perjantai 27. toukokuuta 2022

Simo Halinen: Nainen joka katosi

 

 

Mieheen iskee ahdistus ja hänen on pakko poistua kesken äitinsä hautajaisten. Sukulaiset odottavat häneltä, vainajan vanhimmalta pojalta muistopuhetta. Mutta muistelut neuroottisia raivokohtauksia saaneesta äidistä, jonka vihan kohteena erityisesti hän esikoispoikana oli, mitä hän voisi tästä sanoa?

"Paskat. Minun äitini oli sairas! Hän lukitsi minut pienenä pimeään huoneeseen miettimään tekojani! Hän pesi suuni saippualla kunnes en enää uskaltanut puhua!"

Ja niin mies päättää tehdä saman kuin lapsena, kadota. Äiti oli kuollut, mutta hän oli elossa, eikä äidillä ollut enää pääsyä hänen maailmaansa.

*****

Iltaöisen junamatkan jälkeen, saavuttuaan takaisin Helsinkiin hän kohtaa baarin terassilla salaperäisen naisen. Yhteisellä, yöllisellä venematkalla mies tulee vakuuttuneeksi siitä, että nainen kantaa sisällään jotain synkkää salaisuutta. Kiinnostusta herättävän naisen menneisyydessä tuntuu olevan piiloitettuja asioita ja muistoja, joihin ei saanut törmätä.

Miehen ja naisen välille syntyy kuitenkin intohimoinen suhde ja seuraavat viikot olivat onnellista, mutta erikoista aikaa; "meistä tuli jonkinlaisia rakastavaisia, joilla kummallakaan ei ollut menneisyyttä."

*****

Eräänä päivänä, ehdittyään jo rakastua mieheen nainen yllättäen katoaa. Ei miehen takia, vaan omasta syystään. Tumma menneisyys on löytänyt naisen ja saanut kiedottua lonkeronsa hänen ympärilleen. Suojellakseen itseään ja rakastamaansa miestä naisen oli livahdettava varkaan lailla miehen elämästä.

"En voisi sitoa häntä enempää itseeni ellen olisi valmis ottamaan seuraavaa askelta. Ja koska tiesin etten ollut, kai minä jotenkin etsin hetkeä, jolloin katkoa siivet miehen unelmilta." 

*****

Lähdettyään etsimään naista, mies voi vain toivoa löytävänsä tämän ennen kuin on liian myöhäistä. Hän oli löytänyt naisessa ihmisen, josta ei voinut luopua.

"Hänen olemassaolonsa on ainoa asia, joka saa minut tuntemaan että olen elossa."

*****

Nainen joka katosi on koukuttava kertomus siitä, miten vaikea ihmisen on kohdata lapsuutta varjostaneet tragediat, kaltoinkohtelut ja kaikki traumaattiset tapahtumat. Koetun pahuuden muistoista ja sen lonkeroihin kietoutumisesta on vaikea irtautua ja uskaltaa luottaa taas ihmisten hyvyyteen. Uhrinkohtalosta, jonka varjossa on saattanut piileskellä on ihmeen vaikea luopua. Kirjan tarinan vangitsevaan ja ennalta-arvaamattomaan juoneen oli ihmeen helppo tempautua mukaan. 

*****   

Simo Halinen

Nainen joka katosi

CrimeTime / Docendo 2022

Kirjan kannen kuva Docendo

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Petri Mast



Simo Halinen (s. 1963) on helsinkiläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on julkaissut aiemmin kaksi romaania. Vuonna 2014 hänet palkittiin parhaan käsikirjoituksen Jussilla elokuvasta Kerron sinulle kaiken

 

 

#helmetlukuhaaste kohta Kirja on julkaistu vuonna 2022.

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Sheila O'Flanagan: Naiset karkuteillä

 

kuva Minerva

 

Viisikymppisen Gracen aviomies, kirjallisuudenprofessori Ken on Alzheimer-diagnoosin saatuaan yllättäen tappanut itsensä ajamalla autolla mereen. Kiukkuinen ja surullinen Grace on päättänyt toteuttaa miehensä suunnitteleman aarrejahdin, jonka ratkaisemisessa auttavat miehen jättämät kirjalliset ohjeet, jotka ovat salasanojen avulla avattavissa Gracen tietokoneella.

38-vuotias Deira päättää samaan aikaan lähteä, aiemmin miehensä kanssa suunnitellulle lomamatkalle, nyt kuitenkin yksin. Kymmenen vuotta kestänyt avioliitto Gavinin kanssa on päättynyt miehen löydettyä rinnalleen nuoremman naisen.

*****

Ranskaan matkalla olevalla autolautalla nämä kaksi naista kohtaavat ja sattumusten kautta päätyvät yhteiselle matkalle, joka tulee olemaan heille molemmille itsensä uudelleen löytämisen alku. 

Ennestään toisilleen tuntemattomien naisten matka Irlannin Dublinista Espanjan Cartagenaan on täynnä yllätyksiä. Deiran ja Gracen road trip halki Ranskan on löytömatka, joka aikana he auttavat toisiaan löytämään tien yli surun, vihan ja pettymysten. 

*****

Deira: "Joskus sattuma esittää elämässämme paljon suurempaa roolia kuin uskommekaan" ... "Sattuma oli johdattanut hänet ja Gracen yhteen, ja heidän matkansa oli päättynyt tavalla, jota kumpikaan ei ollut odottanut, tavalla, joka oli lähettänyt heidät molemmat uuteen suuntaan." 

Matka oli Gracen miehen tarkkaan laatiman aikataulun ja tämän toivomusten puitteissa suunniteltu, hotellihuoneetkin oli valmiiksi varattuina. Deiran mielestä oli hiukan outoa, miten Gracen mies vielä kuoltuaankin hallitsi vaimonsa tekemisiä. Oliko Grace, naimisissa ollessaan tiedostamattaan muuttunut miehensä vaikutuksesta, eikä ollut enää se aiemmin omia juttujaan tekevä, itsenäinen nainen.

Grace: "Haluan nähdä sellaisen paikan, jota hän ei ole hyväksynyt etukäteen." 

*****

El Pozo de la Señora ,

"Näköala on henkeäsalpaava."

*****

Naiset karkuteillä on mielenkiintoisella tavalla kiehtova kertomus "aarteenetsinnästä". Tarina pitää sisällään kahden naisen elämän menetyksiä ja suruja. Yhteistä näille naisille on kuitenkin toiveikkuus ja voimakas usko tulevaan, joka on vahvasti aistittavissa kirjan sivuilla. Loistavasti kerrotut juonenkäänteet ja jännittävä arvoituksellisuus pitivät kiinnostuksen yllä tarinan loppuun asti. Romanttiseen, hyvänmielen feel good-tarinaan on niin helppo tempautua mukaan, ja todistaa onnellisesti päättyvää aarteenetsintää.

Ja minulle tämä kirja oli myös kiinnostava löytömatka, matka ehkä jo unohdettujen tietojen "päivityksiin"  ranskalaisista ja espanjalaisista kirjallisuuden ja taiteen merkkihenkilöistä; Simenon, Hemingway, Don Quijote, García Lorca. Monituntinen, mukava matka vierähti karttojen, googlen ja Wikipedian parissa, kiitos tämän kirjan. 

*****

Sheila O'Flanagan

Naiset karkuteillä

The Women Who Ran Away 2020

suom. Päivi Paju

Minerva 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Bill Waters

Irlantilainen Sheila O'Flanagan on entinen arvopaperidiileri ja taloustoimittaja ja nykyinen bestsellerkirjailija. Hänen romaanejaan on  myyty maailmanlaajuisesti jo yli 8 miljoonaa kappaletta ja niillä on laaja, innostunut fanikunta. O'Flanagan haluaa kirjoittaa viihdettä naisista, jotka joutuvat vaikeassa tilanteessa löytämään oman vahvuutensa. Hän on kirjoittanut yli 20 romaania ja kaksi lastenkirjaa. Hän rakastaa sulkapalloa sekä nuorten luovuuden tukemista ja osallistuu aktiivisesti useisiin naisten asemaa ja lukutaitoa parantaviin hankkeisiin.

 

#helmetlukuhaaste kohta 7 Kirja kertoo ystävyydestä.


maanantai 16. toukokuuta 2022

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut

kuva Bazar

 

Emilia odottaa alkavaa kesälomaa. Edessä olisi kiireettömät lomapäivät kesäisessä Helsingissä, kaupungin rantakalliot, jonne kokoonnuttaisiin viettämään ystävien kanssa aikaa ilta-auringossa. Aikaisempi parisuhde on saanut väistyä uuden ihastuksen myötä. Jere oli omaa polkuaan kulkeva mies, jolla oli elämälle valmiit suunnitelmat, ja joihin hän halusi Emilian mukaan. 

Mutta halusiko Emilia oikeasti tätä?  

"Emilia olisi vapaa, kunnes seinät taas rakentuisivat hänen ympärilleen. Meri ja tuulta halkovat tympeät lokit. Maisema, johon hän ei kuulunut. Taas uusi asunto, jonne hänet suljettaisiin, jonne hän sulkeutuisi odottamaan erilaisia aikoja. Uudestaanko hän alkaisi kaivata ja kurkotella toisenlaiseen elämään."

*****

Muutoksen huolettomiin kesäpäiviin tuo äidin puhelinsoitto, jossa hän kertoo Auri-tädin kuolemasta. Emilialla on vain hämärät muistot tädistään, jonka kirjallisuushommat ja muut hömpötykset (mummon kertoman mukaan) veivät mennessään, ja laitokseen suljetusta, aiemmin terveestä Ailista tuli sairas Auri. 

*****

Hautajaismatka Pohjanmaalle katkaisee Jeren ja Emilian yhteiset suunnitelmat, ja kotiseudulle paluun nostattamat lapsuuden muistot alkavat elää Emilian mielessä. Auri-tädin päiväkirjan lukeminen, ja sen kautta tämän mielen haurauteen uppoutuminen sysää Emilian elämän aivan erilaiseen muutokseen. Elämästä nauttiminen ja usko tulevaan väistyy, ja Emilian elämä alkaa pyöriä keksittyjen ja kuviteltujen sairauksien ympärillä. Todellisuus alkaa hämärtyä. 

*****

Kirjan kansi, kaikessa herkässä kauneudessaan taisi olla se ensimmäinen asia, joka sai minut kiinnostumaan Elina Annolan esikoisromaanista. Satu Kontinen on onnistunut kyllä luomaan kesän tunnelman myös kirjan kansikuvaan, eletäänhän kirjan tarinassa aurinkoisia ja helteisiä kesäpäiviä.

Erityisen kaunista ja koskettavaa luettavaa oli Aurin päiväkirjaosuudet; nautittavaa, ja niin pehmeästi soljuvaa kieltä, jota kirja kauttaaltaankin sisälsi.

Kirjan raskas aihe, mielen hajoamisesta ei ollut kesäisen keveää luettavaa, mutta vaikeasta aiheesta huolimatta onni ja toiveikkuus jäi kirjan viimeisten sivujen myötä elämään.   

  "Meri on nyt kaunis, musta ja välkettä täynnä."

 

Elina Annola

Kunnes kukkivat puut

Bazar 2022 

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Milla von Konow
 

Elina Annola (1985) on helsinkiläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, jonka juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla ja lapsuudenmaisemat Laihian lakeuksilla. Kunnes kukkivat puut on Annolan esikoisromaani, ja hänen toinen romaaninsa, Kaikki lokakuun taivaat, julkaistaan syksyllä 2022. Luku- ja kirjoitusharrastusten lisäksi Annola viettää aikaansa lenkkipoluilla, joilla seurana juoksentelee toisinaan myös parsonrusselinterrieri Ryyti.

 

 

 

 

#helmetlukuhaaste kohta 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. 


tiistai 3. toukokuuta 2022

Elly Griffiths: Kivikehä

 

kuva Tammi

"Astu kivikehään niin ympyrä sulkeutuu."

Toistaako historia itseään, kun Ruth Galloway ja Harry Nelson palaavat vuosien jälkeen suolamarskille, nyt tutkimaan kadonneen tytön tapausta. Kivikehän sisältä löytyy kivinen paasiarkku, joka sisältää ihmisen luita. Liittyykö hiljattain paikkakunnalta kadonneen tytön tapaus ja Ruthin saama uhkauskirje paalukehän aiempaan tapaukseen? Palaako menneisyys kummittelemaan marskimaalle?

"Kun Ruth kaivoi marskimaalla ensimmäistä kertaa, hän oli parikymppinen sinkku ja akateemisen uransa kynnyksellä. Nyt hän on edelleen sinkku, mutta hänellä on seitsemänvuotias tytär ja äärimmäisen monimutkainen ihmissuhdemenneisyys."

Ruth elää tyttärensä Katen ja Flint-kissansa kanssa aivan marskimaan laidalla, eikä hän haluaisi asua missään muualla. Ruth rakastaa tätä kaunista Norfolkin muinaista marskialuetta. Syksyisin talvehtimaan saapuvat valtavat hanhiparvet valtaavat alueen.

Aurinko värjää lintujen siivet vaaleanpunaisiksi niiden kierrellessä ja kaarrellessa.

*****

Ruthin ja Nelsonin mutkikas suhde on jämähtänyt paikoilleen ja keskittynyt nyt vain yhteisen tyttären Katen ympärille, ja tämä tuntuu sopivan Ruthille oikein hyvin. Epävarmuuden keskellä seikkailevan Nelsonin huolenaiheena on lähiaikoina syntyvä lapsi, jonka isyydestä hänellä on pieni epävarmuus. Uusi rikostutkinta marskimaan alueella nostaa taas pintaan ne tunteet, joiden olemassaoloa Ruth ja Harry ovat yrittäneet itseltään piilottaa. Suhde, joka joutuu nyt tulilinjalle heidän paneutuessa yhä syvemmälle tapaukseen liittyviin riskeihin, miten sen käy? 

*****

Saavuttuaan kaivauksille Ruthin eteen astuu mies menneisyydestä, näin hän aluksi kuvittelee. Pitkä vaalea tukka, säänpieksämät kasvot, voimakas nenä ja kirkkaansiniset silmät; "Erik?" hän sopertaa. 

Paikalle saapuva mies on Leif Anderssen, ja Ruthin mieleen palautuu myrskyinen yö, ja petollisella marskimaalla takaa-ajossa hukkunut Erik. Kiviesineiden asiantuntijan ominaisuudessa paikalle on saapunut hänen vanhan ystävänsä professoripoika tutkimaan isänsä paalukehältä löytyneitä pyhiä kiviä, noitakiviä. 

*****

Itseään toistavan menneisyyden keskellä, paras toivo löytää johtolankoja lepää Ruthin mielestä itse luissa. 

*****

Kivikehän tarinassa tuntuu niin tutulta palata sympaattisen luututkija Ruth Gallowayn ja hänen lähipiirinsä elämään. Miten mukava on taas tavata kaikki ne ihmiset, jotka ovat tulleet minullekin niin tutuiksi. Yksi hyväntahtoisimmista tarinan henkilöhahmoista on Cathbad, oudosti pukeutuva ja käyttäytyvä druidi. Useimmissa sarjan kirjojen "loppuhuipennuksissa" hänen yllättävä ilmestymisensä paikalle saa sydämen sykkeen laskemaan (ainakin minulla), koska Cathbad ei taatusti jätä rakkaita ystäviään Ruthia ja Harrya pulaan. Rikoskomisario Nelsonin epämääräinen "haahuilu" kahden perheen välillä tuntuu ahdistavan välillä jopa häntä itseään.

Tässäkin tarinassa luonto on vahvasti läsnä ja Norfolkin muinaiset pyhät marskimaat ja alueen karu kauneus maalautuvat silmiini niin kauniina ja todentuntuisina. Kevään värikkyys muuten niin harmaassa maisemassa; 

"Polkujen varrella on noussut lumikelloja, 

ja siellä täällä pilkottaa kirkkaankeltaisia rentukoita."

*****

 

kuva Tammi
 

Ruth Galloway-mysteerin 12. osa Lyhdynkantajat ilmestyy jo syyskuussa 2022. 

"Ratkeaako Ruthin ja Nelsonin tulevaisuus vihdoin?" 

 

 

Elly Griffiths

Kivikehä

The Stone Circle 2019

suom. Anna Kangasmaa

Ruth Galloway-mysteeri #11

Tammi 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Sara Reeve


Elly Griffiths ( s. 1963 ) on englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Ruth Gallowayn rakastetuista seikkailuista. Ennen kirjailijauraansa Griffiths, oikealta nimeltään Domenica de Rosa, työskenteli lastenkirjallisuuden toimituksessa kustantamossa. Ruth Galloway-sarjan idea syntyi lomalla Norfolkissa, kun de Rosan aviomies oli juuri vaihtanut alaa ja ryhtynyt arkeologiksi. Ahmittavan hyvä dekkarisarja on kaapannut paikkansa lukijoiden ikisuosikkina.  

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Luonto

#helmetlukuhaaste kohta 29 Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa 

 

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Kevät Otavan kirjastossa

Minun kirja-huhtikuuni 2022 oli keväinen 🌞🌿 ja sininen 📘

Kuinka kiva oli olla mukana Instagramissa  #kevätotavankirjastossa - lukuhaasteessa. Kiitos, että sain olla mukana 💙 

Harmikseni ennätin lukea kuukauden aikana vain nämä kaksi kirjaa Otavan kirjaston kattavasta kokoelmasta. Mutta tämän haasteen myötä sain onnekseni tutustua moniin minulle aiemmin tuntemattomiin kirjailijoihin, joiden teoksiin tulen taatusti tutustumaan. Ja ihan ajan kanssa, montakohan "sinistä lukuhetkeä" ennätän viettää loppuvuoden aikana 🤔  

   

Huhtikuun Otavan kirjaston luetut:

💙 Imre Kertész: Kohtalottomuus ⭐️⭐️⭐️⭐️


💙 Mercè Rodoreda: Timanttiaukio ⭐️⭐️⭐️⭐️

 

 

Tässä on kirjat, jotka eivät ennättäneet lukujonossa huhtikuun puolelle. No, tulee toukokuu, tulee kesäkuu, tulee .... 💙 

Ennustan, että näistä kirjoista ainakin Claudelin Harmaat sielut tulee olemaan minulle mieleenpainuva lukukokemus, sen verran luulen tuntevani itseäni 💙

Olisikohan tuo se syy, miksi olen tähän kirjaan tarttumista itseltäni pantannut 📘


 

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Mercè Rodoreda: Timanttiaukio

kuva Goodreadsista

Barcelonan Cràcian kaupungiosan aukiolla vietetään suojeluspyhimyksen juhlaa. Kesäjuhlaa, jonne on lähtenyt ystävänsä kanssa myös nuori Natàlia. Siellä hän tapaa Quimetin, joka tanssin pyörteissä itsevarmasti ilmoittaa, että Colometasta (kyyhkystytöstä, joksi hän nyt Nataliaa kutsuu) tulee hänen vaimonsa. 

Ja pian "kyyhkystytöstä" tulee puuseppänä työskentelevän, vaimoaan mustasukkaisesti kontrolloivan miehen puoliso. Aviomiehen, jonka omituinen luonteenlaatu aiheuttaa Natàlialle niin paljon kärsimystä. 

*****

Maassa eletään epävarmoja ja niukkoja aikoja. Eräänä päivänä Quimet alkaa kavereidensa kanssa rakentaa heidän asuntoonsa kyyhkyslakkaa ja pian kymmenet kyyhkyset valtaavat ulosteillaan perheen yläkerran ja kattoterassin.

"Kun kyyhkyset olivat kyllästyneet lentämään, ne laskeutuivat yksitellen kattotasanteelle ja asettuivat takaisin lakkaan kuin eukot kirkonpenkille, sipsutellen pikku askelin ja nytkyttäen päätään eteen ja taakse kuin hyvin rasvatut koneet." 

*****

Oman siivoojan töidensä lisäksi Natalia joutuu nyt raatamaan orjan lailla kyyhkyslakan vuoksi, miehen keskittyessä tekemään itselleen tuolia, johon vaimo ja lapset eivät saa edes istahtaa.   

*****

Sitten tulee vuodet, jolloin kaduilla aletaan puhua sodasta ja pian sisällissodan syttyessä Quimet joutuu lähtemään Aragonian rintamalle. Natàlian osalle jää nyt huolehtia itsensä ja lastensa toimeentulosta sodan riehuessa maassa. Selviytyäkseen jokapäiväisestä elämän haasteista hän aloittaa "Kyyhkystytön" vallankumouksen kyyhkysiä vastaan. 

*****

Timanttiaukio on naisen näkökulmasta kerrottu tarina sekasorron ja sodan keskellä eläneiden ihmisten jokapäiväisestä selviytymistaistelusta. Traaginen ja surullinen, mutta kuitenkin kaunis tarina selviytymisestä. Mistä löytyy se sisäinen voima, jonka avulla voi toipua sodan, ja vaikean parisuhteen elämään jättämistä traumoista ja löytää uudelleen usko uuteen ja tulevaan? Uskon kuitenkin, että Natàlia löysi lopulta itsestään sen pienen tytön, joka hän kerran oli. Lämmin, huumorin sävyttämä tarina, jonka lukeminen oli vakavuudestaan huolimatta nautinnollista.

*****

Mercè Rodoreda

Timanttiaukio

La placa de Diamant

( kataloniankielinen teos v. 1962 )

suom. Jyrki Lappi-Seppälä

Otavan kirjasto 1988 

 

kuva Goodreadsista

Mercè Rodoreda ( 1908 - 1983 ) oli katalaaniksi kirjoittanut espanjalainen kirjailija. Häntä pidetään merkittävimpänä toisen maailmasodan jälkeisistä katalonialaisista romaanikirjailijoista. Hänen romaanistaan Timanttiaukio on tullut katalonialaisen kirjallisuuden arvostetuin romaani. Rodoreda vietti kolmekymmentä vuotta maanpaossa, ensin Pariisissa ja sitten Genevessä.

 

#kevätotavankirjastossa  

 

torstai 28. huhtikuuta 2022

Imre Kertész: Kohtalottomuus

 

Kohtalottomuus kertoo teini-ikäisen Gyurkan matkasta keskitysleireille Auschwitziin, Buchenwaldiin ja Zeitziin. Kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus unkarilaisen Imre Kertétszin elämästä noilla kuolemanleireillä.

*****

Budapestissä isänsä ja äitipuolensa kanssa asuvan 15-vuotiaan Gyurkan elämää rajoittavat nyt iltaiset ulkonaliikkumiskiellot, kuten niin monia muitakin juutalaissyntyisiä ihmisiä. Takkiin neulotun keltaisen tähden kanssa saa näyttäytyä kadulla vain iltakahdeksaan saakka. Ja pian ihmisiä aletaan hakea kodeistaan ja viedään työlaitoksiin, jonne myös Gyurkan isä saa kutsun. Isänsä lähdettyä työlaitokseen nuoren Gyurkan on nyt pystyttävä huolehtimaan perheenpään tehtävistä. Huolettomat ja onnelliset lapsuusvuodet ovat nyt päättyneet, ja pian hän itsekin joutuu lähtemään muurarintöihin öljynjalostamolle, jonne kaikki alaikäiset sijoitettiin aputöihin. Vili-sedän mukaan heidän olisi vain kestettävä tämä "lyhyt välimenokausi", kunnes liittoutuneet tulisivat sinetöimään saksalaisten kohtalon. Mutta kuinka väärässä setä olikaan!

Budapest 1944. Juutalaispojan bussimatka työpaikalle katkeaa yllättäen poliisin pysähtymiskäskyyn. Ensimmäinen yö kuluu santarmiaseman hevostallissa lukkojen takana, seuraavana päivänä poika astuu tuhansien muiden kanssa junaan. Vielä Auschwitziin saapuessaan hän uskoo aloittavansa uuden, paremman elämän.

"Sitten he sulkivat liukuoven ja hakkasivat siihen vielä jotain ulkopuolelta, sen jälkeen seurasi merkinantoja, vihellyksiä, junan käynnistämisen ääniä ja nytkähdys: lähdimme liikkeelle." 

*****

Auschwitzin ja Buchenwaldin jälkeen Gyurka siirrettiin Zeitziin, joka on syrjäinen, maalaismainen keskitysleiri.

Nuori Gyurka uskoi aivan vankeusaikansa alusta asti, että hänen on vain yritettävä sopeutua keskitysleirielämään. Oli tultava hyväksi vangiksi ja tulevaisuus pitäisi huolen lopusta, näin hän uskoi. Ja näin hän näki muidenkin tekevän.

"Elämää - hän lisäsi - on jatkettava, ja niinhän se tietysti oli, paljon muuta emme luonnollisesti voineet tehdäkään, tajusin, jos meillä nyt kerran on tilaisuus siihen." 

*****

Luettuani tämän kirjan, huomasin, että poissa oli se epätoivo ja lohduttomuus, mikä aikaisemmin lukemissani, keskitysleirien julmista tapahtumista kertovissa tositarinoissa näyttäytyi jo ensimmäisiltä sivuilta kirjan loppuun asti. Mikä oli se uskomaton voima, jonka turvin tämä nuori poika säilytti elämänuskonsa tuon sadistisen ja julman kohtelun keskellä? Mihin perustui se luottamus ja usko parempaan elämään, joka oli vahvasti aistittavissa kirjan sivuilta? Karmeiden, päivittäin toistuvien julmuuksien hyväksyminen sellaisina kuin ne tulivat, näytti syrjäyttävän kaiken sen pelon ja järkytyksen, jonka ainakin minä lukijana aistin. Ja selviytymisen jälkeinen muistamisen taakka kaikesta kokemasta, voiko siitä koskaan vapautua? 

"ihminen ei koskaan voi aloittaa uutta elämää, ainoastaan jatkaa vanhaa." 

 

Imre Kertész

Kohtalottomuus

Sorstalanság (unkarinkielinen)1975

suom. Outi Hassi

Otavan kirjasto 2003

 

Imre Kertész (1929 - 2016) on ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut unkarilainen. Hänen vuonna 1975 ilmestynyt teoksensa Kohtalottomuus jäi Unkarissa pitkään huomiotta. Uuteen julkisuuteen kirja nousi 1990-luvulla erityisesti Saksassa saamansa ylistävän vastaanoton ansiosta.

 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen kohta Selviytymistarina

#helmetlukuhaaste kohta Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

#kevätotavankirjastossa