Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gummerus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gummerus. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. joulukuuta 2024

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

kuva Gummerus

 

"Onko se vielä kaukana, äiti? pienempi poika kysyy. Hän katsoo minua ahkiosta, pieni nenä kylmästä punaisena, muuta ei kolmevuotiaasta näy. Onko se kaukana vasemmalla?" 

Loputtomalta tuntuu se matka, jolle Priita-Kaisa on lähtenyt, ahkiota perässään vetäen hiihtämään pienten poikiensa kanssa. Kaksi aviotonta lasta synnyttänyt, kotikylänsä kirkossa seurakunnan edessä häpeästään vastaamaan joutunut nainen on liittynyt seurueeseen, joka on matkalla Sodankylästä kohti Norjaa. Pitkän ja karun vaelluksen päämäärä on Ruijassa oleva Pykeija, jossa runsaiden turskasaaliiden kehutaan tuovan paremman elämän matkaan lähteneille suomensukuisille kveeneille. 

Entisessä elämässä yhteiselo naimisissa olevaan Askan Mikkoon on herättänyt pahennusta ja perillä hyisen jäämeren rannalla Priita-Kaisan aikomus on löytää lapsilleen isä ja kalastukseen sopiva kumppani. Eletään 1850-luvun loppua, miesten hallitsemassa maailmassa, jossa hänkin, parantajan ja kätilön taidoistaan kuuluisa nainen tarvitsee rinnalleen miehen. Onko Priita-Kaisan rakastamasta Mikosta mieheksi, joka tuo heille turvaa?

*****

Todellisuus ja yliluonnollinen taianomaisuus ovat upeasti sekoittuneena tässä romanttisen rakkauden sävyttämässä tarinassa, joka pohjautuu Ingeborg Arvolan esiäidin elämään. Pohjoisen luonto ja sen kaunis kaamos on upeasti kuvattu kirjan sivuilla.

"Tuskin näkyvä kannikka marraskuun aurinkoa murtautuu esiin pilvistä tunturin yllä ja saa kaiken kimaltamaan." 

Luonnon ja ihmisen taikavoimainen yhteiselo on niin puoleensavetävästi saatu esille, että melkein tunsin itsekin olevani tuon tarinan sisällä.

Askeleet narskuivat pakkasaamuina - "Nyt me herätämme pikkuväen,-" 

*****

Vaikuttava Ruijan rannalla-sarjan aloitusosa, jonka jatkoa odotan mielenkiinnolla.

 

Ingeborg Arvola

Jäämeren laulu

alkut. Kniven i ilden

suom. Aki Räsänen

Ruijan rannalla-sarja 1.osa

Gummerus 2024

 

kuva Fartein Rudjord
 

Ingeborg Arvola (s. 1974) debytoi kirjailijana vuonna 1999. Lukijat ja kriitikot hurmannut Jäämeren laulu oli hänen suuri läpimurtonsa, joka voitti Brage-palkinnon ja oli ehdolla useisiin muihin palkintoihin, kuten Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon. Romaani aloittaa Arvolan isoisoisoäidistä Priita-Kaisasta kertovan kiehtovan Ruijan rannalla-sarjan. Sen käännösoikeudet on myyty 11 maahan.
 

 

 

lauantai 22. huhtikuuta 2023

Kim Thúy: Ru

kuva Gummerus
 

Kanadalaisen Kim Thúyn omaelämäkerrallinen romaani on kuvaus hänen elämänvaiheistaan. Upea koti Saigonissa ja lapsuus sodan värittämässä kotimaassaan Vietnamissa saa käänteentekevän muutoksen, kun tytön perhe aloittaa pakomatkan veneellä Siaminlahden yli ja päätyy Malesiassa olevalle pakolaisleirille. Leirillä asumisen jälkeen perheelle avautuu kokonaan uusi elämä Kanadassa. Myöhemmin, jo aikuistuttuaan, elämä nuoremman pojan, autistisen lapsen äitinä opettaa Thúylle erilaisen tavan rakastaa; matkan päästä ja koskettamatta, autismin ehdoilla.   

"Myöhemmin tajusin myös, että äidillä oli tietenkin omat unelmansa minun suhteeni, mutta ennen kaikkea hän antoi minulle työkaluja joiden avulla saatoin juurtua uuteen maaperään ja vaalia omia unelmiani." 

*****

Kirjan sivuilla vuorotteleva nykyhetki ja muistikuvat saavat tarinaan uppoutumisesta soljuvaa ja unenomaista. Kirjan nimikin sen oivallisesti kertoo.

"Vietnamin kielessä sana "ru" tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä "ru" tarkoittaa pientä puroa ja kuvaannollisesti virtaamista, esim. kyynelten, veren tai rahan."

Tässä upean runollisessa romaanissa huokuu vahvana elämän moninaisuus; julmuus ja suru vuorottelevat kauneuden ja riemun ohella. Kirjan tarina on voimakkaita tunteita herättävä lukukokemus, jossa elämänmyönteisyys ja lohdullisuus jäivät päällimmäisinä vahvasti muistikuviin. Kaunis tarina selviytymisestä ja omiin unelmiin uskomisesta. 

*****

Kim Thúy

Ru 

alkut. Ru

suom. Marja Luoma

Gummerus 2019

kuva Jean-François Brière

 

Kim Thúy syntyi Saigonissa vuonna 1968 ja pakeni kymmenvuotiaana perheensä kanssa Vietnamista muiden venepakolaisten mukana. Hän päätyi Kanadaan, missä hänestä tuli ensin ompelija, sen jälkeen tulkki, sitten juristi ja myöhemmin ravintolan omistaja. Ru on hänen esikoisteoksensa: palkittu ja lukijoiden rakastama omelämäkerrallinen romaani, jonka käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan. Kim Thúy asuu Montrealissa.

 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 20 (Kirjassa on alle 150 sivua)

maanantai 28. marraskuuta 2022

Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen

 

kuva Gummerus

 

Kustannustoimittaja Lykke Andersenin kotoa on löytynyt ruumis ja nyt kaksospoikien äiti istuu vankilan sellissä murhasta epäiltynä. 

"Kaipaan kaikkea sitä, mitä minulla ennen oli ja minkä olen nyt lopullisesti menettänyt. Mutta eniten kaipaan itseäni - sitä, millainen olin ennen - koska tiedän, etten enää koskaan palaa entiselleni. ajattelen lapsia, kuinkas muutenkaa. Kaikki alkaa heistä ja päättyy heihin."

Ainoa ihminen, jolle Lykke suostuu puhumaan tapahtumaan liittyen on rikoskomisario Manfred Olsson. Sama mies, joka kahdeksan vuotta aiemmin oli tutkimassa perheen järvenrantatontilla tapahtunutta henkirikosta. Juhannusjuhlien jälkeen perheen kaksoispoikien ystävä oli löytynyt kuolleena perheen rantatalosta ja molemmat pojat olivat silloin epäiltyinä Bonnien kuolemaan liittyen. 

*****

Vankilassa Lykke palaa muistoissaan aikaan, jolloin hänen kirjailijamiehensä Gabriel oli ostanut heille pienen tilan Lykken lapsuudenkodin läheltä. Hedelmäpuiden täyttämä pihapiiri ja järvenranta lumosi hänet kauneudellaan.

"Kaiken kruunasi nimi. Asua nyt tilalla nimeltä Ikuisuus." 

Se mitä Ikuisuudessa tapahtui kahdeksan vuotta sitten oli alku väistämättömälle muutokselle.

"Se pyyhkäisi pois huolettomuuden ja luottavaisuuden, jotka olivat kantaneet minua läpi elämän. Se pakotti minut polvilleen, ja jouduin ensimmäistä kertaa nöyrtymään sen tosiasian edessä, ettei ihminen voi aina päättää omasta kohtalostaan." 

*****

Kiinnostavan koukuttavalla tavalla otteessaan pitävä juoni teki kirjan tarinaan uppoutumisen niin huisin jännittäväksi. Suljetun huoneen mysteeri oli se, joka piti ainakin minun aivonystyräni hyvin virkeinä, ja vähä vähältä juoni alkoi päästää sisäänsä. Ja juuri se on mielestäni Camilla Greben psykologisten rikostarinoiden "suola". Tässäkin tarinassa harhailin taas monta kertaa "sivupoluille", mikä tekeekin juoneen uppoutumisesta mukaansatempaavalla tavalla houkuttelevaa. 

*****

Ymmärrys siitä, missä kulkee oikean ja väärän välinen raja?

"- ehkä juuri siitä tunnistaa todellisen pahuuden 

- sitä ei kykene ymmärtämään."


Camilla Grebe

Ajasta ikuisuuteen

alkut. Välkommen till Evigheten

suom. Sari Kumpulainen

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Ulrica Zwenger

Moninkertaisesti palkittu Camilla Grebe on Ruotsin tämän hetken kiinnostavin jännityskirjailija. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa oli Kun jää pettää alta, joka on käännetty jo 20 kielelle ja jonka elokuvaoikeudet on myyty. Greben rikosromaanit Lemmikki ja Varjokuvat on palkittu niin Ruotsin kuin pohjoismaidenkin parhaina.




keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Jenni Räinä: Suo muistaa

kuva Gummerus
 

Juho on tyhjentänyt säästötilinsä ja ostanut jo pitkään myynnissä olleen lakkautetun kyläkoulun. Pohjoisessa sijaitseva suuri koulu soveltuu Juhon mielestä hyvin ekoyhteisölle, jonka hän on aikeissa perustaa. Yhteisön tarkoituksena on ennallistaa koulun takana oleva aapasuo, joka oli ojituksen myötä muuttunut. Juholla oli myös lähistöllä isotädiltään peritty Kivisuo, jonne ojituksen jälkeen oli alkanut kasvaa kitukasvuista puuta.

Tietoisuus luonnon rajallisuudesta saa myös Juhon opiskelukaveri Tarmon ja muutaman muunkin uskomaan, että täällä he voisivat hoitaa osansa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Yhteisöön kerätyn alkupääoman turvin he uskovat selviävänsä ennallistamaan molemmat suot.

"Kivisuon osalta suunnitelma oli selvä. Ensi vuonna he tukkisivat ojat, kaataisivat osan puista ja antaisivat suon palata suoksi." 

*****

Valokuvaajan ammatissa maailmalla työskennellyt Hellä on tyhjentämässä vaarinsa taloa. Surullisena hän etsii lapsuutensa kuusimetsää, joka on nyt poissa. Lähiseudun maisema tuntuu odottavan vain lopullista kuoliniskua. Hellä haluaa osaltaan yrittää  tavoittaa jotain siitä lapsuutensa maisemasta, mikä on katoamassa.

Tutustuttuaan Juhoon ja tämän soiden ennaltamissuunnitelmiin, Hellä lupautuu ottamaan valokuvia yhteisön nettisivuille. Yhdessä he nyt yrittivät etsiä paikkaansa heille niin rakkaassa luonnossa. Täällä, syrjäseudulla olevan metsän ja soiden keskellä, he tunsivat olevansa osa sitä.

"Lämmin elokuun alku puristeli suota, jonka tuoksu levisi paksuna heidän ympärilleen. Päällimmäisenä vyöryi suopursujen tahmeus. Ilma oli miltei liian raskasta hengittää." 

Vastoinkäymisten keskellä Juhon mielessä käy jo luovuttaminen. Katoaako kaikki toivo silloin, kun suunnitelmat jäävät kesken?

"Ehkä suo ei tarvinnut ihmistä. Ehkä se palaisi, kun sen olisi aika palata. Ehkä ajalle vain pitäisi antaa mahdollisuus."

*****

Rauhallisen soljuvasti edennyt tarina kuljettaa minut niin tuttuun luontoon, onhan minunkin lähimetsiini kuulunut, ja yhä kuuluvat karpalomättäiden ja tupasvillojen täyttämät suot ja naavaa kasvavat vanhat kuusimetsät. Asioiden tärkeyden havahtuu huomaamaan usein vasta silloin, kun ne menettää. Ajatus luontoon liittyvistä muistoista, jotka maiseman menettämisen myötä myös tulevat katoamaan. Onko ihmisen yhteys luontoon katoamassa? Ja voiko menetettyä vielä saada takaisin?

Minä huomasin ajoittain uppoutuvani syvälle kirjan kerronnan kauniisiin kielikuviin. Silmää hivelevän upeat luonnonkuvaukset, joiden myötä piirtyi kuva usvan alla lepäävästä suosta.

*****

"Metsänreunan takaa nousi aurinko, 

jonka säteet värjäsivät maiseman kultaiseksi. Valo oli täydellinen."

 

Jenni Räinä

Suo muistaa

Gummerus 2022

 

kuva Vesa Ranta

 

Jenni Räinä (s.1980) on Oulussa asuva toimittaja ja palkittu tietokirjailija. Yhdessä työryhmän kanssa julkaistu Metsä meidän jälkeemme voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2019. Hän on asunut lapsuutensa soiden keskellä ja kulkenut myöhemmin dokumentoimassa sivukylien ihmisten elämää. Suo muistaa on hänen esikoisromaaninsa.

 



maanantai 29. elokuuta 2022

Nilla Kjellsdotter: Kivipuiston tyttö

kuva Gummerus

 

"Kohta hän olisi perillä. Aivan kohta. Hän erotti lumisateen läpi ohiajavien autojen valot. Tuulen humina vei mukanaan nastarenkaiden vaimean rahinan. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, hänen silmänsä sumentuivat, ja hän tiesi menettävänsä kohta tajuntansa. Hän ei saanut kuolla nyt. Ei tässä. Hänen oli ehdittävä perille."

Ankaran lumimyrskyn keskellä, merenlahden yli raahautuneen, pahoin kylmettyneen teini-ikäisen tytön pelastus on Kivipuistoon levähdystauolle pysähtynyt rekkakuski. Sairaalassa todettujen sitomisjälkien perusteella tytön epäillään olleen kahlehdittuna jopa useita vuosia. Tytön henkilöllisyys on pitkään arvoitus, koska kukaan ei tunnu kaipaavan häntä.

*****

Vaasan poliisin rikososastolla etsivänä työskentelevän, työnarkomaaniksi tunnetun Mija Wajön käynnit tytön luona psykiatrisella osastolla osoittautuvat kerta toisensa jälkeen tuloksettomiksi. Lomasuunnitelmat saavat nyt väistyä tältä päämäärätietoiselta rikostutkijalta, joka joskus liiankin uhkarohkeasti paneutuu työhönsä, ja usein hän tekee sen oman turvallisuutensa kustannuksella. Sairautensa takia eläkkeellä olevan, entisen työkaverin Hassen apu on nyt Mijalle tarpeen, kun eteen tulee vielä diabetestutkija David Heseliuksen murha. Hasse ja hänen vaimonsa Lisbeth ovat Mijalle kuin vanhemmat, jollaisia hänellä ei koskaan ollut. 

*****

Onko Mijalla nyt edessä rikostutkijauransa vaikein tapaus, kun Heseliuksen murha ei jää ainoaksi arvoitukseksi, mitä tuo varakas diabetestutkijasuku pitää sisällään?

Mijan uppoutuessa tutkinnassa yhä syvemmälle, tapaus nostaa yllättäen esiin tapahtumia myös hänen menneisyydestään. Niitä, jotka hän on uskonut piilottaneensa syvälle sisimpäänsä. Työssään taitava Mija, joka yksityiselämässään etsi pakopaikkoja, joissa ei tarvinnut ajatella tapahtunutta. 

*****

Kivipuiston tyttö on vangitsevalla tavalla mukaansatempaava tarina, jonka yllättävällä tavalla toteutettu juoni kiskaisi minut keskelle Länsi-Suomen  rannikkoseudun merellisiä maisemia. Luonnon upea maalauksellinen kuvaus oli myös sitä, mistä minä kirjan sivuilla erityisesti nautin. Myös henkilöhahmojen kiinnostavuus lisääntyi sivu sivulta tarinan edetessä, ja etenkin jo urallaan pitkälle päässeen sympaattisen Mija Wadön kiinnostava menneisyys jätti paljon kysymyksiä, joihin ehkä saan vastauksia tulevassa Wadö-sarjan osassa.

 

"Mutta nyt hän ymmärsi. Aika oli vihdoin tullut."

"Hänen oli kohdattava menneisyytensä." 

***** 

Nilla Kjellsdotter

Kivipuiston tyttö

alkut. Flickan i Stenparken

suom. Anna Heroja

Mida Wadö-dekkarisarja 1

Gummerus 2022 

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Linus Lindholm

Nilla Kjellsdotter (s. 1987) on syntynyt Pohjanmaalla Pensalan kylässä ja asuu miehensä ja kahden kouluikäisen lapsensa kanssa naapuripitäjä Oravaisissa, niin kuin päähenkilönsä Mija Wadö. Hän on työskennellyt osa-aikaisesti lakitoimistossa sihteerinä ja ajaa rekkaa perheyrityksessä. Nilla on aina halunnut kirjoittaa jännäreitä, ja hänen suurimmat idolinsa ovat ruotsalaisia naisdekkaristeja. Kivipuiston tyttö on ensimmäinen häneltä suomeksi julkaistava romaani, ja se aloittaa Mija Wadöstä ja hänen pohjalaisista poliisikollegoistaan kertovan koukuttavan dekkarisarjan.

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Paula Havaste:Laahus

 

kuva Gummerus

 

Kirjan tarinassa eletään keskellä 1500-luvun talonpoikaiskapinaa. Köyhyyden keskellä elävän perheen 12-vuotias Reeta-tytär matkustaa, oravan- ja ketunnahkoja myymään menevän isänsä mukana kauppalaivalla Turkuun, jonne hän joutuu pikkupiiaksi kauppiaan taloon. Saatettuaan lapsensa matkaan äiti varoitteli asioista, joita Reeta joutuisi kohtaamaan talon miesväen taholta. Eikä nuori piikatyttö voinut estää väistämätöntä tapahtumasta. Eikä aikaakaan, niin Reetalle on paikka varattuna laivassa, joka veisi hänen takaisin kotiin, jonne hän saapuu pieni pussi hopeaisia taskussaan, pilattuna tyttönä.

*****

Kotiin palattuaan Reetan tulevaisuus näyttää synkältä. Pelastus löytyy isovanhempien luota, jonne eno vie hänet apulaiseksi. Siellä ollessaan Reeta ajautuu enonsa mukaan tapahtumiin, kun tämä nostattaa paikkakunnan väkeä Illikaisen isännän johtamaan kapinaan. Ja pian Reeta on keskellä Nuijasodan arvaamattomia käänteitä, Klaus Flemingin huovien tehdessä ratsujoukkoina ryöstöretkiä kaikkialla.

"Reeta mietti,millaista olisi kohdata Jaska Illikainen. Olisipa hauska katsella syrjästä, kuinka tämä jututtaisi miehiä, saisi nämä luottamaan itseensä ja lähtemään mukaan. Entä jos sellainen mies katsoisi häneenkin, pelkkään pilattuun naiseen, ja näkisi Reetan ajatukset?" 

*****

Oli helppo hypätä mukaan tähän mielenkiintoiseen ja kiehtovaan maailmaan, jonka Havaste oli kirjassaan luonut. Nuijasodan tapahtumista kertovan tarinan sisältä löytyy vahva ja peloton, lapsena kaltoinkohdeltu nainen, jonka rohkeus auttaa häntä löytämään oman paikkansa maailmassa, jossa naisten ajatukset, toiveet ja unelmat eivät miehiä kiinnostaneet. Erityisen koskettavaksi tunsin sen lämmön, minkä kirjailija oli luonut kuvaillessaan laahuksen lailla Reetan vierellä kulkijaa.

"Mutta Anna vierellä oli aivan huoleton, osoitteli tiellä tepastelevaa tiaista ja painautui lähemmäs äitiään. Se rauhoitti Reetaa. Tyttö oli ennenkin vaistonnut, oliko vastassa vaara vai ei. Ehkä tähän voisi luottaa nytkin."


Liinat irtosivat, putosivat tytön jalkoihin 

ja näyttivät haihtuvan utuna ilmaan.

 

Paula Havaste

Laahus

Nuijasota-sarja 1.

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝



kuva Marek Sabogal

Filosofian tohtori Paula Havaste (s. 1962) on kirjoittanut suosittuja historiallisia romaaneja ja tietokirjoja. Hän työskentelee Heurekassa ja viettää kesänsä Saarenmaalla. Laahus on Nuijasota-sarjan ensimmäinen romaani.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Sari Aro: Nukkuvan jättiläisen laakso

kuva Gummerus
 

Koskettava kasvutarina, kiellettyä rakkautta, ja maailmanhistorian suuria mullistuksia. Sari Aron romaani kertoo Brasilian suomalaissiirtokuntaan muuttaneesta naisesta.

*****

Nuori Alina on jättämässä taakseen lapsuutensa kotimaisemat, noustessaan laivaan  joka tulee viemään hänet uuteen ja tuntemattomaan maahan. Höyrylaivan irrotessa satamasta taakse jäävät Kuopio ja Kallavesi. Koti-ikävissään Alina miettii isän päätöstä lähettää tyttärensä kauas Brasiliaan perustettuun suomalaissiirtokuntaan, sillä sinne hän on nyt matkalla tätinsä kanssa. Fanni-tädin ja hänen miehensä Johanin unelmissa elää kuva ikuisesta kesästä. Edessä on elämä rauhallisessa paratiisissa, jossa ei ole puutetta mistään. Unelma vapaudesta, sellaiseen isä on Alinan lähettämässä. Mukana pitkällä laivamatkalla kulkevat muistot kuolleesta äidistä ja pikkusiskosta.

"Loppumatkan tuulisina iltoina Alina meni yksin seisomaan laivan kannelle. Hän lauloi tuuleen, lauloi valaille niin kuin kuvitteli niiden laulavan, hymisi ja hyräili valaiden kanssa, vaikka ei nähnyt eikä voinut kuulla niitä, mutta hän tiesi, että jossakin aaltojen pimeissä kätköissä ne olivat niin kuin äiti ja Rauha olivat jossakin taivaalla." 

*****

Jättiläismäisen vuorijonon vartioima laakso tuntuu aluksi paratiisilta maan päällä, mutta pian siirtokunnassa vallitsevat ahtaat säännöt alkavat jakaa asukkaita kahteen leiriin. Viljelyksillä riittää töitä aamusta iltaan, ja jaetut tontit odottavat talojen valmistumisia. 

"Miehet kesyttivät villiä maata mielissään suuria toiveita. Toiveita maanpäällisestä paratiisista ja saumattomasta yhteydestä luontoon ja Jumalaan."

*****

Siirtokunnan ulkopuolella, Pakanoidenmutkan pyykkipaikalla Alina seuraa sateenkaarenkirjavissa mekoissaan ja huiveissaan oudolla kielellä laulavien naisten pyykinpesua. Heidän joukossaan olevasta nuoresta Desirestä tulee Alinalle tärkeä ystävä, jonka luota hän tuntee nyt löytäneensä oman maanpäällisen paratiisinsa.


"Jakarandapuun alla Alinan käsivarret heijasivat, jalkaterät tamppasivat ympyrää. Hän kadotti jälleen itsensä. Kuin kotka hän kohosi irti maan varjoista, sukelsi pelkosydämen lailla takovaan rytmiin, salaperäisiin sanoihin, jotka olivat täysin muuta kuin maailmassa oli tähän asti ollut."

*****

Siirtokunnasta matka vie Rio de Janeiroon, jonka kiihkeästi sykkivään elämään Alina tempautuu mukaan, koska muutakaan vaihtoehtoa hänellä ei tunnu olevan. Tultuaan kauas hänen on pitänyt löytää sisältään rohkeutta ja voimaa, koska uskallusta uuteen on vaatinut koko hänen tähänastinen matkansa. Onhan hän uskaltanut lähteä kotimaastaan tälle elämänpituiselle matkalle.  

Voisiko olla niin, että väkevin rohkeus syntyy silloin, kun on pakko, kun ei ole vaihtoehtoa.

Alina tunsi olevansa muukalainen kahden maailman välissä, löytäisikö hän koskaan omaa paikkaansa? Elämä, joka ei oikeasti ollut hänen elämäänsä, sitäkö hän eli?

*****

Nukkuvan jättiläisen laakso tempasi minut kiinnostavalle matkalle, kansalaissodan jälkeisten epävakaiden olojen keskeltä Suomesta kauas Brasiliaan.

Tunne siitä ihmetyksestä, minkä nuori suomalainen Alina sai kokea astuessaan uuvuttavan laivamatkan jälkeen niin täysin erilaiseen maailmaan oli niin todentuntuisesti ja mielenkiintoisella tavalla kuvattu kirjan sivuilla. Brasilian luonto, jakarandapuiden vaaleanvioletit kellokukat ja kaikki ne linnut; varsinkin papukaijojen värikirjo oli hätkähdyttävän upeasti maisemaan maalattu.

"Hetkessä luonto rehenteli, ylvästeli, räiskyi värejä, kevyessä tuulessa palmujen lehvät ja peikonlehdet heijasivat, flamingonkukkien kukinnot kumartelivat ja nyökyttelivät, lyyraviikunoiden lehdet huojuivat, oli kuin ne tanssisivat capoeiraa sulavasti ja nautinnollisesti, taistellen katsojien huomiosta."

Voiko tuon kaiken kauniimmin kuvailla?  

Kirjan tarinan kautta oli myös nautinnollista viettää aikaa Alinan rakkaan ystävän Desiren vanhempien savimajassa ja kuunnella iäkkään isoäidin kertomia kansansatuja, jotka liittyivät tähän luonnon kanssa sopusoinnussa elävään heimoon.

"Sinä olet rohkea kuin jaguaarityttö."   


Sari Aro

Nukkuvan jättiläisen laakso

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Liisa Valonen

 

Sari Aro (s. Kuopiossa, asuu Espoossa) on kokenut journalisti ja työskentelee Ylen televisiouutisten tuottajana. Hän on opiskellut kirjoittamista myös Kriittisessä korkeakoulussa. Meksikossa asunut Aro on viehättynyt Etelä-Amerikan kulttuureista. Tositapahtumista sysäyksensä saanutta Nukkuvan jättiläisen laakso-esikoisromaania varten hän teki tutkimusmatkan Brasiliaan.


maanantai 11. huhtikuuta 2022

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

kuva Gummerus

Martta ja Matti palaavat vuosien jälkeen höyrylaivalla Ruotsista, jonne he olivat muuttaneet ottovanhempiensa Jenny ja Fredrik Barkerin kanssa. Martan veli Matti aloittaisi opiskelun Turun suomalaisessa lyseossa, ja hän halusi lukea lakimieheksi, ettei tarvitsisi kyntää peltoja elääkseen. Ruotsissa heillä ei ollut mistään puutetta, mutta he olivat kaivanneet takaisin lapsuutensa maisemiin, jossa heidän vanhat ystävänsä asuivat.

*****

Barkerin puuvillatehtaan oli perinyt Fredrikin veljenpoika Robert, joka alkaa nyt tutustuttaa vastentahtoista Marttaa kaupungin seurapiireihin, jossa kuitenkin tunnutaan muistavan Martan alhainen syntyperä. Olihan hän alkuperältään,veljensä Matin tavoin vain köyhä orpolapsi, jonka Liedon kappalaisen leskivaimo Jenny Malmström oli ottanut kasvattilapsekseen.

*****

Suomessa eletään 1900-luvun alkua, jolloin poliittinen liikehdintä yltää myös Turkuun ja tuntuu,että koko yhteiskunta on nyt sekaisin. Pikkuserkku Robertin poliittinen kiihkoilu on tuntunut tarttuvan myös Mattiin, ja se saa Martan huolestumaan.

Martta aloittaa työn Turun kansankirjastossa, ja hän viihtyy uudessa työssään hyvin tavatessaan lainausosastolla päivittäin uusia ihmisiä. Myös Matti on saanut paljon uusia ystäviä, jotka vaikuttivat kunnon pojilta, ja Martasta tuntuu, että veli on löytänyt paikkansa Turussa paljon nopeammin kuin hän. 

Mutta sitten kirjastoon aletaan tehdä yllätystarkastuksia ja sanomalehdet ovat mustanaan sensurointeja. Painoylihallituksen määräyksestä kirjastosta piti hävittää arveluttavia kirjoja. Marttaa suututti suomalaisten kansallisaarteiden sensuroiminen ja hänellä oli omat ratkaisunsa tähän asiaan.

"Napoleonin sodista kertovat kirjat Martta oli pystynyt surutta poistamaan, mutta kun olisi pitänyt hävittää Minna Canthin, Arvid Järnefeldin ja Juhani Ahon kirjoja, hän nousi sisäiseen kapinaan. Painoylihallituksen mielestä ne olivat siveellisyyttä loukkaavaa katuojakirjallisuutta."

*****

Lapsuuden maisemissaan Kuuvuoren kukkuloilla Martta tapaa myös lapsuudenystävänsä Juho Lehtosen, jonka raamikas olemus herättää Martassa outoja tuntemuksia. Marttaa piirittävä Robert Barker yrittää varoitella häntä työväen kanssa seurustelusta. Varoituksista huolimatta Martta tulee sekaantuneeksi ystäviensä kanssa hankkeeseen, jossa hän tuntee toimivansa isänmaan hyväksi. Suurlakkoa suunnitellaan ja Marttakin osallistuu Juhon ja muiden työläisten kanssa kaupungissa järjestettäviin mielenosoituksiin. Martta tuntee olevansa yksinäinen ja outo lintu kahden maailman välissä.

"Oli kaksi miestä, jotka olivat saaneet hänen maailmansa sekaisin. Toinen, joka ei häntä halunnut, ja toinen, joka halusi mutta ei voinut saada. Ja hän kun oli luullut, että miehet eivät voisi herättää hänessä mitään suurempia tunteita." 

*****

Puuvillatehtaan perijä on itsenäinen jatko-osa Puuvillatehdas-sarjan aloitusosalle Puuvillatehtaan varjossa. Fiktiivisten henkilöhahmojen rinnalla sain tutustua tuon ajan todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Kirjan alkuun painetun kaupungin kartan pariin palasin monen monta kertaa, kun seurasin Martan mukana vaikka kaupungin laitamalla sijaitsevan Portsan puutaloalueelle. Mielenkiintoista oli myös tarkkaan piirretyt ajankuvakset elämästä 1900-luvun alun Suomessa, etenkin asusteiden yksityiskohtaiset kuvaukset olivat kiinnostavaa luettavaa. Kirjan tarina oli romanttinen kertomus nuorten ihmisten elämästä sortovuosien keskellä. Suurlakon päättymisen myötä alkoi uusi aika, vai alkoiko? Marttaa vaivaavat ristiriitaiset ajatukset eivät jättäneet häntä rauhaan.

"Milloin tämä piina päättyisi? Tämä tuskallinen kaipaus."

 

 

Ann-Christin Antell 

Puuvillatehtaan perijä

Puuvillatehdas-sarja #2

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Marek Sabogal


Ann-Christin Antell asuu Turussa ja työskentelee kirjastonhoitajana kaupunginkirjastossa. Hän on opiskellut arkeologiaa, historiaa ja kansantiedettä. Kirjoittamaan häntä inspiroivat rakkaus romantiikkaan, kotikaupunkiin ja sen kulttuurihistoriallisiin maisemiin. Esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa (2021) löysi tiensä lukijoiden sydämiin ja on ollut myynti- ja arvostelumenestys. Sitä on kiitetty etenkin elävästä ajankuvasta ja koukuttavuudesta.

 

 

#lukumatkamenneisyyteen  kohta 1900-luku

#helmetlukuhaaste 2022 kohta 14 Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Merja Mäki: Ennen lintuja

 

kuva Gummerus

 

Alli hiihtää Laatokan yli Sortavalasta kotisaareensa Haavukseen pommikoneiden lentäessä kaupungin yllä. Hän pakenee nyt koko sotatalven jatkuneita pommituksia, jotka jatkavat kaupungin tuhoamista. Myös Inkerön bualbo oli tiennyt heidän olevan hengenvaarassa, mutta oli kuitenkin pakottanut Allin palvelemaan itseään, veden hakuun ja puiden pilkkomiseen. Äiti oli lähettänyt hänet Sortavalaan parantajan oppiin, koska halusi Allin saavan jonkin naiselle sopivan ammatin. Äidin mielestä Allin pitäisi lopettaa se merille haihattelu, joka ei sopinut naisihmiselle. 

"Haaveilla nyt kalastajaksi merille!" äiti puhisi itsekseen. "Tyttölapsi muka perisi isänsä osuuden venekunnasta."

Päästyään vaikean hiihtomatkan jälkeen kotisaareensa, Alli tuntee olevansa nyt turvassa, äidin katseen alla ja isän suojeluksessa. Mutta pakoon sotaa ja pommituksia Alli perheineen ei pääse pienellä saarellakaan, vaikka he kuinka suojautuisivat.

Tervapaperit oli kiinnitetty tarkasti ikkunoiden peitoksi. Olin päivällä naamioinut taloa lapioimalla lunta niin paljon, että kasat ylsivät talon ikkunoihin asti ... Talon katto natisi kinosten painosta, ja isä oli heitellyt havuja katolle. Lentäjät eivät näkisi taloa millään. Olimme isän kanssa suojanneet meidät oikeaan linnoitukseen.

*****

Lopulta Alli perheineen joutuu muiden kotikylänsä asukkaiden tavoin lähtemään evakkotaipaleelle, koska heidän kotiseutunsa luovutetaan Neuvostoliitolle. Alkaa uuvuttava matka kohti Pohjanmaata Allin isän sukulaisten taloon. Oli jätettävä Laatokan rannat, mutta Allin toiveissa oli kuitenkin paluu takaisin, "vielä keväällä, ennen muuttolintuja."

Evakon elämää on jatkettava muiden nurkissa, ja on nyt elettävä sukulaisten armopaloista. Haaveet paluusta Laatokalle hiipuvat pikku hiljaa mielestä. "Alli, unohda se jo!" isä kivahti. "Se meri on menetetty."  

Mutta voiko Alli unohtaa Laatokan merta, ja sopeutuuko hän tutun meren tyrskyihin ja tuuliin tottuneena elämään Pohjanmaan lakeuksilla? 

Alli: "Minusta tuntuu, että Pohjanmaan lakealla maalla linnuilla on aivan erityinen tapa lentää" ... "Ne levittävät siivet selälleen ja liukuvat ilmassa peltojen yllä. Liitolento on kaikkein keveintä lentoa, ja sillä tavalla minä haluan elämäni viettää."

*****

Mielenkiintoni historiallisiin romaaneihin on tuottanut minulle jo monta nautittavaa lukukokemusta, ja tämä vaikuttava ja tunteita herättävä Merja Mäen Ennen lintuja  on taas yksi niistä.  

Kirjan tarina tempaisi jo ensimmäisillä sivuilla minut mukaansa vaikealle ja raskaalle, mutta kuitenkin toiveikkaalle matkalle sodan keskeltä uuteen ja tuntemattomaan. Saatoin helposti aistia kirjan sivuilta kaikki ne pelon ja kauhun tunteet, ja tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet mitä sodan keskellä elävä ja sitä pakeneva on  joutunut kokemaan. Luopuminen kaikesta entisestä ja elämän rakentaminen uudelleen oli nuoren evakon kohtalona. Karjalan kauniit maisemat ja Pohjanmaan lakeus, nekin piirtyivät tarinan myötä silmiini kiinnostavan tarkkoina kuvina. Puhuttelevaa oli myös kirjan kaunis kieli, luonnon kuvaukset erityisesti miellyttivät minua. 

"Olin nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Silloin alkoi värähdellä vesi myös minun sisälläni. Siinä me soimme samaa säveltä, minä ja Laatokka."

*****

Vesi muistaisi minut ... se säilyttäisi kuvajaisemme.

 

Merja Mäki

Ennen lintuja

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Liisa Valonen

Kauhavalla asuva Merja Mäki (s. 1983) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on tutkinut sotaa viiden vuoden ajan Ennen lintuja-romaaniaan työstäessään. Hänellä on karjalaisia sukujuuria Käkisalmessa.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Matti Rönkä: Surutalo

 

kuva Gummerus


Jukka palaa vuosien poissaolon jälkeen kotiseudulleen isänsä kuoleman jälkeen. Perillä odottaa perintönä vanha kotitalo, isän rakentama rintamamiestalo, jonka Jukka lunasti itselleen maksettuaan kaikki velat, joita velipoika Timppa oli vuosien kuluessa kiinteistöä vastaan ottanut, lupaa kysymättä. Tilalla oli myös puusepän verstas, jossa käsistään taitava isä vietti suurimman osan ajastaan. Sodassa haavoittunut, katkeraksi muuttunut mies, jonka nuoruus ja jalka olivat menneet noina vuosina. 

Nuorena evakkona Impilahdelta tullutta ja nyt jo edesmennyttä äitiään Jukka muisteli lämmöllä. Äiti oli joutunut jättämään kotiseutunsa, mutta koskaan hän ei Jukan muistin mukaan haikaillut noiden Karjalan koivikoiden perään. Mitään muistoja äidistä Jukalla ei ollut, ja se tuntui hänestä surulliselta. Isoveli Timppa sitä vastoin muisti äidin äänenkin ja tuoksun. 

Lapsuus ja nuoruus isän äkkipikaisuuden täyttämässä ilmapiirissä, elämä silloin ei Jukan muistoissa ollut onnellista eikä ihanaa, vaan hän tunsi olleensa köyhän ja rikkinäisen kodin lapsi. 

Heikki-setä oli Jukan muistoissa se turvallinen ihminen, jota jokainen lapsi elämässään tarvitsee. Olihan isäkin sitä, mutta aina kuitenkin hänen kanssaan oli pelko läsnä. Ja tuo pelko oli seurannut Jukan elämässä, piti pinnistää saadakseen arvostusta ja todistaa olevansa fiksu. Hakea syy lapsuudesta, kun on itseensä tyytymätön. 

*****

Kirjassa seurataan nuoren pojan kasvua aikuiseksi; intohimoista nuoruusaikaa kotikylän tanssilavalla ja maalaispojan opiskeluaikaa 80-luvun Helsingissä. Ja kuusikymppisen miehen paluuta takaisin kotiin, myös muistojensa lapsuuteen.  

Surutalo on kahden veljeksen tarina, kahdet erilaiset muistot elämästä sodan traumauttaman isän kanssa. Sukellus sukupolven yli periytyneisiin vammoihin, joita molemmat veljekset nyt yrittävät ymmärtää. Rönkä on kuvannut erittäin todentuntuisesti sodanjälkeistä aikaa suomalaisella maaseudulla, ja sitä sukupolvea, joiden elämään takana ollut sota jätti syvät haavansa. Kirjan sivuilta välittyi kuitenkin positiivisuus, yritys ymmärtää tehdyt ja tekemättömät. 

"Isänä se ei sitten osannutkaan olla."

Kiinnostavasti kerrottu tarina siitä, miten me muistamme lapsuudessa tapahtuneet asiat. Syrjäyttävätkö hyvät muistot lopulta taakseen ne huonot?

"Ei helvetti," toistin. "Kohta sinä sanot että se lelli meitä eikä ollut ankara. Eikä lyönyt." "No en sano. Mutta turha väittää, ettei isä olis meitä tarkkaan seurannut. Oo kiitollinen. Saat kuusikymppisenä melekein onnellisen lapsuuven." Timppa päätti.


Matti Rönkä

Surutalo

Gummerus 2021

 


kuva Liisa Valonen

 

Matti Rönkä on syntynyt vuonna1959 Outokummussa ja asuu Helsingissä. Röngän kirjat ovat saaneet kiitosta kielestä, yhteiskunnallisuudesta ja huumorista, ja niitä on julkaistu parillakymmenellä kielellä. Surutalo on Röngän yhdestoista romaani.

maanantai 4. lokakuuta 2021

Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva

kuva Gummerus



Maria Foukara työskentelee opettajana ja elää pienessä puutalossa, joka oli ennen toiminut Kungsuddin kartanon puutarhurin asuntona. Uusperheeseen kuuluu Marian poika Vincent, syöpätutkijana työskentelevä aviomies Samir ja tämän tytär Yasmin, Marian bonustytär. 

Marian äiti suhtautui epäilevästi ranskalaiseen Samiriin, tähän ulkomaalaiseen kitaraa soittelevaan lääkäriin. Miksi Marian aina piti rakastua ulkomaalaisiin? Olihan Vincentin isä, Marian kanssa seurusteleva irlantilaismuusikkokin häipynyt jo ennen pojan syntymää. Maria oli kasvattanut yksinhuoltajana Downlastaan, kunnes tapasi Samirin ja avioitui tämän kanssa. 

Yasminista ja Vincentistä tuli läheiset ja myös Maria tunsi aluksi kiintymystä tyttöön. Olihan Yasmin kokenut lapsena musertavan menetyksen, kun hänen äitinsä ja sisarensa olivat kuolleet auto-onnettomuudessa.

 Vincent rakasti leipomista ja ruoanlaittoa, ja oli tarkka ja huolellinen keittiössä. Eikä vain siellä. Kenelläkään muulla perheestämme ei ollut luontaista taipumusta siisteyteen. Samir ja minä emme saaneet kotia pysymään järjestyksessä, ja Jasmin oli kuin pyörremyrsky, joka jätti jälkeensä roskia, vaatteita ja meikkejä.

*****

Sitten tulee se päivä, jolloin uusperheen elämä muuttuu painajaismaiseksi; Jasmin katoaa ja kohta Tukholman seudun korkeimmalta kohdalta graniittikalliolta, Kungsklippanilta löytyy Yasminin saappaat, ja toisen varressa on jäähyväiskirje. 

Samiria aletaan epäillä Yasminin katoamiseen liittyen. Maria loukkaantuu, kun poliisit ristikuulustelevat heitä. Hänen mielestään poliisien tehtävä olisi auttaa heitä, eikä syynätä heidän elämäänsä.

Lopulta Samir joutuu pidätetyksi, puhutaan jopa kunniamurhasta; voiko Samirin tausta liittyä juttuun, hänen arabialainen perintönsä? Hän tuli kulttuurista, jossa oli tarve hallita naisia, myös omaa tytärtään. Oliko syntyperä voinut vaikuttaa hänen tekemisiin, sitä mietti myös Maria. Mutta voiko kukaan murhata omaa tytärtään?

Yasminilla ja Samirilla oli ollut aina kiivas suhde. Lämmin, mutta tulvillaan tunteita, joita oli ilmeisesti pakko purkaa huutamalla tai joskus jopa heittämällä lasi tai lautanen seinään.

Pian Samirin oikeudenkäynnin ja hänen syytteestä vapautumisensa jälkeen kaikki taas muuttuu, kun Kungsuddin kartanon läheisestä metsässä paljastuu yllättävä kuolemantapaus.

Juttujen keskiössä on Keskusrikospoliisin tutkija Gunnar Wijk, joka yhdessä kollegoidensa kanssa alkaa tutkimaan Yasminin katoamisen ohella myös tätä uutta rikosta. Gunnarin elämä on kuin ajelehtimista kaarnalaivalla, vailla tarkoitusta ja päämäärää. Töiden lisäksi hänen iltoihin ja öihin kuului rakkaudennälkäisten naisten ilahduttaminen. Menetettyään vaimonsa hänen koko elämänsä romahti.

*****

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin merestä löytyy muovimatto, joka sisältää ihmisen luita ja pienen delfiinikorvakorun. Saako kohta eläkkeelle jäävä rikostutkija Gunnar Wijk vihdoin Yasminin jutun päätökseen?

Gunnar: Kaikki muuttui sinä talvena kaksikymmentä vuotta sitten. Mikään ei mennyt niin kuin olin uskonut, ja sen jälkeen en uskonut mihinkään. 

*****

Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen aikajaksoon ja tarinan henkilöt kertovat jokainen oman versionsa niihin liittyen. Marian epäilyt aviomiehestään, tunsiko hän lainkaan tätä rakastamaansa miestä? 

Erityisen paljon pidin Vincentin kertomaa tarinaa tapahtumista, kaunista kerrontaa downlapsen ajatusten kautta; "Mietin, että joku saattoi olla surullinen, ja siinä tapauksessa voisin lohduttaa häntä, koska olin tosi hyvä lohduttamaan. Se oli yksi asioista, jonka osasin parhaiten." 

*****

Kirja on psykologisesti jännityksellinen ihmissuhdedraama, jossa valheet toisensa perään ympäröivät ihmisten elämää ja tekevät siitä ennalta-arvaamatonta. Totuus ja valhe kietoutuvat toisiinsa, ja ennakkokäsitykset muuttuvat monien asioiden kohdalla. Voiko kaiken satuttamisen jälkeen olla enää haaveita sovinnosta? Vai ovatko kaikki valheet repineet sellaiset haavat, joita aikakaan ei voi parantaa?

Camilla Grebe on yksi minun suosikkidekkaristeista. Tässäkin dekkarissa kerronta kaikkine yllätyksineen etenee kutkuttavalla jännityksellä ja mutkikkaat juonenkäänteet pitävät totisesti tässä tarinassa lukijan otteessaan. Ainakin minut ne saivat harhailemaan monta kertaa "väärälle polulle", mikä tekeekin dekkareihin uppoutumisesta niin herkullista, joskus jopa karmaisevan herkullista.  

Oikean ja väärän välinen ero on hiuksenhieno, 

kuin veteen piirretty viiva.

 

Camilla Grebe

Veteen piirretty viiva

alkuteos: Alla ljuger 2021

suom. Sari Kumpulainen

Gummerus 2021

kuva Ulrica Zwenger

 

Moninkertaisesti palkittu Camilla Grebe on Ruotsin tämän hetken kiinnostavin jännityskirjailija. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa oli Kun jää pettää alta, joka on käännetty jo 20 kielelle ja jonka elokuvaoikeudet on myyty. Greben rikosromaanit Lemmikki ja Varjokuvat on palkittu niin Ruotsin kuin pohjoismaidenkin parhaina.

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Winston Graham: Poldark - Laululintu

 

Winston Grahamin Poldark-sarjan kahdennessatoista osassa Laululintu eletään 1800-luvun alkupuolta Cornwallissa. Rossin ja Demelzan lapset ovat jo aikuisia, nuorinta Henryä lukuunottamatta. Ross on jo jättänyt poliitiikan ja viettää nyt suurimman osan ajastaan kotimaisemissa, johon liittyy nyt kaivokset Wheal Grace ja Wheal Leisure ja piilossa laakson perukoilla sijaitseva kotitila Nampara.

Demelza: "Tiedätkö - oletko huomannut, kuinka kaunis aallokko on, kun se saapuu tällaiseen avaraan rantaan? Katselen sitä usein talolta. Meren pinta on sileä ja liikkuu aaltoa hitaammin. Pinta jotenkin rullautuu sisäänpäin suureksi kyttyräksi, joka kutistuu ja terävöityy rantaa lähestyessään kunnes aalto särkyy vaahdoksi."

Poldarkin ihastuttava pariskunta osallistuu toisinaan ystäviensä järjestämille kutsuille, joissa Ross harmikseen joutuu tapaamaan sir George Warlegganin, elämänikuisen vihollisensa. Yhä edelleen näiden miesten vuosikymmeniä kestänyt vihanpito vain jatkuu. Georgen ensimmäinen, jo edesmennyt vaimo Elizabeth oli Rossin entinen kihlattu, ja Georgea vainoavat yhä ajatukset Valentine-poikansa syntyperästä. 

Ross: "Toden puhuen mieleeni juolahti tänään, että vanhojen kaunojen unohtamisessa saattaa olla puolensa. Viidenkymmenen vuoden päästä vuorovesi nousee ja laskee aivan samaan tapaan kuin nytkin, meri pärskyy ja vaahtoaa, tuuli puhaltaa ja aurinko porottaa aivan samalla tavalla; mutta meitä ei enää ole - tai useampia meistä. Ei ehkä ole mahdoton ajatus, että jos olisin purrut hammasta, olisin pystynyt tänään tarjoamaan Georgelle sovinnon kättä."  

*****

Kirjan yksi keskeisin henkilö on jo aikuisuuden kynnyksellä oleva Isabella-Rose, jonka orastavaa laulajan uraa seurattiin jo edellisessä Poldark- Kaksiteräinen miekka  . Poldarkien nuorin tytär, periksiantamaton ja oman tiensä kulkija, on perinyt äitinsä kiintymyksen musiikkiin. Tytär, jossa yhdistyy äiti Demelzan tarmokkuus ja isä Rossin sinnikkyys. Ja niin nuori Bella aloittaa laulajan opinnot Lontoossa, ja päätyy pian Ranskaan. Maurice Valery, Bellaan rakastunut kapellimestari haluaa hänet esiintymään italialaisen Rossinin säveltämään koomiseen oopperaan. Sevillan parturi esitettäisiin Ranskan Rouenissa ja Bella laulaisi englannin kielellä.

Mauricen mielestä tämä oli loistava ajatus. Bellan vastustellessa hän oli todennut: "Vakuutan, ettei Englantia vastaan tunneta minkäänlaista katkeruutta. Sodasta on jo viisi vuotta ja. Napoleon on karkotettu lopullisesti." 

Ja oopperasta tulikin läpimurto Isabella-Rosen ensiesiintymiselle. Teatterin kaikki istumapaikat oli loppuunmyyty ja seuraavana päivänä arvostelut ranskalaisissa lehdissä ylistivät nuorta primadonnaa.

"Sopraano Rosinan roolissa nuori brittinäyttelijä, jolla on uskomaton ääni, ihastuttava persoona ja luultavasti loistava tulevaisuus."  

*****

Ratsastusonnettomuudessa miehensä menettänyt, Poldarkien vanhempi tytär Clowance johtaa pientä laivayhtiötä, jonka hänen miehensä Stephen perusti ennen kuolemaansa. Kahden kosijan piirittämänä lapseton Clowance yrittää luottaa ratkaisuunsa, mikä se sitten onkin ja jättää entinen taakse.

"Minä edelleen - tavallaan rakastan Stepheniä. Vaikka lopussa melkein tuntui, että vihasin häntä. Hän on kuitenkin se, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Tiedän, että nyt tietyssä mielessä muistelen sortunutta haavekuvaa ja minun kannattaisi unohtaa hänet."

*****

Valentine, George Warlegganin ja Elizabethin poika elää Selina-vaimonsa ja poikansa kanssa Place Housen kartanossa ja viettää epämääräisten ystäviensä seurassa viinanhuuruista elämää. George-isänsä kanssa hänellä ovat välit vuosien saatossa katkenneet, ja niitä hiertää Valentinen syntyperään liittyvät katkeruudet ja epäilykset.

Mustan kuun aikana syntynyt lapsi on kaksikymmentäkuusi vuotta ja kolmesataayksi päivää syntymänsä jälkeen täyttänyt kohtalon, jonka raivostunut Agatha-täti oli tämän syntymähetkellä ennustanut.

*****

Paynterit, Jud ja Prudie, jotka olivat palvelijoina Namparassa silloin, kun Ross oli tuonut nälkiintyneen tyttölapsen (Demelzan) mukanaan Redruthin markkinoilta, viettävät nyt vanhuuttaan pienessä syrjäisessä mökissä. Naapurissa asuvat Music ja Katie Thomas auttavat heitä selviytymään arjessaan, sillä ilman Thomaseita Paynterit olisivat joutuneet köyhäintaloon. Murahtelevat ja marmattavat vanhukset eivät tuota apua tunnu liiemmin arvostavan. Sen sijaan Demelza oli kiitollinen näistä Thomasien ponnisteluista, koska hän tunsi olevansa kiitollisuudenvelassa Judille ja Prudielle.

Dwight Enysin ja vaimonsa Carolinen, Geoffrey Charles Poldarkin perheen, Demelzan veljien perheiden ja monien muiden jo aiemmista Poldark-sarjan kirjoista tutuksi tulleiden henkilöiden elämää seurataan myös tässä viimeisessä kirjassa.

*****

Jotenkin tuntui tosi haikealta lukea tätä viimeistä Poldark-sarjan kirjaa. Koko sarjan myötä sain upean ja huikean historiallisen lukukokemuksen, jota mitkään sanat eivät kykene ilmaisemaan.  Yhdentoista aiemman teoksen myötä kiinnyin kaikkiin näihin lukuisiin kiinnostaviin henkilöihin ja nyt on tosi vaikea jättää heille hyvästit. Kauniit Cornwallin nummimaisemat ja kivikkoiset kalliorannat, niitä jään myös kaipaamaan. Toivoa vain sopii, että joskus vielä näistä sarjan viimeisimmistä osista tehdään myös tv-sarja, kuten alkuosan kirjoista on tehty.

*****

He ylittivät portin, kulkivat hiekkapeitteistä kivikkoa parin jaardin matkan rantakauraryppäiden lomitse ja astuivat pehmeälle hiekalle, joka painui tiiviiksi heidän jalkojensa alla. Sitten heidän edessään avautui kolme mailia pitkä kapean kullanhohtoinen hietikko, jonka vasemmalla puolella levittäytyi raukea meri ja oikealla hiekkadyynit ja niiden jälkeen tummat kalliot, joista lähimmällä Wheal Leisure savutti ja köhisi.

 

"Cornwallin maata!" hän sanoi. 

"Haistakaa! Se tuoksuu aivan erilaiselta! Olemme kotona!" 

 

Winston Graham: Poldark - Laululintu 

alkuteos: Bella Poldark 2002

suom. Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen

Gummerus 2021

arvostelukappale

751 sivua 

kuva Gummerus