Chi Zijian: Puolikuu

kuva Aula & Co

"Olemme aina eläneet metsiä suudellen."

*****

"Olen evenkinainen. Olin kansani viimeisen heimopäällikön vaimo. Synnyin talvella. Äitini oli nimeltään Tamara ja isäni Linke."

Erään vaelluksen aikana veljekset rakastuivat samaan naiseen, ja asia ratkaistiin jousiammuntakilpailulla. Valkoiseen apinanpääkääpäsieneen tarkemmin osunut ampuja Linke sai Tamaran vaimokseen. Kylään saapuessaan Tamara toi tuliaisina kytevät kekäleensä ja viisitoista poroa kylän tokan vahvistukseksi. 

Äidiltään Tamaralta perityt samat kytevät kekäleet luovat nyt valoa ja lämpöä kotaan, jossa 90-vuotias evenkinainen muistelee pitkää elämäänsä.

***** 

Vanha evenkinainen, joka on varttunut pienessä paimentolaisyhteisössä Kiinan koillisosan tiheissä metsissä, on kieltäytynyt jättämästä vuoristoseutua muiden muuttaessa vuoren juurella olevaan kaupunkiin. Hän, joka on ollut evenkikansansa viimeisen heimopäällikön vaimo, ei suostu nukkumaan talossa, josta hän ei näe taivaalla olevia tähtiä.

"Olen syntymästä asti viettänyt yöni tähtien kanssa. Jos heräisin yöllä ja näkisin sysimustan katon, tulisin sokeaksi."

Kirjassa tämä vanha nainen muistelee pitkää elämäänsä, jossa elettiin luontoa kunnioittaen, sen ehdoilla. Kodan tulisijan polttopuut olivat tuulen kaatamasta puusta, tervettä puuta ei milloinkaan kaadettu poltettavaksi. Metsästä kerättiin puiden pudottamia oksia ja risuja, tai 'puita, joista elämä oli paennut salaman iskettyä.' 

Poronhoidolla ja metsästyksellä elävä paimentolaiskansa eli luonnonläheistä elämää eristäytyneenä vuorilla, vain vuosittaiset Abajoen rannoilla vietettävät stolodje-juhlat keräsivät eri heimot tanssimaan ja laulamaan ennen sadekauden alkua. Silloin tehtiin pyyntituotteilla kauppaa ja joskus myös naimakauppoja eri heimojen välillä. 

*****

Työpäivien jälkeiset illat kuluivat kansanperinteeseen kuuluvien tarinoiden, totuuspohjaisten kertomusten ja laulujen parissa. Tarinoiden sankareita olivat usein eläimet, esim. linnut. Yhteisön tärkein henkilö oli kylän johtajan ohella šamaani, jolla oli epätavalliset voimannäytöt.

Oli paljon talvia, jolloin kylää ympäröi niin paksu lumipeite, etteivät porot saaneet kaivetuksi ravintoa sen alta, ja silloin yhteisön oli pakko muuttaa alas vuorilta. Ja taas keväällä palattiin takaisin tutuille laidunpaikoille. 

Luonto oli niin olennainen osa tämän tarinan ihmisten elämässä. 

"Minusta taas valo löytyi jokirantojen kalliomaalauksista, vieri vieressä seisovista puista, kukkia somistavista kastehelmistä, tähdistä kodan savuaukon yllä, poronsarvista - Jos sellainen valo ei ollut valoa, niin mikä sitten!"

"Aurinko ja kuu ovat minulle kaksi pyöreänä loimottavaa kelloa, jotka koko ikäni ovat kertoneet minulle ajan."

*****

Koko Kiinan kehityskulkuun kytköksissä olevan evenkikansan luonnonläheinen maailma järkkyy, kun Japani perustaa Kiinaan nukkevaltio Mantšukuon ja kylän miehet pakotetaan sotilaskoulutukseen. Se oli lähtölaukaus ajalle, jonka myötä evenkit alettiin pakottaa osaksi modernia yhteiskuntaa. Miten paimentolaisille ja heidän poroilleen kävisi, kun metsät hakattiin ja poltettiin viimeistä runkoa myöten? 

"Haluatko lähteä vuorilta?" - "Sitä meidän pitää kysyä poroilta" - "Suostuvatko ne lähtemään?"- "Eivät varmasti." - "Siispä meidän pitää noudattaa niiden tahtoa." 

*****

Aivan uskomattoman vahvasti tunteisiin menevä fiktiivinen tarina evenkien elämästä, jossa suhde luontoon piirtyy vahvoina kuvina tämän alkuperäiskansan kaikissa toimissa. Elävä luonto on osa heitä ja sen kunnioitus kuvastuu heidän jokapäiväisessä elämässään. 

Puolikuu oli minulle ensimmäinen kiinalaiskirjailijan kirjoittama romaani, jonka luin. Ja onneksi luin, sillä kirjan tarina kyllä osui vahvasti minun tunteisiini. Olen huomannut kiinnostukseni alkuperäiskansojen tarinoihin; kaikki kulttuuriin liittyvät myyttiset kansantarinat ja uskomukset, joissa puilla, kivillä, vedellä, kaikilla oli elävä henki. Kirjan runollinen kerronta oli niin upeaa luettavaa, että monta kertaa selasin sivuja takaisin, koska halusin palata niihin takaisin. Tarina kertoi rakkaudesta, luopumisesta ja menetyksestä. Ilojen ja surujen vuorottelut olivat vahvasti läsnä tässä vaikuttavassa elämänmittaisessa tarinassa.

Liekö ollut sattumaa, kun syksyisellä marjaretkellä ollessani löysin puun oksaan kiinnittyneen vaalean taulakääpä-sienen. Evenkinaisen vanhempien tarinaan liittyi jousella lävistetty kääpäsieni, joka ratkaisi heidän yhteiselämänsä alun. Heidän tarinassa kyse oli tammen kylkeen kiinnittyneestä apinanpääkääpä-sienestä, minun metsässä tapaamani sieni oli vain tavallinen koivuun kiinnittynyt taulakääpä. Kuva oli ihan pakko liittää Instagramissa olevaan kirja-arvosteluuni @kirjamuuri  

*****

 Järven ympärillä kohoaa vuoret. 

"Niillä elivät kerran kaukaiset esi-isämme, pitkistä palmikoista kuulut evenkit."

 

Chi Zijian

Puolikuu

alkut. Huangchao 2005

suom. Rauno Sainio

Aula & Co 2022

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Aula & Co

 

Chi Zijian on palkittu kiinalainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty lukuisille kielille. Puolikuu (2005) on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. Hänelle myönnettiin romaanista arvostettu Mao Dun-kirjallisuuspalkinto vuonna 2008.

 

 

 

 

#helmetlukuhaaste2022 kohta 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.

#helmetlukuhaaste2022 kohta 36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää.

#lukumatkamenneisyyteen-haaste kohta Etninen vähemmistö.

#luontosivuilla-haaste kohta Kuu ja tähdet.