Erin Litteken: Kiovan muistojen kirjuri

 

kuva Bazar

 

Kiovan muistojen kirjuri  kertoo tapahtumista 1930-luvun Ukrainassa. Nuoren Katjan kotikylään saapuu Stalinin lähettämiä aktivisteja, joiden tulo sysää liikkeelle tapahtumaketjun, joka tulee muuttamaan koko maan kohtalon. 

Ukrainan maaseudulta vietiin ennätysmäärä viljaa ympäri maailmaa, mutta samaan aikaan pelloilla työskennelleet ihmiset olivat niitä, joilta vietiin ruoka. Heidän kohtalona oli elää maanpäällisessä helvetissä. Ruokana oli vain laiha velli, jossa osmankäämien juurista jauhettu suurus. Tuo velli, tammenterhot ja puunkuoret olivat ainut ravinto, jolla nälän heikentämät perheet yrittivät selvitä hengissä. 

Holodomor, nälkään näännyttäminen oli 1930-luvun ukrainalaisten ihmisten kohtalona. Aika, jolloin maassa kuoli miljoonia ihmisiä nälkään.  

"Kokonaisia perhekuntia oli pyyhkäisty maan päältä, kuten Stalinin suurenmoiseen suunnitelmaan kuuluikin. Tahallaan järjestetyn nälänhädän avulla."

Alueen itsenäisissä maanviljelijöissä herää kapinamieli, kun heitä alettiin pakottaa kolhooseihin. Loisteliasta tulevaisuutta lupaavien venäläisjoukkojen kanssa eri mieltä olevia ihmisiä alkaa kadota jäljettömiin.

Katjalle ja hänen perheelleen ainoa toivo selvitä hengissä on aloittaa vaarallinen pakomatka Puolan halki Saksaan, missä Liittoutuneilla oli miehitysalue. Toivo paremmasta elämästä jossain muualla ajaa heidät tuolle epätoivoiselle matkalle.

*****

Vuosikymmeniä myöhemmin Cassie, amerikkalainen leski löytää ukrainalaisen isoäitinsä päiväkirjan, jonka kautta suvun syvälle haudattu menneisyys alkaa paljastua. Salaisuudet kaikista niistä hirmuteoista, joita edesmennyt sukupolvi on kantanut mukanaan. Kirjan sivuilta avautuu ajanjakso, jonka aikana tapahtuneet hirmuteot ovat vaikuttaneet nykypäivään asti. Raakalaismaisen julma historia, josta maailma oli vaiennut vuosikymmenten ajan.

*****

Kirjan Ukrainan historiaan pohjautuva fiktiivinen tarina vie mukanaan niin järkyttäviin tapahtumiin, että niiden lukemisen jälkeen on taas niin tyhjä olo. Surullisen kaunista kerrontaa järkyttävien raakuuksien keskeltä, joita ei vain voi ymmärtää. Mutta lohduttavaa on lukea, kuinka kirjan sivujen myötä välittyy, kaiken menetyksen ja tuskan keskellä periksiantamaton rohkeus ja rakkaus, jonka voimalla vahva usko selviämisestä on aistittavissa. On totta, että ymmärtääkseen tulevaisuutta täytyy muistaa menneisyys, ja jota ei saa koskaan unohtaa. Romaanin fiktiivinen tarina voisi olla totta myös tänään. 

 

"Eteenpäin, tulevaisuuteen katsominen ei merkitse sitä, 

että menneisyys pitää unohtaa."

 

Erin Litteken

Kiovan muistojen kirjuri

alkut. The Memory Keeper of Kyiv

suom. Timo Korppi

Bazar 2022

kuva Susan Bennett

 

Erin Litteken on historiaa pääaineenaan yliopistossa opiskellut amerikkalaiskirjailija, jonka sukujuuret ovat Ukrainassa. hän on nuoresta asti ollut äärimmäisen kiinnostunut ja vaikuttunut sukunsa 1900-luvun aikana kokemista asioista, joihin hänen esikoisteoksensa pohjautuu. Litteken kirjoittaa parhaillaan 1940-luvulle sijoittuvaa jatko-osaa Kiovan muistojen kirjuri - romaanille ja asuu Illinoisissa aviomiehensä ja lastensa kanssa.

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 16. (Kirja sijoittuu maahan, jossa et ole käynyt)

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa

kuva Sitruuna

Eletään vuotta 1944, kun Emil ja Adeline Martel perheineen aloittavat vaarallisen pakomatkan Ukrainasta länteen toisen maailmansodan riehuessa maassa. Martelit ovat niitä ukrainansaksalaisia, joiden esivanhemmat saapuivat 1920-luvun lopulla viljelemään maata Ukrainaan.

"Heitä tuli maahan aaltoina, ja he viljelivät menestyksekkäästi peltojaan vapaaehtoisessa maanpaossa ympäri Ukrainaa tuottaen Äiti Venäjälle vehnää yli sadan vuoden ajan." 

*****

Stalinin joukot ovat nyt tunkeutuneet maahan ja Martelien on valittava, lähteäkö perääntyvien saksalaisjoukkojen mukana länteen vai jäädäkö odottamaan neuvostojoukkojen hyökkäyksiä.

Adeline: "Oletko varma, että tämä on viisasta,Emil? Että pakenemme tällä tavoin natsien kanssa?"

Emil: " Voimme jäädä tänne odottelemaan karhua, jonka tiedämme tappavan meidät ... taikka voimme paeta susien kanssa ja antaa niiden suojella meitä, kunnes pystymme livahtamaan länteen. Pakoon sotaa."

Halu vapauteen saa perheen jättämään entisen elämän taakseen ja panemaan henkensä alttiiksi tällä aloittamallaan vaikealla matkalla.

"Sinne jäivät niin kyntäjäänsä odottavat pellot kuin nupullaan olevat puut, niin jyrkänteiden yllä kiertelevät ja visertelevät linnut kuin murskautuneet unelmatkin, joiden osa oli hautautua nälänhädän ja sodan tummentaman todellisuuden alle."

Kahden hevosen vetämillä vaunuilla he aloittavat matkan kohti unelmansa vihreää laaksoa. Vaikka he eivät tiedä, missä tämä vuorten ja metsien ympäröimä paikka sijaitsee, heillä on kuitenkin unelma, johon he saattoivat tarttua.

*****

Kohti vihreää laaksoa on tositapahtumiin perustuva fiktiivinen teos Martelin perheen uskomattoman rohkean pakomatkan vaiheista, heidän matkatessaan vetäytyvän saksalaisrintaman ja hyökkäävän neuvostoarmeijan ristitulessa.

*****

Sodan järjettömyys ja julmuus on sellaista, joka nostaa kylmät väreet pintaan. Niin tapahtui tämänkin sydäntä riipaisevan tarinan kohdalla. Kirjan todellisuuteen perustuva kertomus on suorastaan kammottavaa luettavaa elämästä, johon ihmiset tahtomattaan ovat joutuneet sodan raakuuksien keskellä. Tuntuu mahdottomalta ymmärtää sitä pahuutta, joka voi pesiytyä ihmismieleen, ja jonka tavoitteena on näännyttää kokonainen kansa hengiltä. 

Toiveikkuus ja usko elämään oli kuitenkin se, minkä minä halusin löytää tämän syvästi koskettavan tarinan sivujen kätköistä.   

"Riittääkö siihen se,

 että löytää vaikeimmistakin hetkistä pieniä ilon aiheita."

 

Mark Sullivan

Kohti vihreää laaksoa

alkut. The Last Green Valley

suom. Arto Konttinen

Sitruuna 2022

 

kuva Elizabeth Sullivan

 

Mark Sullivan on kirjoittanut yli 20 romaania, joita on käännetty yli 30 kielelle. Hän on saanut teoksistaan lukuisia palkintoja ja kunniamainintoja.

Sullivan varttui Massachusettsin Medfieldissä ja opiskeli englannin kielen kandidaatiksi Hamilton Collegesta, minkä jälkeen hän työskenteli rauhanjoukkojen vapaaehtoistyöntekijänä Länsi-Afrikan Nigerissä. Palattuaan Yhdysvaltoihin hän hankki Northwestern-yliopistosta tiedotusopin jatkotutkinnon ja ryhtyi tutkivaksi journalistiksi.

Sullivan on innokas hiihtolajien harrastaja ja seikkailu-urheilija. Hän asuu vaimonsa kanssa Montanan Bozemanissa ja on kiitollinen elämänsä jokaisesta hetkestä.

 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 25. (Kirja, jonka lukemista suosittelet historiasta kiinnostuneille)

 

Homeira Qaderi: Tanssia moskeijassa

kuva WSOY

Lapsena Homeiran maailma rajoittui siihen, mitä hän näki kotinsa matalalla seinässä olevasta ikkunasta. Koti sijaitsi Neuvostoliiton miehittämässä Heratin kaupungissa Afganistanissa. Homeiran ollessa teini-iässä Afganistanissa oli noussut valtaan Taliban ja heidän ankarat lakinsa. Naiset ja tytöt eivät saaneet poistua kotoaan, muuten kuin sukulaismiestensä seurassa. Burkasta oli tullut pakollinen. Naisten kasvoja ja vartaloa ei saanut näkyä julkisesti.

Talibanit sulkivat myös kaikki tyttöjen koulut. Homeiran palava halu opiskeluun sai hänet kuitenkin pitämään salaa kotikoulua alueen tytöille.

 "Isoäitini uskoi, että vaikeimpia tehtäviä, joita Kaikkivaltias voi kenellekään määrätä, on elää tyttönä Afganistanissa."

*****

Talibanien tunkeutuessa taloihin etsimään aseita, televisioita ja kirjoja, Homeirankin perheessä tärkeät kirjat jouduttiin hautaamaan maahan. Iltaisin kotiinsa suljettuna Homeira toivoi, että hänkin haluaisi tulla haudatuksi yhdessä kirjojen kanssa. Niin epätoivoiseksi hän elämänsä tunsi muuttuneen.

"Maan alta kaivetun arkun kirjoissa kellään ei ollut burkaa. Niissä ei ollut tyttöjä, joita piiskattiin granaattipuun oksilla, eikä tyttöjä vaihdettu taistelukoiriin. Tyttöjä ei annettu kaupungin vanhalle uskonoppineelle, eivätkä piestyt tytöt hypänneet kaivoon välttääkseen kuoliaaksi kivitykseltä. Isä ei pakottanut tyttöjä pitämään poikien vaatteita ja esiintymään perheen poikana." 

Maan alle haudatuissa kirjoissa ihmiset kertoivat omasta elämästään. Äiti oli se ihminen, joka sai Homeiran miettimään kirjoittamista omasta elämästään. Mutta kuka näitä kirjoja lukisi, koska niiden julkaiseminen on tässä maassa kielletty?

"Sidomme sinun tarinasi näiden lintujen siipiin, niin ne lentävät maailman kaukaisiimpiinkin kolkkiin."

*****

Homeiran muutettua opiskelemaan ulkomaille, maailma naisille Afganistanin ulkopuolella tuntui lähes paratiisilta. Valmistuttuaan ja naimisiin mentyään Homeira palasi Iranista Kabuliin, jossa maailmaa hallitsivat miehet. Elämän afganistanilaisnaisena hän joutui katkerasti kokemaan synnytettyään poikansa.    

"Kun isäsi tuli verhon takaa, hänellä oli kädessään keltainen syntymätodistus. Otin todistuksen häneltä ja luin sen. Siinä oli sinun nimesi, isäsi nimi ja isoisäsi nimi. Mutta kukaan ei ollut kysynyt minun nimeäni. se oli tarpeeton. Katsoin sinua, ja mieleni teki piilottaa sinut takaisin kohtuuni, jotta voisit taas olla myös minun." 

*****

Pojan ollessa puolitoistavuotias Homeiran mies ilmoittaa löytäneensä itselleen uuden vaimon. Koska Homeiran ei suostu olemaan toinen vaimo, mies aikoo ottaa avioeron. Eron myötä Homeiran menettää kaikki oikeutensa äitinä heidän yhteiseen poikaansa, ja pojalle kerrotaan äidin kuolleen.

Tanssi moskeijassa on äidin kirje pojalleen, josta hän joutui vasten tahtoaan eroon.

"Kuulin, että sinulta on kysytty äidistäsi ja että itkit, kun sanoit, että äitisi on kuollut. Älä usko niitä puheita! En minä ole kuollut. Elän maanpaossa, paikassa, joka on omalla tavallaan kaunis: täällä on omat lakinsa ja omat ongelmansa. Mutta elän ikuisessa tuskassa, sillä täältä puuttuu se, mikä on minun elämälleni, sielulleni, kaikkein tärkeintä. Sinä et ole täällä."

*****

Tämä tositarinaan perustuva kirja oli syvästi koskettavaa luettavaa. Kerronnaltaan niin kovin kaunis, samalla kuitenkin niin järkyttävä ja surullinen kertomus kärsimyksistä. Kertomus maailmasta, jossa naisten kohtalona on elämä ilman ääntä, ilman mitään inhimillisiä oikeuksia. En löydä sanoja niille tuntemuksille, mitä tämä syvästi tunteisiin menevä kirja minussa herätti. Ihmisten elämää maassa, jossa naisen nimen mainitseminen perheen ulkopuolella on häpeä.

"Kunpa olisimme kaikki lintuja, 

niin voisimme lentää täältä pois." 

 

Homeira Qaderi

Tanssia moskeijassa

Afgaaniäidin kirje pojalleen

alkut. Dancing in the Mosque

suom. Irmeli Ruuska

WSOY 2022 

 

kuva Tim Schoon

Homeira Qaderi (s. 1980) on palkittu kirjailija ja rohkea naisten oikeuksien ja Afganistanin kansalaisyhteiskunnan puolustaja. Hän suoritti kirjallisuuden maisterin tutkinnon Teheranissa ja työskenteli Afganistaniin palattuaan opettajana Kabulin yliopistoissa. Qaderi on ollut aktiivinen jäsen kotimaansa kansallisoikeusliikkeessä ja puhunut usein kansainvälisissä konferensseissa parantaakseen afganistanilaisnaisten asemaa. Hän toimi 2010-luvulla sekä työ- ja sosiaaliministerin että opetusministerin neuvonantajana. Homeira Qaderi ja hänen poikansa olivat viimeisiä afganistanilaisia, jotka pääsivät pakoon Talibanin vallan alle uudelleen joutuneesta Kabulista syyskuussa 2021.
 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 2. ( kirjassa kirjoitetaan tai luetaan kirje)

 

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

kuva WSOY

 

"Isällä oli tapana sanoa, että maailma joutui pahasti hakoteille siinä vaiheessa, kun ihminen erkaantui luonnosta. Hän sanoi, että tuon fataalin virheen voisi ehkä korjata, jos onnistuisimme villiinnyttämään itsemme uudelleen. Mutta minä en käsitä, miten se voisi onnistua, kun pelkkä olemassaolomme pelottaa luontokappaleita, joiden kanssa uusi yhteys pitäisi löytää."

*****

Sudet ovat mystisiä olentoja; tämä isänsä opetus mielessään Inti Flynn päätti ottaa susien salaisuuksista selvää. Tähän hänelle tarjoutui mahdollisuus, kun hän matkusti Skotlannin ylämaille johtamansa biologitiimin kanssa.

"Cairngormsin kansallispuiston alueella on nyt kolme aitausta, joissa on yhteensä neljätoista sutta, jotka talven lopussa päästetään vapaaksi Skotlannin ylämaalla. Sudet ovat osa kokeellista ekosysteemin villiinnyttämisyritystä, jonka on laajemmassa mittakaavassa tarkoitus hidastaa ilmastonmuutosta." 

Susien sopeutuminen luontoon näyttää sujuvan yllättävän hyvin, mutta sitten metsästä löytyy kuollut mies. Onko tapaus Intin susien aiheuttama? 

*****

Luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta kuvaava tarina, jonka keskiössä on ihmisen ja suden välinen suhde. Kirjan taidokkaasti kerrottu, välillä jopa trillerimäinen tarina kuljetti minut kauas Skotlannin jylhiin maisemiin. Koskettavasti kuvattu matka susien palauttamisesta luontoon, niiden luonnolliseen elinympäristöön sai minut miettimään, miksi sudet ovat kautta aikojen olleet niin vihattuja? Mikä oikein erottaa ihmisen ja villieläimen toisistaan? Vai onko kaiken vihan syynä niiden samankaltaisuus? Onko ihmisten ja eläinten tasavertainen rinnakkaiselo luonnossa mahdollista? Löytyisikö sieltä tilaa molemmille?

Kirjan kauniisti soljuva kerronta oli tässäkin tarinassa se, joka ihastutti minua erityisen paljon. 

"Sinä nouset harjulle ja kävelet sitä pitkin,

 katselet kultaista auringonnousua."

 

Charlotte McConaghy

Täällä oli susia

alkut. Once There Were Wolves

suom. Saara Pääkkönen

WSOY 2022

 

kuva Emma Daniels

Charlotte McConaghy asuu Australian Sydneyssä. Hän on opiskellut elokuvakäsikirjoittamista ja kirjoittanut muun muassa useita nuortenkirjoja. Viimeinen muuttolintu (2021) oli hänen ensimmäinen romaaninsa aikuisille. McConaghy rakastaa luontoa ja vahvojen naisten tarinoita. 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 9. (Kirja, joka herättää tunteita)

Lizzie Pook: Helmenkalastajan tytär

kuva Bazar

 

Kuukausien mittaisen merimatkan jälkeen Brightwellin perhe saapuu kotimaastaan Englannista läntisen Australiaan. Eletään 1880-luvun viimeisiä vuosia, ja nuoren Elizan isän silmissä kiiltelee unelma rikastumisesta tässä uudessa vieraassa maassa. Merenpohjassa odottavat helmiaarteet ovat saaneet sen aikaan. Punaruskeiden kallioiden varjossa, mangrovesuon äärellä oleva Bannin Bayn asukkaat ovat sekoitus eri kansallisuuksia; uudisasukkaita eri puolilta Eurooppaa, amerikkalaisia, valaanpyytäjiä, siirtomaahallinnon virkamiehiä ja maahan passitettuja vankeja. Ja kaikki he olivat valmiita ottamaan suuren riskin helmisimpukoiden ja niiden sisältämien aarteiden löytämiseksi. 

Kymmenen vuotta myöhemmin Elizan isä katoaa merellä epämääräisissä olosuhteissa, eikä hänestä etsinnöistä huolimatta löydy jälkeäkään. Eliza ei usko isänsä kuolleen, eihän kukaan voi vain kadota aluksestaan. Saako Eliza vastauksen isän päiväkirjasta, jonka avulla hän lähtee selvittämään outoa katoamista. 

*****

Totuutta etsiessään sisukas ja itsenäinen Eliza törmää kiristyksiin ja ennakkoluuloihin, ja kaikkiin vaiettuihin salaisuuksiin, joita myös perheen keskuudesta paljastuu.

Etsintämatkalla hän pääsee kohtaamaan huikaisevan kauniin veden alaisen, elämää sykkivän maailman. 

"Sukelluslasien läpi avautui aivan uskomaton näkymä: paksuja levämattoja, joissa kuhisi kilpikonnia, merihämähäkkejä ja juoksujalkaisia; moniraajaiset vesihyönteiset pyörivät yhtenä pitkien raajojen mylläkkänä; hehkuvat merimakkarat, erilaiset eliöt tupsuineen ja merenpohja, joka sykki elämää kuin se olisi itse elävä organismi."

*****

Lizzie Pookin esikoisromaani kuvaa vangitsevalla tavalla historiallista kautta, joka kertoo Australian helmenkalastajien vaarallisesta työstä. Sen aikaisin varustein helmisimpukoiden sukellus oli yksi maailman vaarallisimmista ammateista. Sattumanvarainen ja julma kohtelu paikallista alkuperäiskansaa kohtaan oli surullista ja järkyttävää luettavaa, mutta se oli luultavasti hyvin tyypillistä siihen aikaan. Vaaralliseen vedenalaiseen sukellustyöhön palkattiin myös raskaana olevia naisia, koska uskottiin heidän keuhkojensa hapenottokyvyn olevan paremman kuin miehillä. 

Monet kirjan henkilöhahmoista ovat saaneet innoituksensa tuon ajan historian todellisista henkilöistä. Kirjan tarinan voimakastahtoinen ja uskalias Eliza joutuu kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja korruptiota, ryhtyessään selvittämään isänsä katoamiseen liittyviä tapahtumia.

Kirjan sivujen myötä välittyi, kaikkien julmien tapahtumien vastapainoksi Australian kesyttämätön luonto. Maa, jonka lämpimän punaisen hiekan ja karunkauniit maisemat kirjailija oli saanut niin todentuntuisina kuvattua. Upea teos, joka kerronnallaan vangitsi minut.

"Kallis se kyynel joka taivaasta sataa, 

se helmeksi muuttuu, kun merehen putoaa."

Thomas Moore

Lizzie Pook

Helmenkalastajan tytär

alkut. Moonlight and the Pearler's Daughter

suom. Timo Korppi

Bazar 2022

Kuva: © Bazar Kustannus”.

Lizzie Pook on englantilainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän uran freelance-toimittajana kiertäen maapalloa aina Himalajan korkeuksista Grönlannin rannikoille saakka. Pook on kirjoittanut artikkeleja mm. The Guardianiin, The Telegraphiin, The Timesiin ja The Evening Standardiin. Pookilla on yliopistotutkinto sekä kirjallisuustieteestä että journalismista ja hän asuu tällä hetkellä Lontoossa. Helmenkalastajan tytär on hänen esikoisteoksensa.

 

#lukumatkamenneisyyteen23  kohta. 22. Sinulle uusi kirjailija

Roy Jacobsen: Näkymättömät

 

kuva Sitruuna

 

Norjan luoteisrannikolla on pieni syrjäinen saari, jossa Ingridin perhe asuu. Saari on yksi niistä ulkosaarista, joissa asuu vain kourallinen ihmisiä. Barrøyn 5-henkinen perhe on tämän saaren ainoat asukkaat. Niukan elantonsa he saavat kasvattamalla karjaa, ja viljelemällä karun kallioista maaperää. Meri on kuitenkin se, jonka syvyyksistä he kalastavat tärkeimmän osan ravinnostaan. Talvisin Ingridin isä työskentelee Lofooteilla, ja tuosta työstä ansaitut rahat auttavat perhettä selviytymään päivästä toiseen. Talvet luonnonvoimien armoilla, myrskyn toisensa jälkeen eristäessä perheen vankilankaltaisiin oloihin, ovat raastavia. Toisaalta on taas paljon kaunista, mitä meri heille tarjoaa. 

Isoisä Martinin muistin mukaan saarella ei ole ollut "kuunaan" kunnon jääpeitettä, koska vuorovesi on tehnyt sen mahdottomaksi. Eräänä päivänä meri oli kuitenkin saanut jääkannen, joka oli sulkenut sisäänsä myös lähimmät pikkusaaret.

"Ingrid seisoi tallukkasukissaan lasilattialla saaren ja Moltholmenin puolivälissä ja näkee allaan rakkolevää ja kaloja ja simpukoita kesämaisemassa. Merisiilejä ja meritähtiä ja mustia kiviä valkoisella hiekalla, ja kaloja jotka puikkelehtivat halki huojuvien ruskolevämetsien, jää on suurennuslasi, kirkas kuin ilma, hän seisoo ja leijuu ja on kuusivuotias, kun on jäätä, sille ei voi olla menemättä."

*****

Kaikki se, mitä aallot huuhtovat rantaan, kerätään tarkoin talteen. Myrskyn tuoma, melkein kokonainen laituri sysää ajatuksen omasta kunnon laiturista Ingridin isän ajatuksiin. Parempi yhteys mantereelle olisi näin mahdollinen. Oman laiturin rakentaminen saa kuitenkin tapahtumat liikkeelle, joiden seuraukset tulevat osaksi perheen elämää. 

*****

Mantereella suoritetun rippikoulun jälkeen elämä saarella saa Ingridin kaipaamaan muutosta.

"Ei niin, että hän kaipaisi pois, hän kaipaa toisenlaista Barrøyta, tai haluaisi ottaa saaren mukaansa maailmaan ja täyttää sen kaikella, mikä siitä puuttuu ..." 

*****

Näkymättömät on yksi niistä kirjoista, jotka ovat piirtäneet syvän jäljen minun lukumuistiini. Luonto on kuvattu niin uskomattoman kauniina kirjan sivuilla. Ingridin kasvutarinan myötä pääsen mukaan pohjoisen karuihin maisemiin, ja saan antautua tämän kiinnostavan ja mukaansatempaavan tarinan vietäväksi. Tunnelma syrjäisellä saarella välittyy niin todentuntuisesti, ja saarelaisten tarina jää elämään vielä kirjan takakannen suljettuani.

Upeaa kerrontaa sisällään pitävä tarina syrjäiselle saarelle asumaan sitoutuneista ihmisistä, jotka kerran sinne asetuttuaan eivät voi sitä koskaan jättää. Kaksi heistä yrittää sen kuitenkin tehdä, mutta ennen pitkää saari saa heidät palaamaan takaisin, molemmilla on siihen omat syynsä. 

"Tuvasta tehhään valkoinen"

"Jossa on vihreät ikkunapuitteet ja päätylaudat."

Roy Jacobsen

Näkymättömät

alkut. De usynlige

suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Barrøy-sarja 1.osa

Sitruuna 2022 

kuva Guri Pfeifer

Roy Jacobsenia (s. 1954) pidetään yhtenä Norjan vaikuttavimmista nykykirjailijoista. Hän on ollut kahdesti ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon saajaksi. Barrøy-sarjasta tuli välittömästi kriitikoiden ylistämä myyntimenestys. Se on käännetty 28 kielelle ja sitä on myyty lähes 500 000 kpl pelkästään Norjassa. Jacobsenin kirjoja on käännetty 36 kielelle.

 

#lukumatkamenneisyyteen23-haaste kohta 3 (Kirjassa ollaan tekemisissä eläinten kanssa.)

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

 

kuva Sitruuna

 

Amerikkalaisten pommikoneiden jylistessä Vietnamin Hanoin yllä nuori Huong pakenee pommisuojaan isoäitinsä kanssa. Mummi oli tytölle nyt ainut turva, kun vanhemmat olivat lähteneet sotaan. Lääkärinä työskentelevä äiti oli liittynyt vapaaehtoisiin voidakseen etsiä sotaan lähtenyttä miestään, joka oli kadonnut joukkoineen syvälle viidakkoon, eikä hänestä oltu kuultu uutisia neljään vuoteen.

*****

Saadakseen lapsen ajatukset pois sodasta isoäiti päättää kertoa tytölle pitkän elämäntarinansa. Hän haluaa näin siirtää eteenpäin tärkeitä elämänohjeita, joita tyttö tulee elämänpolkunsa aikana tarvitsemaan. Elämä tulisi elää rohkeasti, on yksi tärkeimmistä mummin neuvoista.   

"Rakas lapsenlapsi, älä näytä noin järkyttyneeltä. Ymmärrätkö, miksi päätin kertoa sinulle suvustamme? Niin kauan kuin tarinamme elävät, emme kuole, vaikka jättäisimme maallisen vaelluksemme." 

*****

Sodan riehuessa Vietnamissa isoäiti joutui taivaltamaan jalkaisin lastensa kanssa monta sataa kilometriä paetessaan maauudistuksen toimeenpanijoita, rosvojoukkoa joka ryösti heidän talonsa ja maansa. Sota ja sen ohella levinnyt suuri nälänhätä oli se, joka alkoi erottaa ihmisiä toisistaan, heidän pystymättä vaikuttamaan kohtalolleen mitään.

"Ripoteltuani neljä lastani matkan varrelle tunsin olevani kuin siipensä pudottanut perhonen, kuin lehtensä ravistanut puu."

*****

Kuinka huikaisevan lukuhetken sainkaan kokea Vuorten laulun koskettavan tarinan myötä. Sain tehdä matkan 1920-luvulle ja sen jälkeisiin vuosikymmeniin Vietnamiin. Matka oli riipaisevan todentuntuinen maailmaan, jossa sodan keskellä olemassaolostaan taistelevat ihmiset joutuivat järjettömien julmuuksien kohteeksi. Kirjan surullisessa tarinassa välittyi toisaalta myös toiveikkuus ja päättäväisyys. Kaiken tuon ihmisten kokeman mielettömyyden keskellä huokui kuitenkin elämänmyönteisyys ja myötätunto, vahva luottamus tulevaan.

"Jos jäät kantamaan kaunaa, raahaat vain selässäsi surun taakkaa."

Upeaa kerrontaa sisältävä traaginen, mutta kuitenkin niin kaunis tarina oli koskettavuudessaan yksi 'lukuhelmistä', joita joskus osuu kohdalle.  

"Pahuuden ja pimeyden voi ajaa pois vain rakkaudella." 

*****

Nguyễn Phan Quế Mai

Vuorten laulu

alkut. The Mountains Sing

suom. Elina Salonen

Sitruuna Kustannus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Tapu Javeri

Nguyễn Phan Quế Mai on palkittu vietnamilainen kirjailija, kääntäjä ja luovan kirjoittamisen tohtori Lancesterin yliopistossa, Isossa-Britanniassa. Forbes Vietnam on listannut hänet 20 inspiroivan naisen joukkoon vuonna 2021. Debyyttiromaani Vuorten laulu on voittanut lukuisia palkintoja, kuten Dayton Literary Peace Prize 2021, Blogger's Book Prize 2021 ja International Book Awards 2021. Nguyen Phanilla on koti sekä Vietnamissa että Kirgisiassa, joissa hän asuu yhdessä aviomiehensä ja kahden poikansa kanssa.