Viola Wallenius: Koti Keniassa

kuva Otava

Viola Wallenius

Koti Keniassa

Otava 2021

222 sivua

 

 

 

 

 

 

Viola Wallenius ( s. 1995 ) asuu Keniassa Makongenin kylässä ja toimii lasten hyvinvoinnin oikeuksien ja koulutuksen parissa. Hän perusti hyväntekeväisyysjärjestö Home Street Homen yhdessä paikallisten ystäviensä kanssa.

Viola Wallenius oli vain 18-vuotias lähtiessään ensimmäisen kerran Keniaan. Matka vapaaehtoiseksi muutti nuoren naisen elämän suunnan. Vuosien kuluttua Viola asettautui elämään pieneen kylään yhdessä puolisonsa ja kahdeksan ottolapsen kanssa.

Koti Keniassa on täynnä tarinoita ja kohtaamisia elämästä Makongenin kylässä. Jokainen kohtaaminen on muovannut Violaa ymmärtämään maailmaa ja ihmisyyttä uudella tavalla. Hän kertoo tarinoita hyväksynnästä, inhimillisyydestä ja siitä, kuinka äärimmäisyyksiin ihminen voi mennä hädän hetkellä.

*****

Yhdessä kahden ystävänsä kanssa Viola pääsi nyt suunnittelemaan, mikä olisi kestävä ja vaikuttava tapa toimia järjestön kautta.

Edward, paikallinen digo-heimoon kuuluva ystävä ja Salim, myöskin paikallinen ystävä, joka toimi meriekosysteemiä tutkivassa suojeluhankkeessa. Hankkeessa, jonka tarkoitus on suojella alueen mangrovemetsiä.

Alkuun toimintaa pyöritettiin hyvinkin minimaalisilla lahjoituksilla ja myyjäistuloilla. Hyväntekeväisyysjärjestö Home Street Homen rekisteröinnin jälkeen toimintaan saatiin pikkuhiljaa enemmän varoja. 

Puurojakelu oli uuden järjestömme ensimmäinen virallinen projekti. Tavoitteemme oli aamupuuroa tarjoamalla auttaa nälästä kärsiviä perheitä ja huolehtia,että lapset saisivat vähintäänkin yhden lämpimän aterian päivässä. Huomasimme, kuinka valtava merkitys puuroaterioilla oli koulunkäynnin kannalta. 

Kylän lasten koulunkäynnin kannalta tärkeää oli myös puhdas makea vesi, joka aikaisemmin piti kantaa kilometrin päästä. Järjestön puitteissa kaivettiin makean veden kaivosta putket maahan ja näin saatiin vesipiste koululle.

Home Street Home - järjestö auttoi kylän asukkaita saamaan myös terveydellistä apua. Keskellä yötä saattoi tulla avunpyyntö milloin mihinkin asiaan, vaikka kirjassa kerrottu vaiherikas yöllinen ajomatka klinikalle, synnyttäjää viemään.

Mielenkiintoista luettavaa kirjassa oli myös kuvaukset eri heimojen tavoista ja riiteistä. Kenian rannikolla asuu yhdeksän etnistä heimoa ja kaikilla heimoilla on oma kieli. 

Vuosien 1920 - 1963 välisenä aikana Kenia oli Iso-Britanian siirtomaa. Vain valkoisilla oli mahdollisuus omistaa maata ja paikallisväestön ihmisoikeuksia poljettiin julmasti.

Digot ovat maanviljelijöitä, kalastajia ja kauppiaita. He uskovat Mulungu jumalaan ja esi-isien henkiin, joille yhteisön vanhimmat uhraavat eläimiä Kaya-metsissä. Tämän heimon noitatohtorit auttavat yhteisön jäseniä terveydellisissä ongelmissa, hyödyntävät luonnonyrttejä ja - kasveja kaikkiin näihin vaivoihin, myös henkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Olipa kyse kuivuuden viemästä sadosta, mielenterveyden ongelmista tai lapsen sairastumisesta. 

Mwanamisin, kaksosten lapsiäidin tarina laittoi myös miettimään yleensäkin elämää, kuinka sattumanvaraista se on.

Viola: Länsimaisen ihmisen voi olla helppo sanoa, ettei hän koskaan voisi myydä tytärtään. Kuka voisi? Mutta jos se olisikin se viimeinen mahdollisuus, jonka myötä omalla lapsella voisi olla parempi tulevaisuus? Tarttuisitko sinä siihen? Niin, tiedän. Yhtäkkiä yksiselitteisen väärästä ja pahasta asiasta tuleekin yllättäen moniuloitteisempi.

Maasai-heimon kulttuuri ja koko elämä perustuu karjan kasvattamiseen. Maasai-miehen vaurauden arvo mitataan karjalla, ja sillä saa hankittua myös uusia vaimoja, joita miehellä voi olla useampia, nuorimmat vain kouluikäisiä tyttöjä.

Mieleenpainuvan surullinen oli kirjassa kerrottu Fatuman tarina. 

Ja maasai-heimon uskomukset; Maasait uskovat, että he laskeutuivat taivaasta köydenpätkän varassa ensimmäisinä maahan. Samassa köydessä laskeutui myös ensimmäinen lehmä. Maasaiden ajattelun mukaan tämä tarkoitti sitä, että kaikki maailman karja kuului heille. Niinpä he edelleen palauttavat sitä itselleen, niin kuin he sen määrittelevät, eli varastavat karjaa muilta heimoilta. 

Maasaiden kulttuuriin ja perinteisiin kuuluu myös nuorten poikien osallistuminen leijonanmetsästykseen ja tämän rituaalin myötä he kasvavat miehiksi. Tyttöjen kohtalona heimon kulttuurissa on julmaakin julmempi silpominen.

Kirjassa kerrottu urhean naisen Reheman tarina on askel muutokseen, jonka hänenlaisensa ihmiset tulevat toimillaan saamaan vuosien myötä aikaan. Silpomisen vastaisessa taistelussaan hänen ja hänen perheensä henkeä on uhattu, hänen kotinsa on poltettu. Häntä pelottaa jättää lapsiaan yksin. Hänen tyttäriään ei ole silvottu, ja hän pelkää, että joku kyläläisistä tulee ja silpoo heidät.

Tarina kylästä, jonne Viola ja Salim tekivät matkan, oli myös uskomatonta luettavaa. Kylässä heille esiteltiin perhe; isokokoinen mies, jolla oli kuusi vaimoa, nuorin näistä vasta 14-vuotias. Ja miehellä oli yhteensä 104 lasta, sata neljä. Vuohia hänellä oli satoja, joilla hän myös ylpeili.

Viola: Kuuntelin miehen puhetta mielenkiinnolla. En voinut hyväksyä hänen elämäntapaansa, mutta erityisesti hänen tapansa ylpeillä saavutuksillaan, nuorilla vaimoillaan ja valta-asemallaan puistatti minua. Olimme kulttuurin äärirajoilla, siltä minusta ainakin tuntui. Sillä harmaalla alueella, jossa kulttuurin ja perinteiden nimissä rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia joka päivä. Suomalaisen, sääntöjä kunnioittavan ja tasa-arvoa kannattavan nuoren naisen silmin keskustelu oli uskomaton.

*****

Kiinnostuin tästä nuoresta, rohkeasta ja ennakkoluulottomasta naisesta, Viola Walleniuksesta, nähtyäni hänen haastattelunsa TV1:n Puoli seitsemän-ohjelmassa. Tällaisia nuoria ihmisiä maailma tarvitsee. Koti Keniassa oli erittäin mielenkiintoista luettavaa; kuinka paljon muutosta näinkin lyhyessä ajassa voidaan saada aikaan oikealla toiminnalla. Yhteisön voimasta ja onnistumisista.

Kirjan kansi on myös kauniin värikäs. Jo kannessa Kenia maalautuu silmiin aurinkoisena maana; kauniin värikkäät isokuvioiset kankaat, oranssin ja keltaisen sävyt vehreyden keskellä. Ja kirjassa olevat tosi kauniit kuvat kylästä, rakennuksista ja ihmisistä noiden tarinoiden takaa Violan uudessa asuinmaassa. 

Kirjassa unelmoidaan ja tehdään kylän, ja koko Kwalen piirikunnan alueen hyväksi suunnitemia, joiden ei uskottu toteutuvan.

Violan Ja Salimin unelmointia illalla mangrovemetsän tähtien alla.

"Kuka olisi arvannut, että vuosien myötä monet hullut ideat ja haaveemme lopulta toteutuisivat."