Imre Kertész: Kohtalottomuus

 

Kohtalottomuus kertoo teini-ikäisen Gyurkan matkasta keskitysleireille Auschwitziin, Buchenwaldiin ja Zeitziin. Kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus unkarilaisen Imre Kertétszin elämästä noilla kuolemanleireillä.

*****

Budapestissä isänsä ja äitipuolensa kanssa asuvan 15-vuotiaan Gyurkan elämää rajoittavat nyt iltaiset ulkonaliikkumiskiellot, kuten niin monia muitakin juutalaissyntyisiä ihmisiä. Takkiin neulotun keltaisen tähden kanssa saa näyttäytyä kadulla vain iltakahdeksaan saakka. Ja pian ihmisiä aletaan hakea kodeistaan ja viedään työlaitoksiin, jonne myös Gyurkan isä saa kutsun. Isänsä lähdettyä työlaitokseen nuoren Gyurkan on nyt pystyttävä huolehtimaan perheenpään tehtävistä. Huolettomat ja onnelliset lapsuusvuodet ovat nyt päättyneet, ja pian hän itsekin joutuu lähtemään muurarintöihin öljynjalostamolle, jonne kaikki alaikäiset sijoitettiin aputöihin. Vili-sedän mukaan heidän olisi vain kestettävä tämä "lyhyt välimenokausi", kunnes liittoutuneet tulisivat sinetöimään saksalaisten kohtalon. Mutta kuinka väärässä setä olikaan!

Budapest 1944. Juutalaispojan bussimatka työpaikalle katkeaa yllättäen poliisin pysähtymiskäskyyn. Ensimmäinen yö kuluu santarmiaseman hevostallissa lukkojen takana, seuraavana päivänä poika astuu tuhansien muiden kanssa junaan. Vielä Auschwitziin saapuessaan hän uskoo aloittavansa uuden, paremman elämän.

"Sitten he sulkivat liukuoven ja hakkasivat siihen vielä jotain ulkopuolelta, sen jälkeen seurasi merkinantoja, vihellyksiä, junan käynnistämisen ääniä ja nytkähdys: lähdimme liikkeelle." 

*****

Auschwitzin ja Buchenwaldin jälkeen Gyurka siirrettiin Zeitziin, joka on syrjäinen, maalaismainen keskitysleiri.

Nuori Gyurka uskoi aivan vankeusaikansa alusta asti, että hänen on vain yritettävä sopeutua keskitysleirielämään. Oli tultava hyväksi vangiksi ja tulevaisuus pitäisi huolen lopusta, näin hän uskoi. Ja näin hän näki muidenkin tekevän.

"Elämää - hän lisäsi - on jatkettava, ja niinhän se tietysti oli, paljon muuta emme luonnollisesti voineet tehdäkään, tajusin, jos meillä nyt kerran on tilaisuus siihen." 

*****

Luettuani tämän kirjan, huomasin, että poissa oli se epätoivo ja lohduttomuus, mikä aikaisemmin lukemissani, keskitysleirien julmista tapahtumista kertovissa tositarinoissa näyttäytyi jo ensimmäisiltä sivuilta kirjan loppuun asti. Mikä oli se uskomaton voima, jonka turvin tämä nuori poika säilytti elämänuskonsa tuon sadistisen ja julman kohtelun keskellä? Mihin perustui se luottamus ja usko parempaan elämään, joka oli vahvasti aistittavissa kirjan sivuilta? Karmeiden, päivittäin toistuvien julmuuksien hyväksyminen sellaisina kuin ne tulivat, näytti syrjäyttävän kaiken sen pelon ja järkytyksen, jonka ainakin minä lukijana aistin. Ja selviytymisen jälkeinen muistamisen taakka kaikesta kokemasta, voiko siitä koskaan vapautua? 

"ihminen ei koskaan voi aloittaa uutta elämää, ainoastaan jatkaa vanhaa." 

 

Imre Kertész

Kohtalottomuus

Sorstalanság (unkarinkielinen)1975

suom. Outi Hassi

Otavan kirjasto 2003

 

Imre Kertész (1929 - 2016) on ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut unkarilainen. Hänen vuonna 1975 ilmestynyt teoksensa Kohtalottomuus jäi Unkarissa pitkään huomiotta. Uuteen julkisuuteen kirja nousi 1990-luvulla erityisesti Saksassa saamansa ylistävän vastaanoton ansiosta.

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Selviytymistarina

#helmetlukuhaaste kohta Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

#kevätotavankirjastossa 

Pam Jenoff: Sirkustyttö

 

 

Toisen maailmansodan raivotessa Saksassa nuori hollantilainen Noa, joka on karkotettu kotoaan häpeällisen raskauden jälkeen, päätyy tyttöjen turvakotiin, jossa hän synnyttää tummasilmäisen ja oliivi-ihoisen poikalapsen. Hänelle kerrotaan, että lapsi pääsee hyvään saksalaiseen kotiin. Laitoksen tarkoituksena on saattaa maailmaan terveitä lapsia palvelemaan kolmatta valtakuntaa.

Vastasyntyneestä lapsestaan erottuaan ja turvakodista lähdettyään Noa pääsee  siivoojaksi Bahnhofin laakson pohjalla olevalle rautatieasemalle, joka on oivallinen paikka saksalaisten keskitysleireihin matkalla olevien junien yöllisiin pysäköinteihin ja veturien vaihtoihin.

*****

Eräänä talvipakkasena myöhäisiltana hän havahtuu ääniin, jotka kuuluvat hiljattain asemalle saapuneesta tavarajunan vaunusta. Ovenraosta kurkistaessaan häntä kohtaa järkyttävä näky:      

"Vauvoja, liian monta pikkuruista vartaloa laskettavaksi makaa vaunussa oljilla, kylki kyljessä, päällekkäinkin. Suurin osa makaa liikkumattomana, enkä voi tietää ovatko ne kuolleita vai nukkuvatko. Hiljaisuuden lomasta kuuluu säälittäviä vinkaisuja, haukkovaa hengitystä ja vaikerrusta kuin pienten karitsojen määkinää."

*****

Kiedottuaan alastoman lapsen siivousliinansa sisään Noa pakenee talvisen pakkasyön pimeydessä läheiseen metsään, vailla tietoa määränpäästä ja selviytymisestä. 

Noan ja lapsen pelastus on lähiseudulla oleva sirkusseurue, jonka suojasta he saavat turvapaikan. Noan on vain opeteltava trapetsitaiteilijaksi voidakseen jäädä sirkukseen. Tieto siitä, että maankuulu Neuhoffin sirkus pääsee esiintymään Saksan rajojen ulkopuolelle, antaa hänelle voimaa selvityä mahdottomalta tuntuvasta tehtävästä. Opettajaksi Noa saa Astrid Sorrellin, jonka perhe omisti aikoinaan maailmankuulun Klemtin sirkuksen. Juutalaisperheensä sodan aikana kadottanut Astrid on sirkuksen vetovoimaisin akrobaatti, joka kantaa salaisuuksia menneisyydestään, jotka paljastuessaan eivät jättäisi rauhaan myöskään häntä suojelevaa sirkusta. Junanvaunussa sirkusmatkalla syntynyt Astrid, joka vihasi nuorempana sirkuselämää, tajuaa nyt että pelastaakseen itsensä ja ystävänsä lapsineen heidän on taisteltava yhdessä. Ja tie pelastukseen on sirkuskiertue Ranskaan.  

"Vaikka me kaksi emme ole lainkaan samanlaisia, näen Noassa yhä enemmän sellaista itsepäisyyttä, joka muistuttaa minua nuoremmasta itsestäni. Impulsiivisuutta, jonka takia hän saattaa itsensä vaaraan - ja siinä samalla meidät kaikki."

*****

Sirkustyttö on koskettavan lämminhenkinen ja kiehtova todellisuuspohjainen, fiktiivinen tarina ystävyyden voimasta, jonka avulla vaikeimmissakin olosuhteissa on selviämisen mahdollisuus. Kirjan sivuilla sirkuksen maailma piirtyi todellisen tuntuisena silmiini ja oli helppo ihailla näitä taitavia esiintyjiä, jotka toivat valoa ja elämäntoivoa sodan kauhujen keskellä oleville ihmisille. Tarinaan uppoutuminen oli alun järkytyksen jälkeen mukaansatempaavaa, sodan kauhuista ja mielettömyyksistä huolimatta kaunis selviytymistarina.

*****

Sirkustyttö on kirjailija Pam Jenoffin mukaan saanut innoituksensa tarinasta, jonka mukaan saksalainen sirkus suojeli ja piilotti juutalaisia sodan aikana. Myös tarina "Tuntemattomista lapsista" - tavaravaunu täynnä juutalaisia vauvoja, jotka oli riistetty perheeltään ja lähetetty keskitysleireille - on ollut inspiraation lähteenä.

*****

 

Pam Jenoff

Sirkustyttö

alkut. The Orphan's Tale 2017

suom. Maija van de Pavert

HarperCollins 2021

kuva Mindy Schwartz Sorasky

Pam Jenoff on kirjailija ja asianajaja. Hän on työskennellyt aiemmin mm. Pentagonissa sekä diplomaattina Puolassa. Sirkustyttö on hänen kuudes romaaninsa ja siitä tuli heti ilmestyessään myyntyimenestys. Jenoff on kirjoittanut myös mm.Quill-palkintoehdokkaana olleen historiallisen romaanin Diplomaatin vaimo.