Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ : Älä mene pois

kuva Atena

    Ayọ̀bámi Adébáyọ̀

    Älä mene pois

    alkuteos: Stay With Me

    suom. Heli Naski

    Atena 2018

    300 sivua 

 

 

 

 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ syntyi Lagosissa, Nigeriassa vuonna 1988. Aiemmin hän on julkaissut novelleja eri lehdissä ja antologioissa, ja vuonna 2009 hän sai hyvät arviot Commonwealth- novellikilpailussa. Hän työskentelee kaunokirjallisuuden toimittajana Saraba Magazinessa. Adébáyọ̀n esikoisromaani Älä mene pois oli Baileys-ehdokkaana 2017, ja sen oikeudet on myyty viiteentoista maahan.

***** 

Yejide toivoo ihmettä, lasta. Myös aviomies Akin haluaa lapsen, Yejiden anoppi ei muuta ajattelekaan - ja nuoripari yrittää parhaansa. Kun anoppi taluttaa taloon toisen vaimon, asiat mutkistuvat, alkaa kateuden, petoksen ja epätoivon aika.

*****

Kouluaikanaan Yejide tottui tappelemaan, eikä hän koskaan hävinnyt. Vain äidittömät lapset, hänenkaltaisensa lapset, saattoivat käyttäytyä niin huonosti. Hänen äitinsä oli ollut miehensä kolmas vaimo, jolla ei ollut tunnistettavia sukujuuria.

Yejide: Kolmannen vaimon lasten veri oli ilmiselvästi pahaa, minun vereni alkuperästä ei ollu tietoa, ja se oli pahempi, minkä todistin sillä, että häpäisin isäni tappelemalla kuin kulkukoira.

Yejiden isän kertoman mukaan, äiti oli kuulunut paimentolaiselämää viettävään fulani-kansaan, mutta alkaessaan odottaa heidän yhteistä lastaan Yejideä, oli kieltäytynyt jatkamasta matkaa oman sukunsa kanssa.

Äitinsä kuoleman jälkeen Yejide vietti lapsuuttaan isänsä isossa talossa, jonka elämää hallitsivat useat äidit, Yajiden äitipuolet.

Kun olin pieni, äitipuoleni tapasivat kertoa lapsilleen iltasatuja ennen kuin laittoivat heidät nukkumaan - ja se tapahtui aina suljettujen ja teljettyjen ovien takana. Minua ei koskaan pyydetty mukaan kuuntelemaan, joten piileskelin käytävällä ja siirtyilin ovilta ikkunoille kuulostellesani, kuka naisista puhui kunakin iltana kovimmalla äänellä. Lohdutin itseäni ajattelemalla, että äidittömyyteni ansiosta sain valita mieleiseni sadut. Jos en pitänyt sadusta, jota yksi vaimo kertoi lapsilleen, saatoin yksinkertaisesti siirtyä seuraavalle ovelle. En ollut vankina lukkojen takana niin kuin sisarpuoleni. Sanoin itselleni, että olin vapaa.

Lähdettyään opiskelemaan Yejide kohtaa Akinin, joka rakastuu häneen ensi silmäyksellä. Moderni pari marssii rinta rinnan ja iskulauseita toistellen yliopiston mielenosoituksissa vaatien muutosta ja loppua maassa vallitsevalle korruptiolle. Modernina nuorena naisena Yejide ei myöskään halua alistua kaikkiin kulttuuriin kuuluviin perinteisiin ja uskomuksiin ja ilmoitti Akinille, että hän ei hyväksy moniavioisuutta heidän kohdallaan. 

Jo opiskeluaikanaan Yejide tienaa rahoja letittämällä opiskelutoveriensa hiuksia, saaden näin elantonsa, eikä joutunut olemaan nälässä. Hänen isänsä ensimmäinen vaimo Iya Martha päätti olla maksamatta kuukausiavustusta, jonkaYejiden isän oli hänelle määrännyt. Naimisiin mentyään Yejide on jo yhden salongin omistaja liikehuoneistossa, jonka hänen miehensä on hänelle vuokrannut.

Huoli lapsettomuudesta alkaa varjostaa Yejiden ja Akinin elämää muutaman vuoden jälkeen. Varsinkin anoppi, Akinin äiti alkaa painostaa tätä uuden vaimon hankintaan, vaimon, joka synnyttäisi Akinille pojan, näinhän kulttuurin perinteet sen jo edellyttävät. Moomi ei välittänyt heidän rakkaudestaan, vaan vaati Akinia täyttämään velvollisuutensa, joka tälle hänen vanhimpana poikana kuuluu. Salaa Yejideltä hän antoi äitinsä valita itselleen toisen vaimon Funmin, joka ei vaatinut päästä asumaan samaan taloon heidän kanssaan, ainakaan aluksi. Mutta muutaman viikon kuluttua toinen vaimo asui jo heidän talossaan.

Yejiden on vaikea hyväksyä sitä, että hänestä on tullut nyt ensimmäinen vaimo, iyale. Ja hän tekee kaikkensa saadakseen tuon kaivatun lapsen, miehensä ensimmäisen pojan. Epätoivoisena hän tekee raskaan ja epätodellisen tuntuisen matkan Ällistyttävien ihmeiden vuorelle, jossa tanssii tuntikausia outojen, vanhojen miesten, näkijöiden kanssa valkoinen vuohi sylissään.

Vaikerrus alkoi uudestaan. Mies kyyristyi vuohen viereen ja irroitti köyden sen kaulasta. Sitten hän kapaloi vuohen vihreään kankaanpalaan, niin että näkyviin jäi vain sen naama. Hän sysäsi sen minulle. "Sinun lapsesi".

Akinin veli Dotun lupaa äitinsä Moomin kehoituksesta heille yhden lapsensa asumaan, kunnes Yejide tulisi raskaaksi.  Kulttuurissa olevan uskomuksen mukaan lapsilla on tapana kutsua muita lapsia maailmaan, kasvattilapsen ääni hoputtaisi heidänkin lastaan syntymään. Mutta lupauksesta huolimatta Dotun muuttaakin mielensä ja lapsi ei tule heille asumaan.

Yejiden ja Akinin elämässä alkaa epätoivon ja petoksen aika. Avioliitto jatkuu, mutta se rakentuu nyt valheelle ja kulttuurin vanhoihin perinteisiin, kuten uskomuksiin lasten määrästä; riittääkö yksi lapsi koko elämän ajaksi, yksi ainoa lapsi?

Akin: Rakastin Yejideä aivan ensi hetkestä lähtien. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta on asioita, joihin rakkauskaan ei pysty. Ennen naimisiin menoani uskoin, että rakkaus pystyy mihin vaan. Pian opin,ettei se kestänyt neljän lapsettoman vuoden painoa. Jos taakka on liian raskas ja pitkäaikainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhansiksi sirpaleiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta. 

Yejide: Akinin piti olla minun elämäni rakkaus. Ennen kuin sain lapsia, hän pelasti minut olemasta yksin maailmassa enkä sallinut hänelle vajavaisuutta ... Sanoin itselleni, että kunnioitin aviomiestäni. Vakuutin itselleni, että vaikenemiseni merkitsi minun olevan hyvä vaimo. mutta suurimmat valheet ovat usein niitä, joita kerromme itsellemme ... Eikä hän edes vaivautunut pyytämään, että pitäisin hänen salaisuutensa - hän tiesi jo, että pitäisin.

Kirjan tarina etenee Yejiden ja Akinin kertomana yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja pitää sisällään Afrikan ja Nigerian muutoksen vaikeudet, modernin maailman ja perinteiden yhteentörmäyksen; kulttuuriin niin vahvasti kuuluvat  vanhat rituaalit ja henkimaailman merkitys, rinta rinnan. Maan poliittinen kuohunta varjosti näiden vuosien ja nigerialaisten ihmisten arkea ja elämää.

*****

Tämä nuoren nigerialaissyntyisen naisen kirja oli minulle matka niin kovin outoon kulttuuriin, koskettava ja sydäntäriipaiseva tarina tapahtumiin, joita elämä voi tuoda tullessaan. Mukaansatempaava, paikoin raskas matka kuumaan ja kuivaan Afrikan maahan. Luettuani tämän kirjan kiinnostukseni afrikkalaisten kirjailijoiden teoksiin ja tuohon maanosaan lisääntyi entisestään.

Yejide: "Mutta minä en ole täällä hänen kuolemansa vuoksi, olen tullut jättämäni lapsen vuoksi, sen lapsen, jonka kuolemaa en tahtonut katsella."

Rotimi 

 Pysy luonani, älä mene pois

Omo mi, saanu mi