Yashar Kemal: Maa rautaa, taivas kuparia

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23  - haasteeseen liittyen lukuvuoron sai Kemalin Puuvillatrilogian toinen osa.

*****

Yalakin kylän asukkaat ovat palanneet takaisin vuoristossa sijaitseviin majoihinsa. Takana on pitkä ja rasittava matka Tšukurovan tasangolla sijaitseville puuvillapelloille. Puuvillasato kitukasvuisilla pelloilla oli tuottanut pettymyksen ja edessä oli köyhääkin köyhempien poimijoiden kotimatka. Kyläläiset syyttävät tapahtuneesta kyläpäällikkö muhtar-Seferiä, jonka kieroilun takia kyläläiset jäivät vaille vuosittaista ansiota. Toinen syypää tapahtuneeseen oli heidän mielestään Vanha Halil, joka oli yllättäen kadonnut pelätessään kyläläisten kostoa. 

Masentuneet kylän asukkaat piiloutuvat mökkeihinsä, koska pelkäävät kauppias Adilin saapumista. On tullut aika maksaa takaisin vuoden aikana kertyneet velat, joita kauppias on tulossa  perimään. Mutta eiväthän he pysty nyt niitä maksamaan. Pelko on lamaannuttanut kylän ja asukkaat kyyhöttävät nälissään kylmissä majoissaan. Ruokatavarat ja muu omaisuus, karjaa myöten on piilotettu luoliin, koska he pelkäävät kauppiaan vievät ne maksuna veloista. 

Rahattomina ja epätoivoisina heidän on vain jotenkin jatkettava elämää. Pitkän Alin perhe on yksi noista kylän asukkaista, jonka olisi selvittävä tulevasta ankarasta talvesta.

"Heidän ainoa lehmänsä, vasikka ja kolme vuohta makasivat huoneen takanurkkaan tuodun heinäkasan vierellä. Oli kylmä loimuavasta tulesta huolimatta. He tarvitsisivat lisää karjaa lämmittämään majaa hengityksellään". 

*****

Olisiko pelastus siinä, jos koko kylä lähtisi majoistaan ja kauppias näkisi vain aution ja tyhjän kylän saapuessaan velkoja perimään. Mutta minne he menisivät keskellä kylmää talvea? Vuorilla oleviin luoliin vai kauas Pitkään Laaksoon, jossa legendan mukaan monet olivat kohdanneet kuolemansa?

Ainoa rohkea kylässä on Tašbaš-niminen mies, ja häneen kyläläiset nyt takertuvat. Mielikuvitusten saattelemina Tašbašista kehitellään pyhä mies, jonka esi-isistä ja heidän ihmeteoistaan kerrotaan tarinoita.

Muhtar-Sefer on kiukkuinen, koska vaikutusvalta kyläläisiin tuntuu siirtyvän häneltä tälle sairaatkin parantavalle pyhälle miehelle.

"Tuntuu kuin ne tarinat syntyisivät aivan itsestään, maasta, kallioista,puista, aivan kuin niitä virtaisi kylään tuolta suurelta avaralta arolta."  

*****

Kemalin mestarillinen tarinankerronta jatkuu soljuvana jo tutuksi tulleiden henkilöhahmojen elämää seuraten. Nyt pieni turkkilaiskylä elää vuoriston lumimyrskyjen keskellä talven ankaraa aikaa. Luonnon ja ihmisen rinnakkaiselo kuvastuu silmiinpistävän kiinnostavasti tarinan edetessä. Suolana ovat kaikki sukujen ja heimojen vuosikausien aikana syntyneet uskomukset ja tarinat, joita kirjan sivuilla hypähtää esiin. Kemal on kieltämättä kerronnallaan lumonnut minut, niin taiturimaisesti hän vie lukijan kirjojensa maailmaan. Kaiken kurjuuden keskellä kumpuaa tässäkin tarinassa usko uuteen.

"Ja eräänä aamuna he avasivat silmänsä ja kevät oli tullut." 

*****

Yashar Kemal

Maa rautaa, taivas kuparia

alkut. Yer demir Gök Bakir

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 2. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1978

 

 Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.