Yashar Kemal: Kuolematon ruoho

 

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23  - haasteeseen liittyen lukuvuorossa oli Kemalin Puuvillatrilogian 3. ja viimeinen osa, Kuolematon ruoho.

Kuolematon ruoho taisi olla viime haasteessa yksi niistä lukematta jääneistä kirjoista.

***** 

Koettelemusten piinaaman, hyytävän talven jälkeen Yalakin kylän asukkaat elävät nyt kesän kynnyksellä.

Todellisuus ja mielikuvat ovat vielä elävinä ahdistamassa näitä kärsimyksen uuvuttamia ihmisiä, kun he yrittävät erottaa niitä toisistaan. Kyläläisten pyhimykseksi kohottama Tašbaš, joka aiemmin katosi jäljettömiin uhmattuaan kylänjohtaja Muhtar Seferiä, palaa lopulta kylään. Seitsemän säteilevää tulipalloa kannoillaan kulkevan legendahahmon ja tämän sairaan ja murtuneen miehen yhteyttä ei kukaan kyläläisistä osaa tunnistaa. 

*****

Pitkän Alin äiti Meryemdze on jäänyt yksin kylään muiden lähdettyä taas puuvillapeltojen satoa keräämään. Hän oli jo liian vanha selviytyäkseen raskaasta vaelluksesta Tšukurovan tasangolla oleville pelloille. 

"Vanhus kuuntelee yksinäisyydessään luonnon ääniä ja kutsuu lumottuja haltioita, samalla kun hän joutuu käymään kiukkuista kamppailua päivittäisestä toimeentulostaan. Mutta mummo on sitkeä kuin erämaan ruoho, joka talven taituttua nousee aina uudestaan." 

*****

Asukkaat viekkailla teoillaan pettänyt kylänjohtaja Sefer on nyt vihattu mies, joka kostonhimoisena suunnittelee ilkeyksiä ihmisille, jotka ovat yhdessä päättäneet olla puhumatta tälle luopiolle. Jopa yksin autioon kylään jätetty Meryemdze on nyt vaaralle alttiina, kun Seferin palkkaama mies lähtee kostotoimiin.

Mutta muhtar ei tiedäkään häntä odottavasta vaarasta, kun vuorilla häpeissään piileskelevä Memedik miettii kostotoimia Seferin pään menoksi. Jouduttuaan tämän käskystä henkihieveriin piestyksi, tämä nuori ja taitava metsästäjä on päättänyt tappaa kylänjohtajan. Mutta pelko tätä tyrannimaista miestä kohtaan johtavat Memedikin tekoon, jonka seuraukset ovat odottamattomat.

*****

Kuten aiemmissa Puuvillatrilogian kirjoissa, tässäkin teoksessa kuvastuu taas elämän raadollisuus, ja kuinka viha ja kateus saa pahuuden nousemaan. Raskaassa köyhyydessä voimaa tuntuvat kuitenkin toisilleen antavan kylän "yhteen hiileen" puhaltavat asukkaat, ja toisista välittäminen huokuu vahvana kirjan tarinassa. Arkisessa pärjäämisessä voimanlähde ammennetaan luonnosta, myyttisistä tarinoista ja muinaisista sankariteoista.

Olen miettinyt, mikä on se taika, joka tekee Kemalin teoksista niin kiinnostavia? Kertomuksissa kansanperinteen kuvaaminen, tarunomaiseen kerrontaan liittyvät uskomukset, ja niistä ammennetut voimat tulevat päällimmäisinä mieleeni. Taianomainen tunnelma ja kerronnan kauneus.

"Miljoonat pikkuruiset välkkyvät valot liikkuivat kohti länttä. 

Yö pysähtyi, valo, kirkkaus, pimeys, kaikki oli hiljaa. 

Vain pikkuruiset välkkyvät kirkuvat valokipenet liikkuivat."  

*****

Yashar Kemal

Kuolematon ruoho

alkut.Ölmez otu

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 3. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1979

Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.