 |
| kuva Bazar |
Catherine Isaac
Sekainen ihana elämämme
alkuteos: Messy Wonderful Us 2019
suom. Pirjo Ruti
Bazar 2021
415 sivua
Catherine Isaac (s. 1974) on pesunkestävä liverpoolilainen perheenäiti, joka on tehnyt työuransa journalistina. Häneltä on julkaistu aikaisemmin kirjailijanimellä Jane Costello yhdeksän bestselleriä. Keväällä 2019 Isaac valittiin RNA:n Popular Romantic Fiction-palkinnon saajaksi. Sekainen ihana elämämme on toinen Isaacin suomennettu romaani. Häneltä on aiemmin julkaistu suomeksi teos Sinusta, minusta, kaikesta.
*****
Allien suvun perinteisiin kuuluu kuukausittaiset sunnuntaipäivälliset Peggy-mummin ja Gerald-vaarin luona, jossa mummi ja Allien isä valmistavat monen ruokalajin juhla-aterian. Mummin syntymäpäivä lähestyy ja Allie haluaisi selvittää mummin puseron kokonumeron ja vaarinsa kehoituksesta hän menee heidän makuuhuoneeseensa. Sunnuntaipäivällisen vietto saa yllättävän käänteen Allien löydettyä mummin makuuhuoneen lipaston laatikkoon piilotetun kirjeen ja lehtileikkeen lähes neljänkymmenen vuoden takaa.
Katson uudestaan lehtileikkeessä olevaa kuvaa. Ja päivämäärää. Äidin haltioitunutta hymyä. Mutta ennen kaikkea huomioni kiinnittyy nuoreen tummatukkaiseen mieheen, jonka hampaiden välissä oleva rako on täysin samanlainen kuin minulla, ja se saa hengen tukahtumaan kurkkuuni.
Äidistään Alliella oli yksityiskohtaisesti muistoissa vain yksi päivä, äidin ja isän hääpäivä, joka vietettiin äidin maatessa sairaalavuoteessa. Pian tämän päivän jälkeen Allien äiti kuoli.
Lehtileikkeessä ollut kuva äidistä ja nuoresta miehestä jää vaivaamaan Allien mieltä ja hän vaatii mummiltaan selityksiä, hänellä on oikeus tietää.
Mummi pyörähtää raivoissaan ympäri. "Oikeus? Älä sinä puhu minulle oikeuksista. Oliko sinulla mielestäsi oikeus penkoa minun henkilökohtaisia tavaroitani?"
Mummi kieltää Allieta kertomasta asiasta kenellekään muulle: "Jos puhut, en anna sinulle ikinä anteeksi."
Allie ottaa vapaata tutkijantyöstään ja matkustaa aurinkoiselle Gardajärvelle saatuaan palkkaamaltaan yksityisetsivältä tiedot kuvassa olevan miehen nykyisestä olinpaikasta. Hän haluaa selvittää, mitä hänen edesmenneelle äidilleen tapahtui kesällä ennen Allien syntymää? Matkakumppaniksi hän saa parhaan ystävänsä Edin, joka hallitsee hyvin myös italian kielen, ja jonka puhuminen ei kuulu Allien taitoihin.
Ed ei ole enää tyytyväinen nykyiseen elämäänsä, avioliitto asianajajana työskentelevän Julian kanssa ei olekaan vastannut odotuksiaan ja pari on ajautumassa eroon. Julia on kuitenkin sitä mieltä, että ongelma ei ole heidän avioliitossaan, vaan Edissä itsessään tämän kantaessa liian suurta työtaakkaa. Ed taas tunsi olevansa epäonnistunut ihminen. Nyt Edille irtiotto arjesta on pitkäaikaisen ystävänsä kanssa tehtävän yhteisen matkan myötä mahdollista ja lopulta myös Julian mielestä hyvä ajatus.
Julia: "Edillä on onnea, että hänellä on sinun kaltaisesi ystävä. Pidäthän hänestä huolta minun puolestani?"
Allien ja Edin ystävyys oli alkanut jo kouluaikana biologian tunnilla sammakolle suoritettavan leikkelyn yhteydessä, jota Ed ei pystynyt tekemään ja auttaakseen ystäväänsä Allie teki sen opettajalta salaa Edin puolesta. Ystävyys heidän välillään jatkui koko nuoruusajan ja he huomasivat nauttivansa toistensa seurasta. He molemmat pitivät herkästä Casablanca-elokuvasta, jota katsomaan Ed vei Allien, etenkin Humphrey Bogartin ikonisista loppusanoista: "Luulen, että tämä on kauniin ystävyyden alku."
Ja niin nämä kaksi ystävää lähtivät yhteiselle matkalle kauniiseen ja aurinkoiseen Italiaan; toinen etsimään salaista miestä äitinsä menneisyydestä ja toinen pakomatkalle omasta elämästään ja avioliitostaan.
Etsintämatka vie heidät läpi Italian, Torri del Benaton kaupunkiin, Veronaan ja La Cavallettan viinitarhalle, josta Allie toivoo saavansa vihdoin selvyyden perheensä solmuisesta menneisyydestä ja samalla myös toivoo löytävänsä suunnan kohti omaa tulevaisuuttaan. Toivoen myös voivansa auttaa Ediä ratkomaan omat murheensa.
Allie: Sitten näen Edin. Hän seisoo leveät hartiat taakse vedettyinä kallion reunalla, siluetti tummaa auringonvaloa vasten. Mieleeni tulee, että Edin pää ei ole vain täynnä murheita. Se on täynnä muutakin. Salaisuuksia.
Salaisuuksia, joiden kanssa Ed kamppailee ja yrittää löytää ratkaisuja tehdäkseen valinnan, joka mullistaisi monen ihmisen elämän.
Ed: Miksi hänen suonissaan virtaa nyt pisara jotain mahdottomalta tuntuvaa - toiveikkuutta? Hän voisi panna sen nostalgian piikkiin, mutta se ei riitä mitenkään kuvaamaan hänen monitahoisia tunteitaan silloin, kun hän on Allien lähellä.
Allien ja Edin matkan ohella kirjassa kuvataan elämää tuon salaperäisen kirjeen aikakauden tapahtumista. Allien löytämän kirjeen ja lehtileikkeen sisältämä tarina elää kuusi vuosikymmentä sitten eletyssä maailmassa ja antaa lopulta vastauksen kysymykseen, joka on ollut aiemmin vailla vastausta; ...kuka minä olen ja mistä minä olen tarkalleen tullut.
*****
Kirjan lukeminen oli minulle matka menneisyyden salaisuuksiin. Matka, jonka lopputulosta sivu sivun jälkeen odotin paljastuvaksi. Kahden ihmisen taistelua tunteitaan vastaan, kaunista yhteistä matkaa ystävyydestä rakkauteen. Myös pelko ja arvaamattomuus oli läsnä matkatessani tarinan loppua kohti. Ja kuitenkin nautin tarinaan uppoutumisesta, kirjan henkilöt tulivat hyvin pian tutuiksi.
Ja mikä minua erikoisesti miellytti, löysin tästäkin kirjasta kauniita maisemia. Luonto ja sen kuvaus puhuttelee minua ja olen huomannut etsiväni niitä lähes kaikista lukemistani kirjoista. Italian tuntemukseni karttui tällä kertaa monen uuden kaupungin ja kohteen verran. Luoteis-Italiassa sijaitsevan Ligurian rannikon turkoosit vedet, kuohuvissa aalloissa leikkivät delfiinit ja ylhäällä kallioilla kohoavat italialaistyyliset kartanot ja huvilat, kaikki nuo piirtyivät silmiini.
Rakennuksen ulkopuolella on kaariholveja täynnä ruukkuihin istutettuja valtavia sitruunapuita, iso suolaisen veden uima-allas ja lukematon määrä rinnepuutarhoista ryöppyävien sinisadeköynnösten kehystämiä merinäköaloja. Tämä paikka on tulvillaan kukkia ja merituulessa huojuvia kääpiöpalmuja. Paikka täynnä puhdasta italialaista lumoa.
Ystävykset kulkevat rinta rinnan auringon paahtaessa heidän olkapäitään ja hengittävät vielä viimeisen kerran Italian kuuman kesän taivaallisia tuoksuja.
Emme koskaan hyvästelleet
edes viime katsetta toisiimme luoneet
We never said farewell, not even looked
Our last upon each other, for no sign
Mary Coleridge
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti