tiistai 18. tammikuuta 2022

Jeremy Dronfield: Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin

kuva Into-kustannus

 

Saksalaisten joukkojen saapuminen Itävaltaan vuonna 1938 oli alku vainolle juutalaisia kohtaan. Suurvaltaa suunnitellut Saksa oli saanut liitettyä Itävallan vapaaehtoisesti mukaan, vaikka Euroopan suurvallat tuomitsivat hyökkäyksen itsenäiseen maahan. 
 
Kansainvälinen vastarinta murtui jo ennen kuin se edes nousi. Maailma jätti Itävallan susille. Ja Itävalta toivotti ne tervetulleeksi.
 
Saksalaisten tultua maahan ja Wieniin juutalaisia alkoi lähteä maasta, myös Gustavin Edith-tytär sai äitinsä Tinin avulla työviisumin Britaniaan, ja lopulta myös perheen kuopus, Kurt pääsi muuttaman äidin vanhan ystävän avulla turvaan Amerikkaan.
 
***** 
 
Seuraavana vuonna syttyneen toisen maailmansodan aikaan kukaan maassa asuva juutalainen ei ollut enää turvassa. Ensimmäisten pidätettyjen joukossa olivat Gustav Kleinmann 15-vuotiaan poikansa Fritzin kanssa, he olivat joutuneet naapureidensa ilmiantamiksi.

Aluksi Gustav ja Fritz kuljetettiin Saksaan Buchenwaldin keskitysleirille, jossa he joutuivat nälän, kidutuksen ja raakuuksien keskellä työskentelemään läheisellä kivilouhoksella.
 
Gustav päiväkirjassaan: "Vuosi oli vaihtunut, mutta tässä maailmassa ei muuttunut mikään muu kuin vuodenajat, ja ihmisiä kuoli päivittäin. Savu krematoriosta nousi jääkylmään ilmaan ja toi vankien sieraimiin heidän oman tulevaisuutensa hajun."
 
*****
 
Yli kolmen vuoden Buchenwaldissa viettämänsä vankeusajan jälkeen Gustav oli joutunut Auschwitzin keskitysleiriin siirrettävien listalle ja isä ja poika tiesivät, että edessä olisi nyt varma kuolema. Fritz tiesi, ettei hän voinut jättää isäänsä ja sai järjestettyä itsensäkin siirrettävien listalle.
 
*****
 
Toisiinsa tukeutuen ja suuren rohkeutensa ansiosta Gustav ja Fritz jaksoivat elää nämä synkät ja painajaismaiset viisi vuotta elämästään.

Gustav yritti unohtaa leirillä näkemänsä ja kärsimänsä, Fritz suhtautui kokemuksiinsa aivan toisin. Hän muisti kaiken elävästi ja tarkoituksella ja oli täynnä vihaa.
 
*****
Kirja perustuu holokaustista selvinneen Gustav Kleinmannin salaa pitämän päiväkirjan tarkkoihin merkintöihin koko keskitysleireillä viettämänsä viiden vuoden ajalta. 
Kirjan lukeminen oli ajoittain hyvinkin vaikeaa. Tietoisuus siitä, että kaikki tässä teoksessa kerrottu on ollut todellista. Kuinka sattumanvaraista elämä näillä kuolemanleireillä on ollut. En taida löytää sanoja, millä ilmaisisin tämän vahvan, suuria tunteita herättäneen tositarinan minuun jättämän muistijäljen. Minullekin nämä historiaa järisyttäneet tapahtumat ovat toki jo entuudestaan tuttuja, mutta tässä kirjassa ne palautuivat erityisen järkyttävällä tavalla taas tietoisuuteen.  

Fritz: "Mitä koko painajaismaiseen kokemukseen tuli, se ei jättäisi häntä koskaan rauhaan, vaan muistot vainoaisivat häntä koko elämän ajan. Kuolleet pysyivät kuolleina, elävillä oli arpensa, eivätkä heidän tarinansa unohtuisi milloinkaan."
 
*****

 
Jeremy Dronfield
Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin
alkuteos: The Boy Who Followed His Father into Auschwitz
suom. Heli Naski
Into 2021
Kiitos arvostelukappaleesta 💝 


Walesilaissyntyinen Jeremy Dronfield on kirjailija, historioitsija ja entinen arkeologi. Hän on kirjoittanut romaaneja, tietokirjoja ja elämänkertoja. Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin oli Sunday Timesin ja Amazonin bestseller-listojen kärkisijoilla, ja se on käännetty viidelletoistakielelle.

torstai 13. tammikuuta 2022

Sofie Sarenbrant: Valheenpunoja

kuva WSOY

Koulun suunnistuspäivän jälkeen lenkkipolun varrelta löytynyt teinipojan ruumis aiheuttaa kuohuntaa Bromman hienostoalueella. Julman raa´asti tapettu poika oli ollut lupaava jalkapalloilija, ja kuulunut liikunnanopettaja Joakim Wilsonin valmentamiin pelaajiin, johon myös Emman sisarenpoika kuului. Liikunnanopettaja oli se, joka oli löytänyt ruumiin.

"Melkein kuin hänen kimppuunsa olisi käynyt jokin petoeläin .... Poika on niin nuori. Raaka ja väkivaltainen tekijä on kiduttanut pojan hengiltä. Ja jättänyt hänet sitten maahan oksien ja neulasten keskelle." 

Onko liikkeellä alueella aiemmin väkivaltaisesti ryöstellyt nuorisojengi? Rikospoliisi Emma Sköld työtovereineen aloittaa kilpajuoksun löytääkseen syyllisen, ennen kuin alueella tapahtuu lisää väkivaltaisia kuolemia. Rikostutkijat joutuvat työskentelemään äärimmäisen paineen alaisena, ja Emman pomo Lindberg hermostuu aina välillä Emman toimintaan tämän uhmatessa sääntöjä ja toimiessa omin päin. Emma tajuaa kyllä itsekin hölmöilleensä, joutuessaan pulaan ja saattaessaan itsensä ja joskus myös työtoverinsa vaaralle alttiiksi.

Työssään kunnianhimoinen rikospoliisi Emma ei päästä kuulusteltavaansa helpolla.

"Naispoliisi, jolla on vaaleat hiukset ja vihertävänruskeat silmät, katsoo minuun kriittisesti. Emma. Hänen kauniit kasvonsa häikäisevät, mutta tiukka ääni ja terävä katse pelottavat. kaikista tapaamistani poliiseista pelkään eniten juuri häntä, koska hän ei ole oikeasti niin mukava kuin miltä näyttää. Hän on kivikova." 

*****

Emman yksityiselämässä tavallinen arki keskittyy paljolti lastenhoidon jaksottamiseen työkiireiden keskellä. Työtoveri Thomas Nyhlén (Nyllet), Emman lapsen isä on usein arjessa apuna, vaikkakin hänen oma sekava elämänsä aiheuttaa ajoittaista hämmennystä. 

Tarinassa seurataan rikostutkinnan vaiheita tutkimusten tiivistyessä hyvinkin lähelle Emman ja hänen läheistensä ja työtovereidensa elämää. Aiempien sarjasta suomennettujen kirjojen sivuilta tuttujen henkilöhahmojen elämää seurataan tässäkin osassa.

***** 

Valheenpunoja jatkaa Sarenbrantin upeaa Emma Sköld-sarjaa. Ajankohtaiseksi tämän julman tarinan tekee tietoisuus, että silmitön nuorisoväkivalta on tullut osaksi yhteiskuntaa, myös meillä Suomessa. Nuorten lisääntynyt ja entisestään raaistuneempi väkivalta, jonka jatkumisen mahdollistaa se tosiasia, että sitä ei haluta tai uskalleta nähdä, sille ummistetaan silmät. Kukaan ei uskalla puuttua asioihin, ei varsinkaan asianomaiset itse. Voiko useamman nuoren elämässä lisääntynyt pahoinvointi jäädä vanhemmilta huomaamatta?

***** 

Asioiden kertomisesta ja avun pyytämisestä tulee päivä päivältä vaikeampaa;

"Jos sanot jotakin, muillekin käy huonosti."

"Tässä jutussa on pelkkiä häviäjiä."

*****

Sofie Sarenbrant

Valheenpunoja

Alkuteos: Mytomanen 2020

suom. Helene Bützow 

WSOY 2021

Emma Sköld #8

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva WSOY
Sofie Sarenbrant (s.1978) on pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kuningatar. Kymmenisen vuotta sitten hän loi Emma Sköldin - kauniin, yltiörohkean ja sinnikkään sankarin, joka eroaa aiemmille ruotsalaisille dekkareille tyypillisistä poliiseista. Emma-Sköld-sarjasta tuli heti valtava hitti Ruotsissa ja sama menestys on jatkunut kansainvälisesti. Kirjoja on käännetty jo 15 kielelle ja niitä on myyty yli kolme ja puoli miljoonaa kappaletta. Sarenbrant asuu itsekin romaaneistaan tutussa Brommassa Tukholman lähellä miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Lucinda Riley: Oliivipuu

 

kuva Bazar

Helena palaa perheensä kanssa vuosikymmenten jälkeen Pandoraan, tuohon Kyproksen saarella sijaitsevaan vanhaan taloon, jonka hän on saanut perinnöksi kummisedältään Angusilta. Kyproslaisen legendan mukaan Pandoraan liittyy myytti, jonka kaikki paikalliset tuntevat. Sen mukaan jokainen tässä talossa ensimmäistä kertaa yöpyvä tulee kohtaamaan saarella ensirakkautensa. Näin on käynyt myös vuosia sitten nuorelle Helenalle ja nyt hänen on kohdattava sinne jääneet menneisyytensä salaisuudet. 

Vanhasta huvilasta löytyvien valokuvien ja papereiden avulla Helenan  kolmetoistavuotias Alex-poika toivoo saavansa selville syntyperänsä ja siihen liittyvät äitinsä Helenan salaisuudet. Alex oli syntynyt Wienissä äitinsä työskennellessä silloin kaupungissa balettitanssijana. Kesän lopulla myös äidin vanha tanssipartneri saapuu saarelle.

"Äiti ei ole tyhmä. Hän tietää kyllä, mitä etsin ja kuinka kovasti kaipaan tietoa ... Siitä kuka olen."

On kuumin kesä Kyproksella lähes sataan vuoteen, kun Pandoran huoneet täytyvät ihmisistä. Helenan perheen lisäksi sinne saapuvat vanhat ystävät vuosien takaa. Helenan mies William tuntee mustasukkaisuutta tavattuaan Helenan entiseen elämään kuuluneen ihmisen.

"Tuntuu siltä kuin olisin astunut täällä sinun maailmaasi, johon en kuulu ... Tämä on sinun valtakuntasi, sinun talosi ja sinun menneisyytesi."

*****

Lopulta tulee se päivä, jolloin Helenan on aika paljastaa Pandoran lippaan salaisuudet. Tuhoaako totuus noista menneistä vuosista hänen perheensä, kuten hän on aina pelännyt?  

Elämässä ei saa koskaan katua mitään. Menneisyys tekee ihmisestä sen, mikä hän on, hyvässä ja pahassa. 

*****

Vuosia myöhemmin Alex palaa Pandoraan, jossa hän vietti tuon ikimuistoisen kesän. Kesän, jolloin Pandoran lipas oli vihdoin auennut aiheuttaen sekasortoa ja suurta tuskaa salaisuuksien paljastuttua. 

"Puutarhan keskellä seisoo edelleen oliivipuu, jossa on vieläkin kiinni vanhaa ja rispaantunutta spagettia muistuttavilla naruilla sen riippumaton toinen pää, jossa äidillä oli tapana loikoilla. Annoin puulle silloin vuosia sitten lempinimen Vanha, koska monet lähipiirini aikuiset olivat kertoneet, että se oli vanha. Kaikki muu on kuollut ja mädäntynyt sen ympäriltä, mutta se näyttää pikemminkin entistä jykevämmältä ja majesteettisemmalta.... Se on todella kaunis. Todellinen vaikeuksien kukistamisen vertauskuva."

*****

Oliivipuun tarina vei minut mukanaan kiinnostavien henkilöhahmojen maailmaan; keskelle unohdettuja salaisuuksia ja sydänsuruja, mutta myös keskelle onnellisia yhteisiä retkiä hiekkaisilla ja kallioisilla uimarannoilla. Pääosin tarina tapahtumat sijoittuvat Pandora-nimiseen vanhaan taloon. Yliälykkään ja empaattisen pojan päiväkirjan sivujen kautta voi tuntea sen tuskan ja ahdistuksen, jonka epätietoisuus omasta syntyperästä mieheksi kasvavalle nuorelle pojalle aiheuttaa. Yksinäisinä hetkinä pojan ainoana lohduttajana on vanha virttynyt pehmopupu Bee, joka on hänen turvaverkkonsa ja ystävänsä ja se, jolle hän kertoo kaiken.

Oliivipuu on tunteita herättävä kertomus nuoresta pojasta, joka halusi epätoivoisesti löytää isänsä, mutta lopulta hänet löytäessään sai huomata, että hänellä olikin jo isä.

 

Lucinda Riley

Oliivipuu

alkuteos: The Olive Tree 2016

suom. Tuukka Pekkanen

Bazar 2021

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 


kuva Roni Rekomaa
Irlantilaissyntyinen Lucinda Riley (1965 - 2021) oli taiturimainen ja rakastettu tarinankertoja. Häneltä on julkaistu lukuisia kirjoja, joita on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Kirjailija tunnetaan erityisesti huippusuosion saaneesta Seitsemän sisarta-romaanisarjastaan, josta Suomessa on julkaistu kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat. Lisäksi hänen yksittäisistä teoksistaan on suomeksi ilmestyneet Keskiyön ruusu, Enkelipuu, Perhosten huone ja Vaarallinen kirje.




sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Merja Mäki: Ennen lintuja

 

kuva Gummerus

 

Alli hiihtää Laatokan yli Sortavalasta kotisaareensa Haavukseen pommikoneiden lentäessä kaupungin yllä. Hän pakenee nyt koko sotatalven jatkuneita pommituksia, jotka jatkavat kaupungin tuhoamista. Myös Inkerön bualbo oli tiennyt heidän olevan hengenvaarassa, mutta oli kuitenkin pakottanut Allin palvelemaan itseään, veden hakuun ja puiden pilkkomiseen. Äiti oli lähettänyt hänet Sortavalaan parantajan oppiin, koska halusi Allin saavan jonkin naiselle sopivan ammatin. Äidin mielestä Allin pitäisi lopettaa se merille haihattelu, joka ei sopinut naisihmiselle. 

"Haaveilla nyt kalastajaksi merille!" äiti puhisi itsekseen. "Tyttölapsi muka perisi isänsä osuuden venekunnasta."

Päästyään vaikean hiihtomatkan jälkeen kotisaareensa, Alli tuntee olevansa nyt turvassa, äidin katseen alla ja isän suojeluksessa. Mutta pakoon sotaa ja pommituksia Alli perheineen ei pääse pienellä saarellakaan, vaikka he kuinka suojautuisivat.

Tervapaperit oli kiinnitetty tarkasti ikkunoiden peitoksi. Olin päivällä naamioinut taloa lapioimalla lunta niin paljon, että kasat ylsivät talon ikkunoihin asti ... Talon katto natisi kinosten painosta, ja isä oli heitellyt havuja katolle. Lentäjät eivät näkisi taloa millään. Olimme isän kanssa suojanneet meidät oikeaan linnoitukseen.

*****

Lopulta Alli perheineen joutuu muiden kotikylänsä asukkaiden tavoin lähtemään evakkotaipaleelle, koska heidän kotiseutunsa luovutetaan Neuvostoliitolle. Alkaa uuvuttava matka kohti Pohjanmaata Allin isän sukulaisten taloon. Oli jätettävä Laatokan rannat, mutta Allin toiveissa oli kuitenkin paluu takaisin, "vielä keväällä, ennen muuttolintuja."

Evakon elämää on jatkettava muiden nurkissa, ja on nyt elettävä sukulaisten armopaloista. Haaveet paluusta Laatokalle hiipuvat pikku hiljaa mielestä. "Alli, unohda se jo!" isä kivahti. "Se meri on menetetty."  

Mutta voiko Alli unohtaa Laatokan merta, ja sopeutuuko hän tutun meren tyrskyihin ja tuuliin tottuneena elämään Pohjanmaan lakeuksilla? 

Alli: "Minusta tuntuu, että Pohjanmaan lakealla maalla linnuilla on aivan erityinen tapa lentää" ... "Ne levittävät siivet selälleen ja liukuvat ilmassa peltojen yllä. Liitolento on kaikkein keveintä lentoa, ja sillä tavalla minä haluan elämäni viettää."

*****

Mielenkiintoni historiallisiin romaaneihin on tuottanut minulle jo monta nautittavaa lukukokemusta, ja tämä vaikuttava ja tunteita herättävä Merja Mäen Ennen lintuja  on taas yksi niistä.  

Kirjan tarina tempaisi jo ensimmäisillä sivuilla minut mukaansa vaikealle ja raskaalle, mutta kuitenkin toiveikkaalle matkalle sodan keskeltä uuteen ja tuntemattomaan. Saatoin helposti aistia kirjan sivuilta kaikki ne pelon ja kauhun tunteet, ja tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet mitä sodan keskellä elävä ja sitä pakeneva on  joutunut kokemaan. Luopuminen kaikesta entisestä ja elämän rakentaminen uudelleen oli nuoren evakon kohtalona. Karjalan kauniit maisemat ja Pohjanmaan lakeus, nekin piirtyivät tarinan myötä silmiini kiinnostavan tarkkoina kuvina. Puhuttelevaa oli myös kirjan kaunis kieli, luonnon kuvaukset erityisesti miellyttivät minua. 

"Olin nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Silloin alkoi värähdellä vesi myös minun sisälläni. Siinä me soimme samaa säveltä, minä ja Laatokka."

*****

Vesi muistaisi minut ... se säilyttäisi kuvajaisemme.

 

Merja Mäki

Ennen lintuja

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Liisa Valonen

Kauhavalla asuva Merja Mäki (s. 1983) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on tutkinut sotaa viiden vuoden ajan Ennen lintuja-romaaniaan työstäessään. Hänellä on karjalaisia sukujuuria Käkisalmessa.

torstai 30. joulukuuta 2021

Maria Broberg: Veden varjot


kuva Atena


Maria Brobergin esikoisteos Veden varjot sijoittuu Pohjois-Ruotsiin. Kirjan tarina etenee monella aikatasolla. Eletään 1940-luvun loppuvuosia, kun teini-iässä olevan  Assarin ihastuminen naapurissa asuvan Hebben vaimoon Margaretaan muuttuu lopulta epätoivoiseksi salasuhteeksi. Seuraa ajat syrjäisellä karjamajalla, missä Assar vuohipaimenessa ollessaan voi tavata itseään vanhempaa, rakastamaansa naista, joka mieheltään Hebbeltä salaa hiipii hänen luokseen. Tajuttuaan rakkaussuhteen jatkamisen mahdottomaksi, Assarin ratkaisu on jättää kotikylä taakseen ja muuttaa kaupunkiin.

*****

Yli kymmenen vuotta myöhemmin kirjassa seurataan nuoren Håkanin elämää. Äitinsä kanssa kahdestaan eläneen Håkanin elämä muuttuu, kun hän saa nyt uuden isäpuolen. Lars tulee aluksi heille rengiksi, mutta kohta hän asuukin jo talossa. Lars kulkee veljensä Anten kanssa poronhoidossa, ollen näin poissa kotoa pitkiä aikoja. Levottomuus ja rauhattomuus valtaa tämän poromiehen silloin, kun hän joutuu olemaan erossa poroista. Håkanin äiti Margareta ei halunnut tottua siihen, että mies lähti omille teilleen, varsinkaan Nilasin syntymän jälkeen. Mutta Lars ei voinut kuvitellakaan toisenlaista elämää.

Håkan on kiintynyt isäpuoleensa, koska nyt hän tunsi saaneensa sen isän, joka hänen elämästään oli puuttunut. Kuinka mielellään hän haluaisi päästä Larsin mukaan lappalaisten elämään, poroerotuksiin ja teurastuksiin. Mutta äiti tarvitsee Håkania huolehtimaan pikkuveljestään Nilasista. 

Miten hienosti Lars liikkuikaan noiden merkillisten äänten tahtiin, jotka syntyivät porojen roukuessa ja rykiessä... Håkanin näkemän perusteella kukaan muu ei onnistunut heittämään suopunkia sarvien ympärille yhtä nopeasti kuin Lars.

*****

Vuosikymmeniä myöhemmin Assar palaa takaisin kotiseudulleen, koska kaikki nuo nuoruudessa tapahtuneet kipeät asiat eivät ole jättäneet häntä rauhaan. Hän sanoo itsensä irti toimittajan työstään ja jättää Mälarenin taakseen ajaakseen kohti pohjoista ja autiota kotitaloaan, jossa muistot vyöryvät esiin.

Pimeys tuijotti häntä ikkunalasien halkeamista ja puuhalkopinojen raoista. Niittämätön ruoho. Peltojen yllä lepäävä usva, jonka tuulessa väräjävät siemenet värjäsivät luumiuvärisiksi. Aivan kuin talon alta olisi levinnyt kielon tuoksu tai tunne seisovasta, haaleasta vedestä. Niin kuin joku olisi asettanut lasikellon talon ja koko kylän ylle ja aika olisi mennyt välillä taaksepäin ja välillä seissyt paikoillaan, kutsuvana ja huokaillen niin kuin joen tyyni vesi. 

*****

Veden varjot on vahvaa kerrontaa karun Västerbottenin maisemista. Kiinnostavan ja todentuntuisen tarinan synkkyys piirtyy silmiin yhtä tummana kuin nuo Pohjois-Ruotsin harvaan asutun seudun kuusimetsät ja sammaleiset korpimättäät.

Siellä Nilas makaa sammalten alla jääkukat poskillaan, kylmien vesien solinassa Siellä hän on maannut talvet ja kesät ja löytyy vasta vuosikymmenten päästä. 

*****

Minä pidin tämän kirjan uskomattoman hyvin kirjoitetusta, juonivetoisesta kerronnasta. Erityisen koskettavaa oli kirjan lopussa kerrotut tapahtumat, jotka olivat johtaneet nuoren Nilas-pojan katoamiseen ja kuolemaan.

*****

"Kaikki löytää ennen pitkää tiensä joelle. Vesi tippuu, tihkuu, virtaa ja valuu sinne. Upottavilta soilta soliseviin pieniin metsäpuroihin ja tuntureiden sulamisvesiin. Kaikki valuu enne pitkää joelle, ja myös se, mikä on pinnan alla, nousee pintaan ja heittäytyy virran vietäväksi - roju ja moska, kaikki se, mikä on ollut piilossa."  

 

Maria Broberg

Veden varjot

alkuteos: Bakvatten

suom. Tiina Sjelvgren

Atena 2021

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Atena


Maria Broberg (s. 1977) työskentelee tiedottajana, kirjoittajana ja kunnalispoliitikkona Pohjois-Ruotsissa. Veden varjot valittiin vuonna 2020 useassa ruotsalaislehdessä vuoden parhaiden teosten joukkoon, ja se on myynyt kotimaassaanyli 20 000 kappaletta.

 

 

 

tiistai 30. marraskuuta 2021

Syksynkeltaisetlehdet

 

Minun marraskuuni oli syksyinen 🍂 ja keltainen 💛

Sain olla mukana #syksynkeltaisetlehdet - lukuhaasteessa. Onneksi sain, koska sen kautta löysin tosi paljon kiinnostavaa luettavaa Tammen Keltaisesta kirjastosta. Yksi parhaimmista löydöistäni oli Yashar Kemal, jonka kirjoihin todella "koukutuin"  😍 Harmi, että ennätin tähän haasteeseen lukea vain kaksi hänen Ohdaketrilogiaan kuuluvista kirjoista. No, onneksi monta keltaista on vielä odottamassa lukuvuoroa kirjapinossani 📚

Kiitos @tiianlukupaivakirja ihanasta haasteesta 💛


Marraskuun keltaiset :

💛 Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi  ⭐️⭐️⭐️⭐️

💛 Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta ⭐️⭐️⭐️

💛 Yashar Kemal: Haukkani Memed  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

💛 Yashar Kemal: Memedin kosto  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️


maanantai 29. marraskuuta 2021

Yashar Kemal: Haukkani Memed


"Taurusvuoriston rinteet kohoavat itäisen Välimeren rannasta Turkin etelärannikolla tasaisesti ylöspäin valkoisten kuohujen piirittämistä rantakallioista huippuihin asti ... "

Tämä karu, mutta kaunis alue on nuoren Ince Memedin maisemaa. Isänsä kuoleman jälkeen tämä nuori poika asuu äitinsä kanssa yhdessä Ohdaketasangon kylässä. He asuvat pienessä savikattoisessa hökkelissä, jossa on vain yksi huone. Kaksitoistavuotias Memed raataa äitinsä kanssa vuokraviljelijänä suuromistaja Abdi agan hallitsemilla ohdakepelloilla. Kauan sitten oli aika, jolloin nämä pellot kuuluivat kaikille, ennen kuin Abdi agan isä riisti väkivalloin alueen maat niiden omistajilta. 

Kylän köyhät asukkaat tietävät tuskin mitään kylän ulkopuolella olevasta maailmasta. Nälkiintynyt ja Abdi agan jatkuvan pahoinpitelyn kohteena oleva Memed päättää eräänä aamuna karata vuohipaimeneksi meren lähellä olevaan kylään, josta hän on kuullut tarinoita. Epäonnisen karkumatkan jälkeen Memed joutuu takaisin armottoman isännän orjaksi, mutta kapinahenki  ja unelmat paremmasta elämästä ovat jo alkaneet herätä nuoren miehen ajatuksissa.

Miten rajallinen ihmisen näkökenttä onkin, hänen mielikuvituksensa ei tunne rajoja. Ihminen joka ei ole koskaan ollut Deyirmenolukin kylän ulkopuolella voi silti luoda kokonaisen mielikuvitusmaailman, joka voi ulottua tähtiin asti. Matkustamatta minnekään ihminen voi tunkeutua maailman ääriin.

*****

Kaipaus uuteen parempaan elämään saa epätoivoisen Memedin pakenemaan kylästä rakastamansa nuoren naisen kanssa, joka on kihlattu toiselle. Traagisiin tapahtumiin päättyvä pakomatka johtaa siihen, että Memed pakenee vuorille ja joutuu siellä aloittamaan elämänsä lainsuojattomana, muiden alueella piileskelevien rosvojen joukossa.

"Sillä miehellä on yliluonnollisia lahjoja, hän on kertakaikkiaan kadonnut .... Luodit eivät pysty Hoikkaan Memediin."

Poliisin joukot ja näiden värväämät vuoriston rosvojoukot yrittävät saada Memedin  väijytykseen. Ihmiset jotka tiesivät hänen piilopaikkansa eivät ikinä kertoneet niistä. Se oli ollut aina vuoristolaisten talonpoikien tapa, ja etsijöiden oli vaikea löytää sellaisen rosvon tukikohtaa joka oli talonpoikien suojeluksessa. Varsinkin nyt, kun tämä nuori "Robin Hood" oli alkanut auttaa köyhiä ihmisiä heidän taistelussaan rikkaiden maanomistajien mielivaltaa vastaan. Memedin aloittaman kapinan innoittamina köyhille vuokrapelloilla raataville kyläläisille herää myös usko parempaan tulevaisuuteen.

*****

Haukan rohkeuden omistavan mieheksi varttuneen, oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevan ja elämänsä vaarantavan Memedin tarinan parissa viettämäni aika on ollut monessa suhteessa mieleenpainuva. Minulle Yashar Kemalin luoma kaunis kerronta uppoaa kyllä niin kuin "veitsi voihin". Hitaasti etenevä tarina mielenkiintoisine käänteineen pitää minut taatusti otteessaan. Kirjassa silmiini piirtyivät kuvat maailmasta, jossa vaihtelevat luonnon monimuotoinen kauneus ja toisaalta ihmisten petollisuus ja raakuus toisiaan kohtaan. Tunteita herättävää luettavaa oli Memedin lukuisten ystävien uskollisuus, avuliaisuus ja välittäminen tilanteissa, joissa heidän oma elämäkin oli uhattuna. Luonnon ja ihmisten välinen suhde tulee niin runollisesti esiin Kemalin kerronnan myötä. Yksi minulle mieleenpainuvin oli tarina (legenda) Haukkakalliosta; sammaleinen kalliojyrkänne, joka nousee pystysuorana kohti taivasta.

*****

Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy maaperänsä mukaan. Memed kasvoi karussa maassa.

Jos ei ymmärrä luontoa, 

ei pysty ymmärtämään ihmistäkään."

 

Yashar Kemal

Haukkani Memed

alkuteos Ince Memed 1 1958

suom. Eva Siikarla 

Ohdaketrilogia #1

Tammi / Keltainen kirjasto 1976

 

Yashar Kemal on tunnetuin nykyturkkilainen kirjailija. Hän syntyi 1922 köyhässä  eteläanatolialaisessa kylässä. Hän työskenteli mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia. 1950 hän joutui vankilaan nostatettuaan tuhansia pienviljelijöitä epäoikeudenmukaista vedenjakelua vastaan. 1971 häntä syytettiin "maanalaisesta kommunistisesta toiminnasta" ja tuomittiin jälleen vankeuteen. Hän valitti tuomiosta, tuomiota ei ole pantu täytäntöön. Haukkani Memed on hänen esikoisromaaninsa.