On kaunis tuo syksyn ruska. Se näkyy aivan erikoisen kauniina ja värikkäänä aivan tuossa keittiöni ikkunan takana.
En malta kauan istua käsitöiden parissa, kun täytyy nousta, vaihtaa silmälasit ja tuijottaa ulos. Se on niin sanomattoman kaunis näky. Ei sitä ole oikein ennen tajunnut, kuinka hieno voi luonto olla. On ollut muka aina kiire.
Mutta nyt on aikaa eläkeläisen ajatella tätä elämän menoa. Sääli vain, että nuo värikkäät lehdet tipahtelevat yksi kerrallaan maahan ja kohta tulee kylmä lumi ja peittää ne.
Syksyllä 1990-luvun alussa, kirjoitti äitini Enna
Mielestäni tähän elokuiseen päivään, Suomen luonnon päivään, sopii julkaista ja tallentaa edesmenneen äitini kirjoitus Syksyn ruska. Hän kirjoitti tämän ajatelmansa ollessaan jo yli 80-vuotias. Luonnon seuraaminen ja sen tallentaminen runoihin ja kirjoituksiin, varsinkin viimeisinä vuosina, oli äidilleni päivän tärkeimpiä asioita. Vielä elämänsä viimeisenä aamuna hän sai nähdä luonnon kauneuden avattuaan ikkunaverhot: oli satanut ensilumen.
"Sinä elät niin kauan kuin sinut muistetaan" ❤️
tyttäresi Aila-Riitta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti