keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Lizzie Pook: Helmenkalastajan tytär

kuva Bazar
 

Kuukausien mittaisen merimatkan jälkeen Brightwellin perhe saapuu kotimaastaan Englannista läntisen Australiaan. Eletään 1880-luvun viimeisiä vuosia, ja nuoren Elizan isän silmissä kiiltelee unelma rikastumisesta tässä uudessa vieraassa maassa. Merenpohjassa odottavat helmiaarteet ovat saaneet sen aikaan. Punaruskeiden kallioiden varjossa, mangrovesuon äärellä oleva Bannin Bayn asukkaat ovat sekoitus eri kansallisuuksia; uudisasukkaita eri puolilta Eurooppaa, amerikkalaisia, valaanpyytäjiä, siirtomaahallinnon virkamiehiä ja maahan passitettuja vankeja. Ja kaikki he olivat valmiita ottamaan suuren riskin helmisimpukoiden ja niiden sisältämien aarteiden löytämiseksi. 

Kymmenen vuotta myöhemmin Elizan isä katoaa merellä epämääräisissä olosuhteissa, eikä hänestä etsinnöistä huolimatta löydy jälkeäkään. Eliza ei usko isänsä kuolleen, eihän kukaan voi vain kadota aluksestaan. Saako Eliza vastauksen isän päiväkirjasta, jonka avulla hän lähtee selvittämään outoa katoamista. 

*****

Totuutta etsiessään sisukas ja itsenäinen Eliza törmää kiristyksiin ja ennakkoluuloihin, ja kaikkiin vaiettuihin salaisuuksiin, joita myös perheen keskuudesta paljastuu.

Etsintämatkalla hän pääsee kohtaamaan huikaisevan kauniin veden alaisen, elämää sykkivän maailman. 

"Sukelluslasien läpi avautui aivan uskomaton näkymä: paksuja levämattoja, joissa kuhisi kilpikonnia, merihämähäkkejä ja juoksujalkaisia; moniraajaiset vesihyönteiset pyörivät yhtenä pitkien raajojen mylläkkänä; hehkuvat merimakkarat, erilaiset eliöt tupsuineen ja merenpohja, joka sykki elämää kuin se olisi itse elävä organismi."

*****

Lizzie Pookin esikoisromaani kuvaa vangitsevalla tavalla historiallista kautta, joka kertoo Australian helmenkalastajien vaarallisesta työstä. Sen aikaisin varustein helmisimpukoiden sukellus oli yksi maailman vaarallisimmista ammateista. Sattumanvarainen ja julma kohtelu paikallista alkuperäiskansaa kohtaan oli surullista ja järkyttävää luettavaa, mutta se oli luultavasti hyvin tyypillistä siihen aikaan. Vaaralliseen vedenalaiseen sukellustyöhön palkattiin myös raskaana olevia naisia, koska uskottiin heidän keuhkojensa hapenottokyvyn olevan paremman kuin miehillä. 

Monet kirjan henkilöhahmoista ovat saaneet innoituksensa tuon ajan historian todellisista henkilöistä. Kirjan tarinan voimakastahtoinen ja uskalias Eliza joutuu kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja korruptiota, ryhtyessään selvittämään isänsä katoamiseen liittyviä tapahtumia.

Kirjan sivujen myötä välittyi, kaikkien julmien tapahtumien vastapainoksi Australian kesyttämätön luonto. Maa, jonka lämpimän punaisen hiekan ja karunkauniit maisemat kirjailija oli saanut niin todentuntuisina kuvattua. Upea teos, joka kerronnallaan vangitsi minut.

"Kallis se kyynel joka taivaasta sataa, 

se helmeksi muuttuu, kun merehen putoaa."

Thomas Moore

Lizzie Pook

Helmenkalastajan tytär

alkut. Moonlight and the Pearler's Daughter

suom. Timo Korppi

Bazar 2022


Kuva: © Bazar Kustannus”.

Lizzie Pook on englantilainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän uran freelance-toimittajana kiertäen maapalloa aina Himalajan korkeuksista Grönlannin rannikoille saakka. Pook on kirjoittanut artikkeleja mm. The Guardianiin, The Telegraphiin, The Timesiin ja The Evening Standardiin. Pookilla on yliopistotutkinto sekä kirjallisuustieteestä että journalismista ja hän asuu tällä hetkellä Lontoossa. Helmenkalastajan tytär on hänen esikoisteoksensa.

 

#lukumatkamenneisyyteen23  kohta. 22. Sinulle uusi kirjailija

sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Roy Jacobsen: Näkymättömät

 

kuva Sitruuna

 

Norjan luoteisrannikolla on pieni syrjäinen saari, jossa Ingridin perhe asuu. Saari on yksi niistä ulkosaarista, joissa asuu vain kourallinen ihmisiä. Barrøyn 5-henkinen perhe on tämän saaren ainoat asukkaat. Niukan elantonsa he saavat kasvattamalla karjaa, ja viljelemällä karun kallioista maaperää. Meri on kuitenkin se, jonka syvyyksistä he kalastavat tärkeimmän osan ravinnostaan. Talvisin Ingridin isä työskentelee Lofooteilla, ja tuosta työstä ansaitut rahat auttavat perhettä selviytymään päivästä toiseen. Talvet luonnonvoimien armoilla, myrskyn toisensa jälkeen eristäessä perheen vankilankaltaisiin oloihin, ovat raastavia. Toisaalta on taas paljon kaunista, mitä meri heille tarjoaa. 

Isoisä Martinin muistin mukaan saarella ei ole ollut "kuunaan" kunnon jääpeitettä, koska vuorovesi on tehnyt sen mahdottomaksi. Eräänä päivänä meri oli kuitenkin saanut jääkannen, joka oli sulkenut sisäänsä myös lähimmät pikkusaaret.

"Ingrid seisoi tallukkasukissaan lasilattialla saaren ja Moltholmenin puolivälissä ja näkee allaan rakkolevää ja kaloja ja simpukoita kesämaisemassa. Merisiilejä ja meritähtiä ja mustia kiviä valkoisella hiekalla, ja kaloja jotka puikkelehtivat halki huojuvien ruskolevämetsien, jää on suurennuslasi, kirkas kuin ilma, hän seisoo ja leijuu ja on kuusivuotias, kun on jäätä, sille ei voi olla menemättä."

*****

Kaikki se, mitä aallot huuhtovat rantaan, kerätään tarkoin talteen. Myrskyn tuoma, melkein kokonainen laituri sysää ajatuksen omasta kunnon laiturista Ingridin isän ajatuksiin. Parempi yhteys mantereelle olisi näin mahdollinen. Oman laiturin rakentaminen saa kuitenkin tapahtumat liikkeelle, joiden seuraukset tulevat osaksi perheen elämää. 

*****

Mantereella suoritetun rippikoulun jälkeen elämä saarella saa Ingridin kaipaamaan muutosta.

"Ei niin, että hän kaipaisi pois, hän kaipaa toisenlaista Barrøyta, tai haluaisi ottaa saaren mukaansa maailmaan ja täyttää sen kaikella, mikä siitä puuttuu ..." 

*****

Näkymättömät on yksi niistä kirjoista, jotka ovat piirtäneet syvän jäljen minun lukumuistiini. Luonto on kuvattu niin uskomattoman kauniina kirjan sivuilla. Ingridin kasvutarinan myötä pääsen mukaan pohjoisen karuihin maisemiin, ja saan antautua tämän kiinnostavan ja mukaansatempaavan tarinan vietäväksi. Tunnelma syrjäisellä saarella välittyy niin todentuntuisesti, ja saarelaisten tarina jää elämään vielä kirjan takakannen suljettuani.

Upeaa kerrontaa sisällään pitävä tarina syrjäiselle saarelle asumaan sitoutuneista ihmisistä, jotka kerran sinne asetuttuaan eivät voi sitä koskaan jättää. Kaksi heistä yrittää sen kuitenkin tehdä, mutta ennen pitkää saari saa heidät palaamaan takaisin, molemmilla on siihen omat syynsä. 

"Tuvasta tehhään valkoinen"

"Jossa on vihreät ikkunapuitteet ja päätylaudat."


Roy Jacobsen

Näkymättömät

alkut. De usynlige

suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Barrøy-sarja 1.osa

Sitruuna 2022 


kuva Guri Pfeifer

Roy Jacobsenia (s. 1954) pidetään yhtenä Norjan vaikuttavimmista nykykirjailijoista. Hän on ollut kahdesti ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon saajaksi. Barrøy-sarjasta tuli välittömästi kriitikoiden ylistämä myyntimenestys. Se on käännetty 28 kielelle ja sitä on myyty lähes 500 000 kpl pelkästään Norjassa. Jacobsenin kirjoja on käännetty 36 kielelle.

 

#lukumatkamenneisyyteen23-haaste kohta 3 (Kirjassa ollaan tekemisissä eläinten kanssa.)

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

 

kuva Sitruuna

 

Amerikkalaisten pommikoneiden jylistessä Vietnamin Hanoin yllä nuori Huong pakenee pommisuojaan isoäitinsä kanssa. Mummi oli tytölle nyt ainut turva, kun vanhemmat olivat lähteneet sotaan. Lääkärinä työskentelevä äiti oli liittynyt vapaaehtoisiin voidakseen etsiä sotaan lähtenyttä miestään, joka oli kadonnut joukkoineen syvälle viidakkoon, eikä hänestä oltu kuultu uutisia neljään vuoteen.

*****

Saadakseen lapsen ajatukset pois sodasta isoäiti päättää kertoa tytölle pitkän elämäntarinansa. Hän haluaa näin siirtää eteenpäin tärkeitä elämänohjeita, joita tyttö tulee elämänpolkunsa aikana tarvitsemaan. Elämä tulisi elää rohkeasti, on yksi tärkeimmistä mummin neuvoista.   

"Rakas lapsenlapsi, älä näytä noin järkyttyneeltä. Ymmärrätkö, miksi päätin kertoa sinulle suvustamme? Niin kauan kuin tarinamme elävät, emme kuole, vaikka jättäisimme maallisen vaelluksemme." 

*****

Sodan riehuessa Vietnamissa isoäiti joutui taivaltamaan jalkaisin lastensa kanssa monta sataa kilometriä paetessaan maauudistuksen toimeenpanijoita, rosvojoukkoa joka ryösti heidän talonsa ja maansa. Sota ja sen ohella levinnyt suuri nälänhätä oli se, joka alkoi erottaa ihmisiä toisistaan, heidän pystymättä vaikuttamaan kohtalolleen mitään.

"Ripoteltuani neljä lastani matkan varrelle tunsin olevani kuin siipensä pudottanut perhonen, kuin lehtensä ravistanut puu."

*****

Kuinka huikaisevan lukuhetken sainkaan kokea Vuorten laulun koskettavan tarinan myötä. Sain tehdä matkan 1920-luvulle ja sen jälkeisiin vuosikymmeniin Vietnamiin. Matka oli riipaisevan todentuntuinen maailmaan, jossa sodan keskellä olemassaolostaan taistelevat ihmiset joutuivat järjettömien julmuuksien kohteeksi. Kirjan surullisessa tarinassa välittyi toisaalta myös toiveikkuus ja päättäväisyys. Kaiken tuon ihmisten kokeman mielettömyyden keskellä huokui kuitenkin elämänmyönteisyys ja myötätunto, vahva luottamus tulevaan.

"Jos jäät kantamaan kaunaa, raahaat vain selässäsi surun taakkaa."

Upeaa kerrontaa sisältävä traaginen, mutta kuitenkin niin kaunis tarina oli koskettavuudessaan yksi 'lukuhelmistä', joita joskus osuu kohdalle.  

"Pahuuden ja pimeyden voi ajaa pois vain rakkaudella." 

*****

Nguyễn Phan Quế Mai

Vuorten laulu

alkut. The Mountains Sing

suom. Elina Salonen

Sitruuna Kustannus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝


kuva Tapu Javeri

Nguyễn Phan Quế Mai on palkittu vietnamilainen kirjailija, kääntäjä ja luovan kirjoittamisen tohtori Lancesterin yliopistossa, Isossa-Britanniassa. Forbes Vietnam on listannut hänet 20 inspiroivan naisen joukkoon vuonna 2021. Debyyttiromaani Vuorten laulu on voittanut lukuisia palkintoja, kuten Dayton Literary Peace Prize 2021, Blogger's Book Prize 2021 ja International Book Awards 2021. Nguyen Phanilla on koti sekä Vietnamissa että Kirgisiassa, joissa hän asuu yhdessä aviomiehensä ja kahden poikansa kanssa.

 

 

maanantai 16. tammikuuta 2023

Luca Crippa, Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta

kuva Like / Otava

 

10-vuotiaan Alisa elää vanhempiensa ja Oleksandr-ukin kanssa Kiovassa. Onnellinen arki päättyy yllättäen eräänä talvisena aamuna pommien jylinään. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on tunkeutunut myös Alisan kotiin. Oli tapahtunut se, mitä kukaan ei ollut halunnut uskoa, vaikka uutiset ja somessa leviävät videot olivat sitä jo ennakoineet.

*****

"Hän oli kananlihalla ja aavisti, että jokin oli pielessä. Mennessään hän vilkaisi televisioon päin ja näki. Hän näki ruudussa isän auton. Ennen kuin äiti sai hätisteltyä hänet pois, hän ehti nähdä auton ja rikkinäisen tuulilasin. Hän näki myös juoksevan tekstin ruudun alareunassa. Kolme sanaa: "Venäläisiä sotilaita kaupungissa." Sitten äiti oli rynnännyt ulos silmät kyynelissä, ja nyt Alisa oli se, joka katsoi ikkunasta Kiovaa ja maailmaa. Hän otti päiväkirjansa ja kirjoitti." 

"Isin auto oli televisiossa. Mutta isi ei ollut autossa. Hän ja ukki olivat lähteneet pois. He olivat paenneet. Eikö se olekin hyvä merkki? Haluan, että he palaavat kotiin. Heti."

*****

Kiovan yllä lentävät sotakoneet, ilmatorjunnan räjähdykset, päivin ja öin jatkuva jyrinä ja ilmahälytykset ovat nyt ihmisten uutta arkea. Tuska isän kohtalosta ja kaikkialla läsnä oleva kuolemanvaara saa Alisan äidin ja ukin tekemään rohkean päätöksen; On liian vaarallista jäädä kaupunkiin, varsinkin silloin, kun huhut Kiovan välittömästä piirityksestä alkavat levitä kaupungilla. Ja perhe päättää aloittaa vaarallisen pakomatkan kohti Puolan rajaa. 

Moottoriteitä edetessään he yrittivät pysytellä kaukana taistelualueilta, kuten kaikki muutkin sotaa pakenevat ihmiset heidän laillaan tekivät. Siitä huolimatta sodan julmuudet tavoittivat heidät kaikki, myös Alisan.

"- Alisa, älä katso sinne. Älä katso.

Oleksandr peitti kädellään lapsenlapsensa silmät, mutta tämä pyyhkäisi käden silmiltään. 

Ihan kuin Butšan joella, päivänä, jolloin he olivat sillalla. Silloin hän oli saanut pysäytettyä tytön. Nyt hän ei saanut. Tai ei ehkä halunnut. 

Pienokainen ei ollut ikinä nähnyt kuolemaa läheltä. Sota oli tuonut sen muutaman metrin päähän."

*****

Väsyneenä vanhus ja lapsi jatkoivat jalkaisin vaellustaan, hiljaisina miettien jo kulkemaansa matkaa ja edessä olevaa. Tulevaisuuttaan.

*****

Tyttö Kiovasta on tositapahtumiin perustuvan kirja, jonka tarinan keskiössä on erään perheen kohtalo. Se on sydäntäriipaiseva kertomus pienen tytön vaelluksesta tuntemattomaan, pakomatka sodan riehuessa ympärillä. Tällaisen tarinan jälkeen on niin tyhjä olo. Sodan järjettömyys saa kylmät väreet kulkemaan koko kehon läpi. Miten kukaan ihminen, varsinkin lapsi voi selvitä brutaalin sodan raakuudet koettuaan?

Järjettömiltä tuntuneiden tapahtumien päätteeksi minua liikutti koskettavan kaunis ja valoisa päätös, muuten niin rankalle tarinalle.

"Valkoinen kissanpoika. Toinen silmä sininen, toinen keltainen.

-Äiti, saanhan pitää sen? Saan, enkö saakin?"

*****

Luca Crippa, Maurizio Onnis

Tyttö Kiovasta

alkut. La bambina di Kiev

suom. Katja Kärkkäinen

Like 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

"Kun Ukrainan sota syttyi 24. helmikuuta, Luca Crippa ja Maurizio Onnis halusivat auttaa ja olivat mukana järjestämässä hätäapua Italiaan saapuville pakolaisille. Kirjailijakaksikko huomasi, että sodan aiheuttaman mediaspektaakkelin keskellä tavallisten ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ukrainalaisten ääni ei päässyt kunnolla kuuluviin. Niiden, joiden elämän sota repi hetkessä rikki, ilman että he tiesivät edes miksi. Tyttö Kiovasta syntyi näistä äänistä." 

kuva Like / Otava



kuva Like / Otava
Luca Crippa ja Maurizio Onnis ovat kirjoittaneet useita vetäviä teoksia historian käännekohdista. Tyttö Kiovasta on italialaiskaksikon ensimmäinen suomennettu teos.

 

 

 

lauantai 7. tammikuuta 2023

Marja-Leena Tiainen: Lauantaitanssit

 

kuva Icasos

 

Maija on viisikymppinen, pienessä itäsuomalaisessa kirkonkylässä asuva kotirouva. Tasainen arki Kinnaslahdella yhdessä miehensä Juhanin kanssa on hiljaista ja vailla yllätyksiä. Lapset ovat jo aikuisia ja elävät omaa elämäänsä.

"Niin tuttua ja turvallista, ja samalla niin tylsää ja mitäänsanomatonta. Tällaistako olisi loppuelämä?"

*****

Vapaa-ajat kuluvat Juhanin lapsuudenkodissa Koivuahossa, joka on nyt tyhjillään anopin kuoltua. Juhanin jäätyä yllättäen sairauseläkkeelle hän aikoo lunastaa ja remontoida tämän syrjäkylällä sijaitsevan talon. Juhani oli päättänyt, että he muuttaisivat sinne asumaan.

Mutta haluaako Maija muuttaa? Hän kaipasi ihmisiä, ei halunnut korpeen asumaan. Pitkän avioliiton aikana Maija ei ollut pullikoinut miehensä päätöksiä vastaan, mutta nyt oli tullut aika pohtia tulevaisuutta.

"Hän näki 55-vuotiaan naisen, joka oli miehensä kylkiäinen, paitojen pesijä ja ruoanlaittaja, mitäänsanomaton myötäilijä." 

Maijassa herää halu itsenäisyystaisteluun, mutta onko se mahdollista Juhanin kaltaista jäärää vastaan? 

*****

Lauantaitanssien tarina vei minut mukaansa yllättävän nautinnolliselle matkalle 1980-luvun suomalaiseen elämänmenoon. Omat muistikuvat tuolta vuosikymmeneltä palasivat kirkkaina mieleen, niin todentuntuisesti 80-luvun suomalainen ajankuva oli kirjassa saatu luotua esiin. Sujuvasti etenevään, mukaansatempaavaan tarinaan oli äärimmäisen helppo tempautua mukaan ja antaa Maijan tarinan viedä, ja nauttia matkasta. 

*****   

Marja-Leena Tiainen

Lauantaitanssit

Icasos 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝


kuva Icasos

Marja-Leena Tiainen (s. 1951) on kuopiolainen kirjailija. Hänen tuotantoaan on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, liettuaksi ja viroksi. Hän on saanut mm. Topelius-palkinnon, Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan taidepalkinnon, Savonia-kirjallisuuspalkinnon, Valtion 5-vuotisen taiteilija-apurahan, Anni Swan-mitalin ja Valtion taiteilijaeläkkeen.

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Christina Wahldén: Syklonivaroitus

kuva Minerva

 

Darwinissa paljastuneeseen laajaan huumerikostapaukseen tarvitaan kipeästi vahvistusta, ja väkivaltarikosten yksikössä työskentelevä kaksikko Bluey ja Jess joutuvat nyt ratkomaan kuolleena löydetyn alkuperäiskansaan kuuluvan nuoren miehen tapausta. Väkivalta ja huumeiden käyttö näiden nuorten keskuudessa on lisääntynyt ja epäilykset myös poliisien liiallisista voimankäytöistä tätä väestöryhmää kohtaan ovat heränneet. Onko mahdollista, että poliisi olisi sekaantunut nuoren Sparkyn ampumiseen?

"You fucking abo!"

Isku osuu seinään aivan pään yläpuolella. Hän kyyristyy, käpertyy pieneksi, tekee kaikkensa päästäkseen kauemmas.

"Anna kuulua, missä se helvetin idioottiveljesi on!" 

*****

Darwinin rannikkoa on lähestymässä hirmumyrsky, sykloni. Lähestyvä joulunaika herättää Bluyessa kipeät muistot vuosikymmenten takaisesta joulupäivästä, jolloin Darwinissa riehuneen syklonin aiheuttamassa katastrofissa kuoli Blueyn pikkuveli Sean. Syyllisyys tapahtuneesta on kulkenut Blueyn matkassa kaikki nämä vuodet.

*****

Bluye ja alkuperäiskansaan itsekin kuuluva 'kookospähkinäpoliisiksi' haukuttu Jess joutuvat rikoksen tutkinnassa keskelle järkyttäviä tapahtumia, joita he eivät olleet osanneet edes kuvitella. Ja pian he huomaavat joutuneensa keskelle syklonin silmää ja kohtaamaan luonnonvoimien ohella myös ihmisen julmat kasvot.

*****

Wahldén on saanut taas synnytettyä dekkariinsa sellaisen tarinan, jonka hengästyttävällä ja kiihkeällä rytmillä etenevä juoni sai minut ahmimaan sivuja, ja samalla ajatus viimeiselle sivulle päätymisestä oli se, joka sai painamaan jarrua. Viipyminen tarinan sisällä oli liian mukaansatempaavaa. Kirjan koukuttava ja yllätyksellinen juoni avautui pikku hiljaa ja se juuri tekikin tarinaan uppoutumisesta niin kiinnostavaa. Jälleen kerran sain olla mukana huikaisevan upeassa, paljon ajatuksia herättävässä jännitysnäytelmässä.

Kirjan takakannen suljettuani mietin, mitähän sarjan seuraava osa pitää sisällään.  Pohjois-Australian eksoottinen luonto ja alkuperäisväestön elinolosuhteet ovat niitä asioita, joista en voi koskaan tietää liikaa. Ja on niin paljon asioita, joita haluaisin tietää tämän dekkarisarjan sympaattisesta etsiväkaksikosta Bluye ja Jess.

"Ruusuja. 

Luulen, että puutarhasi on niiden tarpeessa."

 *****

kuva Goodreadsista
 

Darwin-sarjan 3.osa Enbart kvinnor on jo julkaistu  tammikuussa 2022. Hartaasti odotan kirjan suomennoksen julkaisemista.



 

Christina Wahldén

Syklonivaroitus

alkut. Cyklonvarning

suom. Jänis Louhivuori

Darwin-sarja 2.osa

Minerva Kustannus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Thron Ullberg

Christina Wahldén (s. 1965) on ruotsalainen kirjailija ja journalisti, joka on opiskellut Sydneyn yliopistossa dramaturgiaa ja rakastunut intohimoisesti Australiaan. Toimiessaan vuosia Svenska Dagbladetin rikostoimittajana hän raportoi ennen kaikkea naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta rikollisuudesta, parisuhde- ja niin sanotusta kunniaväkivallasta sekä ihmiskaupasta. Wahldén on saanut muun muassa Ruotsin dekkariakatemian vuoden lasten- ja nuortendekkarin palkinnon.
 

 

 

maanantai 28. marraskuuta 2022

Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen

 

kuva Gummerus

 

Kustannustoimittaja Lykke Andersenin kotoa on löytynyt ruumis ja nyt kaksospoikien äiti istuu vankilan sellissä murhasta epäiltynä. 

"Kaipaan kaikkea sitä, mitä minulla ennen oli ja minkä olen nyt lopullisesti menettänyt. Mutta eniten kaipaan itseäni - sitä, millainen olin ennen - koska tiedän, etten enää koskaan palaa entiselleni. ajattelen lapsia, kuinkas muutenkaa. Kaikki alkaa heistä ja päättyy heihin."

Ainoa ihminen, jolle Lykke suostuu puhumaan tapahtumaan liittyen on rikoskomisario Manfred Olsson. Sama mies, joka kahdeksan vuotta aiemmin oli tutkimassa perheen järvenrantatontilla tapahtunutta henkirikosta. Juhannusjuhlien jälkeen perheen kaksoispoikien ystävä oli löytynyt kuolleena perheen rantatalosta ja molemmat pojat olivat silloin epäiltyinä Bonnien kuolemaan liittyen. 

*****

Vankilassa Lykke palaa muistoissaan aikaan, jolloin hänen kirjailijamiehensä Gabriel oli ostanut heille pienen tilan Lykken lapsuudenkodin läheltä. Hedelmäpuiden täyttämä pihapiiri ja järvenranta lumosi hänet kauneudellaan.

"Kaiken kruunasi nimi. Asua nyt tilalla nimeltä Ikuisuus." 

Se mitä Ikuisuudessa tapahtui kahdeksan vuotta sitten oli alku väistämättömälle muutokselle.

"Se pyyhkäisi pois huolettomuuden ja luottavaisuuden, jotka olivat kantaneet minua läpi elämän. Se pakotti minut polvilleen, ja jouduin ensimmäistä kertaa nöyrtymään sen tosiasian edessä, ettei ihminen voi aina päättää omasta kohtalostaan." 

*****

Kiinnostavan koukuttavalla tavalla otteessaan pitävä juoni teki kirjan tarinaan uppoutumisen niin huisin jännittäväksi. Suljetun huoneen mysteeri oli se, joka piti ainakin minun aivonystyräni hyvin virkeinä, ja vähä vähältä juoni alkoi päästää sisäänsä. Ja juuri se on mielestäni Camilla Greben psykologisten rikostarinoiden "suola". Tässäkin tarinassa harhailin taas monta kertaa "sivupoluille", mikä tekeekin juoneen uppoutumisesta mukaansatempaavalla tavalla houkuttelevaa. 

*****

Ymmärrys siitä, missä kulkee oikean ja väärän välinen raja?

"- ehkä juuri siitä tunnistaa todellisen pahuuden 

- sitä ei kykene ymmärtämään."


Camilla Grebe

Ajasta ikuisuuteen

alkut. Välkommen till Evigheten

suom. Sari Kumpulainen

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Ulrica Zwenger

Moninkertaisesti palkittu Camilla Grebe on Ruotsin tämän hetken kiinnostavin jännityskirjailija. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa oli Kun jää pettää alta, joka on käännetty jo 20 kielelle ja jonka elokuvaoikeudet on myyty. Greben rikosromaanit Lemmikki ja Varjokuvat on palkittu niin Ruotsin kuin pohjoismaidenkin parhaina.