Marraskuunlukuhaaste

 

Olipa mielenkiintoista ynnätä yhteen kuukauden aikana luetut sivut. #marraskuunlukuhaaste oli se, jonka ansiosta tämäkin asia tuli todennettua. 

Ihan kiitettävä määrä kirjoja ja sivuja oli marraskuun lopussa takana 📘 Haasteessa luettiin vähintään 30 sivua joka päivä. Ja niinhän minä sen tein. Heikoin päivä meni 32 sivulla ja paras päivä 230 sivua. Näiden sivujen myötä pääsin taas monien erilaisten tarinoiden maailmaan 💜

Minulle kirjaan tarttuminen ei ole vaikeaa, olenhan jo muutaman vuoden ajan pyhittänyt jokaisen päivän viimeisen valveillaolotunnin lukemiselle. Lukutunti on jo muodostunut minulle rutiiniksi, ja joskus näitä tunteja saattaa kertyä päivässä useampiakin.

Kiitos mukavasta haasteesta 😍

*****

Tämän näköinen saldo oli tuloksena ❄️

✨ Elly Griffiths Lukittu huone

✨ Lina Nordquist Minne ikinä menetkin

✨ Saija Kuusela Raja

✨ Lisa Wingate Kadonneiden rakkaiden kirja

✨ Silja-Elisa Laitonen Haavat

✨ Patricia Harman Uskollinen kätilö

✨ Sarah Lark Punaisen Mangroven saari

✨ Karoliina Siira & Elsa Ingilae Haldorsen Pykeijän Elsa

*****

Toivottavasti saan kirjoitettua arvostelut näistä(kin) kirjoista mahdollisimman nopeasti. Lisa Wingaten Kadonneiden rakkaiden kirjasta sen jo ennätin tehdä ❤️

 

Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja

kuva Sitruuna

 

Lisa Wingaten kirja kertoo kolmen nuoren naisen tarinan kahdella eri aikakaudella:

Louisianassa eletään 1875 jälleenrakennuksen aikaa, kun orjaksi syntynyt Hannie on nyt lapsi vailla perhettä. Sisällissodan kaaoksessa monilapsisen perheen sisarukset olivat joutuneet orjamarkkinoilla myydyiksi, kuka minnekin. Äiti oli silloin jakanut kullekin lapselle pienen kangaspussin, joka sisälsi kolme sinistä lasihelmeä isoäidin kaulakorusta. Se oli ainoa johtolanka, jonka turvin nuori Hannie, joka on nyt vapautettu orja yrittää löytää perheensä. Sota oli päättynyt ja orjat piti lain mukaan vapauttaa. Olisiko Hannien mahdollista löytää kadonneen perheensä jäsenet lännestä? Vaarallinen matka Texasiin plantaasin hemmotellun perillisen ja tämän kreoli siskopuolen kanssa vai paluu orjankaltaiseen elämään kotiplantaasin häijyn emännän käskyläiseksi?

*****

Yli sata vuotta myöhemmin opettajaksi valmistunut Benedetta Silva on aloittanut työt Louisianassa syrjäisen maaseutukoulun opettajana. Alueen historiasta hän ei tiedä juuri mitään, mutta on kiinnostunut kuulemaan paikallisia tarinoita. 

Tavattuaan Nathan Gossetin, paikallisen rapistuneen ja autiona olevan kartanon omistajan, Benedettan kiinnostus kartanon kirjastoa kohtaan saa hänessä heräämään uusia ideoita.

Mutta onko Nathan valmis kohtaamaan omistamansa kartanon karun historian, tajutessaan esivanhempiensa käyneen kauppaa ihmisillä?

"Oppilaat ovat löytäneet lisää materiaalia paitsi kartanon kirjoista ja papereista myös kaupungin kirjastosta ja oikeustalolta. Olemme saaneet käsiimme laatikoittain perhevalokuvia, vanhoja kirjeitä ja leikekirjoja. Osa nuorista on kerännyt suullista tietoa haastattelemalla iäkästä väkeä." 

Yli sadan vuoden jälkeen 'Kadonneiden rakkaiden sanomaa' on aika viedä eteenpäin:

"Niin monta tarinaa ... Etäisyyden, epätietoisuuden ja julmuuden erottamia ihmisiä, jotka kärsivät säälimätöntä tuskaa."

*****

Mitä kaikkea historia kätkeekään sisäänsä? Tämän kirjan tarina on upea teko nostaa esiin nämäkin menneisyyden tapahtumat, jotka ilman tätä mieleenpainuvaa tarinaa jäisivät ikiajoiksi unholaan. Lisa Wingate on luonut tämän historian tositarinoista ammentavan fiktiivisen tarinan vanhojen lehti-ilmoitusten innoittamana. Näitä yli sata vuotta vanhoja, erään metodistilehden Kadonneet rakkaat-palstan ilmoituksia, joissa etsittiin kadonneita läheisiä on tallennettu Historic New Orleans Collection-museon tietokantaan.

Voimakkaita tunteita herättävä matka aikaan ja tapahtumiin, joissa julmuus ja epätoivo oli arkipäiväistä todellisuutta. Mistä löytyi se sinnikkyys, millä nämä ihmiset jatkoivat elämäänsä? Oliko toivo se kantava voima, minkä voimalla nämä etsintäilmoituksensa jättäneet ilmiset jaksoivat uskoa huomisen tuovan vastauksen?

Jokaisen lehti-ilmoituksen takana on kokonainen tarina."

*****

Lisa Wingate

Kadonneiden rakkaiden kirja

alkut. The Book of Lost Friends

suom. Elina Salonen

Sitruuna 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Whitley Lind Ph.

Lisa Wingate on kirjoittanut yli 30 romaania, joita on käännetty yli 40 kielelle. Hänen palkittua teostaan Ennen kuin olimme sinun on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta. Wingate kirjoittaa kotonaan Texasissa, jossa hän asuu yhdessä aviomiehensä kanssa. Kirjoittajana hän nauttii eniten yhteydenpidosta ihmisten kanssa, niin todellisten kuin kuvitteellistenkin.

 

 

 

Tracy Rees: Ruusutarha

Olive Westallenin elämä Lontoossa varakkaan kodin tyttärenä on melko yksinäistä. Häntä pidetään liian vanhana avioitumaan, niinpä hänen on suunniteltava jotain radikaalia oman tulevaisuutensa varalle. Aiemmin perheen varakkuus on suojannut häntä elämän raa'alta todellisuudelta, mutta nyt hänen on vain luotettava itseensä tulevan suuren elämänmuutoksen edessä.

*****

Aikuisuuden kynnyksellä olevan Mabsin työskentely jäävarastolla, maanpinnan alapuolella on turvannut tähän asti jokapäiväisen ruuan hänen leskeksi jääneelle isälleen ja nuoremmille sisaruksille. Nyt Mabsille on kuitenkin tarjoutunut pääsy parempaan elämään, kun hän ryhtyy työskentelemään rouva Finchin seuraneitinä. Finchin perheen elämää varjostaa Abigail-rouvan salaperäinen sairaus, jonka vuoksi he ovat muuttaneet Durhamista Lontooseen.

Ottilia, perheen 12-vuotias tytär on täysin tietämätön skandaalista, jonka johdosta hänen äitinsä nyt elää sulkeutuneena huoneeseensa. 

*****

Mabsin elämä Fincheillä muuttuu pian epävarmaksi, kun hän saa tietää rouvan salaisuuden. Sotkuinen perhesalaisuus tuntuu liian raskaalta hänen yksin kantaa, ja ainoa luotettava ihminen on Olive Westallen, jonka kanssa Mabsin on nyt yritettävä keksiä ratkaisu vallitsevaan tilanteeseen. 

Mabs haluaisi olla Oliven kaltainen, ja muuttaa omilla teoillaan maailmaa, Oliven esimerkin mukaan työskennellä kohti parempaa tulevaisuutta.

"Joskus Mabs kuvitteli, että Hampstead itsessään oli kuin ruusutarha, ja kaikki ne ihastuttavat naiset, joihin hän oli tutustunut siellä - Olive ja Julia Morrow puhumattakaan Abigailista ja Ottysta - olivat ruusuja, jotka jatkoivat itsepäisesti kukkimista, vaikka elämä tarjosi heille piikkejä. Hän itse mukaan lukien." 

*****

Kirjan tarina on lämminhenkinen kertomus naisten välisestä ystävyydestä viktoriaanisen ajan Englannissa. Tuon ajan ilmapiiri, luokkajako varakkaiden ja todellisen köyhyyden keskellä elävien ihmisten välillä on todentuntuisella tavalla kuvattu kirjan sivuilla. Eri taustoista tulevien naisten, Oliven, Mabsin ja Ottien välinen ystävyys on voima, joka ohjaa heitä pelkäämättä seuraamaan omia haaveitaan. Tarinan voimakkaat naishahmot kuljettavat mukaansatempaavasti keskelle salaisuuksien verkkoa, jonka pauloihin huomaa yllättävän helposti kietoutuvansa. Nauttivan soljuvaa tarinankerrontaa, jonka mukana sain aistia palan historiaa.   

*****

Tracy Rees

Ruusutarha

alkut. The Rose Garden

suom. Anu Heino

Sitruuna 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Beverley Rodgers

 

Tracy Rees on palkittu walesilainen kirjailija, jonka teoksia on julkaistu yli kahdessakymmenessä maassa. Ruusutarha on käännetty jo 10 kielelle. Rees on innokas lukija ja sanojen rakastaja sekä kiinnostunut ihmisluonnosta ja henkilökohtaisesta kehityksestä. Nämä teemat heijastuvat usein hänen teoksissaan. Tracy Reesin teoksia on viime vuosina julkaistu useilla kielillä, ja ne ovat poikkeuksetta ihastuttaneet lukijoita ympäri maailmaa.

Yashar Kemal: Kuolematon ruoho

 

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23  - haasteeseen liittyen lukuvuorossa oli Kemalin Puuvillatrilogian 3. ja viimeinen osa, Kuolematon ruoho.

Kuolematon ruoho taisi olla viime haasteessa yksi niistä lukematta jääneistä kirjoista.

***** 

Koettelemusten piinaaman, hyytävän talven jälkeen Yalakin kylän asukkaat elävät nyt kesän kynnyksellä.

Todellisuus ja mielikuvat ovat vielä elävinä ahdistamassa näitä kärsimyksen uuvuttamia ihmisiä, kun he yrittävät erottaa niitä toisistaan. Kyläläisten pyhimykseksi kohottama Tašbaš, joka aiemmin katosi jäljettömiin uhmattuaan kylänjohtaja Muhtar Seferiä, palaa lopulta kylään. Seitsemän säteilevää tulipalloa kannoillaan kulkevan legendahahmon ja tämän sairaan ja murtuneen miehen yhteyttä ei kukaan kyläläisistä osaa tunnistaa. 

*****

Pitkän Alin äiti Meryemdze on jäänyt yksin kylään muiden lähdettyä taas puuvillapeltojen satoa keräämään. Hän oli jo liian vanha selviytyäkseen raskaasta vaelluksesta Tšukurovan tasangolla oleville pelloille. 

"Vanhus kuuntelee yksinäisyydessään luonnon ääniä ja kutsuu lumottuja haltioita, samalla kun hän joutuu käymään kiukkuista kamppailua päivittäisestä toimeentulostaan. Mutta mummo on sitkeä kuin erämaan ruoho, joka talven taituttua nousee aina uudestaan." 

*****

Asukkaat viekkailla teoillaan pettänyt kylänjohtaja Sefer on nyt vihattu mies, joka kostonhimoisena suunnittelee ilkeyksiä ihmisille, jotka ovat yhdessä päättäneet olla puhumatta tälle luopiolle. Jopa yksin autioon kylään jätetty Meryemdze on nyt vaaralle alttiina, kun Seferin palkkaama mies lähtee kostotoimiin.

Mutta muhtar ei tiedäkään häntä odottavasta vaarasta, kun vuorilla häpeissään piileskelevä Memedik miettii kostotoimia Seferin pään menoksi. Jouduttuaan tämän käskystä henkihieveriin piestyksi, tämä nuori ja taitava metsästäjä on päättänyt tappaa kylänjohtajan. Mutta pelko tätä tyrannimaista miestä kohtaan johtavat Memedikin tekoon, jonka seuraukset ovat odottamattomat.

*****

Kuten aiemmissa Puuvillatrilogian kirjoissa, tässäkin teoksessa kuvastuu taas elämän raadollisuus, ja kuinka viha ja kateus saa pahuuden nousemaan. Raskaassa köyhyydessä voimaa tuntuvat kuitenkin toisilleen antavan kylän "yhteen hiileen" puhaltavat asukkaat, ja toisista välittäminen huokuu vahvana kirjan tarinassa. Arkisessa pärjäämisessä voimanlähde ammennetaan luonnosta, myyttisistä tarinoista ja muinaisista sankariteoista.

Olen miettinyt, mikä on se taika, joka tekee Kemalin teoksista niin kiinnostavia? Kertomuksissa kansanperinteen kuvaaminen, tarunomaiseen kerrontaan liittyvät uskomukset, ja niistä ammennetut voimat tulevat päällimmäisinä mieleeni. Taianomainen tunnelma ja kerronnan kauneus.

"Miljoonat pikkuruiset välkkyvät valot liikkuivat kohti länttä. 

Yö pysähtyi, valo, kirkkaus, pimeys, kaikki oli hiljaa. 

Vain pikkuruiset välkkyvät kirkuvat valokipenet liikkuivat."  

*****

Yashar Kemal

Kuolematon ruoho

alkut.Ölmez otu

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 3. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1979

Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

Yashar Kemal: Maa rautaa, taivas kuparia

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23  - haasteeseen liittyen lukuvuoron sai Kemalin Puuvillatrilogian toinen osa.

*****

Yalakin kylän asukkaat ovat palanneet takaisin vuoristossa sijaitseviin majoihinsa. Takana on pitkä ja rasittava matka Tšukurovan tasangolla sijaitseville puuvillapelloille. Puuvillasato kitukasvuisilla pelloilla oli tuottanut pettymyksen ja edessä oli köyhääkin köyhempien poimijoiden kotimatka. Kyläläiset syyttävät tapahtuneesta kyläpäällikkö muhtar-Seferiä, jonka kieroilun takia kyläläiset jäivät vaille vuosittaista ansiota. Toinen syypää tapahtuneeseen oli heidän mielestään Vanha Halil, joka oli yllättäen kadonnut pelätessään kyläläisten kostoa. 

Masentuneet kylän asukkaat piiloutuvat mökkeihinsä, koska pelkäävät kauppias Adilin saapumista. On tullut aika maksaa takaisin vuoden aikana kertyneet velat, joita kauppias on tulossa  perimään. Mutta eiväthän he pysty nyt niitä maksamaan. Pelko on lamaannuttanut kylän ja asukkaat kyyhöttävät nälissään kylmissä majoissaan. Ruokatavarat ja muu omaisuus, karjaa myöten on piilotettu luoliin, koska he pelkäävät kauppiaan vievät ne maksuna veloista. 

Rahattomina ja epätoivoisina heidän on vain jotenkin jatkettava elämää. Pitkän Alin perhe on yksi noista kylän asukkaista, jonka olisi selvittävä tulevasta ankarasta talvesta.

"Heidän ainoa lehmänsä, vasikka ja kolme vuohta makasivat huoneen takanurkkaan tuodun heinäkasan vierellä. Oli kylmä loimuavasta tulesta huolimatta. He tarvitsisivat lisää karjaa lämmittämään majaa hengityksellään". 

*****

Olisiko pelastus siinä, jos koko kylä lähtisi majoistaan ja kauppias näkisi vain aution ja tyhjän kylän saapuessaan velkoja perimään. Mutta minne he menisivät keskellä kylmää talvea? Vuorilla oleviin luoliin vai kauas Pitkään Laaksoon, jossa legendan mukaan monet olivat kohdanneet kuolemansa?

Ainoa rohkea kylässä on Tašbaš-niminen mies, ja häneen kyläläiset nyt takertuvat. Mielikuvitusten saattelemina Tašbašista kehitellään pyhä mies, jonka esi-isistä ja heidän ihmeteoistaan kerrotaan tarinoita.

Muhtar-Sefer on kiukkuinen, koska vaikutusvalta kyläläisiin tuntuu siirtyvän häneltä tälle sairaatkin parantavalle pyhälle miehelle.

"Tuntuu kuin ne tarinat syntyisivät aivan itsestään, maasta, kallioista,puista, aivan kuin niitä virtaisi kylään tuolta suurelta avaralta arolta."  

*****

Kemalin mestarillinen tarinankerronta jatkuu soljuvana jo tutuksi tulleiden henkilöhahmojen elämää seuraten. Nyt pieni turkkilaiskylä elää vuoriston lumimyrskyjen keskellä talven ankaraa aikaa. Luonnon ja ihmisen rinnakkaiselo kuvastuu silmiinpistävän kiinnostavasti tarinan edetessä. Suolana ovat kaikki sukujen ja heimojen vuosikausien aikana syntyneet uskomukset ja tarinat, joita kirjan sivuilla hypähtää esiin. Kemal on kieltämättä kerronnallaan lumonnut minut, niin taiturimaisesti hän vie lukijan kirjojensa maailmaan. Kaiken kurjuuden keskellä kumpuaa tässäkin tarinassa usko uuteen.

"Ja eräänä aamuna he avasivat silmänsä ja kevät oli tullut." 

*****

Yashar Kemal

Maa rautaa, taivas kuparia

alkut. Yer demir Gök Bakir

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 2. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1978

 

 Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

Yashar Kemal: Puuvillatie

 

 

 

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23 - haasteen myötä oli parin vuoden jälkeen taas mukava palata Yashar Kemalin mainioon tarinankerrontaan. Aikaisemman #syksynkeltaisetlehdet - haasteen aikana todella koukutuin Kemalin kirjoihin.

 

*****

 

Puuvillatie aloittaa Puuvillatrilogian, jonka turkkilainen kirjailija Yashar Kemal kirjoitti jo yli 60 vuotta sitten. Itsekin puuvillanpoimijana työskennellyt Kemal on todella virtuoosimainen tarinankertoja, niin koukuttavasti hän kuljettaa lukijaa tässä(kin) tarinassa.

 

*****

 

Yalakin vuoristokylän asukkaat aloittavat jokavuotisen vaivalloisen vaelluksen alas Tšukurovan tasangolle, jonka puuvillapeltojen sato turvaa heidän tulevan talven elantonsa. Kyläläisten on nyt vain odotettava päivää, kun 80-vuotias Vanha Halil menee kylänjohtajan, muhtar-Seferin luokse ilmoittamaan puuvillasadon kypsymisestä:

 

"Terve, vanhan päämiehemme Hidirin poika, tuuliohdake on tullut. Olen nähnyt massoittain niitä kiitämässä taivaalla kuin kurkiaura kohti Tekešin vuorta. käske kyläläisten laittautua valmiiksi kolmessa päivässä." 

 

Koko kylä jätetään pariksi kuukaudeksi autioksi, kun kaikki sen asukkaat lähtevät tälle raskaalle matkalle. Kiire on kova, ja kyläpäällikön nimeämä vahti juoksee hoputtamassa lähtijöitä:

 

"Vauhtia, muut kylät ovat jo ehtineet Tšukorovaan. Vetelehtijöitä rangaistaan kyläneuvoston ja muhtarimme käskystä." 

 

Vanha Halil on nyt kuitenkin viivytellyt lähtömerkin antamista, koska pelkää edessä olevaa taivallusta. Mukaan oli lähdettävä, koska yksin autioon kylään jäädessään hän kuolisi nälkään. Pitkän Alin perhe jää muista jälkeen, kun Alin äidin ja Vanhan Halilin vanhuuden heikkous hidastavat vuoristossa etenemistä. 

*****

 

Uskaltaako kukaan kylän asukkaista nousta kapinoimaan Sefer-muhtaria vastaan, kun tämä, lahjuksia vastaanottava kyläpäällikkö riistää heidän muutenkin niukkaa elantoaan pakottamalla perheet työskentelemään kitukasvuisilla puuvillapelloilla?

 

*****

 

Yashar Kemalin luoma kuvaus turkkilaisten maaseudun asukkaiden arjesta on niin ilmiömäisesti kerrottu, että tarun ja todellisuuden rajan erottaminen on useimmiten melkoisen mahdotonta tarinan uskomattomissa tapahtumissa. Ja uskomattomia tapahtumia tässä mukaansatempaavassa selviytymistarinassa kyllä riittää. Lukiessani tarinan kurjan perhekunnan "raahustamista" vaikeakulkuisen maaston halki kohti elämänsä tärkeintä kohdetta, en tiennyt itkeäkö vai nauraa, niin absurdilta tämä taivallus näyttäytyi. Uskomattoman taitavasti kirjan sivuilla oli kuvailtu ihmisten keskinäisiä kiihkeitä keskusteluja; riitoja ja sovintoja, mielistelyjä, uhkailuja, herjauksia ja "takinkääntämisiä". Ylistysten ja herjausten keskittäiset vuoropuhelut, välillä ajatukset ryöppysivät ilotulitusten lailla. Ilmiömäistä kerrontaa kaiken kaikkiaan, minuun tämä kyllä osui ja upposi. 

 

"Suutuksissa! Vai suutuksissa. Niin vihainen että en ikinä anna sinulle anteeksi, niin totta kuin nimeni on Meryemdze, en sittenkään kun luuni hankautuvat toisiinsa haudassaan."

 

*****

Yashar Kemal

Puuvillatie

alkut. Ortadirek

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 1. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1977

 

Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

 

Tiina Pihlajamäki: Siitä ei voi kertoa

 

Muutama vuosi sodan jälkeen, asuessaan jo toisessa kaupungissa, Mirjana palaa usein öisten unien mukana keskelle sodan kauhuja. Painajaisina tajuntaan vyöryvät muistikuvat vankileiriajalta, jossa hän joutui olemaan melkein vuoden ajan. Tiilimuurien ja piikkilanka-aitojen ympäröimä vankila ja siellä tapahtuneet asiat oli kauhukuva, jota ei voinut unohtaa. Oli niin paljon asioita, mistä ei voinut kertoa.

"On unohtamista ja unohtamista. Toinen on sitä ettei muista vaikka haluaisi, toinen on sitä ettei halua muistaa. Minä muistan kaiken mitä haluan ja enemmänkin."

*****

Sota riehuu jossain Euroopan kolkassa. Sotilaiden tankit ja rekat vyöryivät kaupungissa sijaitsevan tehtaan porteille, estäen ihmisten töihin menon. Isän jätettyä perheen Mirjana joutuu äidin ja veljiensä kanssa jättämään kotikaupunkinsa ja pakenemaan sukulaisten luo. Myöhemmin sieltä palattuaan hän joutuu äitinsä kanssa sotilaiden vangitsemaksi ja heidät kuljetetaan pahamaineiselle vankileirille.

Leirillä oli erillinen siipi, naistentalo, jossa kuulustelun varjolla tehtävä raaka naisiin kohdistuva väkivalta sai Mirjanan pelkäämään äitinsä puolesta. Milloin äiti olisi yksi niistä vangeista, joka yllättäen katoaa? Kaikki se brutaali vallankäyttö, raiskaukset ja pahoinpitelyt jonka kohteeksi vartijat naisvankeja päivittäin alistivat, oli karmeaa nuoren tytön tajuta. Kaiken sen Mirjana saattoi kuulla vankilan käytävillä salaa liikkuessaan.    

"Menetät luottamuksen asioihin, joihin olet siihen mennessä uskonut. Alat tajuta, että tämä onkin elämää puhtaimmillaan: selviytymistä ja vahvemman oikeutta."

*****

Kaikki nuo menneet tapahtumat Mirjana joutuu käymään läpi uudelleen joutuessaan todistajaksi sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, kun Mirjanan äidin oikeudessa kertomat asiat vaativat uusia todistajia. Ja niin Mirjanasta tulee sotarikostuomioistuimen nuorin todistaja hänen aloittaessaan tuon raskaan prosessin.

*****

Kirjan fiktiivinen tarina pohjautuu sodanaikaisiin tapahtumiin Balkanilla. Muutama vuosi sodan päättymisestä pidetään sotasyyllisyysoikeudenkäynti, ja se pakottaa nuoren naisen palaamaan muistoissaan noihin menneisyyden kipeisiin tapahtumiin. Oli tullut aika kaivaa esiin ne julmimmatkin asiat, joista äiti ei ollut halunnut puhua. Nyt oli aika kertoa kaikki se, mistä ei ollut aiemmin voinut kertoa.

Nuoren tytön näkökulmasta kertovan, kirjan tarinan kuvaukset ovat yllättävän todentuntuisia, niin taitavasti kirjailija on saanut tämän todellisuuteen pohjautuvan fiktiivisen kertomuksen kuvattua. Koskettava ja surusävytteinen kertomus saa pohtimaan, voiko tällaisen kokemuksen uhriksi joutunut koskaan unohtaa?

*****

Tiina Pihlajamäki

Siitä ei voi kertoa

Atena 2003

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta 💝