Kristiina Vuori: Samettiin kätketty

kuva Tammi / Veikko Somerpuro

 

Nuori Margareta Perintytär toimii kätilövaimona 1640-luvulla Turun kaupungissa. Leskeksi jäätyään hänen arkeaan on lapsenpäästäjän työ, jossa hän pääsee kurkistamaan toisten ihmisten koteihin, rahvaan asuttamien savupirttien ja toisaalta loisteliaiden porvariskotien salattuihinkin asioihin. Itse hän asuu hyyryllä Lintulan talon tontilla pienessä puutuvassa keskeisellä paikalla Aninkaisten kadun varrella. Tuvan ikkunaan ylettää koputtamaan suoraan kadulta, mikä onkin hänen ammatissaan tärkeää, onhan hänen oltava kätilön toimen vuoksi aina tavoitettavissa.

Kaupunki on Margaretalle koti ja turvapaikka, josta on löytynyt rauha sielulle. Täällä hän on ollut onnellinen, pystynyt katoamaan ihmisjoukkoon, olemaan vain yksi vaimoihminen lukuisten muiden joukossa. Menneisyyden haamutkin ovat täällä asuessa jättäneet hänet rauhaan.

*****

Kaupunkilaisten elämää kuohuttaa yllättäen tapaus, kun Aurajoen avannosta löydetään eräänä aamuyönä kuollut vastasyntynyt, joka on kiedottu purppuranväriseen samettiin.

Nainen käärii lapsen takaisin purppuranvärisen sametin sisään ja liukastelee viimeiset askeleet epätasaisella kinttupolulla kohden jokea, kohden jään keskeltä tuijottavaa mustaa pohjatonta silmää. Kaupunki on raukean hiljainen. Yön pimeys peittää alleen naisen ja hänen syntinsä. 

*****

Lapsen ruumiin löydyttyä joesta, ja oikeuskollegiossa toimivan pormestari Schaeferin velvoitettua raadin etsimään synnintekijän ja tuomaan hänet oikeuden eteen, myös Margareta määrätään neljän muun kaupunginkätilön mukana tuohon tehtävään.

"Me kaikki tiedämme, että veri on sovittava verellä. Näin törkeä teko on pakko selvittää ja tuoda syyllinen Jumalan tuomiolle. Muutoin vedämme yllemme Jumalan vihan ja se tietää sotaa, ruttoa ja katovuosia."

Ja niin Margareta joutuu kätilön toimessaan jäljittämään tuota pahantekijää, jota  ajan lakien mukaan odottaa mestauspölkky. Kätilövaimoina "lypsäjillä" on nyt myös oikeus taivaltaa kaupungilla myös ehtookellojen jälkeen, jos öiseen liikkumiseen on tarvis. Tämän poikkeusluvan pormestari heille nyt myöntää.

"Teette  lypsykokeen piioille, naimattomille äideille ja huonomaineisille leskinaisille. Yhä kaukomailla viipyvien sotilaiden vaimot jätettäköön ainakin tällä erää tutkimatta. Kaikki ne, joiden rinnoissa on maitoa, tuodaan kuulusteltavaksi raatihuoneelle oikeuskollegion eteen." Pormestarin ilme jää hänen muhkeiden vitivalkoisten viiksiensä peittoon enkä osaa sanoa, mitä hän tuumaa määräämästään lypsykierroksesta. Ehkä hän ei tuumaa mitään, lypsetäänhän lehmiäkin.

*****

Piinaavan takaa-ajon kuluessa myös Margaretan omat salaisuudet uhkaavat nousta pintaan. Ajatukset oikeudesta omaan kehoon ja elämään, nuo kaikki ovat salassa pidettäviä yksityisiä asioita Margaretan elämässä. 

*****

Margareta Perintytär tuli minulle jo tutuksi Jenna Kostetin kirjasta Margaretan synti, jossa hän Turun kaupungin kätilövaimona toimiessaan oli lapsenpäästäjänä Margareta Kittin synnyttäessä tytärtään ollessaan vangittuna Turun raatihuoneella.

Samettiin kätketty on sydäntäriipaisevan surullinen tarina 1600-luvulla eläneiden naisten elämästä, olivatpa he sitten rahvasta tai ylhäisempää porvaristoa, piikareppanoista puhumattakaan. Naisten oikeuksia omaan kehoonsa ja elämäänsä sitoivat tuon ajan lait ja uskomukset, ja naisia alistava arkinen elämä välittyikin hyvin kirjan sivuilta. Miten vähän tuohon aikaan naisilla oli oikeuksia, heitä hallitsivat ja omistivat miehet. Ensin usein väkivaltaiset isät ja myöhemmin samaa tekevät aviomiehet. Alistettu äiti kuvitteli suojelevansa tytärtään tämän isältä naittamalla tytön, vielä melkein lapsen usein vanhemmalle leskimiehelle.

*****

Kirjan sivuilla pääsin keskelle 1600-luvun Turkua; kävelemään seitsemältä sunnuntaiaamuna kapeaa, lumeen lapioitua polkua kohti tuomiokirkkoa, seuraamaan jumalanpalvelukseen saapuvaa, parhaimpiinsa pukeutunutta kirkkokansaa.

Lintulan herratar on sonnustautunut lähestulkoon kokomustaan. Nilkkapituinen verkaviitta samettikauluksella, soopelinhännillä somistettu plyysimyssy ja näätämuhvi.... Taftinen esiliina on sekin yönmusta, mutta sen helma on kaunistettu kimallenauhalla ja sanonpa vaan, että koristenauhassa on taatusti mukana hopealankaa vaikka kruunun ylellisyysasetuksessa kielletään kauppiassäädyltä kaikenlaisten hopea-, kulta- ja pitsisomisteiden käyttö.

*****

Tarvon Mätäjärven loskaisten ja pahamaineisten hökkelisumien läpi itse kaupunkiin, jossa asustaa kunniallinen väki.  

Moni talo on puusta kyhätty, yksikerroksinen ja maalaamaton. Punamullalla siveltyjä seiniä näkyy vain harvakseltaan ja komeita, korkeita kivipytinkejä on lähinnä keskustassa Suurtorin varrella.

*****

Kirja oli synkästä tarinastaan huolimatta viihdyttävä matka historiaan, sivu toisensa jälkeen uppouduin aina vain syvemmälle vuosisatojen takaiseen maailmaan ja yritin ymmärtää tuon ajan ihmismieltä. Ymmärtäen, että tälläkin fiktiivisellä tarinalla on todellisuuspohja. Tummasävyisen kertomuksen jälkeen huomasin kuitenkin saaneeni lämminhenkisen lukunautinnon.  

*****

Mutta jotkut meistä ovat erilaisia. 

Jotkut eivät nöyrry, eivät taivu, eivät murru.

Kristiina Vuori

Samettiin kätketty

Tammi 2021

kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Veikko Somerpuro

 

Kymmenennessä teoksessaan Samettiin kätketty lukijoiden rakastama Kristiina Vuori (s.1967) luo koukuttavan jännitteen, joka saa lukijan ahmimaan sivuja kuumeisesti. Mysteeriromaani on tositapahtumien innoittama. 1640-luvun Turku herää aitona eloon väreineen, äänineen ja tuoksuineen.