Marja Aarnipuro: Surmamäen kirous

kuva Crime Time

Viikko-lehden toimittaja Kaarina Riikonen viettää kipeästi kaipaamaansa kesälomaa maalla, mutta joutuukin yllättäen naapuritilalla syttynyttä tulipaloa sammuttamaan. Hän joutuu keskeyttämään lomansa ja keräämään tietoa tästä epäilyttävästä palosta, jossa kuolee valtakunnallisestikin tunnettu suurtilallinen Vilho Koistinen.

Penkoessaan juttua Kaarina joutuu keskelle seutukunnan synkkiä salaisuuksia. Tutkimusten tuoksinassa miellyttäviä yllätyksiä on kohtaaminen vanhan tutun komisarion kanssa, joka saa jälleen kerran Kaarinan aiemmat tunteet miestä kohtaan heräämään. 

Yllättäen Koivunen tapaa tutun toimittajan Kaarina Riikosen tullessaan palopaikalle. Koivusen mielestä Riikonen on kieltämättä melkoisen oma-aloitteinen ja välillä vähän uhkarohkeakin, mutta hänellä on hyvät vaistot ja hän on ollut aiemminkin auttamassa heitä  henkirikostutkinnassa.  

Koivusen työkaverit Helsingin rikospoliisissa eivät voineet ymmärtää väkivaltayksikön päällikön ratkaisua lähteä syrjäkylälle hoitamaan tylsiä rutiinihommia. Koivuselle itselleen kertynyt valtava rikosjutturuuhka ja esimiesrooli valtavine paineineen oli alkanut tuntua ahdistavalta, ja hänen ratkaisunsa oli ollut anoa siirtoa Kirkkonummelle.  Ja niinpä Anton Koivunen saapuu tutkimaan Riitta Aution ja rikostutkija Raivion kanssa Koistisen murhapolttoa.

*****

Kylällä vuosikymmeniä kerrotun Surmamäen sukusaagan mukaan Koistisen talon nuori emäntä oli aikoinaan hurahtanut uskoon, ja ahne uskonlahko oli yrittänyt jo vuosia saada suvun omaisuus haltuunsa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tarinan mukaan suvun päälle oli silloin langetettu kirous sukupolvien yli tapahtuvista onnettomuuksista. Viimeisimpänä tapahtumana oli lahkon pastorin vierailu, jossa hän oli manannut pahaa henkeä ulos Vilho Koistisesta.

Vilho Koistinen uskoi tähän Surmamäen kiroukseen. Yrittäessään vapautua siitä vanha mies sulkeutui vajaansa veistelemään krusifiksejaan, ja uskoi niiden avulla vapautuvansa tuosta pelkäämästään suvulle langetetusta kirouksesta. Tämä miehen jokasunnuntainen rutiini täytyi olla avain rikoksen ratkaisuun. 

*****

Aikaisempia Marja Aarnipuron Kaarina Riikonen ratkaisee -dekkareita en ole lukenut, mutta yllättävän helposti pääsin tämän viidennen osan tarinan sisään. Surmamäen kirous piti sisällään kiinnostavasti etenevän juonen, jonka mukana pääsin tutustumaan maaseudun taloihin ja tiluksiin, sekä kylän ihmisten salassa pidettyihin uusiin ja vanhoihin epäilyttäviin tekoihin ja tapahtumiin.

Kirjassa eletään tavallisten maaseudun ihmisten elämää, jonka rauhan rikkoo yllättävä tapahtuma. Voin kuvitella kyläläisten hämmennyksen ja pelon, jonka tapaus saa heissä aikaan. Kirjan tarina etenee rauhalliseen tahtiin, ja se, ettei kerronnassa mässäillä raakuuksilla teki lukemisesta minulle mieleistä. Toimittaja Kaarina Riikonen osoittautuu sympaattiseksi keski-ikäiseksi, hyvinkin uteliaaksi naiseksi, jolta mikään ei jää huomaamatta. Hänen ja rikosylikomisario Anton Koivusen mielenkiintoa herättävää keskinäistä kemiaa oli hyvinkin kiinnostavaa seurata. Kirja oli viihteellinen dekkari, jonka sivuilta välittyi myös hyväntuulisuus.

*****

Vanha mies piteli puista krusifiksia kädessään kuin kilpeä, jolla hän yritti suojata itseään pahaa vastaan. Miksi Jumala salli tämän tapahtua, vaikka hän oli yrittänyt parhaansa? Eihän hän paha ollut, vajavainen vain. Ja nyt herra oli hylännyt hänet.

Kirous oli lopulta tavoittanut hänetkin.  

 

Marja Aarnipuro

Surmamäen kirous

Kaarina Riikonen ratkaisee 5.

Docendo / Crime Time 2021

Kiitos arvostelukappaleesta  💝
 

kuva Hannes Paananen

 

Marja Aarnipuro on Apu-lehden päätoimittaja, joka harrastaa kirjoittamista ja kaikenlaista kuntoilua koirien kanssa ja ilman. Dekkarien lisäksi hän on kirjoittanut kolme omakohtaista tietokirjaa rintasyövästä (Rintasyöpävuosi, Rintasyövän jälkeen ja Rintasyöpämatka).