Olin vuonna 1924 14-vuotias. En ollut vielä rippikoulua käynyt, kun minut pantiin töihin Kallion sahalle, joka oli kolmen kilometrin vesimatkan päässä Simoniemen kylän rannasta.
Muistan hyvin sen aamun, jolloin äitini herätti minut lähtemään sinne töihin. Hän oli jo laittanut valmiiksi eväskorin, jossa oli voileipiä, kananmuna ja pieni maitopullo. Nousin tietenkin vastahakoisesti ylös, kun nukutti niin makeasti. Mutta ei auttanut, vaan oli noustava ylös. Rannassa odotti MERITEERI, joka lähti "prutkuttamaan" kohti Kallion sahaa. Eräs nainen sanoi minulle, että tule mukaan. Mennään tuonne lautatarhalle. Sinne tuli pomo ja sanoi mitä minun pitäisi tehdä. Jouduin ns. "rullamokiksi". Siellä oli sellaiset pitkät puurännit ja rannassa oli möljän vieressä Proomu, johon lastattiin puutavaraa retille vietäväksi. Siellä se lastattiin ulkomaille meneviin valtamerilaivoihin,"seililaivoihin". Miehet kantoivat lautatapulista kuivaa lautaa ja lankkuja lastausränniin. Rännissä oli sellaiset rullat joita pitkin puut menivät, kun me annettiin niille käsin vauhtia. Akkoja ja pojankloppeja seisoi aina jonkun matkan päässä toisistaan rännin vierellä. Mutta ei yhtään niin pientä kakaraa, kuin minä olin. Ja kyllä siellä kuuli rivoa puhetta, mutta annoin sen mennä toisesta korvasta ulos. Olin pienikokoinen ja hirveän ujo. En uskaltanut puhua kenellekään "halaistua sanaa".
 |
| Kallion saha |
Kun sitten sahan pilli vihelsi ruokatunnille, kaikki lähtivät kuka minnekin. Jäin yksin ja menin lautatapulin alle syömään eväitäni. Kun olin syönyt, kävelin Pirttisaareen. Äiti oli pannut pari markkaa nenäliinan solmuun ja se oli minulla esiliinan taskussa "taipperineulalla" kiinni. Meni siellä yhteen "pytinkiin". Siellä asui Talviska, joka myi "limunaatia" ja nisua. Ostin limunaatipullon ja "nisukiivun" ja menin portaille syömään. Sitten vein tyhjän pullon sisälle ja lähdin takaisin lautatarhalle. Sinne olivat jo toiset tulleet ja samassa pilli alkoi ulvoa ja alettiin töihin. Kello neljä pilli vihelsi taas ja päästiin lähtemään kotiin. Se oli ensimmäinen päivä ja seuraavana aamuna taas herätys ja ylösnousu. Kyllä minulla oli seuraavana päivänä oikea olkapää kipeä ja käsi tikkuja täynnä. Äiti sanoi, että kyllä se siellä paranee, missä on tullutkin. Eräänä aamuna menin niin aikaisin rantaan, että sinne ei ollut tullut vielä muita töihinmenijöitä. MERITEERI oli jo tullut. Kiipesin siihen ja istuin penkille. Siinä oli lämmittäjä ja kippari, joka oli aika hävytön suustaan. Kova puhumaan ruokottomuuksia ja kiroilemaan. Kun hän näki, että minä olen yksin, alkoi hän laulaa hoilottaen: " Pieru se poltti pillusta villan". Sekös minua hävetti. Meinasi aivan itku tulla, kun hän vielä ilkikurisesti välillä vilkaisi minua. Onneksi siihen tulivat muutkin töihinmenijät. Ja maalaiset toivat Kallioon menevät "maitopäälärit" ja päästiin lähtemään. Sitä samaa rataa meni kaksi viikkoa ja koitti tilipäivä. Ukot kävivät konttorista hakemassa tilipussinsa ja sanoivat, että menehän tyttö sinäkin hakemaan tilisi. No minä menin ja sanoin nimeni. Mutta eihän siellä ollut minun nimelläni tiliä. Oli kyllä isäpuoleni sukunimellä, mutta etunimikään ei ollut minun. Annettiin se minulle ja sanottiin, että kyllä se on sinun tilisi. Otin sen ja panin esiliinan taskuun ja "taipperineulalla" taskun kiinni. Kun oli ruokatunti, lähdin Pirttisaareen, missä oli tilimarkkinat.
 |
| Kallion sahan Pirttisaari |
Minulla oli nenäliinan mutkassa se kaksi markkaa, joilla ostin "sorttikauppiaalta" uuden nenäliinan. Siinä oli valkoisella pohjalla mustia pilkkuja ja punaiset reunat. Se oli kaunis nenäliina. Eräänä aamuna pomo tuli työmaalle ja sanoi Puolasen Olgalle, että pitäisi mennä Sysimölle töihin. Koivuluodon saaressa poltettiin miiluissa rimoista hiiliä sahan pajalle. Kun minun olisi pitänyt jäädä yksin ukkojen kanssa, niin lähdin Olgan matkaan. Menimme Sysimölle, jossa Olga joutui nostelemaan pitkiä "losurimoja" miilulle. Hän sanoi minulle, että mene sinä takaisin tarhalle. Et sinä jaksa näitä nostella. Lähdin takaisin. Pomo tuli minua vastaan sahan luona ja kysyi, mistä sinä tulet? Enhän minä sinua miilulle käskenyt, mene tarhalle. En mennyt tarhalle, vaan lähdin ponttoonisiltaa pitkin Pihlajakariin, jossa isäpuoleni oli tekemässä proomuja. 9-vuotias veljeni oli tervaamassa niitä ja ne olivat lähdössä maihin soutuveneellä. Minä valehtelin, että pomo oli lähettänyt minut miilulle, mutta en minä jaksa siellä olla. Niin pääsin kotiin kesken päivän. Kun oltiin puolimatkassa veljeni riisui vanhat tervaiset kengät jaloistaan ja sanoi, että mihin nämä pannaan. Isäpuoli sanoi, että heitä mereen ja sinne ne upposivat. Oli ne niin hyvin tervattu, että siellä ne ovat vielä tänä päivänäkin. No, valheella on lyhyet jäljet. Isäpuoli oli ottanut asiasta selvää ja passitti minut takaisin töihin. Eräänä päivänä nousi niin ankara myrsky, että Meriteeri ei uskaltanut lähteä viemään työväkeä maihin. Siellä me istuttiin rantakivellä ja odotettiin FRAMia.
 |
| Fram |
Mutta kun sitäkään ei kuulunut,kaikki lähtivät hakemaan yösijaa tuttaviensa luota. Minulle tuli hätä, että tännekö minä jään yksin.Meni sahalle. Siellä oli töissä eräs Riitu, joka oli joskus asunut meidän keittiössä. Hän oli "Ameriikan leski". Hänellä oli kaksi tyttöä, vähän minua vanhempia. Sain sanotuksi Riitulle, että saanko minä tulla teille yöksi, kun paatti ei vie maihin. Riitu sanoi: "Mene lapsirukka sinne. Meillä ei äitis kanssa ole ollut sanaharkkaa koskaan. Siellä on tytöt kotona. Kyllä sinä sovit sinne komeron lattialle nukkumaan". En saanut paljon nukuttua koko yönä, kun siellä oli niin ahdasta. Aamulla satoi kovasti vettä. Riitu sanoi: "Ei siellä olla töissä, kun sataa vettä. Mene aamupaatilla maihin. Se lähtee kohta". Menin möljälle, jossa FRAM oli lähdössä. Pidin "rokulipäivän".
Niin kului kesä. En tiedä, mitä sinä kesänä tienasin. En aukaissut yhtään tilipussia. Eihän ne olleet minun nimellä. Kulutin päivässä ne kaksi markkaa "limunaatiin ja pullakiivuihin". Kun tulin kotiin, niin aina oli lämmin ruoka valmiina. Olihan äiti aina kotona.
Äitini Enna kirjoitti tämän muistelman lapsuutensa kesästä 1980-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti