Roy Jacobsen: Rigelin silmät

 

kuva Sitruuna

 

Barrøyn saarella kesän 1946 työt on tehty: täydet untuvasäkit on kannettu ylisille, sinne on viety myös tynnyreihin säilötyt linnunmunat. Kuivatuksen jälkeen niputetut kalat on punnittu ja perunat istutettu. Barrøyn saaren tulevaisuus on taas turvattu ja asukkaita tällä kallioisella saarella on aiempaa enemmän.

Kallion laella Ingrid Barrøy katselee merelle ja tuntee, ettei saari ole enää hänen. 

Tupa jää odottamaan maalaamatta, kun Ingrid pakkaa 10-kuisen tyttärensä Kajan valaanpyyntialuksen perätuhdolle, hyvästelee Barbro-tätinsä ja rakkaan kotisaarensa ja sanoo palaavansa "jonai päivänä".

*****

Toinen maailman sota on juuri loppunut ja Ingrid lähtee vaeltamaan sodasta toipuvan Norjan halki etsimään lapsensa isää. Hän on päättänyt löytää talvella vuorten yli paenneen Alexanderin. Hädin tuskin hengissä olleen miehen, jonka hän oli löytänyt sodan aikana erään ulkorakennuksen ylisiltä Barrøylla. Nyt hänen oli tullut aika saada selville, muistaako kukaan nähneensä tätä Rigelin haaksirikosta ainoana selvinnyttä ja Ingridin hoidolla henkiin jäänyttä venäläisvankia. Muiden mielestä oli silkkaa hulluutta lähteä etsimään miestä, mutta Ingrid oli päätöksensä tehnyt.

"Tutut tunturit ja saaret katosivat yksi kerrallaan taivaanrannan taakse. Ingrid ja Kaja jättivät nyt maailman, joka oli ollut tähän asti heidän ainoansa."

*****

Ingrid kohtasi paljon ystävällisiä ihmisiä matkallaan, mutta kukaan ei muistanut nähneensä eikä kuulleensa tästä venäläisestä miehestä mitään. Heidän mielestään Ingridin toiminnassa ei ollut mitään järkeä. Miettiessään, miten vähän hän tiesikään Alexanderista, niin oliko matkassa sittenkään mitään järkeä? Raahata nyt mukanaan pikkulasta, syytä tähän koko etsintäreissuun. 

*****

Kaikesta kaukana oleva, tutuksi tullut syrjäinen Barrøy jää tällä kertaa odottamaan, kun pääsen mukaan mielenkiintoiseen tarinaan. Meren kasvattaman uhman siivittämänä epätavallisen rohkeuden omaava Ingrid vei minut tunturijonojen muodostamien maisemien halki jonnekin? Minne, sitä mietiskelin kirjan sivuja käännellessäni. Tuskin löydän sanoja sille kokemukselle, jonka tämä upea lukumatka tarjosi ❤️

Minnekään ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä, ja levollisena vain seurasin upeasti soljuvan kerronnan kulkua. 

"Mitäs sinä täällä teet?"

"Mie kävelen tästä", Ingrid sanoi.

"Jaa että minne?

Roy Jacobsen

Rigelin silmät

alkut. Rigels øyne

suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Barrøy-sarja osa 3. 

Sitruuna 2024

Kiitos arvostelukappaleesta 💝 

 

kuva Sitruuna

 

Haikein mielin odotan tämän upean Barrøy-sarjan päätösosan Barrøyn lapset ilmestymistä huhtikuussa 2025 ❤️

 Upea sarja, jonka toivoisin jatkuvan.

 

 

 

 Lina Hindrum / Sitruuna

 

Roy Jacobsenia pidetään yhtenä Norjan vaikuttavimmista nykykirjailijoista. Kriitikoiden ylistämä Barrøy-sarja on käännetty 28 kielelle ja sitä on myyty lähes 500 000 kappaletta pelkästään Norjassa. Jacobsenin kirjoja ja novelleja on käännetty yli 40 kielelle. Jacobsen on ollut kahdesti ehdolla sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuus-palkinnon että Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Vuonna 2017 hän voitti Man Booker International Prize-palkinnon ensimmäisenä norjalaisena kirjailijana ja vuonna 2018 hänet valittiin The Literary Award-palkinnon saajaksi.

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

kuva Gummerus

 

"Onko se vielä kaukana, äiti? pienempi poika kysyy. Hän katsoo minua ahkiosta, pieni nenä kylmästä punaisena, muuta ei kolmevuotiaasta näy. Onko se kaukana vasemmalla?" 

Loputtomalta tuntuu se matka, jolle Priita-Kaisa on lähtenyt, ahkiota perässään vetäen hiihtämään pienten poikiensa kanssa. Kaksi aviotonta lasta synnyttänyt, kotikylänsä kirkossa seurakunnan edessä häpeästään vastaamaan joutunut nainen on liittynyt seurueeseen, joka on matkalla Sodankylästä kohti Norjaa. Pitkän ja karun vaelluksen päämäärä on Ruijassa oleva Pykeija, jossa runsaiden turskasaaliiden kehutaan tuovan paremman elämän matkaan lähteneille suomensukuisille kveeneille. 

Entisessä elämässä yhteiselo naimisissa olevaan Askan Mikkoon on herättänyt pahennusta ja perillä hyisen jäämeren rannalla Priita-Kaisan aikomus on löytää lapsilleen isä ja kalastukseen sopiva kumppani. Eletään 1850-luvun loppua, miesten hallitsemassa maailmassa, jossa hänkin, parantajan ja kätilön taidoistaan kuuluisa nainen tarvitsee rinnalleen miehen. Onko Priita-Kaisan rakastamasta Mikosta mieheksi, joka tuo heille turvaa?

*****

Todellisuus ja yliluonnollinen taianomaisuus ovat upeasti sekoittuneena tässä romanttisen rakkauden sävyttämässä tarinassa, joka pohjautuu Ingeborg Arvolan esiäidin elämään. Pohjoisen luonto ja sen kaunis kaamos on upeasti kuvattu kirjan sivuilla.

"Tuskin näkyvä kannikka marraskuun aurinkoa murtautuu esiin pilvistä tunturin yllä ja saa kaiken kimaltamaan." 

Luonnon ja ihmisen taikavoimainen yhteiselo on niin puoleensavetävästi saatu esille, että melkein tunsin itsekin olevani tuon tarinan sisällä.

Askeleet narskuivat pakkasaamuina - "Nyt me herätämme pikkuväen,-" 

*****

Vaikuttava Ruijan rannalla-sarjan aloitusosa, jonka jatkoa odotan mielenkiinnolla.

 

Ingeborg Arvola

Jäämeren laulu

alkut. Kniven i ilden

suom. Aki Räsänen

Ruijan rannalla-sarja 1.osa

Gummerus 2024

 

kuva Fartein Rudjord

 

Ingeborg Arvola (s. 1974) debytoi kirjailijana vuonna 1999. Lukijat ja kriitikot hurmannut Jäämeren laulu oli hänen suuri läpimurtonsa, joka voitti Brage-palkinnon ja oli ehdolla useisiin muihin palkintoihin, kuten Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon. Romaani aloittaa Arvolan isoisoisoäidistä Priita-Kaisasta kertovan kiehtovan Ruijan rannalla-sarjan. Sen käännösoikeudet on myyty 11 maahan.
 

 

 

Roy Jacobsen: Valkoinen meri

kuva Sitruuna 

 

Eletään toisen maailmansodan aikaa, kun Ingrid palaa rakastamalleen Norjan ulkosaaristossa sijaitsevalle karulle synnyinsaarelleen. Barrøyn saarella kasvanut ja siellä lapsuutensa viettänyt Ingrid on nyt saaren ainoa asukas, näin hän aluksi luulee. Varustautuessaan tulevaan yksinäiseen talveen Ingrid, rannalla kalastaessaan löytää mereen huuhtoutuneita ruumiita. Sodassa pommitetun ja uponneen laivan hylkyjen seassa saarelle on kulkeutunut saksalaisten sotilaiden ja laivassa sotavankeina olleiden venäläisten ruumiita. 

*****

Muutama päivä myöhemmin Ingrid löytää pahoin haavoittuneen miehen ulkorakennukseen piiloutuneena. Kuoleman kielissä olevan venäläisvangin kohtalo on nyt Ingridin käsissä. Itsensä vaaraksi altistaen hän saa hoidettua miehen elävien kirjoihin. Ymmärtämättä toistensa kieltä, katseiden ja eleiden avulla Ingridin ja Alexanderin välille kehittyy näiden talvisten viikkojen aikana kiintymys ja rakkaus. 

Saaren hiljaiselon keskeyttää kuitenkin Ingridin Barbro-täti, jonka lisäksi saarelle saapuvat kansanhuoltolautakunnan sijoittamat kolme poikaa. Tämän johdosta haavoittuneen Alexanderin  piilottamisesta tulee nyt Ingridille erittäin vaikeaa ja hänen on saatava mies pois saarelta.

*****

Mutta joulun alla tapahtuu jotain, joka vie Ingridin pois saarelta. Mitä on tapahtunut? Sitä hän ei muista herätessään mantereella sijaitsevassa sairaalassa.

*****

Myrskyävän meren ja kaukaisen horisontin keskellä olevan karun saaren maisemiin oli taas mielenkiintoista palata. Barrøy-sarjan 1. osan Näkymättömät luettuani osasinkin jo odottaa mieleenpainuvaa matkaa ja senhän taas sain. Upean kerronnan siivittämä tarina oli taas niin mukaansatempaavaa, että viimeisten sivujen sulkemisen jälkeen jäin kaipaamaan tuota kaukaista Barrøyn saarta.

kuva Sitruuna

 

Mutta onneksi pääsen pian saarelle takaisin, kun Barrøy-sarjan 3. osa Rigelin silmät ilmestyy jo ennen syksyä 2024 ❤️ 

 

Roy Jacobsen

Valkoinen meri

alkut. Hvitt hav

suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Barrøy-sarja osa 2. 

Sitruuna 2023

 

 Lina Hindrum / Sitruuna

Roy Jacobsenia pidetään yhtenä Norjan vaikuttavimmista nykykirjailijoista. Kriitikoiden ylistämä Barrøy-sarja on käännetty 28 kielelle ja sitä on myyty lähes 500 000 kappaletta pelkästään Norjassa. Jacobsenin kirjoja ja novelleja on käännetty yli 40 kielelle. Jacobsen on ollut kahdesti ehdolla sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuus-palkinnon että Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Vuonna 2017 hän voitti Man Booker International Prize-palkinnon ensimmäisenä norjalaisena kirjailijana ja vuonna 2018 hänet valittiin The Literary Award-palkinnon saajaksi.

 

Roy Jacobsen: Näkymättömät

 

kuva Sitruuna

 

Norjan luoteisrannikolla on pieni syrjäinen saari, jossa Ingridin perhe asuu. Saari on yksi niistä ulkosaarista, joissa asuu vain kourallinen ihmisiä. Barrøyn 5-henkinen perhe on tämän saaren ainoat asukkaat. Niukan elantonsa he saavat kasvattamalla karjaa, ja viljelemällä karun kallioista maaperää. Meri on kuitenkin se, jonka syvyyksistä he kalastavat tärkeimmän osan ravinnostaan. Talvisin Ingridin isä työskentelee Lofooteilla, ja tuosta työstä ansaitut rahat auttavat perhettä selviytymään päivästä toiseen. Talvet luonnonvoimien armoilla, myrskyn toisensa jälkeen eristäessä perheen vankilankaltaisiin oloihin, ovat raastavia. Toisaalta on taas paljon kaunista, mitä meri heille tarjoaa. 

Isoisä Martinin muistin mukaan saarella ei ole ollut "kuunaan" kunnon jääpeitettä, koska vuorovesi on tehnyt sen mahdottomaksi. Eräänä päivänä meri oli kuitenkin saanut jääkannen, joka oli sulkenut sisäänsä myös lähimmät pikkusaaret.

"Ingrid seisoi tallukkasukissaan lasilattialla saaren ja Moltholmenin puolivälissä ja näkee allaan rakkolevää ja kaloja ja simpukoita kesämaisemassa. Merisiilejä ja meritähtiä ja mustia kiviä valkoisella hiekalla, ja kaloja jotka puikkelehtivat halki huojuvien ruskolevämetsien, jää on suurennuslasi, kirkas kuin ilma, hän seisoo ja leijuu ja on kuusivuotias, kun on jäätä, sille ei voi olla menemättä."

*****

Kaikki se, mitä aallot huuhtovat rantaan, kerätään tarkoin talteen. Myrskyn tuoma, melkein kokonainen laituri sysää ajatuksen omasta kunnon laiturista Ingridin isän ajatuksiin. Parempi yhteys mantereelle olisi näin mahdollinen. Oman laiturin rakentaminen saa kuitenkin tapahtumat liikkeelle, joiden seuraukset tulevat osaksi perheen elämää. 

*****

Mantereella suoritetun rippikoulun jälkeen elämä saarella saa Ingridin kaipaamaan muutosta.

"Ei niin, että hän kaipaisi pois, hän kaipaa toisenlaista Barrøyta, tai haluaisi ottaa saaren mukaansa maailmaan ja täyttää sen kaikella, mikä siitä puuttuu ..." 

*****

Näkymättömät on yksi niistä kirjoista, jotka ovat piirtäneet syvän jäljen minun lukumuistiini. Luonto on kuvattu niin uskomattoman kauniina kirjan sivuilla. Ingridin kasvutarinan myötä pääsen mukaan pohjoisen karuihin maisemiin, ja saan antautua tämän kiinnostavan ja mukaansatempaavan tarinan vietäväksi. Tunnelma syrjäisellä saarella välittyy niin todentuntuisesti, ja saarelaisten tarina jää elämään vielä kirjan takakannen suljettuani.

Upeaa kerrontaa sisällään pitävä tarina syrjäiselle saarelle asumaan sitoutuneista ihmisistä, jotka kerran sinne asetuttuaan eivät voi sitä koskaan jättää. Kaksi heistä yrittää sen kuitenkin tehdä, mutta ennen pitkää saari saa heidät palaamaan takaisin, molemmilla on siihen omat syynsä. 

"Tuvasta tehhään valkoinen"

"Jossa on vihreät ikkunapuitteet ja päätylaudat."

Roy Jacobsen

Näkymättömät

alkut. De usynlige

suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Barrøy-sarja 1.osa

Sitruuna 2022 

kuva Guri Pfeifer

Roy Jacobsenia (s. 1954) pidetään yhtenä Norjan vaikuttavimmista nykykirjailijoista. Hän on ollut kahdesti ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon saajaksi. Barrøy-sarjasta tuli välittömästi kriitikoiden ylistämä myyntimenestys. Se on käännetty 28 kielelle ja sitä on myyty lähes 500 000 kpl pelkästään Norjassa. Jacobsenin kirjoja on käännetty 36 kielelle.

 

#lukumatkamenneisyyteen23-haaste kohta 3 (Kirjassa ollaan tekemisissä eläinten kanssa.)

Anne B. Ragde: Talon tytär

 

kuva Tammi

Neshovin tilan perillisenä Torunn on saanut hoitaakseen sukutilan. Sikatilan, jonka sikala nykyään ammottaa tyhjyyttään. Kaikki siellä aiemmin olleet siat oli teurastettu traagisen tapahtuman jälkeen, jolloin Torunnin isä Tor kuoli. Rakkaan Margido-sedän kuolema laittaa yllättäen Torunnin elämän lopullisesti uusiksi. Onko hänellä uskallusta ottaa paikkansa tässä epätavallisessa suvussa, johon hänen äitiään ei aikoinaan ollut hyväksytty. Uusiin haasteisiin kuuluu myös ottaa hoitoonsa menestynyt hautaustoimisto, jonka  hän on saanut perinnöksi rakkaalta sedältään Margidolta. 

Olisiko uusi lipputanko se, joka pulttaisi tämän nuoren naisen kiinni Neshovin maaperään ja sen aiempiin sukupolviin. Vasta nyt hän sen ymmärtää. Saapuessaan tilalle yksin ensimmäistä kertaa ottaakseen sen haltuunsa, hän ei ollut vielä sitä ymmärtänyt.

Silloin hän oli ollut täynnä vain toiveikasta odotusta. Hänen vaistonsa oli sanonut hänelle, että hän oli tehnyt oikein, että vihdoinkin hän oli tehnyt jotakin oikein. 

Suvun viimeinen luku oli hän ... Päätöksen hän oli tehnyt silloin kun varasti Christeriltä koiranpennun ja ajoi viisisataa kilometriä pohjoiseen työntääkseen avaimen autiotalon pääoveen. Tila oli paperilla hänen, ja siitä tuli hänen myös sydämessä - ja sen päätöksen hän joutuisi nyt tavallaan tekemään uudestaan. Oli liian myöhäistä paeta.

*****

Päivät ja viikot maatilalla ja hautaustoimistossa täyttyivät nyt työkiireillä ja iltaisilla juoksulenkeillä hysky-koira Annan kanssa. Lisäksi elämän kuvioita sekoitti Torunnin epävarmuus omista tunteistaan, joita hämmensivät pyöräilevä pappi ja kaksi ihanaa possutyttöä "lainaan" tuonut maatalouskoulun opettaja Roger.

Tärkeäksi rutiiniksi oli tullut myös isoisän luona vierailut. Torunnin isoisän elämä läheisessä hoitokodissa oli vanhuksen elämän parasta aikaa. Anna-vaimon ja Torin kanssa maatilalla eletyt vuosikymmenet olivat hänelle taakse jääneitä piinaavia muistoja. Aiemmin Margidon ja nykyään Torunnin vierailut olivat hänen päiviensä kohokohtia. 

Tormod itse sai elellä täällä omissa oloissaan, kaikessa rauhassa, ilman vastuuta kenestäkään, ja nauttia kaikesta siitä, mikä olisi saanut Annan raivon partaalle. Hän sai lukea kirjojaan mielin määrin joka päivä, eikä kukaan patistanut häntä sinne helvetin halkoliiteriin hakemaan polttopuita, joihin Anna ja Tor eivät koskaan olleet tyytyväisiä.

*****

Tanskassa asuvan Erlend-sedän rahalahjoituksen avulla Torunn alkoi nyt rakentaa Neshovin isosta sukutalosta itselleen omannäköistä kotia. Ja nyt hän, elämää koko ikänsä paennut nainen tunsi vihdoin olevansa onnellisesti perillä. 

"Mutta pimeät illat olivat onni. Silloin sai sytyttää kynttilöitä, kömpiä sohvalle, löytää rauhan kirjasta. Pimeys ei ollut koskaan häntä pelottanut, päinvastoin. Aurinkoiset päivät ja yöt painostivat häntä olemaan valveilla ja läsnä, iloisena ja sosiaalisena koko ajan, kun taas pimeys antoi hänelle mahdollisuuden levätä omassa seurassaan."

***** 

Talon tytär on ihastuttavan Berliininpoppelit-sarjan päätösosa. Löysin tämän elämänmakuisen kirjasarjan jo vuosi sitten, ja ihastuin jo silloin Ragden ilmiömäiseen tarinankerrontaan. Kiinnyin pohjoisnorjalaiseen vuonon perukoilla sijaitsevaan Neshovin kaksikerroksiseen taloon ja sen epätavallisen suvun elämään. Kaikki sarjan viisi aiempaa osaa saatoin onnekseni lukea peräjälkeen. Humoristinen, yllättäviä käänteitä ja vaikeita ihmissuhdekiemuroita sisältävä sukutarina vei todella minut mukanaan ja nautin joka sivusta. 

Berliininpoppelit

Erakkoravut

Vihreät niityt

Perintötila

Elämänrakentajat

Talon tytär

 

Anne B. Ragde

Talon tytär

alkuteos: Datteren 2019

suom. Katriina Huttunen

Tammi 2021

Berliininpoppelit-sarja 

kuva Tammi

 

Norjalaisen Anne B. Ragden herkullisen osuva huumori ja humaani ote ovat ihastuttaneet lukijoita jo yli 20 maassa. Tuottelias Ragde on kirjoittanut lastenkirjoja, romaaneja, dekkareita ja novellikokoelmia. Neshovin sikatilasta kertovalla Berliininpoppelit-sarjallaan hän on valloittanut myös suomalaislukijoiden sydämet. Kirjojen pohjalta on tehty Suomessakin nähty elämänmakuinen tv-sarja. 

Saija Kuusela: Katse

 

Nea Guttorm, joka lopetti työnsä Oslon keskusrikospoliisin profiloijana, matkaa nyt vuonon rannalla sijaitsevaan pohjoisnorjalaiseen kylään ja aloittaa ylikonstaapelin työt sen pienellä poliisiasemalla. Se on juuri nyt sitä mitä hän tarvitsee, unohtaakseen juuri päättyneen avioliittonsa. Hän tuntee olevansa nyt juurillaan, lähempänä lapsuutensa maisemia.

Kaikki on samaan aikaan tuttua ja vierasta. Tuntuu hyvältä olla näillä leveysasteilla. "Olen jotenkin enemmän elossa ... samalla kaikki muistot ... Välillä tuntuu, että hukun niiden alle ... siitä miten pieleen kaikki Oslossa meni. Ja kauempana menneestä, isästä ja äidistä." 

Nealle tällainen pieni kylä on sopivan kokoinen, ei liian pieni eikä takapajuinen, kuten ei ollut hänen äidilleenkään koskaan ollut. Mutta toisin kuin porotokan mukana tuntureilla elänyt äiti, Nea oli kasvanut pienessä norjalaisessa kylässä.

*****

Heti alkuun, hän joutuu tutkimaan kuolemantapausta, kun metsän keskeltä purosta löytyy raa'asti tapetun miehen ruumis ja tunnelma kylässä kiristyy. Nean matka rikoksen selvittämiseen alkaa, vai onko sen matka pimeyteen, jossa totuus ja kuviteltu sekoittuvat keskenään? Nean kyvyt nähdä asioita joita muut eivät näe, alkavat pelottaa häntä. Työparikseen Nea saa Bobbyn, joka toimii tapauksen tutkinnanjohtajana. 

Robert Dahl (Bobby) asuu yksin ja vierailee säännöllisesti tapaamassa vanhainkodissa asuvaa äitiään, josta hänellä on lapsuudestaan lämpimät ja läheiset muistot. Bobby muistaa leikkisän ja iloisen Elviksen lauluja lauleskelevan äidin. Muistot isästään hänellä ovat etäisemmät. Rautamalmikaivoksen työturvallisuuspäällikkönä työuransa tehnyt isä on jäänyt hänelle vieraammaksi ja nyt isä on jo kuollut.

Bobbyn kiinnostuksen kohde on pääasiassa työ, paikkakuntalaisten tapaan edes riekonpyynti ei häntä kiinnosta, saati sitten naiset. Mutta tunne joka hänessä herää tavattuaan Nean, on erilainen.

Nea oli yhdistelmä epäluuloisuutta, jopa vainoharhaisuutta, ujoutta ja siihen huonosti istuvaa suorapuheisuutta. Tunne, joka hänessä oli herännyt heti uteliaisuuden ja kiinnostuksen jälkeen, oli suojelunhalu. 

Tutkimusten edetessä myös Nean kiinnostus Bobbya kohtaan voimistuu, hänen saatua mieheltä tukea outojen kohtaustensa jälkeen. Hänelle niiden unohtaminen ei ole vaihtoehto, mutta vaikeneminen sen sijaan on. Miten hän voisi puhua kyvystään, jota hän pelkää. Ennaltanäkemistä, luistalukemista, kykyä, joka aiheuttaa hänelle tajunnanmenetyksiä ja rytmihäiriöitä. Kykyjä, jotka hän on perinyt äidiltään. Nea on peloissaan, ja Bobby vaistoaa sen. Ja Nean on pakko kertoa tälle, että joskus tuo ennaltanäkemisen kyky antaa hänelle vihjeitä meneillään olevasta tutkimuksesta, niin kuin tämänkin rikoksen kohdalla tulee tapahtumaan.

Mutta hän oli peloissaan. Näin ei ollut käynyt koskaan aiemmin. Kukaan ei ollut työntynyt yhtä voimallisesti hänen omaan elämäänsä. Hänen muistoihinsa. 

Tutkinnan kuluessa levottomuus ja pelko valtaavat Nean ja keino rauhoittaa mielensä saa hänet katselemaan merta, joka antaa energiaa hänen väsyneenä ollessaan. 

Äiti ei kestänyt sitä. Elämää kahden maailman välissä, tavallisen norjalaisen elämäntavan ja perinteisen saamelaisuuden puristuksessa. Joten hän häipyi. - Ylös. Tunturiin.

*****

Katse on pohjoiseen sijoittuvan dekkarin aloitusosa, joka jo alkusivuilta alkoi herättää mielenkiintoni. Tarinan kulku eteni lappilaiseen tapaan rauhallisesti ja tästä ainakin minä pidän. Lukijan aivonystyrät joutuivat tarinan edetessä myös tekemään töitä. Ja minulle niin tyypilliseen tapaan, kiinnyin rikosjutun keskiössä olevaan työpariin. Bobby ja Nea nousivat tarinassa minulle ylitse muiden. Miten kutkuttavaa onkaan miettiä tämän parivaljakon tulevia elämänkäänteitä, tässä kirjassa heidän henkilökemiastaan ei vielä paljoa paljastettu. Hyvä näin, jännitystä luvassa jatkossakin. Dekkarisarjan toinen osa Vyöry julkaistaan jo kesäkuussa 2022.

Kirjan mukana pääsin Pohjois-Norjaan, sen karun kauniille tuntureille, suolaisen Jäämeren paljaille ja tuulisille kallioille. Syvälle saamelaiseen mystiikkaan, jossa haltijat ja maahiset elävät vanhoissa perinteissä ja jatkumona sukupolvelta toiselle.

Veaiga, pelottava kaksoisolento, 

jonka ilmestyminen tiesi lähestyvää vaaraa. 

Jopa kuolemaa. 

 

Saija Kuusela

Katse

Tammi 2021

kuva Tammi

kuva Otto Virtanen

Saija Kuusela on (s.1979) on filosofian tohtori ja biologi, ja hän on opiskellut kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Biologina hänen erityisalaansa ovat metsien monimuotoisuus- ja ilmastokysymykset. Kuusela asuu Jaalassa satavuotiaassa torpassa lapinporokoiran kanssa ja kulkee metsässä päivittäin. Katse on hänen esikoisdekkarinsa. Katse aloittaa Nea Guttormista kertovan vahvatunnelmaisen dekkarisarjan.