 |
| kuva Otava |
Kertun ollessa pieni hänen isänsä lähti Amerikkaan. Siitä oli kulunut jo kaksikymmentä vuotta, eikä isä ollut palannut takaisin. Äiti jatkoi yksin perintötilansa pitoa, olihan hän jo lapsena antanut isälleen lupauksen pitää Koskiluhdan maat suvun hallussa.
*****
Heinäkuussa 1941 Suomi on taas sodassa. Jatkosodan taisteluihin lähtevät myös Kertun kaksi veljeä, Toivo ja Taisto. Ajatukset veljistä kiväärit olalla rintamalla valvottavat ja pelottavat Kerttua öisin. Töitä on kuitenkin päivisin jaksettava tehdä, on noudatettava mumman neuvoa; "Tuumaat päivällä sitte, jos töiren välis on ylimääräästä aikaa".
"Aurinko kimottaa suoraan silmiin, pyyhin hikeä ja heinäpölyä otsalta. Aivan tavallinen päivä kuoleman varjossa. Kenellekään ei voi sanoa, miten paljon pelkää. Suomi on taas sodassa eikä kukaan saa pelätä."
Rintamalle on päätynyt myös naapurikylän poika Johannes, jonka kanssa Kerttu aloittaa kirjeenvaihdon. Rintamalta Koskiluhdan taloon tulleen suruviestin jälkeen Kertulle tuo lohtua Johanneksen kirjeet. Yhdessä vietetyt muutamat rintamalta saadut lomapäivät ovat heidän kahden salaisuus, ja kirjeenvaihosta alkanut rakkaus Johannekseen synnyttää Kertulle haaveet sodan jälkeisestä yhdessäolosta.
*****
Vihkiloman jälkeen Johanneksen on palattava rintamalle, heille oli annettu aikaa vain pari päivää viettää avioparina. Kertun tulevien päivien lohtuna on nyt odotus Johanneksen kirjeistä, joissa huokuu toivo yhteisestä tulevaisuudesta.
"Kohta tämä kurimus on ohitte ja sitte ollahan likitte kaikki illat!"
Kuten niin moni muukin myös Kerttu saa kokea sodan arvaamattomuuden, kun Johanneksen kirjeiden tulo yllättäen loppuu. Edessä ovat epävarmuuden vuodet yhä vain jatkuvan sodan varjossa.
*****
Minua miellyttää Paula Nivukosken kirjoissa kauniisti soljuva runollinen kieli, joka teki tästäkin tarinasta miellyttävän lukukokemuksen. Kertun ja Johanneksen kirjeiden mukana avautui paljon ajatuksia herättävä, vahva kertomus kaipauksen täyttämästä elämästä. Päivät, jotka täyttyivät pelonsekaisista odotuksista ja hiljaisista toiveista. Sodan kauhut ja mielettömyys seurasivat öisinä painajaisina työntekoon, mihin kaikkialle seuraava suru ja luopumisen pelko yritettiin piilottaa.
"Tälläästä elämä on, hymyyllähän, itketähän ja teherähän töitä"
Paula Nivukoski
Kerran valo katoaa
Otava 2022
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 |
| kuva Riikka Austen |
Pohjalainen kirjailija Paula Nivukoski (s. 1985) on julkaissut kaksi kiitettyä romaania sekä lastenkirjoja. Kolmannessa romaanissaan hän palaa esikoisensa maisemiin Koskiluhdan tilalle.
