sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

 

Kirjan tarina sijoittuu 1950-luvun Kataloniaan. Eletään sisällissodan jälkeistä aikaa, Francon sorron aikaa. Sisar Consuelo, joka on nimitetty luostarinsa abbedissaksi tarvitsee rahoitusta luostarin yhteyteen perustettavalle vanhainkodille. Sitä saadakseen tämä voimakastahtoinen ja energinen nuori nunna lähtee lähellä asuvan varakkaan maanomistaja don Augusto Aixelàn juttusille. 

Sisar Consuelo kiipesi eräänä aurinkoisena kesäisenä iltapäivänä maatilalle johtaavaa tietä pitkin peläten, että häntä odottaisi tyly vastaanotto, eihän hän ollut ilmoittanut etukäteen tulostaan. Vastassa olikin kaksi valtavan isoa ja uhkaavan näköistä koiraa, jotka paikalle rientänyt tilan taloudenhoitaja Pudenciana komensi loitommalle. Tilanomistajaa nuori nunna ei kuitenkaan sinä päivänä päässyt tapaamaan. Myöhemmin Aixelàn talo, sen puutarha ja viinitarhat tulevat nunnalle hyvinkin tutuiksi, kun hän vihdoin pääsee tapaamaan don Augustoa ja esittämään hänelle avunpyyntönsä.

Kartanolla vieraillessaan sisar Consuelolle paljastuu taloudenhoitajan kertomuksista, että sodasta palattuaan levoton Augusto-herra tarvitsisi laupiaan sielun, joka ohjaisi hänet kaidalle tielle. Pudenciana mukaan ongelma oli naiset; kauan sitten oli ollut eräs nainen, joka oli lähtenyt eikä palannut enää.

Te voisitte tehdä niin paljon hyvää hänelle, siitä olen varma, hän sammalsi, te olette pyhimys, se näkyy kasvoista, teillä on pyhimyksen katse.

*****

Seudulla raivoavien voimakkaiden ukonilmojen ja rankkasateiden myötä joet tulvivat ja vedet vievät jopa sillat mennessään. Tapahtumat avaavat sisar Consuelon silmät ja hän omistaa nyt aikansa ja energiansa sairaalalle. Mieleen hiipivät maalliset ajatukset ja ylitsevuotavat riemuntunteet vaihtuivat nyt välttämättömiin arkisiin askareisiin.

Samaan aikaan sisar Consuelon sisällä raivoaa myös yllättäen noussut sisäinen myrsky, jonka don Auguston tapaaminen on herättänyt, ja tätä heidän kahden välille leimahtanutta rakkautta ja intohimoa vastaan nuori nunna yrittää nyt epätoivoisesti taistella.

Mitä häpeällistä on rakkaudessa? Augusto Aixelà kysyi. Rakkaudessa ylipäätään, siitä en tiedä, mutta minun rakkauteni on vastoin Jumalan tahtoa, ja se tekee siitä häpeällisen, vastasi nunna. Ei vastoin Jumalan tahtoa, vaan omaa tahtoasi, mies julisti, sinä itse päätit sulkea rakkauden elämästäsi ja vetäytyä luostariin, mutta nyt kun rakkaus on tunkeutunut luoksesi vastoin tahtoasi, mitä mieltä on heittää se taas ulos?

*****

Alueella vallinneiden levottomuuksien keskellä nunna Consuelo kuljetetaan vuorille, jonne paimen Hilario vie hänet hoitamaan tasavaltalaississiä, joka on haavoittunut yhteenotossa kansalaiskaartin kanssa. Vuorilla tapahtuvan piirityksen aikana nuori nunna joutuu itsekin hengenvaaraan. Samaan aikaan myös Augusto Aixelà katoaa jäljettömiin.

*****

Kirjan lopussa vanha ja sairas Consuelo saapuu vuosien jälkeen Bassoran rapistuneeseen hoitokotiin, jonka hoitokustannuksista sisarkunta ei ollut kyennyt selviytymään. Hän palaa myös aikoinaan perustamaansa vanhainkotiin ja Aixelàn puutarhaan, muistojensa tulvan vuoteen.

***** 

Kirjan tarinaan uppoutuminen oli niin vaivatonta, soljuvasti etenevä kerronta piti otteessaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Historiallinen tausta sisällissodan jälkeisestä ajasta ja ongelmalliset ihmissuhteet, joita kirjailija niin oivallisesti kirjan sivuilla kuvaili saivat minut kiinnostumaan ja nauttimaan lukemastani. Tulvan vuosi on haaveellinen, tunteikas ja syviä tunteita herättävä pieni rakkauskertomus, osin huumorinkin keinoin kerrottu elämäntarina. Ihastuin todella paljon Mendozan erinomaisiin dialogeihin. 

*****

Ajat muuttuvat, haaveet haihtuvat, 

ihmiset kuolevat, vain vuoret pysyvät.

 

 

Eduardo Mendoza

Tulvan vuosi

alkuteos: El Año del Diluvio 1992

suom. Tarja Härkönen

Tammi / Keltainen kirjasto 1999


Eduardo Mendoza syntyi Barcelonassa 1943 ja on asunut siellä koko elämänsä paitsi vuosia 1975-82, jolloin hän työskenteli simultaanitulkkina YK:ssa. Hän on julkaissut tähän mennessä kymmenkunta romaania, joista osa on kunnianhimoisesti rakennettuja, osa satiirisia hullutteluja - tosin raja ei ole ehdottoman jyrkkä. Häneltä on aiemmin suomennettu romaani Ihmeiden kaupunki, joka veijarimaista päähenkilöä seuraten kertoo Barcelonan muuttumisesta suurkaupungiksi vuosina 1888 - 1929, kahden maailmannäyttelyn välillä. Ranskalainen Lire-lehti valitsi sen "parhaaksi kirjaksi mitä vuonna 1988 on luettu".

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiehtovalta tarinalta. Espanjaan sijoittuvana olisi uusi miljöö ja Francon aikakin kiinnostaisi. Nunniin liittyviä kirjoja olen jo pitkään etsinyt, joten siinäkin mielessä tämä kuulostaa lukuhaluja nostattavalta. Täytyypä pitää mielessä, jos jostain saisi ainakin vilkaistavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin Mendozan kerronnasta, tarinan sujuva eteneminen miellytti minua. Oli muuten minulle ensimmäinen Mendozan teos, aiempia en ole lukenut. Turhan ohut kirja, olisin viihtynyt tarinan parissa pidempäänkin. Suosittelen ainakin muutaman sivun verran kokeilemaan,pääsetkö tarinaan mukaan.

      Poista