Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä

kuva WSOY

      Liane Moriarty

      Viimeinen vuosipäivä

      The Last Anniversary 2005

      suom. Helene Bützow

      WSOY 2021

      426 sivua

 

 

 

 

 

Liane Moriarty (s. 1966) on huippusuosittu australialainen kirjailija, jonka menestysteoksia on myyty maailmanlaajuisesti jo yli 20 miljoonaa kappaletta. Moriarty on mustanhuumorin ja terävän itseironian taituri, joka ei pelkää käsitellä vakavia aiheita kepeällä otteella: kirjoja lukiessa virtaavat sekä nauru että kyyneleet. Liane Moriarty asuu Sydneyssä miehensä ja kahden lapsensa kanssa. 

*****

Scribbly Gum Island on jo edesmenneen Harry Doughtyn suvun omistuksessa. Tämä köyhä seppä voitti saaren vedonlyönnissä rikkaalta maanomistajalta. Australia ei ollut vielä koskaan voittanut kriketissä Englantia kotimaan ulkopuolella, mutta voitti nyt täpärästi Englannissa käydyn ottelun. Sir Charlesin kuuluisa repliikki kuului: "Lyön tästä saaresta vetoa, että Australia ei voita Englantia." Ja niinpä hän hävisi saarensa.

Saaren ainoat vakituiset asukkaat ovat Harryn pojantyttäret, Connie ja Rose, "vauva"- Enigma ja hänen kaksi tytärtään Margaret ja Laura perheineen. 

Miehensä väheksymänä ja pilkkaamana vuosikausia elänyt Margie päättää muuttaa elämänsä; Siitä se riemu repeää, Margie ajattelee, ottaa lasit päästään, ja peilin lihava nainen muuttuu sumuiseksi. Ja ehkä, mutta vain ehkä, minä näytän vielä niille kaikille. 

Grace, nuori vastasyntyneen pojan äiti, kipuilee uudessa roolissaan; Grace haluaa onnistua. Äitiys on kuin mikä tahansa uusi taito, sama kuin opettelisi ajamaan autoa tai pelaamaan tennistä. Se tuntuu aluksi toivottoman vaikealta, mutta kun puree hammasta ja yrittää sitkeästi uudelleen, se alkaa sujua. Gracen täytyy vain saada tämä uusi taito kalloonsa, typerään särkevään kalloonsa.

Rose suree kuollutta siskoaan ja kamppailee muistojensa kanssa: Doughtyn perheestä ei ole jäljellä muita kuin minä, Rose ajattelee. Te kaikki olette hylänneet minut. Hän haluaa itkeä ja huutaa ja polkea jalkaa. Hän on viisivuotias ja jumissa vanhan naisen kammottavassa, kolottavassa ja narisevassa kehossa. Äiti, isä, Connie! Miten saatoitte jättää minut tänne yksin? Se ei ole oikein. Olen perheen pienin! Ei minua saa jättää yksin!

Suku on tehnyt vuosikymmenien kuluessa Scribbly Gum-Islandista Australian kiehtovimman matkailukohteen: "Pieni saari. Iso arvoitus." 

Saaren mysteeri liittyy saaren tunnetuimpiin asukkaisiin, Alice ja Jack Munroon,  jotka katosivat salaperäisesti 1930-luvun suuren laman aikaan, jättäen jälkeensä kaksiviikkoisen vauvan. Minne he katosivat ja miksi he jättivät vauvansa?

Tämän mysteerin ympärille kehittämänsä liikeidean ansiosta sisarukset sukunsa myötävaikutuksella olivat tehneet saaresta suositun vierailukohteen. Alice ja Jack Munron katoamisen vuosipäiväjuhla oli myös suosittu tapahtuma saarella. Tapahtuma, joka on vielä yli seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin yksi Australian kuuluisimmista ratkaisemattomista arvoituksista.

Neliväriesitteet jaettiin kaikille talossa vieraileville:

Tervetuloa Alice ja Jack Munron kotiin, jossa aika on pysähtynyt! Katsokaa, kiinnostukaa, mutta olkaa ystävällisiä, älkääkä koskeko! Historiallisen aitouden säilyttäminen on meille elintärkeää. Tähän, vuonna 1901 rakennettuun taloon ei ole kajottu sen jälkeen kun teini-ikäiset sisarukset, Connie ja Rose Doughty, poikkesivat naapurinsa luokse teelle 15. heinäkuuta 1932. He huomasivat, että teevesi kuumeni liedellä, uunituore tiikerikakku odotti kuorruttamista, ja imeväisikäinen lapsi heräsi syömään - mutta tytön vanhemmista, Alice ja Jack Munrosta, ei näkynyt jälkeäkään. 

Doughtyn sisarukset, Rose, vain 15-vuotias, ja vähän vanhempi Connie kasvattivat Enigma-vauvan kuin omana lapsenaan.

Pitkiä iltapäiviä Enigma-vauvan kanssa punaruutuisen viltin päällä takapihalla, jossa jakarandapuu oli täydessä violetissa kukassa. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, miten sylilasta hoidettiin. He keksivät konstit sitä mukaa, kun tarvetta ilmeni ja leikkivät kuin lapset nukella. 

Tämän eriskummallisen suvun keskelle Sophie saapuu saattaakseen Thomasin iäkkään Connie-tädin viimeiselle matkalle, hänelle talonsa testamentanneen naisen hautajaisiin, tädin, jonka hän oli muutaman kerran aiemmin tavannut seurusteltuaan Thomasin kanssa. Sophie saapuu tutustuakseen sukuun, jonka jokaisella jäsenellä tuntuu olevan salaisuuksia ja jonka kaikki jäsenet eivät hyväksy Connien viimeistä tahtoa.

Connie-täti: "Haluan, että talossa asuu iloinen ihminen, ja mielestäni saarella tarvitaan sellaista henkilöä kuin sinä - ihmistä, jolla on harvinainen kyky iloita. Se on hyväksi talolle, hyväksi kaikille. Todennäköisesti hyväksi bisneksellekin." 

Iloa pulppuava sinkku, Sophie, on nyt kriisissä. Päästikö hän käsistään elämänsä miehen jättäessään Thomasin? Biologinen kello tikittää kiivaasti, mutta kenestä olisi isäksi? 

Gracen opastuksella Sophie alkaa nyt myös osallistua saaren liiketoimintaan, perehtyy oppaan tehtäviin Alice ja Jack Munron talossa tehtäviin turistikiertoihin, ja tuntee pikku hiljaa pääsevänsä yhdeksi tuon eriskummallisen perheen jäseneksi.

Rose oli sisällyttänyt hänet joukkoon puhuessaan "koko perheestä".

*****

Hauska, taianomainen, ovelasti kirjoitettu juoni, jännittävät menneisyydestä paljastuvat salaisuudet ja hulvattoman hauska henkilökaarti. Iloa ja onnea, joiden vastapuolena surua ja pettymyksiä, näitä tarina piti myös sisällään. Viimeinen vuosipäivä oli ensimmäinen Liane Moriartyltä lukemani teos ja heti tykästyin hänen kirjoitustyyliinsä. Itseironiaa, sarkasmia, mustaa huumoria, omaperäisyyttä, ennalta-arvaamatonta, ja lumoavan kepeää kerrontaa, näitä kaikkia löysin kirjaa lukiessani.

Tällä(kään) kertaa kirjan parissa viettämäni aika ei ollut minulle vain hetki viihdyttävää lukukokemusta, se oli myös uuden oppimista. Monta kertaa minulle tapahtuu, että lukemani kirjan tarinan sisältä löytyy "toinen tarina"; nyt se oli matka kaukaiselle saarelle ja eugalyptusmetsään, kiitos Liane Moriartyn. Unohtamatta tuota salaperäistä Atlantilla ajelehtinutta Mary Celeste-laivaa, jonka tarina tuli tämän kirjan myötä minulle myös tutuksi. Olihan "vauva-Munroen arvoitus" Doughtyn-suvun ikioma "Mary Celeste".

Moriartyn kirjan tarinan tapahtumat sijoittuvat Scribbly Gum Islandille,  kuvitteelliselle Sydneyn pohjoispuolella sijaitsevalle pienelle saarelle. Kirjailijan innoituksen lähde, Dangar Island, tuo metsäinen saari, todella sijaitsee Hawkesbury-joen suulla Australian Uudessa Etelä-Walesissa. Vierailtuaan saarella Liane Moriarty alkoi miettiä, mikä ihanteellinen paikka kirjan tarinalle. Nimen Moriartyn teoksen tapahtumapaikkana oleva saari  sai erikoisen Australiassa kasvavan eugalyptuspuun Scribbly Gum Treen mukaan. Kirjan tarinaan kirjailija sai innoituksen Dangar Island-saaren todellisista tapahtumista 1930-luvulla, jolloin saarella oli tapahtunut murha, "The Pyjama Girl Murder".

 

Jos et pääse eroon suvun luurangosta, voit panna sen tanssimaan

George Bernand Shaw