Christina Wahldén: Älä puhu kuolleista

kuva Minerva

 

"On maanantai, paska aamu. Pohjoisterritorion poliisilaitoksen rikoskomisario Patrik O'Boyle tulee töihin tapansa mukaan myöhässä. Hän jysäyttää ruhonsa kirjoituspöydän ääreen otsa hikeä valuen. Ilman kosteus on tehdä hänet hulluksi. Hän ei pysty ajattelemaan selkeästi. Tähän aikaan vuodesta, ennen sadekautta, ihmiset ajautuvat mangohulluuden valtaan, sekoavat tropiikin kuumuudesta. Väkivaltarikokset lisääntyvät. Ihmiset menevät järjiltään kuumuudesta ja kosteudesta, sateesta jota ei kuulu."

*****

Ruotsalainen nuori nainen, Greta on tavanomaisella juoksulenkillään Darwinin rannalla törmätessään kuolleeseen naiseen. Tunnistamattomaksi muuttunut naisen ruumis on joutunut krokotiilin uhriksi, näin ensin uskotaan. Pian kuitenkin selviää, että alkuperäiskansaan kuuluneen uhrin kuolemaan saattaa liittyä paljon synkempi syy. Oliko aboriginaalinainen valittu tietoisesti vai oliko hänen paikallaolonsa vain sattumaa, tai oliko kuolema vahinko? 

Tapauksen tutkinnan johdossa aloittaa irlantilaisjuuret omaava rikoskomisario Patrick O'Boyle. Kankaisessa olkalaukussaan Bluey kantaa vallabinpoikasta, jonka hän pelasti liikenteessä kuolleen ja tien poskeen hylätyn hietakengurun pussista. Tuttipullosta maitoa imevä Mango-vallabi ja punatukkainen keski-ikäinen komisario ovat nyt erottamattomat, ja auton kaiuttimista täydellä volyymilla pauhaava musiikki saa pienen vallabinpoikasen rauhoittumaan. Abban musiikki on sitä, mitä Bluey pakkomielteisesti rakastaa. 

Avukseen tämä liki kaksimetrinen, omien sanojensa mukaan "ruma mulkero" saa uuden kollegan, Jessin. Itsekin aboriginaaleihin kuuluva, ammatissaan kunnianhimoinen nuori rikosetsivä joutuu tapauksen myötä etsimään johtolankoja yhteiskunnassa, missä rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää. Alkuperäiskansan puolelta epäluuloa kohtaavaa Jessiä pidetään epälojaalina, vaihtoiko hän puolta ryhtyessään poliisiksi? 

Aboriginaaleihin kohdistuvat rikokset, etenkin nuorien tyttöjen oudot katoamiset tuntuvat olevan asia, josta ei puhuta. Miten toimia kulttuurissa, missä on niin paljon asioita, joita pidetään tabuina?

Löytyisikö johtolangan pää sieltä, minne nämä huostaanotetut ja rikoksista vangitut alkuperäiskansaan kuuluvat nuoret tytöt ovat kadonneet?

*****

Kirjan tarinan edetessä on ihailtavaa huomata, kuinka perehtynyt kirjailija on Australian aboriginaalien kulttuuriin, ja historiaan ajalta, jolloin maa kuului alkuperäisväestölle. Kuinka mielenkiintoisen hetken koin kirjan sivuilla tutustuessani Kakadun kalliomaalauksiin, joiden arvoituksellisuuteen saatoin  perehtyä ruotsalaisen taideopiskelija Gretan kuvaamana. Kallioihin piirretyt symbolit, joissa piilee uskomaton tietämys.

"Greta tuntee suurta kunnioitusta. Samalla hän aavistaa, miten vähän hän tietää. Hän voi opiskella maalauksia ja kirjoittaa niistä tutkielmia. Mutta niiden ydin tulee aina olemaan kätkössä häneltä. Salaisuuksia. Peiteltyjä merkkejä. Perittyä tietoa. siitä tässä kaikessa on kyse. Mutta mikään ei ole salassa sille, joka näkee." 

*****

Kirjan loistavasti kuvatun tarinan myötä pääsin tutustumaan australialaiseen Darwinin merenrantakaupunkiin, jonka ympäristöön kirjan uskomattoman kiinnostavat henkilöhahmot niin luontevasti sulautuvat. Tunsin suurta sympatiaa heitä kohtaan kaiken sen kammottavuuden keskellä, johon he työssään joutuivat kohtaamaan. Suuri järkytys tuntui välillä jopa ahdistavalta, kaikki se väkivalta ja raakuus, joista sivuja edetessäni sain lukea. Ajoittain jopa tarinan fiktiivisyys unohtui, niin käsinkosketeltavan todentuntuisesti tapahtumat kaikessa kauheudessaan näyttäytyivät.

Huisin jännittävä Darwin-sarja saa tervetullutta jatkoa, kun sarjan 2.osa Syklonivaroitus ilmestyy pikapuoliin. Pikaisiin näkemisiin, inkiväärijuomaan ja Abbaan rakastunut punatukkainen Bluey ja Mango-vallaby, sekä Jess, joka uskoo mahdollisuuteen olla poliisi unohtamatta omaa taustaansa. 

Noustessaan matalaan laivaan, joka vie hänet kotisaarelle, Jess tuntee kuuluvansa saaren kansaan. 

"Vesi on hänen ja hänen esi-isiensä oikea elementti. Laivan alla ui krokotiilejä, dugongeja, delfiinejä ja kilpikonnia aikojen alusta asti ..."

"Matkalla meren yli hän löytää itsensä." 

Christina Wahldén

Älä puhu kuolleista

alkut. Nämn intede döda 2020

suom. Jänis Louhivuori

Darwin-sarja 1.osa

Minerva Crime 2022

 

kuva Minerva

 

Darwin-sarjan toinen osa Syklonivaroitus ilmestyy syyskuussa 2022.

 

kuva Thron Ullberg

 

Christina Wahldén (s. 1965) on ruotsalainen kirjailija ja journalisti, joka on opiskellut Sydneyn yliopistossa dramaturgiaa ja rakastunut intohimoisesti Australiaan. Toimiessaan vuosia Svenska Dagbladetin rikostoimittajana hän raportoi ennen kaikkea naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta rikollisuudesta, parisuhde- ja niin sanotusta kunniaväkivallasta sekä ihmiskaupasta. Wahldén on saanut muun muassa Ruotsin dekkariakatemian vuoden lasten- ja nuortendekkarin palkinnon. Älä puhu kuolleista on Ruotsissa ehdolla vuoden parhaaksi rikosromaaniksi 2020.

 

 

#kirjojaulapalta-haasteeseen kolmas kirja 🌊