Erntin sotakaverina Vietnamissa ollut Bo Harlan, jonka kuoleman helikopterionnettomuudessa Ernt joutui todistamaan, oli jättänyt hänelle talonsa ja maansa Alaskassa. Ja Ernt, Cora ja Leni aloittaisivat uuden elämän tuossa karussa ja villissä maassa. Isä halusi ja tarvitsi uuden alun, jälleen kerran ja äiti halusi vain nähdä isän onnellisena. He lähtivät Alaskaan tavoittelemaan uutta unelmaa.
Ernt: "Voimme palata siihen, mitä meillä oli ennen kuin Vietnam runteli minut."
Ennennäkemätön luonnon villi ja vaikuttava kauneus ympäröi heitä ilmasta käsin. Land's End. Homer. Alaska. Ja Kachemakin lahden toisella puolella siinteli heidän uusi kotinsa.
Se oli jotain ylimaallista, maagista laajuudessaan, maisema vertaansa vailla korkeuksiin kohoavine, jäätikön peittämine, valkoisine vuorineen, joita jatkui koko taivaanrannan mitalta ja joista veitsenkärkihuiput työntyivät pilvettömälle, ruiskukansiniselle taivaalle ...
Siellä se oli, heidän oma lahdenpoukamansa Otter Cove, josta nousivat huterat, harmaantuneet ja homeen mustaamat portaat ylös heinien ja kukkien ohi rojuiselle pihalle.
Pieni mökki, joka oli rakennettu mustuneista hirsistä ja jonka vinoon, sammaleiseen kattoon oli tuikattu kymmeniä auringon valkaisemia eläinten kalloja. Mökin edessä törrötti lahoava kuisti homeisine tuoleineen.
He olivat nyt cheechakoita, tulokkaita. Täällä ei ole mitään merkitystä sillä, kuka olet tänne saapuessasi, tärkeä on sopeutua ja se, miksi tulet. Alaskassa eletään ja annetaan toisten elää.
Kaneqin kylän läheisimmät asukkaat tulivat heidän avukseen ja opettivat heitä valmistautumaan Alaskan pitkään ja hyytävään talveen. Erntin vastustuksesta huolimatta he vain tulivat; Näin täällä menetellään.
Uudistuksia kylälle kehittelevä Tom Walker, jonka pojasta Matthewista tuli Lenille läheinen ja rakas ystävä. Matthew, joka opetti hänelle jotain uutta ystävyydestä.
Iso-Marge, jonka koti oli kankaasta ja puusta kyhätty jurtta. Thelma ja Clyde, Bonin sisarukset perheineen ja Bonin isäukko Hullu-Earl. Näiden ihmisten keskellä ja heidän avullaan Lenin perhe aloitti elämäänsä Alaskan paratiisimaiselta tuntuvassa kesässä, joka pian muuttui kylmäksi ja pimeäksi talveksi, ja joka eristi ihmiset toisistaan.
Hullu-Earlin kanssa juopotellessaan Lenin isä kehitteli vainoharhaisessa mielessään kauhukuvia tulevasta, uudistusten tuomasta maan tuhoutumisesta, maailmanlopusta, johon heidän tulisi varautua. Isän toiveena oli, että Alaska pysyisi aina villinä ja kahlitsemattomana erämaana. Talven edetessä isä muuttui väkivaltaisemmaksi, ja äiti ja Leni yrittivät olla ärsyttämättä isää. Selviytyminen jokapäiväisestä elämästä syrjäisellä maatilkulla täytti päivät. Isän huudot ja kauheat painajaiset pitivät heidät öisin hereillä. Talven tultua Lenin elämästä tuli rajoitetumpaa ja koulunkäynti muuttui satunnaisemmaksi. Jo ensimmäisen talven aikana Leni oppi kalastamaan ja metsästämään, elämään omavaraista arkea Alaskan kauniin, mutta niin julman maan jäätävän hyisessä kylmyydessä.
*****
Tämä kirja jätti lähtemättömän jäljen minun lukumuistiini. Ensimmäinen Kristin Hannahilta lukemani teos, ja todella, kauniissa surumielisyydessä vaikuttavaa tekstiä. Upeaa luonnon kuvausta riipaisevan tarinan ohella, tällaiset kirjat vievät minut mukanaan. Huikaiseva matka Alaskaan.
Tunsin
surua lukiessani pienen Punapään isäänsä tuntemasta rakkaudesta, joka
muuttuu sisintä korventavaksi, pelottavaksi vihaksi. Tytön, joka ei enää
pelännyt isäänsä, pelko oli hautautunut niin syvälle, ettei hän enää
tuntenut sitä. Sodan aiheuttamat henkiset haavat olivat särkeneet isän
ja tehneet hänet sairaaksi.
Kahlehditun,
alistetun ja väkivaltaa kärsivän vaimon rakkaus sodassa
traumatisoituneeseen mieheensä oli murheellista luettavaa. Millaisiin
tekoihin sairas ja vinksahtanut rakkaus, silmittömällä raivolla hallitseminen, voi johtaa ja mitä kaikkea se tulee tuhoamaan.
Pystyikö ihminen pelastamaan toista, vai pitikö jokaisen yrittää pelastaa vain itsensä.
Surumielistä oli myös seurata kahden nuoren rakkautta, jonka yllä leijui Lenin isän mielettömän kiivas raivo. Rakkauden herättämä kaiho, unelma: Leni heitti unelman ilmaan, antoi sen koukun lentää yli sinistäkin sinisemmän veden ja loiskahtaa sinne. Yliopisto. Matthew. Uusi elämä.
Lumouduin täysin Alaskan kauniin karusta luonnosta. Kirjan silmiini maalaamat kuvat olivat huikaisevia. Kuvaukset Alaskan valoisista kesäöistä, keskiyön auringon maasta, jossa vain hienoinen hämärä erotti päivän ja yön toisistaan. Hyytävät talvi-illat varhain langenneessa pimeydessä, tähtien tuikkiessa sametinsinisen taivaan alla. Oi, kuinka paljon upeita maisemia sain kokea Alaskan taivaan alla.
Kirja oli surullisen kaunis tarina ihmisistä, jotka Alaska ottaa omakseen, iskee syvälle ja tiukasti. Elämää eristäytyneessä maailmassa, jonka jälkeen ei voi enää elää missään muualla.
Koti oli mielentila, rauha, jonka sai kokea, kun oli oma itsensä.
Alaska. Suuri yksinäinen. He olivat selviytyjiä.
Kristin Hannah
Alaskan taivaan alla
alkuteos: The Great Alone 2018
suom. Marja Helanen
kuva Wsoy
WSOY 2012
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
kuva Kevin Lynch |
Kristin Hannah (s. 1960) kouluttautui alunperin juristiksi, mutta ryhtyi jo 1990-luvulla päätoimiseksi kirjailijaksi. Hannahin tuotanto käsittää yli kaksikymmentä romaania, jotka ovat saaneet useita palkintoja. Hänen suomalaisetkin lukijat lumonnut kansainvälinen jymymenestyksensä Satakieli viipyi New York Timesin bestsellerlistalla useita kuukausia, ja siitä on tekeillä Hollywood-elokuva.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista