Yashar Kemal: Kuolematon ruoho

 

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23  - haasteeseen liittyen lukuvuorossa oli Kemalin Puuvillatrilogian 3. ja viimeinen osa, Kuolematon ruoho.

Kuolematon ruoho taisi olla viime haasteessa yksi niistä lukematta jääneistä kirjoista.

***** 

Koettelemusten piinaaman, hyytävän talven jälkeen Yalakin kylän asukkaat elävät nyt kesän kynnyksellä.

Todellisuus ja mielikuvat ovat vielä elävinä ahdistamassa näitä kärsimyksen uuvuttamia ihmisiä, kun he yrittävät erottaa niitä toisistaan. Kyläläisten pyhimykseksi kohottama Tašbaš, joka aiemmin katosi jäljettömiin uhmattuaan kylänjohtaja Muhtar Seferiä, palaa lopulta kylään. Seitsemän säteilevää tulipalloa kannoillaan kulkevan legendahahmon ja tämän sairaan ja murtuneen miehen yhteyttä ei kukaan kyläläisistä osaa tunnistaa. 

*****

Pitkän Alin äiti Meryemdze on jäänyt yksin kylään muiden lähdettyä taas puuvillapeltojen satoa keräämään. Hän oli jo liian vanha selviytyäkseen raskaasta vaelluksesta Tšukurovan tasangolla oleville pelloille. 

"Vanhus kuuntelee yksinäisyydessään luonnon ääniä ja kutsuu lumottuja haltioita, samalla kun hän joutuu käymään kiukkuista kamppailua päivittäisestä toimeentulostaan. Mutta mummo on sitkeä kuin erämaan ruoho, joka talven taituttua nousee aina uudestaan." 

*****

Asukkaat viekkailla teoillaan pettänyt kylänjohtaja Sefer on nyt vihattu mies, joka kostonhimoisena suunnittelee ilkeyksiä ihmisille, jotka ovat yhdessä päättäneet olla puhumatta tälle luopiolle. Jopa yksin autioon kylään jätetty Meryemdze on nyt vaaralle alttiina, kun Seferin palkkaama mies lähtee kostotoimiin.

Mutta muhtar ei tiedäkään häntä odottavasta vaarasta, kun vuorilla häpeissään piileskelevä Memedik miettii kostotoimia Seferin pään menoksi. Jouduttuaan tämän käskystä henkihieveriin piestyksi, tämä nuori ja taitava metsästäjä on päättänyt tappaa kylänjohtajan. Mutta pelko tätä tyrannimaista miestä kohtaan johtavat Memedikin tekoon, jonka seuraukset ovat odottamattomat.

*****

Kuten aiemmissa Puuvillatrilogian kirjoissa, tässäkin teoksessa kuvastuu taas elämän raadollisuus, ja kuinka viha ja kateus saa pahuuden nousemaan. Raskaassa köyhyydessä voimaa tuntuvat kuitenkin toisilleen antavan kylän "yhteen hiileen" puhaltavat asukkaat, ja toisista välittäminen huokuu vahvana kirjan tarinassa. Arkisessa pärjäämisessä voimanlähde ammennetaan luonnosta, myyttisistä tarinoista ja muinaisista sankariteoista.

Olen miettinyt, mikä on se taika, joka tekee Kemalin teoksista niin kiinnostavia? Kertomuksissa kansanperinteen kuvaaminen, tarunomaiseen kerrontaan liittyvät uskomukset, ja niistä ammennetut voimat tulevat päällimmäisinä mieleeni. Taianomainen tunnelma ja kerronnan kauneus.

"Miljoonat pikkuruiset välkkyvät valot liikkuivat kohti länttä. 

Yö pysähtyi, valo, kirkkaus, pimeys, kaikki oli hiljaa. 

Vain pikkuruiset välkkyvät kirkuvat valokipenet liikkuivat."  

*****

Yashar Kemal

Kuolematon ruoho

alkut.Ölmez otu

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 3. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1979

Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

Yashar Kemal: Maa rautaa, taivas kuparia

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23  - haasteeseen liittyen lukuvuoron sai Kemalin Puuvillatrilogian toinen osa.

*****

Yalakin kylän asukkaat ovat palanneet takaisin vuoristossa sijaitseviin majoihinsa. Takana on pitkä ja rasittava matka Tšukurovan tasangolla sijaitseville puuvillapelloille. Puuvillasato kitukasvuisilla pelloilla oli tuottanut pettymyksen ja edessä oli köyhääkin köyhempien poimijoiden kotimatka. Kyläläiset syyttävät tapahtuneesta kyläpäällikkö muhtar-Seferiä, jonka kieroilun takia kyläläiset jäivät vaille vuosittaista ansiota. Toinen syypää tapahtuneeseen oli heidän mielestään Vanha Halil, joka oli yllättäen kadonnut pelätessään kyläläisten kostoa. 

Masentuneet kylän asukkaat piiloutuvat mökkeihinsä, koska pelkäävät kauppias Adilin saapumista. On tullut aika maksaa takaisin vuoden aikana kertyneet velat, joita kauppias on tulossa  perimään. Mutta eiväthän he pysty nyt niitä maksamaan. Pelko on lamaannuttanut kylän ja asukkaat kyyhöttävät nälissään kylmissä majoissaan. Ruokatavarat ja muu omaisuus, karjaa myöten on piilotettu luoliin, koska he pelkäävät kauppiaan vievät ne maksuna veloista. 

Rahattomina ja epätoivoisina heidän on vain jotenkin jatkettava elämää. Pitkän Alin perhe on yksi noista kylän asukkaista, jonka olisi selvittävä tulevasta ankarasta talvesta.

"Heidän ainoa lehmänsä, vasikka ja kolme vuohta makasivat huoneen takanurkkaan tuodun heinäkasan vierellä. Oli kylmä loimuavasta tulesta huolimatta. He tarvitsisivat lisää karjaa lämmittämään majaa hengityksellään". 

*****

Olisiko pelastus siinä, jos koko kylä lähtisi majoistaan ja kauppias näkisi vain aution ja tyhjän kylän saapuessaan velkoja perimään. Mutta minne he menisivät keskellä kylmää talvea? Vuorilla oleviin luoliin vai kauas Pitkään Laaksoon, jossa legendan mukaan monet olivat kohdanneet kuolemansa?

Ainoa rohkea kylässä on Tašbaš-niminen mies, ja häneen kyläläiset nyt takertuvat. Mielikuvitusten saattelemina Tašbašista kehitellään pyhä mies, jonka esi-isistä ja heidän ihmeteoistaan kerrotaan tarinoita.

Muhtar-Sefer on kiukkuinen, koska vaikutusvalta kyläläisiin tuntuu siirtyvän häneltä tälle sairaatkin parantavalle pyhälle miehelle.

"Tuntuu kuin ne tarinat syntyisivät aivan itsestään, maasta, kallioista,puista, aivan kuin niitä virtaisi kylään tuolta suurelta avaralta arolta."  

*****

Kemalin mestarillinen tarinankerronta jatkuu soljuvana jo tutuksi tulleiden henkilöhahmojen elämää seuraten. Nyt pieni turkkilaiskylä elää vuoriston lumimyrskyjen keskellä talven ankaraa aikaa. Luonnon ja ihmisen rinnakkaiselo kuvastuu silmiinpistävän kiinnostavasti tarinan edetessä. Suolana ovat kaikki sukujen ja heimojen vuosikausien aikana syntyneet uskomukset ja tarinat, joita kirjan sivuilla hypähtää esiin. Kemal on kieltämättä kerronnallaan lumonnut minut, niin taiturimaisesti hän vie lukijan kirjojensa maailmaan. Kaiken kurjuuden keskellä kumpuaa tässäkin tarinassa usko uuteen.

"Ja eräänä aamuna he avasivat silmänsä ja kevät oli tullut." 

*****

Yashar Kemal

Maa rautaa, taivas kuparia

alkut. Yer demir Gök Bakir

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 2. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1978

 

 Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

Yashar Kemal: Puuvillatie

 

 

 

💛   @tiianlukupaivakirja n #syksynkeltaisetlehdet23 - haasteen myötä oli parin vuoden jälkeen taas mukava palata Yashar Kemalin mainioon tarinankerrontaan. Aikaisemman #syksynkeltaisetlehdet - haasteen aikana todella koukutuin Kemalin kirjoihin.

 

*****

 

Puuvillatie aloittaa Puuvillatrilogian, jonka turkkilainen kirjailija Yashar Kemal kirjoitti jo yli 60 vuotta sitten. Itsekin puuvillanpoimijana työskennellyt Kemal on todella virtuoosimainen tarinankertoja, niin koukuttavasti hän kuljettaa lukijaa tässä(kin) tarinassa.

 

*****

 

Yalakin vuoristokylän asukkaat aloittavat jokavuotisen vaivalloisen vaelluksen alas Tšukurovan tasangolle, jonka puuvillapeltojen sato turvaa heidän tulevan talven elantonsa. Kyläläisten on nyt vain odotettava päivää, kun 80-vuotias Vanha Halil menee kylänjohtajan, muhtar-Seferin luokse ilmoittamaan puuvillasadon kypsymisestä:

 

"Terve, vanhan päämiehemme Hidirin poika, tuuliohdake on tullut. Olen nähnyt massoittain niitä kiitämässä taivaalla kuin kurkiaura kohti Tekešin vuorta. käske kyläläisten laittautua valmiiksi kolmessa päivässä." 

 

Koko kylä jätetään pariksi kuukaudeksi autioksi, kun kaikki sen asukkaat lähtevät tälle raskaalle matkalle. Kiire on kova, ja kyläpäällikön nimeämä vahti juoksee hoputtamassa lähtijöitä:

 

"Vauhtia, muut kylät ovat jo ehtineet Tšukorovaan. Vetelehtijöitä rangaistaan kyläneuvoston ja muhtarimme käskystä." 

 

Vanha Halil on nyt kuitenkin viivytellyt lähtömerkin antamista, koska pelkää edessä olevaa taivallusta. Mukaan oli lähdettävä, koska yksin autioon kylään jäädessään hän kuolisi nälkään. Pitkän Alin perhe jää muista jälkeen, kun Alin äidin ja Vanhan Halilin vanhuuden heikkous hidastavat vuoristossa etenemistä. 

*****

 

Uskaltaako kukaan kylän asukkaista nousta kapinoimaan Sefer-muhtaria vastaan, kun tämä, lahjuksia vastaanottava kyläpäällikkö riistää heidän muutenkin niukkaa elantoaan pakottamalla perheet työskentelemään kitukasvuisilla puuvillapelloilla?

 

*****

 

Yashar Kemalin luoma kuvaus turkkilaisten maaseudun asukkaiden arjesta on niin ilmiömäisesti kerrottu, että tarun ja todellisuuden rajan erottaminen on useimmiten melkoisen mahdotonta tarinan uskomattomissa tapahtumissa. Ja uskomattomia tapahtumia tässä mukaansatempaavassa selviytymistarinassa kyllä riittää. Lukiessani tarinan kurjan perhekunnan "raahustamista" vaikeakulkuisen maaston halki kohti elämänsä tärkeintä kohdetta, en tiennyt itkeäkö vai nauraa, niin absurdilta tämä taivallus näyttäytyi. Uskomattoman taitavasti kirjan sivuilla oli kuvailtu ihmisten keskinäisiä kiihkeitä keskusteluja; riitoja ja sovintoja, mielistelyjä, uhkailuja, herjauksia ja "takinkääntämisiä". Ylistysten ja herjausten keskittäiset vuoropuhelut, välillä ajatukset ryöppysivät ilotulitusten lailla. Ilmiömäistä kerrontaa kaiken kaikkiaan, minuun tämä kyllä osui ja upposi. 

 

"Suutuksissa! Vai suutuksissa. Niin vihainen että en ikinä anna sinulle anteeksi, niin totta kuin nimeni on Meryemdze, en sittenkään kun luuni hankautuvat toisiinsa haudassaan."

 

*****

Yashar Kemal

Puuvillatie

alkut. Ortadirek

suom. Eva Siikarla

Puuvillatrilogia 1. osa

Tammi Keltainen kirjasto 1977

 

Yashar Kemal on turkkilainen kirjailija, joka syntyi 1922 pienessä Cilicien kylässä Etelä-Anatoliassa. Lapsena hän kuunteli mielellään kotiseutunsa kiertäviä runonlaulajia ja esitti itse heidän runojaan. Hän toimi lukuisissa ammateissa, mm. puuvillanpoimijana, tehtaantyöläisenä ja suutarina, ja perusti lopulta konekirjoitustoimiston auttaakseen lukutaidottomia laatimaan kirjeitä ja anomuksia.

 

Tiina Pihlajamäki: Siitä ei voi kertoa

 

Muutama vuosi sodan jälkeen, asuessaan jo toisessa kaupungissa, Mirjana palaa usein öisten unien mukana keskelle sodan kauhuja. Painajaisina tajuntaan vyöryvät muistikuvat vankileiriajalta, jossa hän joutui olemaan melkein vuoden ajan. Tiilimuurien ja piikkilanka-aitojen ympäröimä vankila ja siellä tapahtuneet asiat oli kauhukuva, jota ei voinut unohtaa. Oli niin paljon asioita, mistä ei voinut kertoa.

"On unohtamista ja unohtamista. Toinen on sitä ettei muista vaikka haluaisi, toinen on sitä ettei halua muistaa. Minä muistan kaiken mitä haluan ja enemmänkin."

*****

Sota riehuu jossain Euroopan kolkassa. Sotilaiden tankit ja rekat vyöryivät kaupungissa sijaitsevan tehtaan porteille, estäen ihmisten töihin menon. Isän jätettyä perheen Mirjana joutuu äidin ja veljiensä kanssa jättämään kotikaupunkinsa ja pakenemaan sukulaisten luo. Myöhemmin sieltä palattuaan hän joutuu äitinsä kanssa sotilaiden vangitsemaksi ja heidät kuljetetaan pahamaineiselle vankileirille.

Leirillä oli erillinen siipi, naistentalo, jossa kuulustelun varjolla tehtävä raaka naisiin kohdistuva väkivalta sai Mirjanan pelkäämään äitinsä puolesta. Milloin äiti olisi yksi niistä vangeista, joka yllättäen katoaa? Kaikki se brutaali vallankäyttö, raiskaukset ja pahoinpitelyt jonka kohteeksi vartijat naisvankeja päivittäin alistivat, oli karmeaa nuoren tytön tajuta. Kaiken sen Mirjana saattoi kuulla vankilan käytävillä salaa liikkuessaan.    

"Menetät luottamuksen asioihin, joihin olet siihen mennessä uskonut. Alat tajuta, että tämä onkin elämää puhtaimmillaan: selviytymistä ja vahvemman oikeutta."

*****

Kaikki nuo menneet tapahtumat Mirjana joutuu käymään läpi uudelleen joutuessaan todistajaksi sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, kun Mirjanan äidin oikeudessa kertomat asiat vaativat uusia todistajia. Ja niin Mirjanasta tulee sotarikostuomioistuimen nuorin todistaja hänen aloittaessaan tuon raskaan prosessin.

*****

Kirjan fiktiivinen tarina pohjautuu sodanaikaisiin tapahtumiin Balkanilla. Muutama vuosi sodan päättymisestä pidetään sotasyyllisyysoikeudenkäynti, ja se pakottaa nuoren naisen palaamaan muistoissaan noihin menneisyyden kipeisiin tapahtumiin. Oli tullut aika kaivaa esiin ne julmimmatkin asiat, joista äiti ei ollut halunnut puhua. Nyt oli aika kertoa kaikki se, mistä ei ollut aiemmin voinut kertoa.

Nuoren tytön näkökulmasta kertovan, kirjan tarinan kuvaukset ovat yllättävän todentuntuisia, niin taitavasti kirjailija on saanut tämän todellisuuteen pohjautuvan fiktiivisen kertomuksen kuvattua. Koskettava ja surusävytteinen kertomus saa pohtimaan, voiko tällaisen kokemuksen uhriksi joutunut koskaan unohtaa?

*****

Tiina Pihlajamäki

Siitä ei voi kertoa

Atena 2003

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta 💝 

 

Ariel Lawhon: Koodinimi Hélène

kuva Docendo

 

Eletään vuotta 1936 kun australialainen toimittaja Nancy Wake tapaa työmatkalla Pariisissa ollessaan Henri Fioccan, josta tulee hänen elämänsä suuri rakkaus. 

Saman vuoden aikana Nancy joutuu todistamaan juutalaisiin kohdistuvia julmuuksia ollessaan työmatkalla Wienissä. Ruskeapaitojen silmittömän brutaalien terroritekojen seuraaminen saa Nancyn tekemään päätöksen, joka johtaa hänet keskelle toisen maailmansodan taisteluita. Nancy oli muutama vuosi aiemmin haastatellut Hitleriä, ja häpeää nyt myöntää aliarvioineensa miehen vaikutusta maailman tuleviin tapahtumiin. 

*****

Elämä saksalaisten miehittämässä 1940 vuoden Ranskassa, jonne Nancy on miehensä kanssa muuttanut, on erittäin vaarallista. Ranskan vastarintaliikkeeseen liittynyt Nancy koulutetaan vakoojaksi ja hänet pudotetaan laskuvarjolla keskelle sissisotaa, jossa hänet tullaan tuntemaan koodinimellä Hélène.

*****

Ja niin tästä nokkelaälyisestä ja rohkeasta naisesta tuli taistelutantereella tasavertaisesti kohdeltu johtaja, joka johti hyökkäyksiä saksalaisten asemiin. Hän oli se saksalaisia piinannut hurjapäinen vakooja, jolle Gestapo antoi nimen Valkoinen hiiri. 

"Huulipunalla on vahva vaikutus siksi, että se häiritsee keskittymistä. Miehet eivät näe kiukun leimahduksia naisen silmissä eivätkä huomaa, vaikka naisen käsi olisi nyrkissä. He näkevät naisen, eivät soturia, ja siitä saan yliotteen. En pysty antamaan kunnolla turpiin enkä kantamaan aikuista miestä taistelutantereen poikki, mutta pystyn maalaamaan huuleni kuin henki olisi siitä kiinni. Ja totta puhuen tätä nykyä se usein onkin." 

*****

Koodinimi Hélène on huikaisevan jännityksentäyteinen, tositapahtumiin perustuva tarina, joka on fiktiivinen kertomus Nancy Waken saavutuksista brittijoukkojen agenttina toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen Wake oli yksi palkituimmista naisista, jonka saavutukset jäävät toisen maailmansodan historiaan. 

Kirjan henkeäsalpaava tarina oli niin tuskallista luettavaa, että keskeytys lukemisessa oli ajoittain paikallaan. Muistutus tapahtumien todenperäisyydestä oli koko ajan läsnä ja tietoisuus siitä kuinka paljon henkilökohtaisia uhrauksia nämä kirjan tapahtumat pitävät sisällään. 

Tämä oli taas yksi niistä kirjoista, joka jätti vahvan jäljen lukumuistiin pitkäksi aikaa. 

*****

Ariel Lawhon

Koodinimi Hélène 

alkut. Code Name Hélène

suom. Päivi Rekiaro

Docendo 2023 Harper Collins 

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

Kristee Mays Photography

 

Ariel Lawhon on kriitikoiden ylistämä amerikkalainen bestseller-kirjailija, jonka tuotanto käsittää hiustoriallisia teoksia.Lawhonin teoksia ovat mm. I was Anastasia Venäjän tsaarin tyttärestä ja Flight of Dreams ilmalaiva Hindenburgin viimeisestä lennosta.