

*****

Luettuani tämän kirjan, huomasin, että poissa oli se epätoivo ja lohduttomuus, mikä aikaisemmin lukemissani, keskitysleirien julmista tapahtumista kertovissa tositarinoissa näyttäytyi jo ensimmäisiltä sivuilta kirjan loppuun asti. Mikä oli se uskomaton voima, jonka turvin tämä nuori poika säilytti elämänuskonsa tuon sadistisen ja julman kohtelun keskellä? Mihin perustui se luottamus ja usko parempaan elämään, joka oli vahvasti aistittavissa kirjan sivuilta? Karmeiden, päivittäin toistuvien julmuuksien hyväksyminen sellaisina kuin ne tulivat, näytti syrjäyttävän kaiken sen pelon ja järkytyksen, jonka ainakin minä lukijana aistin. Ja selviytymisen jälkeinen muistamisen taakka kaikesta kokemasta, voiko siitä koskaan vapautua? 

"ihminen ei koskaan voi aloittaa uutta elämää, ainoastaan jatkaa vanhaa." 

 

Imre Kertész

Kohtalottomuus

Sorstalanság (unkarinkielinen)1975

suom. Outi Hassi

Otavan kirjasto 2003

 

Imre Kertész (1929 - 2016) on ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut unkarilainen. Hänen vuonna 1975 ilmestynyt teoksensa Kohtalottomuus jäi Unkarissa pitkään huomiotta. Uuteen julkisuuteen kirja nousi 1990-luvulla erityisesti Saksassa saamansa ylistävän vastaanoton ansiosta.

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Selviytymistarina

#helmetlukuhaaste kohta Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

#kevätotavankirjastossa 

Miriam Toews: Naiset puhuvat

kuva S&S

Kahdeksan luku- ja kirjoitustaidotonta naista kokoontuu salaa tallin heinäparvelle keskustelemaan käsittämättömistä ja hirveistä yöllisistä tapahtumista, joita he ovat keskuudessaan joutuneet kokemaan. He asuvat bolivialaisessa mennoniittayhteisössä, joka elää irrallaan muusta maailmasta. Naiset eivät osaa asuinmaansa kieltä, koska yhteisössä puhutaan vain keskiaikaista kieltä, ja sitä osaavat vain miehet. 

Naiset lähtevät salaisiin kokouksiinsa, jotka pidetään miesten lähtiessä töihinsä yhteisön ulkopuolelle. Pöytäkirjaa kokouksessa keskutelluista asioista on pyydetty pitämään August Epp, nuori poika joka oli lähtenyt yhteisöstä, mutta palannut sinne takaisin.

***** 

Viimeisen viiden vuoden aikana melkein jokainen siirtokunnan nainen ja tyttö on tainnutettu ja raiskattu, ja aikaisemmin moni uskoi, että asialla olivat aaveet tai Saatana ja että naisia kenties rangaistiin heidän synneistään. Lainvalvontansa itse hoitava Molotschnan siirtokunta oli päättänyt, että naisten piti antaa raiskaajille anteeksi saadakseen pitää omat taivaspaikkansa. Jos he eivät sitä tee, niin heidän pitää lähteä siirtokunnasta ulkomaailmaan, joka on heille täysin vieras paikka. Heidän pitäisi nyt valita anteeksiannon ja iäisen elämän välillä.

"Meitä on kohdeltu huonommin kuin eläimiä ja itse asiassa Molotschnan eläimet ovat paremmassa turvassa kuin Molotschnan naiset ja niistä myös  pidetään parempaa huolta." ... "Sillä tavallako me haluamme opettaa tyttäriämme puolustautumaan - pakenemalla? Ei pakenemalla vaan lähtemällä."

*****

Syvälliset keskustelut kokouksissa johtivat pian äänestykseen, joka suoritettiin kuvilla, koska naiset eivät osanneet lukea. Piirroksista heillä oli nyt valittavana kolme vaihtoehtoa: Ei tehdä mitään, jäädään ja taistellaan, tai lähdetään.

Naiset julistivat manifestin, vaikka eivät tunteneet koko sanaa. He päättivät kolme asiaa, joita halusivat ja joihin heillä oli oikeus: "Haluamme että lapsemme ovat turvassa. Haluamme pysyä uskossa vakaina. Haluamme ajatella." 

"Niin, koska emme osaa lukea emmekä kirjoittaa, olemme aina alakynnessä, kun aletaan keskustella Raamatun tulkinnoista.... - Tottelemattomuus? Mutta se ei ole oikea sana kuvaamaan meidän lähtöämme. Se on sana, jota Molotschnan miehet käyttäisivät, mutta ei Jumala."

August: "Ehkä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Molotschnan naiset olivat itse tulkinneet Jumalan sanaa." 

*****

Mutta minne päin naisjoukko lapsineen lähtisi? Kartasta ei olisi apua, koska kukaan ei osannut sitä lukea. Ona oli naisista se, jolle August piti oppitunnin suunnistamisesta. Etelän risti, Crux oli kirkas tähtikuvio, joka tulisi johdattamaan naiset lapsineen matkalle uuteen elämään, muutokseen.

August: "Näin pienen pilkahduksen kärrysaattueesta koulun takana." 

*****

Naiset puhuvat on riipaiseva, järkyttävyydessään todella koskettava, tositapahtumiin perustuva tarina, joka on saanut inspiraationsa bolivialaisen mennoniittayhteisön tapahtumista 2000-luvulla. Tarina alistettujen naisten rohkeudesta muuttaa elämäänsä, tuntemattomaan maailmaan heittäytyminen ja yhteinen vankka usko selviytymisestä. Tarina puhumisen voimasta, ja yhteisestä uskalluksesta aloittaa muutos, löytää keino selviytymiseen.

Vakava-aiheisen, tunteikkaan ja lämminhenkisen kerronnan sisältä löytyi ajoittain humoristisiakin pilkahduksia. Ajatuksia herättävä ja tunteisiin menevä tarina jätti vahvan lukujäljen ja liikuttavan mieleenpainuvia olivat kirjan viimeiset lauseet.

"Hymyilen. Näen että maailma kääntyy itsensä ympäri kuin aallot, mutta ilman pidättelevää merta tai rantaa. Pöytäkirjoilla ei ollut mitään tarkoitusta. On pakko nauraa."

"Tarkoitus oli se, että minä kirjasin sen, naisten puheen. Elämän."

*****

Miriam Toews

Naiset puhuvat

alkut. Women talking 2018

suom. Kaisa Kattelus

S&S 2021

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Carol Loewen

Kirjailija Miriam Toews syntyi 1964 pienessä mennoniittakaupungissa Steinbachissa, Kanadan Manitobassa. Hän on julkaissut seitsemän romaania, yhden muistelmateoksen ja saanu kotimaassa useita kirjallisuuspalkintoja. Toews asuu Torontossa.

 

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Kirjasta on tehty elokuva.

#helmetlukuhaaste kohta 32 Kirjassa rikotaan yhteisön normeja. 

 

 

Ann-Luise Bertell: Ikävän jälkeen

 

kuva Tammi

Maria Alinan loppuelämän tärkein tehtävä on kirjoittaa muistiin elämäntarinansa Amerikkaan jääneelle Lidia-tyttärelleen. Tyttärelle, jonka näkemistä hän oli odottanut koko elämänsä ajan. 

"Minä teen lähtöä tästä maailmasta ja siirryn toiseen. Kuoleman esikartano jää vihdoin taakse. Se on paikka, jossa olen ollut koko elämäni ajan, siitä päivästä lähtien kun veri vuoti isästäni. Minua ei pelota jättää taakseni sitä vähää mitä minulla on jäljellä. Mutta minua pelottaa se että lähden tästä eteenpäin kenenkään saamatta tietää, kuka minä olin. Siksi minä kirjoitan sinulle, sinun olisi pitänyt saada kuulla tämä jo kauan sitten." 

*****

Silloin puhuttiin koko ajan sodasta, maailmansodasta, ja miten se päättyisi. Venäläiskasakat olivat Suomessa hankkimassa ja kartoittamassa maa-alueita, pienimpiä ja syrjäisimpiä kyliä myöten.

Isän kuoleman jälkeen monilapsinen perhe jatkoi elämäänsä entistäkin niukemmissa oloissa, Margareta-äidin yrittäessä selvitä päivästä toiseen lapsijoukkonsa kanssa. Perhe kasvoi äidin avioiduttua uudelleen. Järkyttävästä tapahtumasta aiheutunut syyllisyyden taakka alkoi painaa liikaa, ja vähitellen perheessä alkoivat vaikenemisen vuodet. Kaipuu paremmasta elämästä muualla, siirtolaisen elämä kaukana Kanadassa alkoi itää ensin Harald-veljen ajatuksissa, koska kotiin jääminen tuntui mahdottomalta. Mutta varsinkin Maria Alinalle äidin ja sisarusten jättäminen oli vaikeaa.

"Minun olisi myös lähdettävä pois, minusta ei saanut tulla samanlaista kuin hän, niin ei saanut tapahtua." ... "Olin kuudentoista vanha ja lähdössä pois pikkuveljeni luota, jättäisin hänet vaitonaisen metsän synkkien asukkien huomaan."

*****

Palatessaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin Suomeen, Maria Alina ei enää tuntenut veljeään, jota hän oli valtameren takana ikävöinyt. Kaikkien näiden vuosien aikana pikkuveli Axel oli vähitellen käpertynyt omaan yksinäisyyteensä, eikä enää pystynyt katsomaan ihmisiä silmiin. 

*****

Maria suree elettyä elämäänsä, jossa hänen on täytynyt jättää kaikki rakastamansa ihmiset, myös tyttärensä Lidia.

"Minä halusin viedä sinut sinne, minun oli kerta kaikkiaan pakko näyttää sinulle jotain mistä minä pidin, kertoa sinulle Margareta-mummustasi ja hänen unikoistaan."

*****

Tässäkin Ann-Luise Bertellin kirjassa, jo aivan ensimmäisiltä sivuilta alkaen, vangitseva tarina kuljettaa minut mukanaan Pohjanmaalle, sotavuosien köyhyydessä elävän perheen arkeen. Sain tehdä matkaa Atlannin yli  suomalaissiirtolaisten uuteen elämään ja tuntea heidän kaipuunsa takaisin tutuille synnyinseuduilleen. Oli mielenkiintoista palata jo aiemmin suomennetun trilogian 2. osan Oma maa "alkulähteille"; kirjan, joka oli yksi viime kesän mieleenpainuvimmista  lukukokemuksistani.  

Ikävän jälkeen on Bertellin taitavaa ja väkevää kerrontaa osin jo unohdetuista ajoista, Bertellin oman suvun fiktion keinoin kerrottua tarinaa. Todentuntuista elämää lähes sadanvuoden takaa, usean sukupolven elämän kuvausta. Kirjan kerronta on eleettömän kaunista, elämän karuudesta huolimatta toiveikkuus ja usko paremmasta paistaa taustalla. 

"Ja unikkoja, jotka kukkivat melkein kaikkialla maan päällä."

***** 

 

 

kuva Tammi

 

Botnia-trilogian päätösosa Ikuinen kaipuu julkaistaan jo syyskuussa.

 

Ann-Luise Bertell

Ikävän jälkeen

Vänd om min längtan 2016

suom. Vappu Orlov

Botnia-sukutrilogia #2

Tammi 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Frank Unger

Ann-Luise Bertell (s. 1971) on pohjalainen näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja sekä Wasa Teaterin johtaja. svenska Ylen vuonna 2016 palkitsema esikoisromaani Ikävän jälkeen aloittaa Botnia-sukutrilogian, jonka toinen osa Oma maa nousi vuoden 2020 Finlandia- ja Runeberg-ehdokkaaksi.

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Pääosassa nainen.

#helmetlukuhaaste kohta 16. Kirjan luvuilla on nimet.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

kuva Gummerus

Martta ja Matti palaavat vuosien jälkeen höyrylaivalla Ruotsista, jonne he olivat muuttaneet ottovanhempiensa Jenny ja Fredrik Barkerin kanssa. Martan veli Matti aloittaisi opiskelun Turun suomalaisessa lyseossa, ja hän halusi lukea lakimieheksi, ettei tarvitsisi kyntää peltoja elääkseen. Ruotsissa heillä ei ollut mistään puutetta, mutta he olivat kaivanneet takaisin lapsuutensa maisemiin, jossa heidän vanhat ystävänsä asuivat.

*****

Barkerin puuvillatehtaan oli perinyt Fredrikin veljenpoika Robert, joka alkaa nyt tutustuttaa vastentahtoista Marttaa kaupungin seurapiireihin, jossa kuitenkin tunnutaan muistavan Martan alhainen syntyperä. Olihan hän alkuperältään,veljensä Matin tavoin vain köyhä orpolapsi, jonka Liedon kappalaisen leskivaimo Jenny Malmström oli ottanut kasvattilapsekseen.

*****

Suomessa eletään 1900-luvun alkua, jolloin poliittinen liikehdintä yltää myös Turkuun ja tuntuu,että koko yhteiskunta on nyt sekaisin. Pikkuserkku Robertin poliittinen kiihkoilu on tuntunut tarttuvan myös Mattiin, ja se saa Martan huolestumaan.

Martta aloittaa työn Turun kansankirjastossa, ja hän viihtyy uudessa työssään hyvin tavatessaan lainausosastolla päivittäin uusia ihmisiä. Myös Matti on saanut paljon uusia ystäviä, jotka vaikuttivat kunnon pojilta, ja Martasta tuntuu, että veli on löytänyt paikkansa Turussa paljon nopeammin kuin hän. 

Mutta sitten kirjastoon aletaan tehdä yllätystarkastuksia ja sanomalehdet ovat mustanaan sensurointeja. Painoylihallituksen määräyksestä kirjastosta piti hävittää arveluttavia kirjoja. Marttaa suututti suomalaisten kansallisaarteiden sensuroiminen ja hänellä oli omat ratkaisunsa tähän asiaan.

"Napoleonin sodista kertovat kirjat Martta oli pystynyt surutta poistamaan, mutta kun olisi pitänyt hävittää Minna Canthin, Arvid Järnefeldin ja Juhani Ahon kirjoja, hän nousi sisäiseen kapinaan. Painoylihallituksen mielestä ne olivat siveellisyyttä loukkaavaa katuojakirjallisuutta."

*****

Lapsuuden maisemissaan Kuuvuoren kukkuloilla Martta tapaa myös lapsuudenystävänsä Juho Lehtosen, jonka raamikas olemus herättää Martassa outoja tuntemuksia. Marttaa piirittävä Robert Barker yrittää varoitella häntä työväen kanssa seurustelusta. Varoituksista huolimatta Martta tulee sekaantuneeksi ystäviensä kanssa hankkeeseen, jossa hän tuntee toimivansa isänmaan hyväksi. Suurlakkoa suunnitellaan ja Marttakin osallistuu Juhon ja muiden työläisten kanssa kaupungissa järjestettäviin mielenosoituksiin. Martta tuntee olevansa yksinäinen ja outo lintu kahden maailman välissä.

"Oli kaksi miestä, jotka olivat saaneet hänen maailmansa sekaisin. Toinen, joka ei häntä halunnut, ja toinen, joka halusi mutta ei voinut saada. Ja hän kun oli luullut, että miehet eivät voisi herättää hänessä mitään suurempia tunteita." 

*****

Puuvillatehtaan perijä on itsenäinen jatko-osa Puuvillatehdas-sarjan aloitusosalle Puuvillatehtaan varjossa. Fiktiivisten henkilöhahmojen rinnalla sain tutustua tuon ajan todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Kirjan alkuun painetun kaupungin kartan pariin palasin monen monta kertaa, kun seurasin Martan mukana vaikka kaupungin laitamalla sijaitsevan Portsan puutaloalueelle. Mielenkiintoista oli myös tarkkaan piirretyt ajankuvakset elämästä 1900-luvun alun Suomessa, etenkin asusteiden yksityiskohtaiset kuvaukset olivat kiinnostavaa luettavaa. Kirjan tarina oli romanttinen kertomus nuorten ihmisten elämästä sortovuosien keskellä. Suurlakon päättymisen myötä alkoi uusi aika, vai alkoiko? Marttaa vaivaavat ristiriitaiset ajatukset eivät jättäneet häntä rauhaan.

"Milloin tämä piina päättyisi? Tämä tuskallinen kaipaus."

 

 

Ann-Christin Antell 

Puuvillatehtaan perijä

Puuvillatehdas-sarja #2

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Marek Sabogal

Ann-Christin Antell asuu Turussa ja työskentelee kirjastonhoitajana kaupunginkirjastossa. Hän on opiskellut arkeologiaa, historiaa ja kansantiedettä. Kirjoittamaan häntä inspiroivat rakkaus romantiikkaan, kotikaupunkiin ja sen kulttuurihistoriallisiin maisemiin. Esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa (2021) löysi tiensä lukijoiden sydämiin ja on ollut myynti- ja arvostelumenestys. Sitä on kiitetty etenkin elävästä ajankuvasta ja koukuttavuudesta.

 

 

#lukumatkamenneisyyteen  kohta 1900-luku

#helmetlukuhaaste 2022 kohta 14 Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

Lucinda Riley: Italialainen tyttö

kuva Bazar

"Ei kai rumaan vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutuneesta tytönruipelosta voinut lähteä niin puhdasta ja täydellistä ääntä? ... Sävelet suoltuivat esiin vaivattomasti, ääni oli luonnostaan hallittu ja esityksen musikaalisuus oli ilmeinen. Sellaista lahjakkuutta ei voinut opettaa." 

Roberto Rossini oli Milanossa oopperalaulua opiskeleva nuori mies, joka kohtasi 11-vuotiaan nuoren lettipäisen Rosanna Mencinin tullessaan juhlimaan äitinsä Marian syntymäpäivää synnyinseudulleen.

*****

Rosannan koti oli pieni asunto hänen isänsä omistaman pienen kahvilan yläkerrassa Napolin Piedigrottassa. Mencinin perheen Marco-isä oli ylpeä noustuaan kahvilansa menestymisen myötä köyhyydestä, ja pystyttyään nyt elättämään perheensä. Rosanna oli huoleton ja onnellinen lapsi, jonka haaveet eivät ulottuneet seuraavaa auringonlaskua pidemmälle.

Mutta sitten tuli eräs elokuun ilta, jolloin Rosanna sai kuulla olevansa jollakin tapaa erityinen, ensimmäistä kertaa elämässään. Ja hän tunsi, että hänen kohtaamansa nuori Roberto tulisi muuttamaan hänen elämänsä.

"Tuntuu mahdottomalta uskoa, että niin pieni tyttö saattoi rakastua jo ennen murrosikää, mutta muistan varsin elävästi sen hetken, jona näin hänet ensimmäisen kerran..."

*****

Isoveljensä Lucan ansiosta Rosanna pääsi ottamaan, vanhemmiltaan salaa laulutunteja Roberton suosittelemalta La Scalasta eläkkeelle jääneeltä opettajalta. Myöhemmin, stipendin saatuaan Rosanna pääsi jatkamaan opintojaan Milanoon, jossa La Scalan taiteellinen johtaja ihastui hänen ääneensä.

"Ääni oli puhtaimpia hänen kuulemiaan sopraanoja. Siinä oli väriä, sävyä, voimaa ja syvyyttä. Vaikean aarian joka ikinen sävel oli selkeä ja täydellisesti harkittu. Sen lisäksi tyttö tuntui ymmärtävän, mistä lauloi."

*****

Tulevina vuosina Rosannan tie lahjakkaana oopperalaulajana vei hänen maailman metropolien upeimmille estradeille, jossa hän sai laulaa rakastamansa Roberton parina. Kaikennielevä rakkaus Robertoon vei Rosannalta hänelle aiemmin tärkeät ihmissuhteet ja murheellisena hän joutui jättämään myös Italian oopperalavat.

"Se hinta minun oli kuitenkin maksettava Roberton kanssa koetusta onnesta."

Ajan myötä synkät salaisuudet Robertosta lankesivat paljastuessaan myös Rosannan rakkaimpien ihmisten elämään. Kaikki tämä sai hänet lopulta tajuamaan, että suurinkaan rakkaus toista ihmistä kohtaan ei aina ole hyväksi, ja kuinka paljon vääriä päätöksiä tehtiin rakkauden takia.

*****

Italialainen tyttö julkaistiin nimellä Aria jo vuonna 1996, jolloin Lucinda Riley käytti kirjailijanimeä Lucinda Edmonds. 

Kirjan tunteellinen, rakkaudentäyteinen ja mukaansatempaava tarina vei minut matkalle loisteliaaseen oopperan maailmaan. Taianomaisesti kerrottu tarina Napolin sivukaduilla kasvaneen nuoren lahjakkaan tytön tiestä oopperalavojen säkenöiväksi tähdeksi. Tarina rakkaudesta, jonka vuoksi hän oli menettää perheensä, uransa ja lopulta myös itsensä. Lohdullinen tarina anteeksiantavasta rakkaudesta, joka ei koskaan kuollut.

"Näen hänet koko ajan kaikkialla."

Lucinda Riley

Italialainen tyttö

The Italian Girl 2014 (Lucinda Edmonds)

suom. Hilkka Pennanen

Bazar 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 

kuva Roni Rekomaa

Irlantilaissyntyinen Lucinda Riley (1965 - 2021) oli taiturimainen ja rakastettu tarinankertoja. Häneltä on julkaistu lukuisia kirjoja, joita on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Kirjailija tunnetaan erityisesti huippusuosion saaneesta Seitsemän sisarta-romaanisarjastaan, josta on Suomessa julkaistu kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat. Lisäksi hänen yksittäisistä teoksistaan ovat suomeksi ilmestyneet romaanit Keskiyön ruusu, Enkelipuu, Perhosten huone, Vaarallinen kirje, Oliivipuu ja Italialainen tyttö. 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Rakkaus.

#helmetlukuhaaste 2022 kohta 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave.