Matti Rönkä: Surutalo

 

kuva Gummerus

Jukka palaa vuosien poissaolon jälkeen kotiseudulleen isänsä kuoleman jälkeen. Perillä odottaa perintönä vanha kotitalo, isän rakentama rintamamiestalo, jonka Jukka lunasti itselleen maksettuaan kaikki velat, joita velipoika Timppa oli vuosien kuluessa kiinteistöä vastaan ottanut, lupaa kysymättä. Tilalla oli myös puusepän verstas, jossa käsistään taitava isä vietti suurimman osan ajastaan. Sodassa haavoittunut, katkeraksi muuttunut mies, jonka nuoruus ja jalka olivat menneet noina vuosina. 

Nuorena evakkona Impilahdelta tullutta ja nyt jo edesmennyttä äitiään Jukka muisteli lämmöllä. Äiti oli joutunut jättämään kotiseutunsa, mutta koskaan hän ei Jukan muistin mukaan haikaillut noiden Karjalan koivikoiden perään. Mitään muistoja äidistä Jukalla ei ollut, ja se tuntui hänestä surulliselta. Isoveli Timppa sitä vastoin muisti äidin äänenkin ja tuoksun. 

Lapsuus ja nuoruus isän äkkipikaisuuden täyttämässä ilmapiirissä, elämä silloin ei Jukan muistoissa ollut onnellista eikä ihanaa, vaan hän tunsi olleensa köyhän ja rikkinäisen kodin lapsi. 

Heikki-setä oli Jukan muistoissa se turvallinen ihminen, jota jokainen lapsi elämässään tarvitsee. Olihan isäkin sitä, mutta aina kuitenkin hänen kanssaan oli pelko läsnä. Ja tuo pelko oli seurannut Jukan elämässä, piti pinnistää saadakseen arvostusta ja todistaa olevansa fiksu. Hakea syy lapsuudesta, kun on itseensä tyytymätön. 

*****

Kirjassa seurataan nuoren pojan kasvua aikuiseksi; intohimoista nuoruusaikaa kotikylän tanssilavalla ja maalaispojan opiskeluaikaa 80-luvun Helsingissä. Ja kuusikymppisen miehen paluuta takaisin kotiin, myös muistojensa lapsuuteen.  

Surutalo on kahden veljeksen tarina, kahdet erilaiset muistot elämästä sodan traumauttaman isän kanssa. Sukellus sukupolven yli periytyneisiin vammoihin, joita molemmat veljekset nyt yrittävät ymmärtää. Rönkä on kuvannut erittäin todentuntuisesti sodanjälkeistä aikaa suomalaisella maaseudulla, ja sitä sukupolvea, joiden elämään takana ollut sota jätti syvät haavansa. Kirjan sivuilta välittyi kuitenkin positiivisuus, yritys ymmärtää tehdyt ja tekemättömät. 

"Isänä se ei sitten osannutkaan olla."

Kiinnostavasti kerrottu tarina siitä, miten me muistamme lapsuudessa tapahtuneet asiat. Syrjäyttävätkö hyvät muistot lopulta taakseen ne huonot?

"Ei helvetti," toistin. "Kohta sinä sanot että se lelli meitä eikä ollut ankara. Eikä lyönyt." "No en sano. Mutta turha väittää, ettei isä olis meitä tarkkaan seurannut. Oo kiitollinen. Saat kuusikymppisenä melekein onnellisen lapsuuven." Timppa päätti.

Matti Rönkä

Surutalo

Gummerus 2021

 

kuva Liisa Valonen

 

Matti Rönkä on syntynyt vuonna1959 Outokummussa ja asuu Helsingissä. Röngän kirjat ovat saaneet kiitosta kielestä, yhteiskunnallisuudesta ja huumorista, ja niitä on julkaistu parillakymmenellä kielellä. Surutalo on Röngän yhdestoista romaani.