Istun rantakivellä, katson aaltoja.
Kuvittelen, että ne tulevat kaukaa. Joku on pannut ne tulemaan.
Näen lokkien lentävän ja syöksyvän aaltoihin.
Kaukana kiitää moottorivene ja häipyy horisonttiin.
Niin kiitää elämäkin ja häipyy kauas, kauas tuntemattomaan.
Äitini Enna kirjoitti tämän runon v. 1977.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti