 |
Vuonna 1841 lähes kaksisataa naisvankia aloittaa kuukausia kestävän merimatkan Englannista kohti Van Diemenin maata. Heidät kaikki on eriasteisista rikoksista tuomittuina määrätty karkotettavaksi kotimaastaan. Suurin osa näistä naisista on syyllistynyt vain pieniin rikoksiin, selviytyäkseen hengissä viktooriaanisen ajan Englannissa. Naiskomitean valitsema Kezia Hayter on saanut tehtäväkseen huolehtia näistä naisista, jotka olivat miesrikollisten houkuttelemina ajautuneet pikkurikosten poluille. Useimmat heistä olivat joutuneet väkivaltaisen aviomiehensä tai isänsä pakottamana varkaaksi. Maassa vallitsevan lain mukaan nämä ihmispolot on määrätty karkotettaviksi Van Diemenin maalle, nykyiseen Tasmaniaan.
Purjelaiva Rajahin aloittaa vaarallisen merimatkan, joka vie nämä yhteiskunnan ja perheensä hylkäämät naiset kohti Australiaa. Vain heidän johtajakseen valittu Kezia on se, joka voi tahtoessaan palata kotimaahansa, muiden tulevaisuus on tuntematon.
*****
Kezia valitsee vankien joukosta käsityötaitoiset naiset, jotka aloittavat hänen johdollaan ompelemaan monimutkaista tilkkutyötä. Yhteinen tekeminen mahdollistaa ehkä ystävyyden näiden toisilleen tuntemattomien ihmisten välille, onhan heillä nyt jokin päämäärä. Kezia tietää, että nämä naiset eivät ole vaarallisia, mutta kuuntelisivatko he häntä ja välittäisivätkö naiset hänen käskyistään?
*****
Purjeiden pullistuessa ja tuulen ulvoessa Rajah-laiva matkaa kohti määränpäätä, ja jokainen ommel tuo Kezian naisryhmää lähemmäs toisiaan.
"Sitähän me naiset itsekin muistutamme: tilkkutyötä. Yksi ihminen toisen vieressä, tämän vieressä kolmas ja niin edelleen, erilaisia ihmisiä tuupattuna yhteen."
"Olemme suuri joukko pieniä paloja, joista jokainen on erilainen mutta jotka on nyt ommeltu yhteen. Sielujen tikkutyö."
Kuukausia kestävän matkan aikana hiljalleen kehittynyt ystävyys joutuu yllättäen koetukselle, kun yksi naisista surmataan.
*****
Historiasta ammennetut aiheet, ja niiden pohjalta luodut fiktiiviset tarinat ovat aina
kiehtoneet minua. Ja tämä Rajahin todellisesta, huhtikuussa 1841 Lontoosta lähteneen parkkilaivan pitkästä matkasta aiheensa saanut teos on yksi niistä mieleenpainuvimmista. Kirjailija Hope Adams on saanut inspiraationsa kirjan tarinaan nähtyään tilkkupeitteen Rajah Quilt, jonka laivassa matkustaneet oikeat, tuolloin Englannista karotetut naisvangit ovat yhdessä ommelleet. Tämä upea, lähes kaksisataa vuotta sitten valmistunut tilkkupeite on nähtävillä National Gallery of Australian kokoelmissa Canberrassa.
Teos on vaikuttavuudessaan upeasti kirjoitettu, koukuttavan kiinnostavalla tavalla mukaansatempaava tarina. Enkä taida löytää sanoja sille tuntemukselle, mitä sain kokea tämän kirjan sivuilla. Tämä, tositapahtumiin pohjautuva tarina vankilaivan matkasta vei minut unohtumattomalle matkalle menneisyyteen. Matkalle puoleensavetävän jännittävästi kerrottuun tarinaan kaikesta siitä, mitä alistunut ja vihan täyttämä ihminen on joutunut tekemään selviytyäkseen. Samalla tämä oli myös tarina henkisestä vahvuudesta, joka oli näissä naisissa.
"Peitteen
tilkut olivat kuin hiljaisia todistajia, jotka olivat nähneet ja
kuulleet niin paljon sellaista, minkä vain peitteen tehneet naiset
pystyivät palauttamaan mieleensä ... "Muut joutuvat vain arvailemaan,
mitä matkalla on mahtanut sattua," Kezia mietti, "mutta minä muistan
jokaisen päivän tästä matkasta, kun katson peitettä. Jokaisen päivän ja
kaiken, mitä on tapahtunut."
Todella kiinnostava tarina upean Rajah Quiltin synnystä:
"... kuviosta oli muodostunut yhtenäinen,
mutta peitteen todellinen arvo oli työssä, jonka sen luoneet naiset olivat tehneet."
Hope Adams
Vaaralliset naiset
alkut. Dangerous Women
suom. Arto Konttinen
Sitruuna 2023
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 |
| kuva Adèle Geras |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti