*****
Kirjan kertojaminä on Erica, joka teini-ikäisenä saapuu saarelle luettuaan äitinsä ystävän Charmianin kirjoittaman kirjan. Edesmenneen äitinsä jättämien perintörahojen turvin myös Erica matkustaa poikaystävänsä Jimmyn kanssa tuolle lumoavalle saarelle. Tyhjät muistikirjat ja suru äidistään, niiden kanssa hän aloittaa kesäisten päivien viettoa tarkkaillen saaren elämää. Muistot äidistä, joka käski hänen toteuttaa unelmansa. Kirjoittaa kirja, se oli Erican unelma.
He saapuivat auringon laskiessa saarelle, jossa huumaava sitruunan tuoksu täytti tienoon. Saarelle, jossa ei ajettu autoilla, ei edes polkupyörillä. Joka ilta satamassa näkyi kolme varoitusväläystä ja niiden jälkeen saari peittyy pimeyteen.
*****
Lontoosta saarelle kesäksi muuttaneen kirjailijapariskunnan yhteiselämän täyttää Georgen sairauden aiheuttama ilkeys ja mustasukkaisuus, joka Charmian mukaan johtuu siitä, että vaimo rakastaa tätä saarta yhtä kiihkeästi, kuin aiemmin rakasti miestään. Mustasukkaisuutta aiheuttivat myös ystävät, joiden kanssa Charmian estottomasti seurustelee. Katkeruutta Georgelle myös aiheuttaa muistelut entisistä sotakirjeenvaihtaja-ajoistaan, jolloin hän tapasi kuuluisuuksia: Nehru, Churchill, Mao ja kävely Gandhin kanssa Gangerin rannalla. Ja hänen aiempien kirjojensa saama suosio.
*****
Saaren kirjailijapiireissä viettää aikaansa myös norjalainen kirjailija Axel Jensen, joka jatkaa omaelämäkerrallisen taiteilijaromaaninsa kirjoittamista. Vapaamielisellä ja estottomalla käytöksellään, välittämättä vaimonsa tunteista, Axel repii kesän aikana Mariannen ja pienen poikansa elämän riekaleiksi.
Saarelle tullut Leonard rakastuu Jensenin lumoavan kauniiseen vaimoon ja Leonardin ostettua saarelta talon myös Marianne muuttaa poikansa kanssa sinne.
Tuon kesän aikana saarella viettävän taiteilijayhteisön elämä näytti aluksi paratiisimaiselta; uinnit kallioisilla rannoilla täydenkuun aikaan, fosforinhohtoiset lamppujen valaisemat yöt, jolloin musiikki ja tanssi täyttivät rannan. Haikeat laulut ja säkeet omista runoistaan, joita Leonard lausui. Mutta pian alkoivat myös seuraukset näkyä, alkoholi, huumeet ja vapaamielinen elämä hajottivat avioliittoja.
*****
Melkein kuusikymmentä vuotta myöhemmin Erica kapuaa Aasinpaskakujaa ylös sydämenmuotoinen kivi taskussaan. Rinteiltä levittäytyvät maisemat turkoosinväriselle merelle. Tukka löyhälle poninhännälle sidottuna hän tuntee vielä olevansa se sama tyttö, joka saapui silloin ensimmäistä kertaa Hydralle. Sinä kesänä, vuosikymmeniä sitten, hän ei koskaan ajatellut, että tästä kauniista saaresta tulisi hänen kotinsa. Tuo Mariannelta saatu punertava kivi, talismaani (ehkä Orfeuksen kivettynyt sydän), jää portaille, jonne on jätetty muitakin lahjoja. Ehkä se löytää myöhemmin paikkansa oven taakse, jossa Leonard ja Marianne säilyttivät muitakin aarteitaan.
*****
Minua viehätti boheemin taiteilijaelämän seuraamisen ohella, Hydran saaren kauniiden maisemien kuvailut. Joka kerta (ja aina) minulle käy näin; Kirjan tarinan johdattamana minä eksyn "omille poluilleni", nyt aluksi saaren länsikärjessä sijaitsevalle Bistin simpukanmuotoiselle, metsän rajaamalle hienolle uimarannalle. Kuin hevosenkenkä, jonka sisällä väreilee kullanhohtoisena sininen vesi. Kirjailijan silmiini maalaamat huikaisevat maisemat saivat minut(kin) haukkomaan henkeäni. Myös ensimmäinen saapuminen (kirjan sivuilla) Hydran karun ja kallioisen saaren kaupungin satamaan oli ikimuistoinen. Jo kirjan kaunis kansi antoi aavistuksen mielenkiintoisesta ja upeasta matkasta, enkä pettynyt.
Paahteinen kesä, nostalginen ja koskettava matka taiteilijoiden parissa Haaveilijoiden saarella ja mieleeni jää soimaan Leonard Cohenin:
So long, Marianne.
Polly Samson
Haaveilijoiden saari
alkuteos: The Theatre of Dreamers 2020
suom. Laura Jänisniemi
Docendo 2021
366 sivua
Arvostelukappale
kuva Docendo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti