Lisa Wingate: Haltialapset

kuva Sitruuna

 

Eletään 1990-lukua, kun Valerie Boren-Odell saapuu Oklahomassa sijaitsevaan Hevosvarkaanpolun kansallispuistoon, josta hän on saanut työn puistonvartijana. Täällä kaukana kaikesta entisestä Valerie toivoo löytävänsä rauhallista elämää itselleen ja pojalleen. Kaipuun villiin luontoon hän uskoo perineen isältään. Kesyttämätön erämaa on varmasti hänellekin se paikka, jossa hän uskoo pystyvänsä rauhoittumaan. 

Pian rauhallinen elämä kuitenkin järkkyy, kun alueella katoaa nuori retkeilijä. Valerie joutuu yhdessä Choctaw-heimon poliisin kanssa keskelle tutkimuksia, kun eräästä luolasta löytyy kolmen lapsen jäänteet. Alueella on paikallisten kertoman mukaan synkkä historia, joka nyt alkaa nousta esille.

Valerielle alkaakin vähitellen paljastua, mitä Choctaw-heimon asuinalueella Winding Stair-vuoristossa oli tapahtunut 80 vuotta aiemmin. Miten ns. orpolapset joutuivat katalien huijareiden käsiin. Lasten holhoojiksi itsensä julistaneet kieroilijat saivat näin, perintäoikeudenkäyntien varjolla varastettua alueen maat ja niille kuuluvat louhintaoikeudet.

*****

Oklahoma vuonna 1909.

Pelastaakseen isäpuolensa kynsistä kodissaan holhokkeina asuneista choctaw-tyttäristä nuoremman, yksitoistavuotias Olive Radley päättää paeta Nessan kanssa, sen jälkeen kun tämän vanhempi sisar yllättäen katoaa. Edessä on vaarallinen matka vuoriston halki, jossa he joutuvat piileskelemään alueella vaeltavilta "lapsenmetsästäjiltä". Olive ja Nessa kohtaavat metsässä choctaw-lapsia, jotka asuvat puunjuurakoihin rakentamissaan luolissa. Siellä nämä lapset joutuvat huolehtimaan itsestään, varastamaan ruokansa pysyäkseen hengissä.

"Riutuneet lapset kulkivat ryysyissä, asuivat metsässä ja keräsivät ruokansa kuin eläimet. Ihmiset kutsuivat heitä metsänhaltijoiksi, mutta eivät he sellaisia ole. He ovat lapsia, jotka elävät kammottavissa olosuhteissa saamatta keneltäkään apua. He piileskelevät, koska pelkäävät pahojen miesten ottavan heidät vangikseen ja ryöväävän heidän omistamansa maat ja koko lasten elämän vain oman etunsa tähden..." 

"Pikkuväki", "Haltialapset" - Ihmiset kutsuivat heitä siksi, koska silloin lapset eivät olleet todellisia, eikä kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä, ettei huolehdi lapsista.

Ikään kuin lapset eivät olisi todellisia. Se, etteivät he huolehdi näistä lapsista on tällä tavalla kuin pois pyyhkäisty.

*****

Nyt 80 vuotta myöhemmin tapahtumia tutkiva Valerie yrittää saada eroteltua paikallisten kertomuksista historialliset tosiseikat vanhoista saduista ja uskomuksista.

 *****

Innoituksen tämä erittäin mielenkiintoisen teoksen luomiseen Lisa Wingate sai luettuaan vanhaa sanomalehteä. Kuka oli tuo nainen, joka lehden jutussa kertoi tavanneensa Oklahomassa ontossa puussa asuvia lapsia? Keitä olivat nuo lapset , sitä Wingate alkoi selvittää tässä todellisiin tapahtumiin perustuvassa kirjassa.

Tämä kirja piti sisällään taas yhden niistä mieleenpainuvimmista tarinoista, jotka ovat jättäneet vahvan jäljen lukumuistiini. Ja muistutus tapahtumien todenperäisyydestä on sydäntä riipaisevaa. Metsässä piileskelevien lapsien välinen vahva yhteys ja unelmoiminen vuorille perustettavasta lasten omasta kylästä oli toden totta riipaisevaa luettavaa. Järkyttävä, surusävytteinen tarina vangitsi vahvalla kerronnallaan. Upea teos ❤️

***** 

Lisa Wingate

Haltialapset

alkut. Shelterwood

suom. Elina Salonen

Sitruuna 2025 

 

kuva Whitley Lind Ph.

Lisa Wingaten teoksia on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle, ja ne ovat nousseet bestsellerlistoille ympäri maailmaa. Ennen kuin olimme sinun-kirja pysyi New York Timesin bestsellerlistalla yli kahden vuoden ajan ja sitä on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta. Haltialapset on hänen 33. julkaisunsa.

Wingate on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja. Kirjallisuuslehti Booklist on kuvannut Wingatea yksinkertaisesti "tarinankerronnanmestariksi". Hän sai kipinän kirjoittamiseen jo ensimmäisellä luokalla opettajaltaan, joka ennusti näkevänsä Lisa Wingaten nimen painettuna aikakausilehteen.

 

Wingate asuu Teksasissa ja Coloradossa perheensä kanssa. Yksi hänen lempiasioistaan on yhteys ihmisiin - niin todellisiin kuin kuviteltuihinkin.

 

Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja

kuva Sitruuna

 

Lisa Wingaten kirja kertoo kolmen nuoren naisen tarinan kahdella eri aikakaudella:

Louisianassa eletään 1875 jälleenrakennuksen aikaa, kun orjaksi syntynyt Hannie on nyt lapsi vailla perhettä. Sisällissodan kaaoksessa monilapsisen perheen sisarukset olivat joutuneet orjamarkkinoilla myydyiksi, kuka minnekin. Äiti oli silloin jakanut kullekin lapselle pienen kangaspussin, joka sisälsi kolme sinistä lasihelmeä isoäidin kaulakorusta. Se oli ainoa johtolanka, jonka turvin nuori Hannie, joka on nyt vapautettu orja yrittää löytää perheensä. Sota oli päättynyt ja orjat piti lain mukaan vapauttaa. Olisiko Hannien mahdollista löytää kadonneen perheensä jäsenet lännestä? Vaarallinen matka Texasiin plantaasin hemmotellun perillisen ja tämän kreoli siskopuolen kanssa vai paluu orjankaltaiseen elämään kotiplantaasin häijyn emännän käskyläiseksi?

*****

Yli sata vuotta myöhemmin opettajaksi valmistunut Benedetta Silva on aloittanut työt Louisianassa syrjäisen maaseutukoulun opettajana. Alueen historiasta hän ei tiedä juuri mitään, mutta on kiinnostunut kuulemaan paikallisia tarinoita. 

Tavattuaan Nathan Gossetin, paikallisen rapistuneen ja autiona olevan kartanon omistajan, Benedettan kiinnostus kartanon kirjastoa kohtaan saa hänessä heräämään uusia ideoita.

Mutta onko Nathan valmis kohtaamaan omistamansa kartanon karun historian, tajutessaan esivanhempiensa käyneen kauppaa ihmisillä?

"Oppilaat ovat löytäneet lisää materiaalia paitsi kartanon kirjoista ja papereista myös kaupungin kirjastosta ja oikeustalolta. Olemme saaneet käsiimme laatikoittain perhevalokuvia, vanhoja kirjeitä ja leikekirjoja. Osa nuorista on kerännyt suullista tietoa haastattelemalla iäkästä väkeä." 

Yli sadan vuoden jälkeen 'Kadonneiden rakkaiden sanomaa' on aika viedä eteenpäin:

"Niin monta tarinaa ... Etäisyyden, epätietoisuuden ja julmuuden erottamia ihmisiä, jotka kärsivät säälimätöntä tuskaa."

*****

Mitä kaikkea historia kätkeekään sisäänsä? Tämän kirjan tarina on upea teko nostaa esiin nämäkin menneisyyden tapahtumat, jotka ilman tätä mieleenpainuvaa tarinaa jäisivät ikiajoiksi unholaan. Lisa Wingate on luonut tämän historian tositarinoista ammentavan fiktiivisen tarinan vanhojen lehti-ilmoitusten innoittamana. Näitä yli sata vuotta vanhoja, erään metodistilehden Kadonneet rakkaat-palstan ilmoituksia, joissa etsittiin kadonneita läheisiä on tallennettu Historic New Orleans Collection-museon tietokantaan.

Voimakkaita tunteita herättävä matka aikaan ja tapahtumiin, joissa julmuus ja epätoivo oli arkipäiväistä todellisuutta. Mistä löytyi se sinnikkyys, millä nämä ihmiset jatkoivat elämäänsä? Oliko toivo se kantava voima, minkä voimalla nämä etsintäilmoituksensa jättäneet ilmiset jaksoivat uskoa huomisen tuovan vastauksen?

Jokaisen lehti-ilmoituksen takana on kokonainen tarina."

*****

Lisa Wingate

Kadonneiden rakkaiden kirja

alkut. The Book of Lost Friends

suom. Elina Salonen

Sitruuna 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Whitley Lind Ph.

Lisa Wingate on kirjoittanut yli 30 romaania, joita on käännetty yli 40 kielelle. Hänen palkittua teostaan Ennen kuin olimme sinun on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta. Wingate kirjoittaa kotonaan Texasissa, jossa hän asuu yhdessä aviomiehensä kanssa. Kirjoittajana hän nauttii eniten yhteydenpidosta ihmisten kanssa, niin todellisten kuin kuvitteellistenkin.

 

 

 

Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

 

   

   Lisa Wingate

   Ennen kuin olimme sinun

   alkuteos: Before we were yours (2017)

   suom. Hilla Hautajoki

   Sitruuna Kustannus 2020

   473 sivua

 

 

 

 

Lisa Wingate ( s. 1965) on entinen toimittaja. Hän on kirjoittanut yli 30 kirjaa ja saanut teoksistaan useita palkintoja sekä ehdokkuuksia. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 40 kielellä ja ne ovat nousseet myydyimpien kirjojen listoille joka puolella maailmaa. Wingate asuu Teksasissa.

*****

Kirja kuljettaa tarinaa kahdessa aikatasossa ja on siepatuista lapsista kertova fiktiivinen kertomus, joka perustuu todellisuuteen.

Memphis, Tennessee, 1939: Kaksitoistavuotiaan Rill Fossin koti on asuntovene Missisippijoella. Eräänä myrsky-yönä isä lähtee viemään äitiä sairaalaan, ja Rill joutuu vastuuseen nuoremmista sisaruksistaan. Vanhempien poissa ollessa veneeseen tunkeutuu vieraita ihmisiä, jotka pakottavat lapset mukaansa ja lupaavat viedä heidät vanhempiensa luokse. Karmea totuus valkenee lapsille kuitenkin pian.

Aiken, Etelä-Carolina, nykyhetki: Avery Statford vierailee senaattori-isänsä kanssa hoivakodissa ja tapaa siellä vanhan naisen, joka väittää tuntevansa hänet. Kohtaaminen jää vaivaamaan Averya, ja hän ryhtyy penkomaan suvun menneisyyttä selvittääkseen kuka nainen on. Mitä Amerikassa tapahtuikaan vuosien 1920 ja 1950 välissä? Onko hänen perheensä sekaantunut laittomaan lapsikauppaan?

Rill ja hänen sisaruksensa kuljetetaan orpokotiin, jossa pelokkaita, vanhempiaan kaipaavia lapsia kohdellaan todella julmasti, varsinkin tummatukkaisia ja ruskeasilmäisiä. Pieni Stevie on yksi heistä.

"Miten pikku Stevie pärjäilee? Hän on aika samankokoinen kuin se sairashuoneessa oleva poika: Vanhempi kylläkin, mutta se tieto voidaan muuttaa. Minkä väriset hänen silmänsä olivatkaan?" "Ruskeat. Mutta hän on myös alkanut kastella sänkyään. Eikä hän suostu puhumaan. En usko, että hän kelpaa asiakkaalle."  "Sellainen peli ei vetele. Jos hän pissaa taas, köytä hänet sänkyyn ja jätä hänet siihen päiväksi. Hän oppii, kunhan saa vesirakkulan tai pari. Ruskeat silmät eivät asiakkaalle kelpaa. He ovat tilanneet sini-, vihreä- tai sen orvokkisilmäisen, mutta ruskea ei tässä tapauksessa käy päinsä."

Fossin sisarukset olivat erittäin suosittuja, olivathan he vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä. Sairaaloissa ja julkisilla terveysasemilla työskentelevät ja orpokodille raportoivat tarkkailijat olivat valinneet heidät siepattavaksi juuri sen takia. Lapsiryöstön kohteina olivat erityisesti yksinhuoltajaäidit, köyhät vanhemmat ja mielenterveysongelmaiset naiset. Ja vanhemmat, jotka hakivat apua sosiaalitoimistoista ja äitiysklinikoilta.

Rill kuuli keskusteluja, kuinka hänestä ja hänen sisaruksistaan "käytiin kauppaa".

"Ne viisi on säästetty siihen iltapäiväkatselmukseen." Nielaisin kurkussani polttelevan palan, ja se asettui mahaani. Iltapäiväkatselmukseen? Taidan tietää, mitä se tarkoittaa. Olen nähnyt muutaman kerran täällä vierailleita vanhempia. He odottavat kuistilla, ja sitten hoitajat tuovat heille heidän lapsensa näytille pestyinä, puettuina ja kammattuina. Vanhemmat tuovat lahjoja ja halaavat ja itkevät kun heidän täytyy lähteä. Sen täytyy tarkoittaa iltapäiväkatselmusta.

Vuosikymmeniä myöhemmin ristiriitaisissa tunnelmissa Avery miettii myös isoäitinsä kohtaloa ja miten se on vaikuttanut hänenkin elämään.

Ne viisi jokimustalaislasta, jotka joutuivat Tennesseen orpokotiin, ansaitsevat saada tarinansa välitettyä tulevillekin sukupolville. Jos kohtalo olisi päättänyt toisin, isän äiti olisi kasvanut joella köyhän kansan keskuudessa ja saanut tuntea laman vaikutukset nahoissaan. Hän ei olisi tavannut isoisääni eikä mennyt tämän kanssa naimisiin. Meistä ei olisi tullut Statfordeja. 

Kirja perustuu yhteen Amerikan suurimpaan skandaaliin, vaikkakin Fossin lasten ja Arcadian elämä ovat fiktiota, mutta näiden lasten tarinat kumpuavat jostain Missisippijoen mutaisista vesistä. Heidän kokemuksensa ovat kuitenkin samoja, kuin 1920-luvulta 1950-luvulle perheistään varastetuilla lapsilla.

`Tositarina Georgia Tannista sekä Tennesseen orpokodin Memphisin yksiköstä on paitsi eriskummallinen myös surullinen. Paradoksaalista on, että järjestö todella pelasti monia lapsia huonoista oloista sekä sijoitti uusiin perheisiin lapsia, joita biologiset vanhemmat eivät halunneet pitää. Toisaalta lukuisia lapsia vietiin rakastavilta vanhemmiltaan kyseenalaisin keinoin ilman että menetystään syvästi sureva syntymäperhe sai enää koskaan nähdä lapsiaan.´

Minua tämä kirja suorastaan järkytti, kun ajattelin että tällaista toimintaa harjoitettiin vielä sadan vuoden takaisessa maailmassa ja että se oli osin hyväksyttävää.

Karmaisevaa, sydäntäriipaisevaa ja koskettavaa luettavaa. Mutta lopulta tässä kauniissa tarinassa oli kuitenkin toiveikkuutta:

Mihin tahansa polkumme elämässä johtaakaan, sydän ei unohda kotia.