 | |||
| kuva Gummerus |
Maria Foukara työskentelee opettajana ja elää pienessä puutalossa, joka oli ennen toiminut Kungsuddin kartanon puutarhurin asuntona. Uusperheeseen kuuluu Marian poika Vincent, syöpätutkijana työskentelevä aviomies Samir ja tämän tytär Yasmin, Marian bonustytär.
Marian äiti suhtautui epäilevästi ranskalaiseen Samiriin, tähän ulkomaalaiseen kitaraa soittelevaan lääkäriin. Miksi Marian aina piti rakastua ulkomaalaisiin? Olihan Vincentin isä, Marian kanssa seurusteleva irlantilaismuusikkokin häipynyt jo ennen pojan syntymää. Maria oli kasvattanut yksinhuoltajana Downlastaan, kunnes tapasi Samirin ja avioitui tämän kanssa.
Yasminista ja Vincentistä tuli läheiset ja myös Maria tunsi aluksi kiintymystä tyttöön. Olihan Yasmin kokenut lapsena musertavan menetyksen, kun hänen äitinsä ja sisarensa olivat kuolleet auto-onnettomuudessa.
Vincent rakasti leipomista ja ruoanlaittoa, ja oli tarkka ja huolellinen keittiössä. Eikä vain siellä. Kenelläkään muulla perheestämme ei ollut luontaista taipumusta siisteyteen. Samir ja minä emme saaneet kotia pysymään järjestyksessä, ja Jasmin oli kuin pyörremyrsky, joka jätti jälkeensä roskia, vaatteita ja meikkejä.
*****
Sitten tulee se päivä, jolloin uusperheen elämä muuttuu painajaismaiseksi; Jasmin katoaa ja kohta Tukholman seudun korkeimmalta kohdalta graniittikalliolta, Kungsklippanilta löytyy Yasminin saappaat, ja toisen varressa on jäähyväiskirje.
Samiria aletaan epäillä Yasminin katoamiseen liittyen. Maria loukkaantuu, kun poliisit ristikuulustelevat heitä. Hänen mielestään poliisien tehtävä olisi auttaa heitä, eikä syynätä heidän elämäänsä.
Lopulta Samir joutuu pidätetyksi, puhutaan jopa kunniamurhasta; voiko Samirin tausta liittyä juttuun, hänen arabialainen perintönsä? Hän tuli kulttuurista, jossa oli tarve hallita naisia, myös omaa tytärtään. Oliko syntyperä voinut vaikuttaa hänen tekemisiin, sitä mietti myös Maria. Mutta voiko kukaan murhata omaa tytärtään?
Yasminilla ja Samirilla oli ollut aina kiivas suhde. Lämmin, mutta tulvillaan tunteita, joita oli ilmeisesti pakko purkaa huutamalla tai joskus jopa heittämällä lasi tai lautanen seinään.
Pian Samirin oikeudenkäynnin ja hänen syytteestä vapautumisensa jälkeen kaikki taas muuttuu, kun Kungsuddin kartanon läheisestä metsässä paljastuu yllättävä kuolemantapaus.
Juttujen keskiössä on Keskusrikospoliisin tutkija Gunnar Wijk, joka yhdessä kollegoidensa kanssa alkaa tutkimaan Yasminin katoamisen ohella myös tätä uutta rikosta. Gunnarin elämä on kuin ajelehtimista kaarnalaivalla, vailla tarkoitusta ja päämäärää. Töiden lisäksi hänen iltoihin ja öihin kuului rakkaudennälkäisten naisten ilahduttaminen. Menetettyään vaimonsa hänen koko elämänsä romahti.
*****
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin merestä löytyy muovimatto, joka sisältää ihmisen luita ja pienen delfiinikorvakorun. Saako kohta eläkkeelle jäävä rikostutkija Gunnar Wijk vihdoin Yasminin jutun päätökseen?
Gunnar: Kaikki muuttui sinä talvena kaksikymmentä vuotta sitten. Mikään ei mennyt niin kuin olin uskonut, ja sen jälkeen en uskonut mihinkään.
*****
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen aikajaksoon ja tarinan henkilöt kertovat jokainen oman versionsa niihin liittyen. Marian epäilyt aviomiehestään, tunsiko hän lainkaan tätä rakastamaansa miestä?
Erityisen paljon pidin Vincentin kertomaa tarinaa tapahtumista, kaunista kerrontaa downlapsen ajatusten kautta; "Mietin, että joku saattoi olla surullinen, ja siinä tapauksessa voisin lohduttaa häntä, koska olin tosi hyvä lohduttamaan. Se oli yksi asioista, jonka osasin parhaiten."
*****
Kirja on psykologisesti jännityksellinen ihmissuhdedraama, jossa valheet toisensa perään ympäröivät ihmisten elämää ja tekevät siitä ennalta-arvaamatonta. Totuus ja valhe kietoutuvat toisiinsa, ja ennakkokäsitykset muuttuvat monien asioiden kohdalla. Voiko kaiken satuttamisen jälkeen olla enää haaveita sovinnosta? Vai ovatko kaikki valheet repineet sellaiset haavat, joita aikakaan ei voi parantaa?
Camilla Grebe on yksi minun suosikkidekkaristeista. Tässäkin dekkarissa kerronta kaikkine yllätyksineen etenee kutkuttavalla jännityksellä ja mutkikkaat juonenkäänteet pitävät totisesti tässä tarinassa lukijan otteessaan. Ainakin minut ne saivat harhailemaan monta kertaa "väärälle polulle", mikä tekeekin dekkareihin uppoutumisesta niin herkullista, joskus jopa karmaisevan herkullista.
Oikean ja väärän välinen ero on hiuksenhieno,
kuin veteen piirretty viiva.
Camilla Grebe
Veteen piirretty viiva
alkuteos: Alla ljuger 2021
suom. Sari Kumpulainen
Gummerus 2021
kuva Ulrica Zwenger
Moninkertaisesti palkittu Camilla Grebe on Ruotsin tämän hetken kiinnostavin jännityskirjailija. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa oli Kun jää pettää alta, joka on käännetty jo 20 kielelle ja jonka elokuvaoikeudet on myyty. Greben rikosromaanit Lemmikki ja Varjokuvat on palkittu niin Ruotsin kuin pohjoismaidenkin parhaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti