Jenni Räinä: Vaino

 

kuva Otava

 

Suomessa elettiin Isovihan aikaan (1713 - 1721) maan historian verisimpiä jaksoja Venäjän tsaarin joukkojen miehityksessä. Venäläiset sotilaat ja kasakat saapuivat ryöstöretkille myös Pohjanmaan pitäjiin. Ryöstettyään kaiken arvokkaan nämä julmat kasakat sytyttivät talot asukkaineen tuleen. Lasten ja naisten kohtalona oli kuljetukset Venäjälle, jonne heidät vietiin myytäväksi.

"Savuinen taivas on levittänyt värinsä kaikkialle."

Myös Iin suurpitäjä oli tsaarin joukkojen raakalaisen hävityksen kohteena. Paikallista nimismies Lillbäckiä oli varoitettu kasakoiden toistamiseen saapumisesta. Ryöstöjoukkojen aiempien käyntien jälkeen nimismies luulee, että pahin on jo tapahtunut, mutta kuinka väärässä hän onkaan. Jo aiemmin hänen kolme poikaansa oli ryöstetty "ihmisverona" venäläisten toimesta. 

"Tuleva jyskyy soiden vettämän maan sisällä ja laskee alas seutua halkovia vuolaita jokia mereen. Se humisee ikivanhojen petäjien latvoissa ja lemuaa ovista pelmuavissa savupilvissä. Se erottuu susien jolkotuksessa ja aaltojen kastelemissa tummissa rantakallioissa." 

*****

Valpuri pakenee kahden veljensä kanssa kotinsa savuavilta raunioilta. Sinne jäivät julman kohtalon raakalaisten jäljiltä saanut muu perhe. 

Maria-tädin mökin kautta ja hänen neuvojansa noudattaen Valpuri, Hannes ja Matti nousevat jokivartta pitkin ylös, suojaavan metsän kietoutuessa ympärille. 

"Teijän häätyy mennä kauas teistä ja poluista. Ette voi kulkea tuttuja reittejä kun sinne ne pirutkin hakeutuu. Kulkekaa jokivarren mettiä yötä myöten niin ne eivät teitä nää. Kai Hannes muistaa reitin isän vanhalle eräsaunalle?" 

 *****

Kasakoiden mukana kotiseudulle palaava poika, "ryssänrengiksi" kaapattu Kustaa joutuu menemään kotitaloonsa ryöstöretkelle. Ovella isä on vastassa poikaansa, jota ei ollut onnistunut suojelemaan. Nyt tämän muuttuneen, kiivassilmäisen pojan tehtäväksi oli määrätty paljastamaan kylän asukkaiden piilot ja tuhota ne. 

"Miten saattoikin olla niin, että tuttuihin kasvoihin oli istutettu vieraat silmät..."

 *****

Voi, kuinka kauniisti Räinä kuljettaa tätä todellisuuteen pohjautuvaa julmaa tarinaa. Tunteiden vyöry, minkä kirjan sisältämä teksti sai minussa aikaan oli jotain, jolle en taida löytää sanoja. Tarinan sisältä huokuva järkytys, rumuus, raakuus ja julmuus vuorotteli voiman, toivon, surun ja hiljaisuuden kanssa. Ja kuinka pohjoisen kaunis luonto sulautui upealla tavalla osaksi tätä kaikkea. Kirjan silmiä hivelevän kaunis kerronta kyllä taas osui ja upposi minuun, kuten aiemminkin Jenni Räinän upean teoksen Suo muistaa kohdalla 💚

"Meri helkkyi mäntyjen lomassa. 

Ne tuoksuivat rannan lähellä makeammalta kuin syvemmällä metsässä." 

***** 

  

Jenni Räinä

Vaino

Otava 2025 

Otava / Teija Soini

 

Jenni Räinä (s. 1980) on Oulussa asuva kirjailija ja toimittaja. Hän on yksi Tieto-Finlandialla palkitun Metsä meidän jälkeemme-teoksen (2019) kirjoittajista. Hän oli ehdolla palkinnon saajaksi myös Reunalla-kirjalla (2017), ja esikoisromaani Suo muistaa (2018) oli Botnia-palkintoehdokas. Keväällä 2025 ilmestynyt, kiitetty Veden ajat-teos on kaunokirjallinen tietokirja vesistöstämme.

 

 

Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä

kuva Bazar

 

Sydäntä raastavasta eroprosessista toipuakseen Chloé päättää vuonna 2018 muuttaa Pariisiin. Ritz-hotellissa pidettävä, sen vanhan esineistön huutokauppa vetää Chloéta puoleensa hänen isoäitinsä menneisyyden vuoksi. Onhan isoäiti Adèle viettänyt nuoruutensa toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa. Huutokaupassa Chloé tapaa Etiennen, jonka sukuhistoriasta löytyy yhteyksiä Coco Chaneliin, samoin kuin Chloén suvusta. Heidän molempien isoäidit olivat työskennelleet miehityksen aikaan tälle kuuluisalle muotisuunnittelijalle.

***** 

Toisen maailmansodan kynnyksellä v.1940 Chloén isoäiti Adèle oli lähtenyt Saint-Nazairen orpokodista maailmalle ja päätynyt Chanelin assistentiksi vuosina, jolloin saksalaiset olivat miehittäneet Pariisin. Etiennen tietojen mukaan Coco Chanel oli ryhtynyt natsien vakoojaksi. Chloén isoäiti ei ollut koskaan kertonut noista ajoista. Olihan hänen pitänyt tietää Chanelin kirjavasta menneisyydestä, koska isoäiti oli asunut ja työskennellyt yhdessä tämän kanssa Ritzissä, jossa myös korkea-arvoiset natsiupseerit silloin asuivat. Oliko isoäiti ollut mukana tällaisessa toiminnassa, sen hän oli päättänyt pitää omana tietonaan? Millaista arkea Adèle Fabron oli elänyt miehityksen aikana Pariisissa, sen Chloé halusi nyt selvittää?

*****

Käsinkosketeltava tunnelma, jonka Lorna Cook on tässä todellisuuteen pohjautuvassa tarinassa luonut on todella mukaansatempaavaa. Pala mennyttä historiaa peilautuu sivu sivulta esiin Pariisin kohtalonpäivistä kertovan tarinan edetessä. Historiasta ammennetut aiheet, ja niiden pohjalta luodut fiktiiviset tarinat ovat aina kiehtoneet minua ja tämä kirja oli kyllä yksi parhaimmista. Matka menneisyyteen tämän tarinan myötä vangitsi minut vaikuttavuudessaan💜 

***** 

Lorna Cook

Tanssi sodan näyttämöllä

alkut. The Dressmaker´s Secret

suom. Nina Mäki-Kihniä

Bazar 2024  

kuva Michelle Snaith

 

Lorna Cook on brittiläinen kirjailija, joka asuu Essexissä miehensä ja kahden tyttärensä kanssa. Hän on julkaissut historiallisten romaanien lisäksi myös romanttisia komedioita nimellä Elle Cook. Ennen kirjailijauraansa Cook työskenteli journalistina ja PR-ammattilaisena. Tanssi sodan näyttämöllä on toinen häneltä suomennettu romaani. Aiemmin ilmestyi Ystävät, rakastavaiset, viholliset, ja keväällä 2025 ilmestyy Surun ja Onnen puutarha.
 

 

Eläkeläismummon päivä

 

Herään aamulla huonosti nukutun yön jälkeen. Keitän kahvia ja juon sitä kupillisen tavan vuoksi, vaikka ei se oikein hyvältä maistu ilman sokeria. 

Istun ja otan virkkauksen. Odotan postin ja luen aamulehden. Ja niitä kirjeitä ja lappusia tulee harva se päivä. Niissä lukee: "Avaa heti, katso oletko jo voittanut." Taas voit voittaa sitä ja tätä.

 

Ja siihen kömpii jo ukkokin petiltään ylös. Eläkeläinen hänkin, kuinkas muuten. Neljäkymmentäviisi vuotta oltu talosilla ja lapset jo lähteneet kuka minnekin.

Keitän aamupuuron, otamme lääkkeemme, tiskaan ja koitan vähän siivotakin. Sitten voinkin lähteä vähän ulos. Sitä tulee tehtyä kyllä harvoin. Menen noin kilometrin matkan tyttären uuteen omakotitaloon. 

Siellä näkyy ikkunassa pieni iloinen naama. Kohta aukeaa ovi ja pieni poika kurkkii ovesta ja huutaa: "Hei mummi, tule sisälle, ota takki pois. Tule, mennään minun huoneeseen. Istu tähän, tämä on sinun paikka, leikitään. Ota minut syliin. Mikä tämä on, minkä merkkinen auto tämä on?" Loputtomiin uusia kysymyksiä.

Sitten on aika lähteä kotiin. " Hei hei mummi, tule taas illanpäästä, niin leikitään". 

Sitten tulee päivällisen laitto. Ukko siellä "rötköttää" mökin parhaalla sohvalla, ruokaa odottaen.

Sitten taas tiskaus ja lääkkeiden otto. Televisiosta katsotaan iltauutisia ja mitä nyt sieltä sattuu tulemaan. Iltakahvi ja taas otetaan verenpaine- ja sydänlääkkeet. Ja taas huonosti nukuttu yö.

Elämä on yhtä "onnimannia", sitä yhtä ja samaa päivästä päivään.

Tätä miettii yksi monista, silti erittäin tyytyväinen elämäänsä ❤️

 

Äitini Ennan muistelma 1970-luvulta.

Pitkän tauon jälkeen sain aikaiseksi julkaista taas äitini Ennan kirjoittamia muistelmia 💜

 

Tuire Malmstedt: Luusaari

 

kuva Aula & Co

 

"Pahinta ei ole läheisesi kuolema. Pahinta on ettet tiedä, missä ja kenen armoilla hän on"

Vuoden 2021 keväällä Jyväskylästä näyttää tulleen "kadonneiden kaupunki". Jo aiemmista sarjan osista tutuksi tulleen rikosetsiväkaksikon eteen putkahtaa lähes päivittäin uusia katoamistapauksia. Mihin kaikki nämä nuoret ovat kadonneet? Matilda ja Elmo ovat joutuneet tutkinnoissaan umpikujaan, koska he eivät millään tunnu löytävän yhtäkään yhdistävää tekijää näiden kadonneiden välillä. 

Sitten poliisi alkaa saada postitse kadonneista otettuja kuvia, joiden takana on outoja numeroita ja teksti: "Elossa, vielä". Onko näissä numerosarjoissa jotain, minkä kautta päästäisiin tuon nuoria kaappaavan rikollisen jäljille? 

*****

Eräänä päivänä Elmon on kuitenkin astuttava syrjään tapausten tutkinnasta, kun hänen kihlattunsa Inari katoaa juoksulenkillään. Miten Matilda nyt pärjää ilman tuttua työpariaan?

Elmo on kuitenkin päättänyt tahollaan selvittää, mitä vuosikymmeniä sitten metsästäjien majana toimineen ränsistyneen mökin lähistöllä tapahtuu. Ja liittyykö Inarin vanhempien luota löytynyt lintukuvioinen vanha peltirasia naisen katoamiseen.

***** 

- Maan alla olevasta tyrmästä voi päästä pois, mutta ei vapauteen, sen kaapatut uhrit kauhuissaan vihdoin ymmärtävät -

*****

Metso & Vauramo-sarjan 4. osassa Luusaari tapahtumien keskiössä oli nyt Jyväskylän seutu. Kirjan fiktiivinen tarina kietoutuu Utøyan saaren järkyttäviin vuoden 2011 tapahtumiin, ja tuon karmean teon muistaminen nosti lukemisen aikana ajoittain kauhunsekaisia tunteita. 

Taitavan koukuttavalla tavalla oli Tuire Malmstedt saanut taas kudottua salaisuuksien verkon, jonka syövereistä ei ollut taaskaan helppoa löytää ulospääsyä. Tiesin kyllä jo sitä odottaa sarjan edelliset osat luettuani. Aiemmista osista minut lumosi vahvalla kerronnallaan Lapin maisemiin johdattanut Lumihauta. 

*****

Tuire Malmstedt

Luusaari

Metso & Vauramo-sarja osa 4.

Aula & Co 2024 

Kiitos arvostelukappaleesta  💝

 

kuva Sara Lehtomaa

 

Tuire Malmstedt (s.1974) on pieksämäkeläinen kirjailija ja kieltenopettaja. Matildasta ja Elmosta kertovassa sarjassa on ilmestynyt aikaisemmin kolme kirjaa. Dekkariseura palkitsi hänen ensimmäisen teoksensa Pimeä jää (2018) vuoden parhaana esikoisdekkarina. Malmstedt on lukijoiden listauksissa toistuvasti Suomen suosituimpia dekkarikirjailijoita. 

 

kuva Aula & Co

 

Metso & Vauramo-sarja hyytävä 5.osa Lintusielu ilmestyy jo elokuussa 2025. 

 

 

 

 

Tracy Rees: Syreenilehto

kuva Sitruuna

 

Myöhäisviktoriaanisen ajan Englannissa 1890-luvun lopulla elämä rikkaan suvun perijättärenä on tarkkaan määriteltyä, sen saa myös Rowena Blythe kokea. Hänen 24. syntymäpäivänsä on lähestymässä ja suvun jatkumisen kannalta hänen vanhemmilleen on tärkeää saada tyttärelleen sopiva puoliso. Asiaa vauhdittaakseen he tilaavat kartanolleen kuuluisan muotokuvamaalarin, jonka tehtävänä on maalata Rowenasta muotokuva. 

Suojaisaa ja hillittyä elämää viettäneen Rowenan pään sekoittaa kartanoon saapuva taidemaalarin apulaisena työskentelevä nuori mies. Boheemi ja villi Bartek on aivan jotain muuta, kuin hänen aiemmin tapaamansa miehet. Salaperäiset öiset tapaamiset syventävät Rowenan tunteita tätä romanttiset elkeet omaavaa nuorukaista kohtaan. Tajutessaan, etteivät hänen vanhempansa koskaan hyväksyisi tätä rahatonta muukalaista tyttärensä aviopuolisoksi, Rowena ajautuu epätoivoiseen tekoon.

Sokea usko rakkauden voimaan saa Rowenan karkaamaan kotoaan ja vaarantamaan näin tulevaisuutensa. Hän on nyt katkaissut siteensä kaikkeen entiseen luottaessaan ihmiseen, jonka on tuntenut vain vähän aikaa. Mitä on elää ja selviytyä rahattomana tuntemattomassa maailmassa vailla yhtään ystävää, sen hän tulee karvaasti kokemaan. 

*****  

Yksinäinen ja rahaton Rowena joutuu pian palaamaan takaisin, ja saa huomata että entiset ystävät ovat ainoita, jotka eivät ole häntä hylänneet. Sukukartanon Garrowgate Hallin palvelustyttö Pansy ja Olive Westallen muodostivat nyt vanhempiensa hylkäämän Rowenan turvaverkon. Oliven perustaman Westallen-säätiön turvin Rowena saattoi nyt aloittaa rakentamaan uutta elämää. Oli aika selvittää, mitä hänestä voisi tulla.

Naisten välinen ystävyys, joka näkyi myös Reesin aiemmassa viktoriaanisen ajan teoksessa Ruusutarha on se kantava voima, ja ainoa apu, johon Rowena nyt saattoi luottaa.

*****

Kirja tarina tuo osuvasti esille yli vuosisadan takaisen maailman, missä naisen aseman määritteli tarkkaan se tausta, josta hän tuli. Minua viehätti se empaattisuus ja kiintymys, minkä keskellä kirjan voimakastahtoiset nuoret naiset suojelivat toisiaan. Miellyttävällä tavalla lämminhenkinen tarina, jonka parissa todella viihdyin. 

"Me tiedämme, mitä olemme, mutta emme tiedä, mitä meistä voi tulla."

Ofelia Hamletissa

*****

Tracy Rees

Syreenilehto

alkut. The Elopement

suom. Anu Heino

Sitruuna 2024

kuva Beverley Rodgers

 

Tracy Rees on palkittu walesilainen kirjailija, jonka teoksia on julkaistu yli kahdessakymmenessä maassa. Tracy Reesin teoksia on viime vuosina julkaistu useilla kielillä, ja ne ovat poikkeuksetta ihastuttaneet lukijoita ympäri maailmaa. Tracy Rees on ensimmäinen Richard & Judy Search for a Bestseller-kisan voittaja. Hän on myös voittanut Love Stories Best Historical Read-palkinnon ja ollut ehdolla RNA Epic Romantic Novel of the Yearin voittajaksi. Tracy asuu Gowerin niemimaalla Etelä-Walesissa.

 

James Hynes: Varpunen

Sitruuna

 

Varpunen, " Se ei ole erinomainen missään, mutta riittävän hyvä kaikessa."

*****

Ja sitä Jaakob yrittää olla. Nuori poika, jonka syntyperää ei tiedä kukaan, ja joka asuu bordellissa. Alennuksella ostettu orjapoika, jonka maailma on rajoittunut äänekkääseen ja vaaralliseen tavernaan. Päivät kuluvat kokin apuna keittiössä. Tämän asioilla juostessaan hän opettelee kiertämään kadun väkivaltaa. Eikä elämä tavernan muurien sisällä ole yhtään turvallisempaa. Mutta pieni poika on löytänyt piilopaikat, jonne mahtuu piiloon uhkaavissa tilanteissa.

*****

Bordellin yläkerrassa asustavat "sudet". Paikan isännän Dominuksen omistuksessa olevat orjat ja prostitoidut työskentelevät tuossa arvoituksellisessa paikassa. Taloon tullessaan poika on saanut suojelijakseen yhden heistä, mutta lopulta Euterpekaan ei voi estää pojan joutumista yläkertaan.

"Teen itsestäni tottelevaisen, korvaamattoman ja huomaamattoman. Joka tapauksessa olen nyt koko tavernan hiiri, niin ylä- kuin alakerrankin. Olen kaikkialla Helikonissa ravaava Pusus."  

Tapahtumat, jotka orjapoika joutuu yläkerrassa kohtaamaan saavat hänet pakenemaan mielikuvituksen maailmaan. "Äiti" Euterpen opetuksen myötä pojasta tulee Varpunen, joka pakenee raakaa ja kuvottavaa todellisuutta lentämällä pois. 

*****

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Espanjaan Carthago Novan armottomille ja väkivallan täyttämille kaduille. Rooman valtakunnan viimeisiin vuosiin, jolloin maailma oli jakautunut vapaisiin ihmisiin ja orjiin, joilla ei ollut nimeä. Aikaan, jossa orjat eivät olleet edes ihmisiä. He olivat esineitä, joita muut omistivat ja he kuuluivat maailmalle.

*****

Huh, huh! Mikä lukukokemus.

Kirjan sisältämä tarina ei todellakaan ollut mitään helppoa luettavaa. Tummasävyinen, monin paikoin ahdistavaltakin tuntuva kertomus, jonka lukemisessa oli pakko pitää taukoja, niin vaikealta tarinan eteneminen vaikutti. Koskettavinta oli se maailma, missä Varpusen hahmoon asettunut pieni poika pakeni todellisuutta ulkopuolisen seuraaja silmin. 

"Minä leijun kadun ja tavernan halki ikään kuin toisinaan olisin Varpunen..."

*****

James Hynes

Varpunen 

alkuteos: Sparrow

suom. Risto Mikkonen

Sitruuna 2024

Kiitos arvostelukappaleesta 💝 

 

kuva (c) Mimi Mayer

Professori James Hynes on kotoisin Michiganista, ja asuu nykyään Austinissa, Texasissa. Hän on opiskellut Michiganin sekä Iowan yliopistoissa kirjoittamista ja myöhemmin opettanut luovaa kirjoittamista eri yliopistoissa. Hänen kirjaarvioitaan ja esseitään on julkaistu mm.The Washington Postissa ja The New York Timesissa. 

 

Marja-Leena Tiainen: Jäämeren vettä, Laatokan laineita

 

 

 

Kinnaslahti-sarjan päätösosassa seurataan leskeksi jääneen Annamarin elämää uudessa ympäristössä. Entisen elämän taakseen jättänyt Annamari asustelee nyt kaupungin vuokrakaksiossa. Menetetystä, skandaaliin päättyneestä työntäyteisestä elämästä ei ole enää mitään jäljellä. Vain muistoissaan Annamari saattaa palata Kinnaslahdelle. Talonkin hän oli joutunut myymään, ja rahojen ja maineen menetyksen myötä kaikkosivat myös ystävät.

Nyt elämä kissan kanssa kahdestaan on liiankin rauhallista, mutta kirjoittamiselle Annamarilla on taas aikaa. Onhan hän aiemmin jo pieniä viihdetarinoita saanut tallennettua paperille. Yksinäistä elämää viettäessään hän haaveileekin nyt kirjailijan urasta.

***** 

Menneisyys ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan. Vuosia piilossa olleet salaisuudet, jotka äkillisesti kuollut veli on jättänyt jälkeensä, saavat Annamarin palaamaan takaisin Kinnaslahdelle. Siitäkin huolimatta, että oli päättänyt olla koskaan sinne palaamatta.

***** 

Olipa mukava palata jo Lauantaitanssit- kirjan myötä tutuksi tulleisiin Kinnaslahden maisemiin. 

Erityisesti minua puhutteli se konstailematon kerronta, minkä myötä saatoin taas aistia tuon vuosikymmenten takaisen elämänmenon. Annamarin tarinaan oli helppo päästä mukaan, niin kauniin kiehtovalla tavalla se vei mennessään. 

***** 

Marja-Leena Tiainen

Jäämeren vettä, Laatokan laineita

Icasos 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Icasos

Marja-Leena Tiainen (s. 1951) on kuopiolainen kirjailija. Hänen tuotantoaan on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, liettuaksi ja viroksi. Hän on saanut mm. Topelius-palkinnon, Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan taidepalkinnon, Savonia-kirjallisuuspalkinnon, Valtion 5-vuotisen taiteilija-apurahan, Anni Swan-mitalin ja Valtion taiteilijaeläkkeen.