Yashar Kemal: Kuolematon ruoho

 

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23  - haasteeseen liittyen lukuvuorossa oli Kemalin Puuvillatrilogian 3. ja viimeinen osa, Kuolematon ruoho.

Kuolematon ruoho taisi olla viime haasteessa yksi niistä lukematta jääneistä kirjoista.

***** 

Koettelemusten piinaaman, hyytävän talven jälkeen Yalakin kylän asukkaat elävät nyt kesän kynnyksellä.

Todellisuus ja mielikuvat ovat vielä elävinä ahdistamassa näitä kärsimyksen uuvuttamia ihmisiä, kun he yrittävät erottaa niitä toisistaan. Kyläläisten pyhimykseksi kohottama Tašbaš, joka aiemmin katosi jäljettömiin uhmattuaan kylänjohtaja Muhtar Seferiä, palaa lopulta kylään. Seitsemän säteilevää tulipalloa kannoillaan kulkevan legendahahmon ja tämän sairaan ja murtuneen miehen yhteyttä ei kukaan kyläläisistä osaa tunnistaa. 

*****

Pitkän Alin äiti Meryemdze on jäänyt yksin kylään muiden lähdettyä taas puuvillapeltojen satoa keräämään. Hän oli jo liian vanha selviytyäkseen raskaasta vaelluksesta Tšukurovan tasangolla oleville pelloille. 

"Vanhus kuuntelee yksinäisyydessään luonnon ääniä ja kutsuu lumottuja haltioita, samalla kun hän joutuu käymään kiukkuista kamppailua päivittäisestä toimeentulostaan. Mutta mummo on sitkeä kuin erämaan ruoho, joka talven taituttua nousee aina uudestaan." 

*****

Asukkaat viekkailla teoillaan pettänyt kylänjohtaja Sefer on nyt vihattu mies, joka kostonhimoisena suunnittelee ilkeyksiä ihmisille, jotka ovat yhdessä päättäneet olla puhumatta tälle luopiolle. Jopa yksin autioon kylään jätetty Meryemdze on nyt vaaralle alttiina, kun Seferin palkkaama mies lähtee kostotoimiin.

Mutta muhtar ei tiedäkään häntä odottavasta vaarasta, kun vuorilla häpeissään piileskelevä Memedik miettii kostotoimia Seferin pään menoksi. Jouduttuaan tämän käskystä henkihieveriin piestyksi, tämä nuori ja taitava metsästäjä on päättänyt tappaa kylänjohtajan. Mutta pelko tätä tyrannimaista miestä kohtaan johtavat Memedikin tekoon, jonka seuraukset ovat odottamattomat.

*****

Kuten aiemmissa Puuvillatrilogian kirjoissa, tässäkin teoksessa kuvastuu taas elämän raadollisuus, ja kuinka viha ja kateus saa pahuuden nousemaan. Raskaassa köyhyydessä voimaa tuntuvat kuitenkin toisilleen antavan kylän "yhteen hiileen" puhaltavat asukkaat, ja toisista välittäminen huokuu vahvana kirjan tarinassa. Arkisessa pärjäämisessä voimanlähde ammennetaan luonnosta, myyttisistä tarinoista ja muinaisista sankariteoista.

Olen miettinyt, mikä on se taika, joka tekee Kemalin teoksista niin kiinnostavia? Kertomuksissa kansanperinteen kuvaaminen, tarunomaiseen kerrontaan liittyvät uskomukset, ja niistä ammennetut voimat tulevat päällimmäisinä mieleeni. Taianomainen tunnelma ja kerronnan kauneus.

"Miljoonat pikkuruiset välkkyvät valot liikkuivat kohti länttä. 

Yö pysähtyi, valo, kirkkaus, pimeys, kaikki oli hiljaa. 

Vain pikkuruiset välkkyvät kirkuvat valokipenet liikkuivat."  

*****

Yashar Kemal

Kuolematon ruoho

alkut.Ölmez otu

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 3. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1979

Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

Yashar Kemal: Maa rautaa, taivas kuparia

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23  - haasteeseen liittyen lukuvuoron sai Kemalin Puuvillatrilogian toinen osa.

*****

Yalakin kylän asukkaat ovat palanneet takaisin vuoristossa sijaitseviin majoihinsa. Takana on pitkä ja rasittava matka Tšukurovan tasangolla sijaitseville puuvillapelloille. Puuvillasato kitukasvuisilla pelloilla oli tuottanut pettymyksen ja edessä oli köyhääkin köyhempien poimijoiden kotimatka. Kyläläiset syyttävät tapahtuneesta kyläpäällikkö muhtar-Seferiä, jonka kieroilun takia kyläläiset jäivät vaille vuosittaista ansiota. Toinen syypää tapahtuneeseen oli heidän mielestään Vanha Halil, joka oli yllättäen kadonnut pelätessään kyläläisten kostoa. 

Masentuneet kylän asukkaat piiloutuvat mökkeihinsä, koska pelkäävät kauppias Adilin saapumista. On tullut aika maksaa takaisin vuoden aikana kertyneet velat, joita kauppias on tulossa  perimään. Mutta eiväthän he pysty nyt niitä maksamaan. Pelko on lamaannuttanut kylän ja asukkaat kyyhöttävät nälissään kylmissä majoissaan. Ruokatavarat ja muu omaisuus, karjaa myöten on piilotettu luoliin, koska he pelkäävät kauppiaan vievät ne maksuna veloista. 

Rahattomina ja epätoivoisina heidän on vain jotenkin jatkettava elämää. Pitkän Alin perhe on yksi noista kylän asukkaista, jonka olisi selvittävä tulevasta ankarasta talvesta.

"Heidän ainoa lehmänsä, vasikka ja kolme vuohta makasivat huoneen takanurkkaan tuodun heinäkasan vierellä. Oli kylmä loimuavasta tulesta huolimatta. He tarvitsisivat lisää karjaa lämmittämään majaa hengityksellään". 

*****

Olisiko pelastus siinä, jos koko kylä lähtisi majoistaan ja kauppias näkisi vain aution ja tyhjän kylän saapuessaan velkoja perimään. Mutta minne he menisivät keskellä kylmää talvea? Vuorilla oleviin luoliin vai kauas Pitkään Laaksoon, jossa legendan mukaan monet olivat kohdanneet kuolemansa?

Ainoa rohkea kylässä on Tašbaš-niminen mies, ja häneen kyläläiset nyt takertuvat. Mielikuvitusten saattelemina Tašbašista kehitellään pyhä mies, jonka esi-isistä ja heidän ihmeteoistaan kerrotaan tarinoita.

Muhtar-Sefer on kiukkuinen, koska vaikutusvalta kyläläisiin tuntuu siirtyvän häneltä tälle sairaatkin parantavalle pyhälle miehelle.

"Tuntuu kuin ne tarinat syntyisivät aivan itsestään, maasta, kallioista,puista, aivan kuin niitä virtaisi kylään tuolta suurelta avaralta arolta."  

*****

Kemalin mestarillinen tarinankerronta jatkuu soljuvana jo tutuksi tulleiden henkilöhahmojen elämää seuraten. Nyt pieni turkkilaiskylä elää vuoriston lumimyrskyjen keskellä talven ankaraa aikaa. Luonnon ja ihmisen rinnakkaiselo kuvastuu silmiinpistävän kiinnostavasti tarinan edetessä. Suolana ovat kaikki sukujen ja heimojen vuosikausien aikana syntyneet uskomukset ja tarinat, joita kirjan sivuilla hypähtää esiin. Kemal on kieltämättä kerronnallaan lumonnut minut, niin taiturimaisesti hän vie lukijan kirjojensa maailmaan. Kaiken kurjuuden keskellä kumpuaa tässäkin tarinassa usko uuteen.

"Ja eräänä aamuna he avasivat silmänsä ja kevät oli tullut." 

*****

Yashar Kemal

Maa rautaa, taivas kuparia

alkut. Yer demir Gök Bakir

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 2. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1978

 

 Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

Yashar Kemal: Puuvillatie

 

 

 

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23 - haasteen myötä oli parin vuoden jälkeen taas mukava palata Yashar Kemalin mainioon tarinankerrontaan. Aikaisemman #syksynkeltaisetlehdet - haasteen aikana todella koukutuin Kemalin kirjoihin.

 

*****

 

Puuvillatie aloittaa Puuvillatrilogian, jonka turkkilainen kirjailija Yashar Kemal kirjoitti jo yli 60 vuotta sitten. Itsekin puuvillanpoimijana työskennellyt Kemal on todella virtuoosimainen tarinankertoja, niin koukuttavasti hän kuljettaa lukijaa tässä(kin) tarinassa.

 

*****

 

Yalakin vuoristokylän asukkaat aloittavat jokavuotisen vaivalloisen vaelluksen alas Tšukurovan tasangolle, jonka puuvillapeltojen sato turvaa heidän tulevan talven elantonsa. Kyläläisten on nyt vain odotettava päivää, kun 80-vuotias Vanha Halil menee kylänjohtajan, muhtar-Seferin luokse ilmoittamaan puuvillasadon kypsymisestä:

 

"Terve, vanhan päämiehemme Hidirin poika, tuuliohdake on tullut. Olen nähnyt massoittain niitä kiitämässä taivaalla kuin kurkiaura kohti Tekešin vuorta. käske kyläläisten laittautua valmiiksi kolmessa päivässä." 

 

Koko kylä jätetään pariksi kuukaudeksi autioksi, kun kaikki sen asukkaat lähtevät tälle raskaalle matkalle. Kiire on kova, ja kyläpäällikön nimeämä vahti juoksee hoputtamassa lähtijöitä:

 

"Vauhtia, muut kylät ovat jo ehtineet Tšukorovaan. Vetelehtijöitä rangaistaan kyläneuvoston ja muhtarimme käskystä." 

 

Vanha Halil on nyt kuitenkin viivytellyt lähtömerkin antamista, koska pelkää edessä olevaa taivallusta. Mukaan oli lähdettävä, koska yksin autioon kylään jäädessään hän kuolisi nälkään. Pitkän Alin perhe jää muista jälkeen, kun Alin äidin ja Vanhan Halilin vanhuuden heikkous hidastavat vuoristossa etenemistä. 

*****

 

Uskaltaako kukaan kylän asukkaista nousta kapinoimaan Sefer-muhtaria vastaan, kun tämä, lahjuksia vastaanottava kyläpäällikkö riistää heidän muutenkin niukkaa elantoaan pakottamalla perheet työskentelemään kitukasvuisilla puuvillapelloilla?

 

*****

 

Yashar Kemalin luoma kuvaus turkkilaisten maaseudun asukkaiden arjesta on niin ilmiömäisesti kerrottu, että tarun ja todellisuuden rajan erottaminen on useimmiten melkoisen mahdotonta tarinan uskomattomissa tapahtumissa. Ja uskomattomia tapahtumia tässä mukaansatempaavassa selviytymistarinassa kyllä riittää. Lukiessani tarinan kurjan perhekunnan "raahustamista" vaikeakulkuisen maaston halki kohti elämänsä tärkeintä kohdetta, en tiennyt itkeäkö vai nauraa, niin absurdilta tämä taivallus näyttäytyi. Uskomattoman taitavasti kirjan sivuilla oli kuvailtu ihmisten keskinäisiä kiihkeitä keskusteluja; riitoja ja sovintoja, mielistelyjä, uhkailuja, herjauksia ja "takinkääntämisiä". Ylistysten ja herjausten keskittäiset vuoropuhelut, välillä ajatukset ryöppysivät ilotulitusten lailla. Ilmiömäistä kerrontaa kaiken kaikkiaan, minuun tämä kyllä osui ja upposi. 

 

"Suutuksissa! Vai suutuksissa. Niin vihainen että en ikinä anna sinulle anteeksi, niin totta kuin nimeni on Meryemdze, en sittenkään kun luuni hankautuvat toisiinsa haudassaan."

 

*****

Yashar Kemal

Puuvillatie

alkut. Ortadirek

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 1. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1977

 

Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

 

Syksynkeltaisetlehdet

 

Minun marraskuuni oli syksyinen 🍂 ja keltainen 💛

Sain olla mukana #syksynkeltaisetlehdet - lukuhaasteessa. Onneksi sain, koska sen kautta löysin tosi paljon kiinnostavaa luettavaa Tammen Keltaisesta kirjastosta. Yksi parhaimmista löydöistäni oli Yashar Kemal, jonka kirjoihin todella "koukutuin"  😍 Harmi, että ennätin tähän haasteeseen lukea vain kaksi hänen Ohdaketrilogiaan kuuluvista kirjoista. No, onneksi monta keltaista on vielä odottamassa lukuvuoroa kirjapinossani 📚

Kiitos @tiianlukupaivakirja ihanasta haasteesta 💛

Marraskuun keltaiset :

💛 Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi  ⭐️⭐️⭐️⭐️

💛 Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta ⭐️⭐️⭐️

💛 Yashar Kemal: Haukkani Memed  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

💛 Yashar Kemal: Memedin kosto  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Yashar Kemal: Haukkani Memed

"Taurusvuoriston rinteet kohoavat itäisen Välimeren rannasta Turkin etelärannikolla tasaisesti ylöspäin valkoisten kuohujen piirittämistä rantakallioista huippuihin asti ... "

Tämä karu, mutta kaunis alue on nuoren Ince Memedin maisemaa. Isänsä kuoleman jälkeen tämä nuori poika asuu äitinsä kanssa yhdessä Ohdaketasangon kylässä. He asuvat pienessä savikattoisessa hökkelissä, jossa on vain yksi huone. Kaksitoistavuotias Memed raataa äitinsä kanssa vuokraviljelijänä suuromistaja Abdi agan hallitsemilla ohdakepelloilla. Kauan sitten oli aika, jolloin nämä pellot kuuluivat kaikille, ennen kuin Abdi agan isä riisti väkivalloin alueen maat niiden omistajilta. 

Kylän köyhät asukkaat tietävät tuskin mitään kylän ulkopuolella olevasta maailmasta. Nälkiintynyt ja Abdi agan jatkuvan pahoinpitelyn kohteena oleva Memed päättää eräänä aamuna karata vuohipaimeneksi meren lähellä olevaan kylään, josta hän on kuullut tarinoita. Epäonnisen karkumatkan jälkeen Memed joutuu takaisin armottoman isännän orjaksi, mutta kapinahenki  ja unelmat paremmasta elämästä ovat jo alkaneet herätä nuoren miehen ajatuksissa.

Miten rajallinen ihmisen näkökenttä onkin, hänen mielikuvituksensa ei tunne rajoja. Ihminen joka ei ole koskaan ollut Deyirmenolukin kylän ulkopuolella voi silti luoda kokonaisen mielikuvitusmaailman, joka voi ulottua tähtiin asti. Matkustamatta minnekään ihminen voi tunkeutua maailman ääriin.

*****

Kaipaus uuteen parempaan elämään saa epätoivoisen Memedin pakenemaan kylästä rakastamansa nuoren naisen kanssa, joka on kihlattu toiselle. Traagisiin tapahtumiin päättyvä pakomatka johtaa siihen, että Memed pakenee vuorille ja joutuu siellä aloittamaan elämänsä lainsuojattomana, muiden alueella piileskelevien rosvojen joukossa.

"Sillä miehellä on yliluonnollisia lahjoja, hän on kertakaikkiaan kadonnut .... Luodit eivät pysty Hoikkaan Memediin."

Poliisin joukot ja näiden värväämät vuoriston rosvojoukot yrittävät saada Memedin  väijytykseen. Ihmiset jotka tiesivät hänen piilopaikkansa eivät ikinä kertoneet niistä. Se oli ollut aina vuoristolaisten talonpoikien tapa, ja etsijöiden oli vaikea löytää sellaisen rosvon tukikohtaa joka oli talonpoikien suojeluksessa. Varsinkin nyt, kun tämä nuori "Robin Hood" oli alkanut auttaa köyhiä ihmisiä heidän taistelussaan rikkaiden maanomistajien mielivaltaa vastaan. Memedin aloittaman kapinan innoittamina köyhille vuokrapelloilla raataville kyläläisille herää myös usko parempaan tulevaisuuteen.

*****

Haukan rohkeuden omistavan mieheksi varttuneen, oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevan ja elämänsä vaarantavan Memedin tarinan parissa viettämäni aika on ollut monessa suhteessa mieleenpainuva. Minulle Yashar Kemalin luoma kaunis kerronta uppoaa kyllä niin kuin "veitsi voihin". Hitaasti etenevä tarina mielenkiintoisine käänteineen pitää minut taatusti otteessaan. Kirjassa silmiini piirtyivät kuvat maailmasta, jossa vaihtelevat luonnon monimuotoinen kauneus ja toisaalta ihmisten petollisuus ja raakuus toisiaan kohtaan. Tunteita herättävää luettavaa oli Memedin lukuisten ystävien uskollisuus, avuliaisuus ja välittäminen tilanteissa, joissa heidän oma elämäkin oli uhattuna. Luonnon ja ihmisten välinen suhde tulee niin runollisesti esiin Kemalin kerronnan myötä. Yksi minulle mieleenpainuvin oli tarina (legenda) Haukkakalliosta; sammaleinen kalliojyrkänne, joka nousee pystysuorana kohti taivasta.

*****

Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy maaperänsä mukaan. Memed kasvoi karussa maassa.

Jos ei ymmärrä luontoa, 

ei pysty ymmärtämään ihmistäkään."

 

Yashar Kemal

Haukkani Memed

alkuteos Ince Memed 1 1958

suom. Eva Siikarla 

Ohdaketrilogia #1

Tammi / Keltainen kirjasto 1976

 

Yashar Kemal on tunnetuin nykyturkkilainen kirjailija. Hän syntyi 1922 köyhässä  eteläanatolialaisessa kylässä. Hän työskenteli mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia. 1950 hän joutui vankilaan nostatettuaan tuhansia pienviljelijöitä epäoikeudenmukaista vedenjakelua vastaan. 1971 häntä syytettiin "maanalaisesta kommunistisesta toiminnasta" ja tuomittiin jälleen vankeuteen. Hän valitti tuomiosta, tuomiota ei ole pantu täytäntöön. Haukkani Memed on hänen esikoisromaaninsa.

Yashar Kemal: Memedin kosto

 

Memedin kosto on Ohdaketrilogian kolmas ja viimeinen osa, joka kertoo huimapäisestä Memedistä ja hänen tarunomaisista seikkailuistaan. Tämä hento nuori poika on saanut karun kotiseutunsa köyhät vuokraviljelijät taistelemaan oikeuksiensa puolesta suurmaanomistajia eli agoja vastaan. Pienessä turkkilaisessa Cucurovan kaupungissa vallitsee tyrmistys, kun kuullaan Memedin tappaneen rikkaan Ali Safa beyn, kaupunkilaisten ylistämän oivallisen suurtilallisen ja hallituksen silmäterän. 

Nyt tuo rikkaiden maanomistajien parjaama surkea lainsuojaton, paljasjalkainen maankiertäjä, lyhyenläntä talonpojanrääpäle Hoikka Memed joutuu pakenemaan vuorille, johon häntä lähtee jahtaamaan kapteeni Faruk joukkoineen.

Maailman kaikki linnut jatkoivat liverrystään hänen päänsä yläpuolella. Hän tunsi lämpimän veren valuvan olkapäästään rinnalle ja sieltä vatsalle .... Viimeisillä voimillaan hän yritti nähdä vielä kerran Ferhat hocan vaaleanpunaisen kurjehernepilven takaa mutta musta verho laskeutui hänen silmilleen. Hän pudottautui hevosen selästä maahan ja oikaisi itsensä kurjenhernemättäälle jota kutsutaan myös paimenen tyynyksi. 

*****

Alueella tapahtuu muitakin kuolemantapauksia, ja kaikkiin näihin Hoikka Memedin uskotaan olevan syyllinen. Suurtilalliset ovat pelosta sekaisin ja lahjovat talonpoikia tappamaan tämän turkkilaisen "Robin Hoodin", joka tappaa rikkaita ja antaa rahat köyhille.

Ovela Rampa Ali on yksi rikkaiden agojen lahjoma taitava jälkienseuraaja, joka lähetetään Memedin perään. Hän tietää, että Memedillä on tukenaan kaikki vuoriston talonpojat, ja onhan hän itsekin aiemmin taistellut Memedin vierellä köyhiä auttaakseen. Rampa Ali katui katkerasti, ettei ollut seurannut Memedia, mutta toisaalta kaupungissa ollessaan hänestä oli paljon hyötyä Hoikalle.

Alueella liikkuu paljon huhuja Memedin kiinniotosta ja joka kerta kertomus on erilainen. Hoikka Memedejä tuntuu olevan joka puolella, ja kapteeni Faruk kiroaa saamaansa tehtävää; taistelua rosvoja vastaan, joka tuntuu olevan paljon helpompaa, kuin kamppailu umpikierojen agojen kanssa.

*****

Heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta asti huomasin nauttivani tosi paljon Kemalin luomasta kerronnasta. Harmittelen, että aiemmin en ole Kemalin kirjoja "löytänyt". Memedin kosto on mukaansatempaava tarina, joka vei matkalle minulle niin täysin vieraaseen kulttuuriin. Uskomattoman taitavasti hän kuvaili kirjan sivuilla ihmisten keskinäisiä kiihkeitä keskusteluja; riitoja ja sovintoja, mielistelyjä, uhkailuja, herjauksia ja "takinkääntämisiä". Minulle tuli mielikuva "kärpäsenä katossa" olemisesta, niin vahvasti tunsin kokevani nuo värikkäät ja usein mahtipontiset keskustelut. Ja kuinka upeasti kirjasta välittyi Turkin kaunis ja värikylläinen luonto, vuoriston karu kauneus ja laaksojen tuoksuva kukkaloisto, joka oli kerrassaan silmiähivelevän kaunista ja upeaa luettavaa. Kirjan tarinassa pääsin myös mukaan tuon alueen elävään kansanperinteeseen, mielikuvituksellisiin juttuihin ja tarinoihin, joissa sankareita ylistettiin ja vastavuoroisesti herjattiin. Päällimmäisenä Memedistä jäi kuitenkin mieleen taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta, kaipuu rauhalliseen ja ihmisarvoiseen elämään.

Jonain päivänä agoja ei ehkä enää ole,mutta Hoikkia Memedejä tulee aina olemaan ..... Ihmissydän kaipaa oikeutta aikojen loppuun saakka.

*****

"Missä ovat ne krookukset jotka saavat kalliot halkeilemaan?" ...  "Tämähän on uskomatonta! Ovatko esi-isämme siis kertoneet meille valheita?" ... "Eivät esi-isämme ole valehdelleet. Mutta vain hyvät ihmiset näkevät ne kukat. Varmasti nuo valkeat kalliot ovat tälläkin hetkellä niitä sinisenään. Aivan sinisenään. Mutta me emme vain näe niitä." 

Siniset kukkaset työntyivät esiin 

niin että kalliot halkeilivat.

Yashar Kemal

Memedin kosto

alkuteos Ince Memed 3. 1984

suom. Karin Tuominen 

Ohdaketrilogia #3

Tammi / Keltainen kirjasto 1989 

 

Yashar Kemal nyky-Turkin maineikkain kirjailija, syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia. Hän rohkaisi pienviljelijöitä ajamaan etujaan, mutta sai syytteen kumouksellisesta toiminnasta ja siirtyi Istanbuliin, toimittajaksi Cumhuriyet-lehteen. Sittemmin hän toimi aktiivisesti Turkin työväenpuolueessa, joka kuitenkin lakkautettiin 1971. Kirjailijauransa Kemal aloitti 1952 novellikokoelmalla. 1955 ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Haukkani Memed. Siitä tuli heti suuri menestys ja se käännettiin useille kielille. Myös Suomessa Kemal on ollut jatkuvasti suosittu; Memedin kosto on 13. häneltä suomennettu teos.