Winston Graham: Kaksiteräinen miekka

kuva: Gummerus Kustannus

  

  Englanninkielinen alkuteos: The Twisted Sword 1990

  Suomentaneet: Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen

  Gummerus 2021

  710 sivua

 

 

 

 

 

 

Winston Graham (1908-2003) oli 1900-luvun menestyksekkäimpiä  ja tuotteliaimpia englantilaisia  kirjailijoita. Graham tunnetaan ennen  muuta Cornwalliin sijoittuvasta historiallisesta Poldark-sarjastaan,  joka on sovitettu jo kahdesti tv-sarjaksi.

Kaksiteräinen miekka on tv-sarjanakin tunnetun Poldark-saagan tapahtumarikas ja koskettava yhdestoista, toiseksi viimeinen osa.

- Cornwall v. 1815.

Ross Poldark saa määräyksen matkustaa Pariisiin seuraamaan tulenarkaa poliittista tilannetta. Arki Pariisissa alkaa hyvin ja Demelza nauttii seurapiirielämästä, kunnes sana Napoleonin paosta ja armeijan noususta alkaa kiiriä. Ross pidätetään vakoojana, kun Demelza ja lapset pakenevat Belgiaan. Kotirintamalla Clowancen aviomies Stephen Carrington pyrkii rikastumaan sodan varjolla. Samaan aikaan onnensa kukkuloilla oleva Jeremy Poldark kutsutaan sotavoimiin ja lähetetään Waterloon taisteluun. Sota ravistelee koko Cornwallia, ja sillä on kohtalokkaita seurauksia myäs Poldarkien perheelle. -

Ross lähetetään Pariisiin erikoistehtäviin Liverpoolin, pääministerin, toimesta.

" Mikäli otatte tehtävän vastaan, toimenkuvanne olisi täysin epämuodollinen."

Rossia pyydetään ottamaan Demelza ja lapset mukaan, jotta vaikuttaisi, että he ovat lomailemassa. Rossin tehtävä on vierailla Ranskan armeijan joukkojen luona eri kohteissa ja raportoida Liverpoolille käsityksensä vallitsevasta mielialasta. Demelza viihtyy hyvin Pariisissa ja nauttii seurapiirielämästä.

Elban saarelle karkoitettu Napoleon onnistui pakenemaan Ranskaan ja sai häntä vastaan lähetetyt ranskalaiset sotajoukot puolelleen. Bonaparte sai vallattua Pariisin ja suuren osa Ranskaa.

Demelza joutuu pakenemaan lastensa kanssa Pariisista Belgiaan. Samaan aikaan Ross Poldark otetaan vangiksi, häntä syytetään vakoilusta.

Yksi kirjan mieleenpainuvin henkilö oli mielestäni Rossin ja Demelzan nuorin tytär Isabella Rose, vasta 13-vuotias.

Matkatessaan hevosvaunuilla Belgiaan he yöpyivät majatalossa Royessa. Yllättäen Napoleonin puolalaiset peitsimiehet tulivat samaan majataloon. Demelzan seuruetta kuljettavissa vaunuissa matkasi myös pieni musta laatikko.

"Kun vihdoin ymmärrettiin,että Bonaparte valtaisi Pariisin, oli kaksi asiaa, joiden ei haluttu päätyvän hänen käsiinsä: kuningas ja kruununjalokivet." 

Juuri kun peitsimiehet alkoivat murtaa mustaa laatikkoa auki pihdeillä, Isabella Rose alkoi soittaa cembaloa.

"Samassa avoimen oven kautta alakerrasta alkoi kantautua musiikkia. Soitto ei kuitenkaan ollut yhtä varovaista ja hillittyä kuin ennen illallista. Vanhaa soitinparkaa taottiin nyt raivokkaasti. Sitten kuului tytön laulua - vahva ja soinnikkaan soinniton ääni oli epäilyksettä Isabella Rosen ääni. Mitä hän oikein lauloi? Ei ainakaan lempeätahtista, kaupunkilaishiirestä ja maalaishiirestä kertovaa sävelmää. Laulu oli tunnettu aiemmin nimellä Chant de l´Armée du Rhin, mutta siitä oli kauan sitten leivottu vallankumouksen ja tasavaltalaisuuden tunnussävel, ja Isabella Rose oli oppinut sen Etienneltä, paatuneelta jakobiiniltä."

Puolalaismiehet  pysähtyivät kuuntelemaan ja yhtyivät lauluun.

"He puhuivat jotain omalla kielellään. Heidän välillään vaikutti olevan erimielisyyksiä. Sitten vaalea upseeri totesi ykskantaan jotain alaiselleen ja asia jäi siihen. Hän kääntyi katsomaan kahta naista, jotka seisoivat hänen edessään uhmakkaasti. Tumma mies laski pihdit käsistään, pyyhkäisi univormuaan ja poistui. Upseeri sanoi jotain Jodielle, mutta puolaksi. Hän kumarsi vielä kerran Demelzalle ja meni toverinsa perässä ulos sulkien oven takanaan." 

Alakerrassa miehet kokoontuivat kuuntelemaan soittoa, jota Demelza seurasi huolestuneena porraskaiteen takaa.

"Täältä saattoi juuri ja juuri nähdä huoneeseen, jossa Bella istui cembalon ääressä. Demelza erotti tummat hiuskiehkurat, rusettinauhat ja hoikan tytön yläselän - kaikki muu jäi harteikkaiden sotilaiden taakse."

Soiton loputtua miehet tyhjensivät olutkolpakkonsa ja lähtivät hevosten kaviot kopisten mukulakivikatua pitkin eteenpäin.

Bella hyppelehti äitinsä luo yläkertaan.

"Äiti, eikö ollutkin hauskaa! Ja - tiedätkö mitä - he kaikki antoivat minulle suukon!"

Isabella Rose oli soitollaan pelastanut kruununjalokivet. 

"Taivas häntä siunatkoon", Jodie sanoi. " Hän taisi pelastaa meidät!"  

Waterloon taistelu koitui kohtalokkaaksi Poldarkien perheelle. Lopulta Napoleonin armeija hävisi taistelun. Hän antoi miestensä paeta ja yritti itsekin paeta, mutta joutui antautumaan. Hänet vangittiin ja vietiin Saint Helenan saarelle.

Mutta elämä jatkui Cornwallin nummilla. 

Katsottuani vuosia sitten tv-sarjan Poldark, kiinnostuin myös Grahamin Poldark-kirjoista. Pidän kovasti historiallisesta kaunokirjallisuudesta ja etenkin nämä tarinat tempaavat helposti mukaansa. Nytkin huomasin, että minun piti päivittää tietojani Napoleon Bonapartesta ja Waterloon taistelusta. Olivat jo osittain unohtuneet muinoisista kouluajoista.

Tässä(kään) kirjassa nuo kuvaukset sodinnan keskeltä eivät olleet mitenkään raakoja. Mutta kuitenkin parasta antia minulle olivat Cornwallin nummet ja siellä ne Rossin ja Demelzan tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset.

Onneksi vielä yhden kirjan verran saan seurata Poldarkien matkassa.

 

kuva Gummerus Kustannus

 Poldark-saagan 12. ja viimeinen osa Laululintu ilmestyy elokuussa 2021 ja se vie lukijansa Cornwallin rannikoilta 1800-luvun alun kuohuvaan Eurooppaan.