Ne leijuu, ne liitää, nuo lehdet pihlajan.
Ne ilmassa kiitää, ne maahan laskeutuu.
Ne värikkäinä loistaa, ne kengän pohjaan tarttuu, huoneeseen kulkeutuu.
Ne harja sieltä poistaa, koska kori sulkeutuu.
On lehdet pihlajapuumme pois, maahan pudonneet.
Ja marjatertut kutsuu:
Nyt pikkulinnut tulkaa ja meistä nauttikaa.
On pian lumen aika, on valkoisena maa.
Äitini Enna kirjoitti tämän runon 1980-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti