Sari Aro: Nukkuvan jättiläisen laakso

kuva Gummerus

 

Koskettava kasvutarina, kiellettyä rakkautta, ja maailmanhistorian suuria mullistuksia. Sari Aron romaani kertoo Brasilian suomalaissiirtokuntaan muuttaneesta naisesta.

*****

Nuori Alina on jättämässä taakseen lapsuutensa kotimaisemat, noustessaan laivaan  joka tulee viemään hänet uuteen ja tuntemattomaan maahan. Höyrylaivan irrotessa satamasta taakse jäävät Kuopio ja Kallavesi. Koti-ikävissään Alina miettii isän päätöstä lähettää tyttärensä kauas Brasiliaan perustettuun suomalaissiirtokuntaan, sillä sinne hän on nyt matkalla tätinsä kanssa. Fanni-tädin ja hänen miehensä Johanin unelmissa elää kuva ikuisesta kesästä. Edessä on elämä rauhallisessa paratiisissa, jossa ei ole puutetta mistään. Unelma vapaudesta, sellaiseen isä on Alinan lähettämässä. Mukana pitkällä laivamatkalla kulkevat muistot kuolleesta äidistä ja pikkusiskosta.

"Loppumatkan tuulisina iltoina Alina meni yksin seisomaan laivan kannelle. Hän lauloi tuuleen, lauloi valaille niin kuin kuvitteli niiden laulavan, hymisi ja hyräili valaiden kanssa, vaikka ei nähnyt eikä voinut kuulla niitä, mutta hän tiesi, että jossakin aaltojen pimeissä kätköissä ne olivat niin kuin äiti ja Rauha olivat jossakin taivaalla." 

*****

Jättiläismäisen vuorijonon vartioima laakso tuntuu aluksi paratiisilta maan päällä, mutta pian siirtokunnassa vallitsevat ahtaat säännöt alkavat jakaa asukkaita kahteen leiriin. Viljelyksillä riittää töitä aamusta iltaan, ja jaetut tontit odottavat talojen valmistumisia. 

"Miehet kesyttivät villiä maata mielissään suuria toiveita. Toiveita maanpäällisestä paratiisista ja saumattomasta yhteydestä luontoon ja Jumalaan."

*****

Siirtokunnan ulkopuolella, Pakanoidenmutkan pyykkipaikalla Alina seuraa sateenkaarenkirjavissa mekoissaan ja huiveissaan oudolla kielellä laulavien naisten pyykinpesua. Heidän joukossaan olevasta nuoresta Desirestä tulee Alinalle tärkeä ystävä, jonka luota hän tuntee nyt löytäneensä oman maanpäällisen paratiisinsa.

"Jakarandapuun alla Alinan käsivarret heijasivat, jalkaterät tamppasivat ympyrää. Hän kadotti jälleen itsensä. Kuin kotka hän kohosi irti maan varjoista, sukelsi pelkosydämen lailla takovaan rytmiin, salaperäisiin sanoihin, jotka olivat täysin muuta kuin maailmassa oli tähän asti ollut."

*****

Siirtokunnasta matka vie Rio de Janeiroon, jonka kiihkeästi sykkivään elämään Alina tempautuu mukaan, koska muutakaan vaihtoehtoa hänellä ei tunnu olevan. Tultuaan kauas hänen on pitänyt löytää sisältään rohkeutta ja voimaa, koska uskallusta uuteen on vaatinut koko hänen tähänastinen matkansa. Onhan hän uskaltanut lähteä kotimaastaan tälle elämänpituiselle matkalle.  

Voisiko olla niin, että väkevin rohkeus syntyy silloin, kun on pakko, kun ei ole vaihtoehtoa.

Alina tunsi olevansa muukalainen kahden maailman välissä, löytäisikö hän koskaan omaa paikkaansa? Elämä, joka ei oikeasti ollut hänen elämäänsä, sitäkö hän eli?

*****

Nukkuvan jättiläisen laakso tempasi minut kiinnostavalle matkalle, kansalaissodan jälkeisten epävakaiden olojen keskeltä Suomesta kauas Brasiliaan.

Tunne siitä ihmetyksestä, minkä nuori suomalainen Alina sai kokea astuessaan uuvuttavan laivamatkan jälkeen niin täysin erilaiseen maailmaan oli niin todentuntuisesti ja mielenkiintoisella tavalla kuvattu kirjan sivuilla. Brasilian luonto, jakarandapuiden vaaleanvioletit kellokukat ja kaikki ne linnut; varsinkin papukaijojen värikirjo oli hätkähdyttävän upeasti maisemaan maalattu.

"Hetkessä luonto rehenteli, ylvästeli, räiskyi värejä, kevyessä tuulessa palmujen lehvät ja peikonlehdet heijasivat, flamingonkukkien kukinnot kumartelivat ja nyökyttelivät, lyyraviikunoiden lehdet huojuivat, oli kuin ne tanssisivat capoeiraa sulavasti ja nautinnollisesti, taistellen katsojien huomiosta."

Voiko tuon kaiken kauniimmin kuvailla?  

Kirjan tarinan kautta oli myös nautinnollista viettää aikaa Alinan rakkaan ystävän Desiren vanhempien savimajassa ja kuunnella iäkkään isoäidin kertomia kansansatuja, jotka liittyivät tähän luonnon kanssa sopusoinnussa elävään heimoon.

"Sinä olet rohkea kuin jaguaarityttö."   

Sari Aro

Nukkuvan jättiläisen laakso

Gummerus 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Liisa Valonen

 

Sari Aro (s. Kuopiossa, asuu Espoossa) on kokenut journalisti ja työskentelee Ylen televisiouutisten tuottajana. Hän on opiskellut kirjoittamista myös Kriittisessä korkeakoulussa. Meksikossa asunut Aro on viehättynyt Etelä-Amerikan kulttuureista. Tositapahtumista sysäyksensä saanutta Nukkuvan jättiläisen laakso-esikoisromaania varten hän teki tutkimusmatkan Brasiliaan.