 |
| kuva S&S |
Kahdeksan luku- ja kirjoitustaidotonta naista kokoontuu salaa tallin heinäparvelle keskustelemaan käsittämättömistä ja hirveistä yöllisistä tapahtumista, joita he ovat keskuudessaan joutuneet kokemaan. He asuvat bolivialaisessa mennoniittayhteisössä, joka elää irrallaan muusta maailmasta. Naiset eivät osaa asuinmaansa kieltä, koska yhteisössä puhutaan vain keskiaikaista kieltä, ja sitä osaavat vain miehet.
Naiset lähtevät salaisiin kokouksiinsa, jotka pidetään miesten lähtiessä töihinsä yhteisön ulkopuolelle. Pöytäkirjaa kokouksessa keskutelluista asioista on pyydetty pitämään August Epp, nuori poika joka oli lähtenyt yhteisöstä, mutta palannut sinne takaisin.
*****
Viimeisen viiden vuoden aikana melkein jokainen siirtokunnan nainen ja tyttö on tainnutettu ja raiskattu, ja aikaisemmin moni uskoi, että asialla olivat aaveet tai Saatana ja että naisia kenties rangaistiin heidän synneistään. Lainvalvontansa itse hoitava Molotschnan siirtokunta oli päättänyt, että naisten piti antaa raiskaajille anteeksi saadakseen pitää omat taivaspaikkansa. Jos he eivät sitä tee, niin heidän pitää lähteä siirtokunnasta ulkomaailmaan, joka on heille täysin vieras paikka. Heidän pitäisi nyt valita anteeksiannon ja iäisen elämän välillä.
"Meitä on kohdeltu huonommin kuin eläimiä ja itse asiassa Molotschnan eläimet ovat paremmassa turvassa kuin Molotschnan naiset ja niistä myös pidetään parempaa huolta." ... "Sillä tavallako me haluamme opettaa tyttäriämme puolustautumaan - pakenemalla? Ei pakenemalla vaan lähtemällä."
*****
Syvälliset keskustelut kokouksissa johtivat pian äänestykseen, joka suoritettiin kuvilla, koska naiset eivät osanneet lukea. Piirroksista heillä oli nyt valittavana kolme vaihtoehtoa: Ei tehdä mitään, jäädään ja taistellaan, tai lähdetään.
Naiset julistivat manifestin, vaikka eivät tunteneet koko sanaa. He päättivät kolme asiaa, joita halusivat ja joihin heillä oli oikeus: "Haluamme että lapsemme ovat turvassa. Haluamme pysyä uskossa vakaina. Haluamme ajatella."
"Niin, koska emme osaa lukea emmekä kirjoittaa, olemme aina alakynnessä, kun aletaan keskustella Raamatun tulkinnoista.... - Tottelemattomuus? Mutta se ei ole oikea sana kuvaamaan meidän lähtöämme. Se on sana, jota Molotschnan miehet käyttäisivät, mutta ei Jumala."
August: "Ehkä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Molotschnan naiset olivat itse tulkinneet Jumalan sanaa."
*****
Mutta minne päin naisjoukko lapsineen lähtisi? Kartasta ei olisi apua, koska kukaan ei osannut sitä lukea. Ona oli naisista se, jolle August piti oppitunnin suunnistamisesta. Etelän risti, Crux oli kirkas tähtikuvio, joka tulisi johdattamaan naiset lapsineen matkalle uuteen elämään, muutokseen.
August: "Näin pienen pilkahduksen kärrysaattueesta koulun takana."
*****
Naiset puhuvat on riipaiseva, järkyttävyydessään todella koskettava, tositapahtumiin perustuva tarina, joka on saanut inspiraationsa bolivialaisen mennoniittayhteisön tapahtumista 2000-luvulla. Tarina alistettujen naisten rohkeudesta muuttaa elämäänsä, tuntemattomaan maailmaan heittäytyminen ja yhteinen vankka usko selviytymisestä. Tarina puhumisen voimasta, ja yhteisestä uskalluksesta aloittaa muutos, löytää keino selviytymiseen.
Vakava-aiheisen, tunteikkaan ja lämminhenkisen kerronnan sisältä löytyi ajoittain humoristisiakin pilkahduksia. Ajatuksia herättävä ja tunteisiin menevä tarina jätti vahvan lukujäljen ja liikuttavan mieleenpainuvia olivat kirjan viimeiset lauseet.
"Hymyilen. Näen että maailma kääntyy itsensä ympäri kuin aallot, mutta ilman pidättelevää merta tai rantaa. Pöytäkirjoilla ei ollut mitään tarkoitusta. On pakko nauraa."
"Tarkoitus oli se, että minä kirjasin sen, naisten puheen. Elämän."
*****
Miriam Toews
Naiset puhuvat
alkut. Women talking 2018
suom. Kaisa Kattelus
S&S 2021
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 |
| kuva Carol Loewen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti